Voiko masentunut lapsi olla sen vuoksi koulusta välillä poissa?

Tylsä nostaa näin vanhaa ketjua, mutta tässä on asiaa, jota olen joutunut viime aikoina miettimään. Minulla on kasiluokkalainen Asperger-poika, jonka älyssä ei testien mukaan ole vikaa, ennemmin päinvastoin, mutta siinä viidennellä luokalla koulunkäynti alkoi olla tervanjuontia, tuli joitain käytöshäiriöitä ja yläkoulussa arvosanat ovat tasoa 5 ja käytös joillain tunneilla pelleilyä. Itse poika sanoo olevansa vain tolkuttoman väsynyt. Pelaa paljon tietokoneella, mutta myös muuta kuin räiskettä ja aikalukko sammuttaa koneen iltaisin, eli ei todellakaan "pelaa öisin ja litki energiajuomia". Aamuisin herätän pojan ja hän on melkein "koomassa" väsymyksestä, siis ei vain hieman väsytä ja harmita vaan on kuin kuollut. Nyt vasta olen lukenut Aspergeriin liittyvästä väsymyksestä ja tajusin, että valtaosa aikuisista Aspergereistä on enemmän tai vähemmän työelämän ulkopuolella. Viikonloppuna Inhimillisessä tekijässä AS-ihminen Paula Tilli kertoi totaalisesta väsymyksestään, joka ei ole laiskuutta vaan hän ei KYKENE toimimaan, kun uupuu. Onko siis joku ihme, jos lapseni ei jaksa 7-tuntisia koulupäiviä, jos suuri osa aikuisista AS-ihmisistä ei kykene edes osa-aikatyöhön? Onko jollain kokemusta tästä eli miten lastenne koulunkäynti on järjestetty? Luulen, että mikään määrä erityisopettajan tunteja ei lastani enää pelasta. Vaikea tietysti kuvitella, että lapsi pystyisi mihinkään normaaliin kouluun peruskoulun jälkeenkään, kun uupumus on niin kova, mutta toisaalta on tietysti surku ajatella, että sinänsä ihan älykkäällä ei ole mitään tekoa yhteiskunnassa, jos ei pysty täysipäiväiseen opiskeluun tai työhön. Alan olla itse aika väsynyt koko ruljanssiin, missä on juostu asiantuntijalta toiselle, mutta käytännössä mikään ei ole muuttunut. Poika itse on täydellisen epämotivoitunut. Wilmassa lukee joitain linjauksia opetuksen mukauttamisesta, mutta käytännössä kukaan opettaja ei taida edes lukea niitä. Aikaa ja rahaa palaa ihan taivaan tuuliin.

up

En osaa muuta neuvoa kuin että kääntyä Autismisäätiön puoleen. Siellä on neurologista osaamista ja varmasti kokemusta myös tuosta aspergerien väsymyksestä. 

Ja poikaa kehottaisin suuntautumaan ohjelmointiin. Monet loistavat koodaajat on aspergereita ja IT-alalla näiden omituisia piirteitä ei katsota kieroon. Ohjelmoinnissa osaaminen ratkaisee ja sitä voi opiskella omin päin, ohjeita löytyy netistä. 

Kerron oman kokemukseni:

Kun minä olin yläasteiässä, ei puhuttu masennuksesta. Valitettavasti. Kun minä lintsasin koulusta, se oli vain kurittomuutta. Totta kai ysejä ja kymppejä kokeista saavan oppilaan pitää suorastaan iloita koulupäivistä... todellisuudessa olin uuvuksissa, vaikka hyvät oppimistulokseni tulivatkin helpolla. Nukuin hyvät yöunet ja olin vapaa-ajalla aktiivinen. Koulupäivien aikana väsyin ja koulussa oli paha olla. En vain vieläkään tiedä, että miksi. Kiusaaminen loppui, kun siirryin ala-asteelta yläasteelle ja alunperin vieraaseen porukkaan. Sen voin kuitenkin sanoa suoraan, että lintsailusta huolimatta keskiarvoni oli yli 9. En sitten tiedä, mitä jäi oppimatta poissaolojeni vuoksi. Ehkä keskiarvo olisi ollut jokusen kymmenyksen parempi, jos en olisi koskaan ollut pois, mutta mikä merkitys sillä sitten olisi ollut...?

Jälkikäteen olen ajatellut, että olisipa joku kysynyt minulta, että miksi lintsaan. Mikä on pielessä? Ja olisipa joku ottanut vakavasti, kun sanoin, etten jaksa olla siellä, eikä vain vedonnut, että jaksavathan ne muutkin. Ei ne kaikki muutkaan muuten jaksaneet. Ja melkoinen osa niistä, jotka jaksoivat, käyttivät aikansa häiriköimiseen.

Minä en näe mitään syytä sille, että kouluun pitäisi mennä väkipakolla. Siitä ei koidu kuin haittaa. Kun lapsi oireilee, pitää ensin kohdata hänet vertailematta muihin ja uskomatta jämähtäneisiin luuloihin koulupäivien autuaaksi tekevästä luonteesta. Toki paljo poissaolo varmasti heikentää oppimistulosta, mutta ihan varmaa on sekin, että masentuneena koulussa oleminen on aivan yhtä tuloksetonta. Minusta lähtökohtana pitäisi olla se, että koulusta ollaan kunto huomioiden mahdollisimman vähän pois, eli silloin ollaan pois, jos ei kerta kaikkiaan pysty olemaan läsnä.

Ja mitä tulee diagnoosiin, niin sellaisen saa kyllä terveyskeskuslääkäriltäkin. Opettajan kanssa taas tietenkin pitää olla asiallisesti yhteydessä, mutta muistaa kuitenkin, että kasvatuksen päävastuu on vanhemmilla. Ei se opettaja kotoa tule hakemaan, jos on lääkärin paperit siitä, että lapsi ei aina ole siinä kunnossa, että voisi mennä kouluun.

Ja sekin seikka pitää hyväksyä, että koulunkäynti saattaa venyä. Sille ei voi mitään. Jos masentaa, eikä lapsi opi koulussa eikä kotona, pitää hyväksyä se, että peruskoulua käydään vähän kauemmin. Keljuahan se on, mutta ehkä jossain tilanteessa tarkoituksenmukaista.

Vierailija kirjoitti:

Ja poikaa kehottaisin suuntautumaan ohjelmointiin. Monet loistavat koodaajat on aspergereita ja IT-alalla näiden omituisia piirteitä ei katsota kieroon. Ohjelmoinnissa osaaminen ratkaisee ja sitä voi opiskella omin päin, ohjeita löytyy netistä. 

Joo, tiedän, että tuolla alalla on paljon Aspergereita ja olisi sikäli kiva valinta, mutta oikeastaan poikaa eivät kiinnosta tietokoneet, niiden toiminta tms. vaan enemmänkin vaan se muutaman pelin pelaaminen. Toki tulevasta en tiedä, mutta vähän ihmettelen, että monesti ajatellaan lasten olevan "tietokoneneroja", "digikansaa" tai ties mitä siksi, että helposti koukuttuvat peleihin. Vähän sama kuin kehotettaisiin hakeutumaan TV-studioon töihin siksi, että tykkää katsella Kauniita ja rohkeita. Mutta jokin tuollainen aika omaehtoinen, itsenäinen työ olisi pojalle omiaan. Kun jostain kiinnostuu, uppoutuu siihen hartaudella.

43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja poikaa kehottaisin suuntautumaan ohjelmointiin. Monet loistavat koodaajat on aspergereita ja IT-alalla näiden omituisia piirteitä ei katsota kieroon. Ohjelmoinnissa osaaminen ratkaisee ja sitä voi opiskella omin päin, ohjeita löytyy netistä. 

Joo, tiedän, että tuolla alalla on paljon Aspergereita ja olisi sikäli kiva valinta, mutta oikeastaan poikaa eivät kiinnosta tietokoneet, niiden toiminta tms. vaan enemmänkin vaan se muutaman pelin pelaaminen. Toki tulevasta en tiedä, mutta vähän ihmettelen, että monesti ajatellaan lasten olevan "tietokoneneroja", "digikansaa" tai ties mitä siksi, että helposti koukuttuvat peleihin. Vähän sama kuin kehotettaisiin hakeutumaan TV-studioon töihin siksi, että tykkää katsella Kauniita ja rohkeita. Mutta jokin tuollainen aika omaehtoinen, itsenäinen työ olisi pojalle omiaan. Kun jostain kiinnostuu, uppoutuu siihen hartaudella.

43

Eikös johonkin - kenties kapeaankin - erityisalaan kohdistuva syvä mielenkiinto ole yksi aspergerin syndrooman piirteistä? Itse olin vähällä saada as-diagnoosin, mutta lopulta tyydyttiin vain toteamaan sairaskertomukseen, että minulla on selviä as-piirteitä. Oma mielenkiinnonkohteeni on ollut purjeveneet ja nyttemmin moottoripyörät. Valitettavasti yksi as-piirteistäni on tuo väsyminen. Olen työkyvytön. Opiskelin kyllä aikanaan veneenrakennusta ja olen nuorena purjehtinut paljon. Terveyssyistä merenkulusta ei tullut minulle ammattia, ja hyvä niin. Tuntemani merimiehet puolimatruuseista merikapteeneihin ovat olleet luonteeltaan ja olemukseltaan hyvin erilaisia kuin minä. Tuskin minä niissä porukoissa olisin pärjäillyt tällaisena vähän epäsosiaalisena ja kenties hiukan outona.

Kaiketi kirjoittaja lapsensa tuntee. Lasta kannattaa tukea siinä, mikä häntä selvästi kiinnostaa ja pyrkiä huomioimaan as-piirteiden mahdollisesti nostattamat karikot. Esimerkiksi kovin jäykät työajat eivät ehkä tule kyseeseen, tai kuten itselläni, kahdeksasta neljään -työ on ollut tuskaa, mutta jo yhdeksästä viiteen sujui pitkään hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja poikaa kehottaisin suuntautumaan ohjelmointiin. Monet loistavat koodaajat on aspergereita ja IT-alalla näiden omituisia piirteitä ei katsota kieroon. Ohjelmoinnissa osaaminen ratkaisee ja sitä voi opiskella omin päin, ohjeita löytyy netistä. 

Joo, tiedän, että tuolla alalla on paljon Aspergereita ja olisi sikäli kiva valinta, mutta oikeastaan poikaa eivät kiinnosta tietokoneet, niiden toiminta tms. vaan enemmänkin vaan se muutaman pelin pelaaminen. Toki tulevasta en tiedä, mutta vähän ihmettelen, että monesti ajatellaan lasten olevan "tietokoneneroja", "digikansaa" tai ties mitä siksi, että helposti koukuttuvat peleihin. Vähän sama kuin kehotettaisiin hakeutumaan TV-studioon töihin siksi, että tykkää katsella Kauniita ja rohkeita. Mutta jokin tuollainen aika omaehtoinen, itsenäinen työ olisi pojalle omiaan. Kun jostain kiinnostuu, uppoutuu siihen hartaudella.

43

Eikös johonkin - kenties kapeaankin - erityisalaan kohdistuva syvä mielenkiinto ole yksi aspergerin syndrooman piirteistä? Itse olin vähällä saada as-diagnoosin, mutta lopulta tyydyttiin vain toteamaan sairaskertomukseen, että minulla on selviä as-piirteitä. Oma mielenkiinnonkohteeni on ollut purjeveneet ja nyttemmin moottoripyörät. Valitettavasti yksi as-piirteistäni on tuo väsyminen. Olen työkyvytön. Opiskelin kyllä aikanaan veneenrakennusta ja olen nuorena purjehtinut paljon. Terveyssyistä merenkulusta ei tullut minulle ammattia, ja hyvä niin. Tuntemani merimiehet puolimatruuseista merikapteeneihin ovat olleet luonteeltaan ja olemukseltaan hyvin erilaisia kuin minä. Tuskin minä niissä porukoissa olisin pärjäillyt tällaisena vähän epäsosiaalisena ja kenties hiukan outona.

Kaiketi kirjoittaja lapsensa tuntee. Lasta kannattaa tukea siinä, mikä häntä selvästi kiinnostaa ja pyrkiä huomioimaan as-piirteiden mahdollisesti nostattamat karikot. Esimerkiksi kovin jäykät työajat eivät ehkä tule kyseeseen, tai kuten itselläni, kahdeksasta neljään -työ on ollut tuskaa, mutta jo yhdeksästä viiteen sujui pitkään hyvin.

Joo, pojalla on aina ollut erilaisia intohimoisia kiinnostuksenkohteita, on ollut legot, sienet, avaruus, rekisterikilvet, nyt teininä on sitten pelaaminen. En osaa oikein sanoa, mikä on sellaista "tavallista" kiinnostusta pelaamiseen, mikä on silkkaa riippuvuutta. On oikeasti koukuttunut pelaamiseen liikaakin ja kun kaverit tykkää pelailla iltamyöhään, on ollut kiistaa noista ajoista ja ratkaisuna tietokoneessa on aikalukko. Käytännössä isoin ongelma on se, että ei ehdi kiinnostua mistään muusta. Jollain tasolla huomaan, että hänestä olisi kiinnostumaan muistakin asioista, mutta ei vaan ehdi, kun peli vie.

Nyt vasta kuitenkin olen tajunnut, että se isoin ongelma on ihan vaan uupumus. Pelaamisen jälkeen poika on hyväntuulinen, ei mikään zombie kuten usein pelotellaan, ja jollain tapaa hän latautuu siinä. Meillä on kohta aika poikaa hoitavalle psykiatrille ja nostan nyt esiin tuon väsymyksen. Ihan hävettää, kun poikaa on pidetty vain jurona ja on koetettu selvittää, mikä on vaivannut muutaman vuoden ja kun hän on sanonut, että väsyttää hirveästi, en ole TAJUNNUT, että se nimenomaan on (ehkä) se syy huonoon koulumenestykseen, alakuloon jne. Väsymykseen suhtaudutaan kuin se olisi jotain laiskuutta tai tokaistaan, että aikaisemmin vain nukkumaan (meillä poika ei nukahda aikaisin, ei ole ikinä ollut rytmiltään kovin aikainen), tekosyyt pois. Vasta perehdyttyäni asiaan olen nyt ymmärtänyt, että se "Asperger-väsymys" on ihan eri asia kuin tavallinen väsymys. Etenkin aamuisin poika on todella kuin halvaantunut. Koulussa pelleilee, kun koettaa sitten ilmeisesti pysyä hereillä. Ja sitten vain hoetaan, että ryhtiä nyt, kaikkia väsyttää joskus, yrität vaan enemmän. Tosi innostavaa :( .

No, käytännössä en tiedä, mitä mahdollisuuksia mukautettuun opetukseen on. Luulen, että poika pärjäisi hyvin, jos voisi käydä koulua vaikka klo 11-15, vaikka sitten useamman vuoden kuin normisti, mutta seitsemän tunnin päiviä, joissa kirsikkana kakussa työläimmät aineet vikoilla tunneilla, hän ei jaksa. Tuntuu toisaalta hullulta, mutta eihän poika joka tapauksessa peruskoulun jälkeenkään kykene mihinkään lukioon kahdeksan tunnin päivineen plus useampi tunti kouluhommia kotona (jos edes saisi korotettua arvosanoja lukiotasolle), joten jotain "erikoisempaa" tässä on pakko keksiä. Ehkä nyt on nähtävissä jotain hyvääkin muuttuneissa työmarkkinoissa, ettei kukaan katso kieroon, jos ei paina samassa virastossa tai tehtaassa koko työuraansa normipituisia päiviä. Mutta vähän hiljaiseksi veti, kun luin tutkimustuloksia siitä, kuinka moni aikuinen Asperger on kokonaan työelämän ulkopuolella. Monella varmaan olisi kykyjä, mutta ei ole resursseja ns. normaaliin työhön. Niinpä heidän panoksensa yhteiskunnalle jää kokonaan käyttämättä.

Kyllä, masennus on täysin pätevä syy olla pois koulusta. Masennuksessa ei ole todellakaan kyse laiskuudesta tms, eikä se ole tahdonalaisesti säädeltävissä. Jos opettajat eivät ymmärrä asiaa, se on sitten heidän ongelmansa.

Jotenkin kuitenkin täytyy peruskoulu läpäistä, joten jos poissaoloja alkaa kertyä reilusti, voisi olla hyvä miettiä "varasuunnitelmaa". Olisiko esimerkiksi mahdollista sopia koulun kanssa että hän opiskelee osittain etänä, jos se tuntuu helpommalta? Tai onko mahdollista järjestää kotiopetusta/kotikoulua tms? Erilaisia opiskelumahdollisuuksia täytyy tällaisessa tilanteessa löytyä ja se on koulun ja opettajien vastuulla järjestää.