Veljeni on sairas ja tekis mieli soittaa hänelle, mutta
en tiedä mitä sanoa.
Ensin epäiltiin imusolmukesyöpää mutta se ei olekaan sitä, eikä tiedetä mikä syöpä se on ja missä.
Tekis mieli soitella sille koska mulle tuli tänään yhtäkkiä sellainen olo, että kohta on liian myöhäistä... En tiedä miksi mutta yhtäkkiä tuli sellainen ihmeellinen olo ja se on vaivannut koko päivän.
Veljeni tais siis oikeastaan velipuoleni ei ole kovin äheinen ja hän on minua yli 10 vuotta vanhempi. Tullaan ihan hyvin toimeen silloin kun nähdään. Todella harvoin nähdään koska hän on kovin kiireinen.
Tekis siis mieli soitella mutta jotenkin en vaan tiedä mitä sanoisin. Ei olla nähty sen jälkeen kun sain tietään hänen sairaudestaan eikä olla juteltu. Äh, miks musta tuntuu tälät ja miks tää pitää olla niin vaikeeta?!
Kommentit (5)
Jos aikaa on vähän, niin et välttämättä enää saa tilaisuutta jutella hänen kanssaan. Vaikka hän on sairastunut vakavasti niin älä välttele, juttele ihan arkisia juttuja ja anna hänen kertoa sairaudestaan sen verran kun hän haluaa. Voinnin tiedusteleminen on hyvä tapa antaa hänelle tilaisuus kertoa missä sairauden ja/tai hoitojen suhteen mennään.
Kun sairastuu vakavasti ja kuolema saattaa olla edessä, niin on kaksi tapaa toimia: joko vältellä koko aihetta tai puhua kaikki asiat selviksi läheisten kanssa. Kaikki eivät "päästä" toisia lähelleen vaan yrittävät jaksaa omin voimin eivätkä halua kovin paljon avautua sairaudestaan. Sairastuneen ehdoilla kannattaa edetä - mieli saattaa muuttua sairauden edetessä; varsinkin käänne pahempaan murtaa monen suojamuurin.
itse sairastanut syöpää ja musta oli ihanaa saada tekstiviestejä ja soittoja niin sairaalaan kuin kotiinkin,se et ihmiset kiireenkin keskellä muistaa ja on kiinnostuneita miten menee ja onko mitä vaivaa millonkin, niin se tuntu hyvältä,
ei tartte sanoo mitään erityistä, voi vaan jutella mitä mieleen tulee, kysellä miten voi onko tutkimuksia, kipua tms
enempi ihmettelin ja pahoitin mieleni kun jotkut ei yhtään soitellu, eikä edes tekstareita laittaneet.....
eli soitat ja sitten laitat ekstareita joka päivä, parhaat laittaa monta :))))
se on niin ihanaa kun sai tekstareitaa.
Siskoni mies menehtyi syöpään viime kesänä. Hänen sanojensa mukaan pahinta, mitä 'ystävät' voivat tehdä kuullessaan sairastumisesta on jättää se huomioimatta. Jos et pysty soittamaan, niin laita kortti (muttei mitään kornia "parane pian" juttua), lasten piirtämä kuva, tekstari tai ihan mitä vaan. Mutta huomioi hänet jotenkin! Samoin juhlissa ja muissa on ihan asiallista kysellä kuulumisia, vaikkei niitä yleensä sellaisessa tilanteessa viitsikään niin syvällisesti pohtia.
Soitat ja sanot, että kuulit hänen sairastumisesta ja ajattelit, että soitat kuulumisia, eli miten oot voinu viime aikoina? Sit veli vastaa ja sit sä kerrot, mitä sulle kuuluu ja lopuksi kerrot, että vaikka ootte vähän ollu tekemisissä ni tietäähän veli, että saa soitella ja jos tarvii apua jossain, ni kysyy rohkeesti vaan.
Kysy häneltä, miten hän voi. Sano, että toivot hänen paranevan. Tärkeämpää on että kuuntelet jos hän haluaa puhua.