Voiko masentunut lapsi olla sen vuoksi koulusta välillä poissa?

kavereita ja harrastuksia? Nukkuu liian vähän, tuon ikäisen lapsen pitäisi nukkua enemmän. Sitten tuli mieleen, että onko taustalla kiusausta tai voiko syynä olla se, että lapsi on liian älykäs ja on turhautunut.



Onko hän poika?

tietokoneella/pelikonsolilla myöhään? Miten niin on vaikeuksia saada unta? Makaako sängyssä pimeässä hiljaa ja uni ei tule? Juoko energiajuomia?



Iltaisin kaikki ruudun tuijottaminen pois, tv, pelit, tietokone ainakin pariksi tunniksi ennen nukahtamista. Sen sijaan ulkoilua ja pari tuntia ennen nukkumaanmenoa rauhoittuminen ja voi lukea vaikka kirjaa tai pelatkaa korttia tms rauhallista. Energiajuomat, kahvi ja tee pannaan. Itseasiassa kaiken ruutuajan voisi kieltää pariksi viikoksi ja katsoa tehoaako. Tilalle ulkoilua ja liikuntaa.



Ihmeellistä tämä nykymeininki, lasten annetaan pelata yömyöhään, istua sisällä kaiket päivät ja litkiä ES ja sitten valitetaan että voi voi kun meidän Nico-Petteri on niin väsynyt ettei jaksa mennä kouluunkaan. Ohhoi.

Ja mitä tarkoitat että on valikoiva ruuan suhteen? Suostuu syömään pelkkiä ranskalaisia ja nakkeja?



Perusasiat kuntoon ensin, ulkoilu, liikunta, terveellinen ruoka, riittävä uni (korjaantuu yleensä itsekseen jos em. asiat kunnossa ja vähemmän tietokonetta ja pelejä) ja sitten vasta masennusdiagnoosit ja poissaolot kehiin.

On valikoiva kavereiden suhteen, mutta niitä kuitenkin on. Koulussa on vähäistä kiusaamista. On herkkä, eikä oikein kestä kiusaamista.

Harrastus on kerran viikossa ja sielä käy mielellään.

On vähän sellainen asperger tyyppinen älykkö poika. Aspergeria ei kuitenkaan ole kukaan epäillyt, eikä sitä tietenkään ole sen vuoksi tutkittu. On turhautunut kouluun, koska koulussa opetettevat asiat ei kiinnosta, paitsi Ylli, mutta siinäkään aineessa ei ole mitään uutta opittavaa. Ei myöskään jaksa oikein keskittyä tehtävien tekoon koulussaAp.

minä en sitä opettajille sen enempää selitellyt, totesin vain, että ei nyt ole koulukuntoinen. Ei tosiaan ollutkaan, sai paniikkikohtauksia, öisin kauhukohtauksia, jonkun kerran pyörtyikin jne. Ei seole luvaton poissaolo, jos vanhempi toteaa, että lapsi ei ole koulukuntoinen.



Taustalla oli koulukiusaamista ja muita hankaluuksia. Meidän poika on myös oikeasti asperger.



Tuota ei kuitenkaan kannata tehdä kovin kevyesti. Jatkuvasti ei voi olla pois koulusta. Jos lapsen tila ei lähde paranemaan parissa päivässä niin on syytä mennä lääkärin puheille, tai sen psykologin. Ja ne asiat on silti opeteltava - minäkin pidän aina kiinni siitä, että jos on koulusta pois niin siellä tehdyt ja opetellut asiat on sit opeteltava itse. Jos se käy helposti, poissaolosta ei ole ollut haittaa - jos se on hankalaa ja vaivalloista, se ehkä opettaa lapselle, miksi kouluun ehkä sittenkin kannattaa panostaa.

Koska tilanne on noinkin pitkään jatkunut ja opettajakin ilmeisesti sitä mieltä, että lapsi on liian alakuloinen koulussa, koettaisin hoputtaa asian selvittämistä.



Veriarvot on kyllä syytä katsoa. Eihän taustalla ole anemiaa tai muuta fyysistä syytä väsymykselle.



Onko lapsella kavreita koulussa? Leikkiikö/touhuaako kavereiden kanssa vapaa-ajallaan?

Itse olen sitä mieltä, että oireet johtuu juuri siitä, että ulkoilee liian vähän ja on tietokoneen ääressä liikaa. Syö ihan normaalia perus ruokaa. Nakkeja ja makkaraa ei esim. suostu syömään. Vihanneksia saisi syödä enemmän. Energiajuomaa ei ole ikinä edes maistanut ja cokistakin juo vain juhlissa.

Illalla makaa sänkyssä ja ei saa unta.



Masennusdiagnoosin on antanut psykologi tai siis hän on sitä mieltä, että tarvitsee psykoterapiaa ja myös opettaja on sitä mieltä, että lapsi on masentunut. Kotona ei ole masentuneen oloinen vain koulussa. Aamuisin ei haluaisi kouluun lähteä ja valittaa ettei jaksa pysyä koulussa hereillä.

sanoisin, että kouluun kannattaa mennä aina, kun siihen kykenee. Diagnoosi ja hoitosuhde kannattaa hankkia. Silloin koulukin pystyy tukemaan paremmin.

pahoittelen vähän kärjistettyä Nico-Petteri -kommenttiani, se ei ollut kohdistettu sinuun ap vaan yleisesti. Tuntuu olevan trendi, että lapset viettää liikaa aikaa koneella, liian vähän aikaa ulkona, energiajuomia kuluu ja sitten ihmetellään tuota unen vähyyttä. En ilmeisesti täysin hakoteillä ollut, kun itsekin olet osittain samaa mieltä. Voisiko perheen kesken yrittää vaikkapa iltaisin käydä kävelyllä ja kieltää sen tietokoneen iltaisin? Ja nimenomaan niin ettei lasta yksin patistettaisi ulos vaan koko perhe näyttää mallia.



Tuo kiusaaminen varmaan on myös yksi iso syy. Herkälle lapselle pienikin kiusaaminen on kova paikka. Voisiko sitä kiusaamisasiaa lähteä selvittämään tarkemmin koulun kanssa?



Tsemppiä!



T. 9

pitäsi saada haastavampaa opetusta. Voisiko erityisopettaja keskittyä välillä poikaasi. Minusta teillä vaikuttaa kaikki olevan kunnossa, mutta koulussa on älykkäälle pojalle liian tylsää.

Olisi koulun vaihtaminen mahdollista? Kielikoulu, erityiskoulu? Eipä tuossa terapiat auta, jos syy on siinä, että koulu ei oikeasti ole tarpeeksi haastavaa.



Suomessa ei lahjakkata lapsia huomioida tarpeeksi.

Älä anna jäädä pois, sillä pian hän huomaa sen ja alkaa yhä useammin ja useammin jättäytymään pois kun sen olet aiemminkin sallinut.. eli se pikkusormi-koko käsi juttu :)



Lähde lapsen kanssa ulkoilemaan ja liikkumaan iltaisin (kävelylle, katukorista, sählyä, palloilua, luontoretkiä yms) ja sen jälkeen hyvä iltapala ja suoraan sänkyyn kirjan tai sarjiksen kanssa. Hyvä ettei juo energiajuomia :) Kokeilkaa tätä vähän aikaa jos vaikka auttaisi.

On ihan tutkitusti (ja myös omakohtaisesti) todettu että liikunta lievittää masennuksen oireita, joten toivotaan että teilläkin helpottaisi.

ettei koulusta kannata olla pois kuin todella äärimmäisessä tilanteessa. Jos sieltä kerran on pois, kynnys mennä takaisin on todella paljon korkeampi. Kokemusta on!



T. 9

Siis mitä, kaikki kiusaaminen on kiusaamista eikä kenenkään tarvitse sitä kestää!



Teidän vanhempien tehtävä on tehdä kaikkenne, että koukiusaaminen loppuu. Kuka tahansa lapsi masentuu jos vuosikaudet joutuu "vähäisen kiusaamisen" kohteeksi.



Meistä aikuisista asiat näyttävät ehkä hieman toiselta kuin miten "vähäisen kiusaamisen" kohteena oleva lapsi aisan kokee. Se on hänen elämäänsä päivästä toiseen, joten puolustakaa lastanne. Tehkää selväksi, että hän on niin arvokas (kuten kaikki ihmiset) ettei kenelläkään ole oikeutta kohdella tahallisesti ilkeästi. Jos vanhemmat vähättelevät lapsen kiusaamista...kokee lapsi sen arvottomuutena. Toisaalta hän myös todennäköisesti ei voi ymmärtää kuina omat vanhammat antavat tällaisen vain jatkua!



Ei se ole ihme jos lapsi masentuu eikä halua kouluun mennä.



Toiselle masentuneen lapsen äidille, joka ei lapsensa pitkäaikasissa poissaoloissa kertonut opettajalle lapsen oikeaa poissaolon syytä. Ymmärrätkö, ettäpahennat vain lapsesi tilannetta. Kerro opettajalle lapsen masennuksesta ja ahdistuksesta...kerro, että se johtuu koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta ja koulun on puututtava kiusaamiseen heti! Miksi te annatte koulukiusaamisen viedä lapsenne terveyden?!

Jos koulussa on oikeasti kiusaamisen vuoksi ahdistavaa olla, voi sinne meneminen pahentaa masennusta. Sehän on melkein henkistä kidutusta joutua joka päivä paikkaan, jossa kiusataan ja on kamala olla.



Toisaalta taas koulusta poissaolokin voi pahentaa oloa ja kynnys mennä kouluun voi nousta entistä pahemmaksi ja pelottavaksikin.



Vaikea kysymys, mutta yritä joka tapauksessa saada lapsen elämään positiivisia asioita ja onnistumisen kokemuksia. Jos koulu ei niitä tuota, en pitäisi niin pahana, vaikka joskus korvaisi koulupäivän järjestämällä jotain muita onnistumisen elämyksiä.



Pystyykö lapsi opiskelemaan yksin kotona ollessaan? Jos onnistuu, en pitäisi poissaoloa niin pahana. Silloin ei myöskään tule oltua vain omassa surkeudessaan, jos pystyy tekemään jotakin.

Mun mielestä teidän kannattaisi käydä lääkärissä. Väsymys voi johtua aika monesta muustakin asiasta kuin masennuksesta.



Psykologi ei myöskään ole lääkäri, hän ei voi kattavasti diagnosoida. Psykiatri on sen sijaan lääkäri.



Miten tuohon kiusaamiseen on puututtu?



Masennuspotilaille on yleensä ohje, että pitäisi kaikin voimin yrittää pysyä kiinni normaalissa arjessa, lapsella se on koulunkäynti. Masennus ei parane sängyn pohjalla makaamalla.

lapsi on masentunut kaikissa ympäristöissä. Tuo, että lapsi on kotona erilainen, iloinen, kertoo juuri että koulu on ahdistava paikka. Kotona pystyy olemaan vapautuneempi, oma itsensä kun ei tarvitse olla varullaan kiusaajien takia.



Kurjat ja ahdistavat/murheelliset asiat tulevat mieleen juuri tuolloin illalla ennen nukkumaan mena. Jos joutuu miettimään mitähän ikävää hänen lle huomenna tehdään koulussa ja muistelemaan tämän päivän "vähäisiä kiusaamisia", ei se ole ihmekään ettei uni tule silmään.



Olisiko koulun vaihto mahdollinen? Haastavampaa opetusta...esim. mahdollisuud joissakin oppiaineissa osallistua vanhemman luokka-asteen opetukseen voisi motivoida lasta koulutyössä.

kaikesta yritetään syyttää kiusaamista. Kyllä lasten maailmaan kuuluu jonkin verran pientä naljailua. Sitä on vain opeteltava kestämään, muuten voi tulla vaikeuksia työelämässäkin, jos ei siedä yhtään mitään. Muut lapset lopettavat helposti leikkimisen sellaisen lapsen kanssa, joka kokee ihan kaiken kiusaamiseksi. Kukaan ei halua mukaan siihen rumbaan, että joutuu leimatuksi kiusaajaksi.



Näkisin tässä suurempana syynä lapsen viihtymättömyyteen hänen turhautumisensa. Älykkäälle lapselle on löydyttävä tarpeeksi haastetta. AP:n lapsi on kuitenkin herkka ja kiltti, sillä useat turhautujat ryhtyvät häiriköiksi, jotta saavat energiaansa purettua edes johonkin.



Opillashuolto ryhmä kokoon ja miettimään, millä koulunkäyntiin saataisiin mielekkyyttä!

enemmän ajatuksella ja alkoi myös epäilemään, että ehkei lapsi edes ole masentunut vaan vain kiusattu. Jos oppiminen sujuu ok, muuten on kiinnostunut asioista, mutta vain kouluun meno on ahdistavaa, se kyllä viittaisi siihen, että vika on koulussa eikä lapsessa.



Tuolloin voi lapselle olla peräti haitallista raahautua sinne kouluun joka päivä kiusattavaksi uudestaan ja uudestaan. Joko kiusaaminen hallintaan koulussa ja nopeasti tai koulun vaihto.



t. 21

enemmän ajatuksella ja alkoi myös epäilemään, että ehkei lapsi edes ole masentunut vaan vain kiusattu. Jos oppiminen sujuu ok, muuten on kiinnostunut asioista, mutta vain kouluun meno on ahdistavaa, se kyllä viittaisi siihen, että vika on koulussa eikä lapsessa. Tuolloin voi lapselle olla peräti haitallista raahautua sinne kouluun joka päivä kiusattavaksi uudestaan ja uudestaan. Joko kiusaaminen hallintaan koulussa ja nopeasti tai koulun vaihto. t. 21

ihan eri mieltä, minusta vaikuttaa siltä, että lapsi on turhautunut koulussa. Siellä on tylsää, jos ei ole uutta opittavaa.

Tämä on jo tosi vanha ketju, mutta löysin tämän kun etsin tietoa/kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta.

Meilläkin lapsi on koulussa alakuloinen, opettajan mielestä näyttää masentuneelta. Tunnilla ei jaksa kuunnella, miettii vaan omia juttujaan eikä välttämättä tee mitään. Kokeista saa 7-8 numeroita, hieman ovat laskeneet. Lapsi on viidennellä luokalla. Ei ole lukihäirötä se on jo testattu, muutenkin lapsi vaikuttaa älykkäältä, mutta ei itse usko siihen ja väittää aina ettei osaa. Lisäksi pelkää esim. esiintymistä, jännittää uusia tilanteita  jotka kuitenkin lopulta menevät hyvin.

Viime syksynä oli kiusaamista. Sanoo ettei enää kiusata, mutta toki ei voi tietää. Lisäksi viime vuosina on ollut rankempaa, mm. kahden läheisen ihmisen kuolema tapahtunut.

Ongelma on erityisesti koulussa, lasta täytyy patistella eteenpäin ja kotona lapsi toistaa ettei halua lähteä kouluun. Aina on sinne kuitenkin lähtenyt ja kotiin tullessa on iloinen. Välitunnit, likuntatunnit ym. hauska juttu sujuvat hyvin. Koulussa on kavereita, myöskin vapaa- ajalla käy niiden luona tai he  meillä.

 Kotona mielipuuhaa on pelaaminen, pyöräily, touhuaminen esim. majan rakentaminen, legoilla rakentaminen, tykkää kun luetaan  yhdessä esim. Aku Ankkaa, katsoo mielellään luonto- ohjelmia tai dokumentteja. Välillä on ärtyisä ja väittää ettei kiinnosta, silti kuitenkin on suht. reipas kotona, välillä kotonakin pitää patistella esim. kotitöihin. Syö, nukkuu normaalisti. Myös marjoja/vihanneksia/kalaa ym. terveellistä.

Kuraattori oli jutellut lapsen kanssa, hänen mielipide oli että lapsi on positiivinen, eikä hän löytänyt syytä miksi koulu on niin "paha paikka" että siellä on niin alakuloinen. Kuraattorikaan ei saanut selville että enää olisi kiusaamista. Lapsi ei itsekään osaa sanoa muuta syytä kuin että koulussa on tylsää ja haluaa mietiskellä mukavempia asioita eikä jaksa kuunnella.

Osasiko kukaan tässä tilanteessa neuvoa? Miten minun pitäisi äitinä tähän nyt suhtautua? Se on vähän väsyttävää että kuulee joka päivä "en halua" tai että "en mene". Onneksi alkaa kesäloma.