Olen lihava, mieheni ei halua minua

*pyyhkii liikutuksen kyyneleitä* :``)

en tiedä mistä ihmeestä mieheni ajatusmaailma on peräisin, mutta hän ajattelee että haukkumalla minua otan tämän asian jotenkin vakavasti. Ja lisäksi sisuunnun niin, että rupean laihduttamaan. Eihän se niin toimi, mutta ei mene mieheni jakeluun.



No, kun mieheni käy kaupassa hän ostaa esim. pakastepizzoja, valmisruokia, nakkeja, juustoa, leipää, jogurttia, jauhelihaa, spagettia, margariinia, karjalanpiirakoita, karkkia, sipsejä, jätskiä.. Jos oikein paljon pyydän, saattaa muistaa ostaa banaaneja tai jopa kurkun.



Itse käyn sitten kaupassa (kävellen vaunujen kanssa) ja ostan kasviksia, ruokatarvikkeita, vaippoja, vessapaperia, rintaliivisuojia, vauvanruokia.. Jos en jaksa käydä sinä päivänä kaupassa mussuttelen sitten leipää tai syön pakastepizzan. Tiedän, että jollekin voi olla vaikeaa käsittää ettei jaksa mennä kauppaan tai tehdä kahta lämmintä ruokaa päivässä, mutta minulla on nyt vain näin. Kun saan vauvan nukkumaan päiväunia, menen välillä mielummin itsekin nukkumaan, kun lähden kauppaan.



Samoin en aina jaksa sitten illalla mennä kauppaan, vaan toivon jaksavani sitten seuraavana päivänä. Miestäni ei myöskään houkuta käydä kaupassa, kun hän syö töissä ja hänelle riittää että on leipää aamuksi.



Ja laihduttamista varten pitäisi harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja riittävän tehokkaasti, omat rauhalliset ulkoilukävelyt eivät varmasti riitä. En nyt hirveästi mussuta karkkia tms. herkkuja ja painoni on pysynyt pitkään samana, en siis ole lihomassa. Laihduttamista varten pitäisi ruveta syömään enemmän kasviksia ja riittävän usein järkeviä syömisiä. Eli tehdä muutoksia nykyiseen, sehän kyllä vaatii voimia.

Nälkäisenä on paljon helpompi tehdä pari leipää tai syödä valmisruokaa kun lähteä kauppaan. ja jos lähtee nälkäisenä kauppaan, yleensä sitä osteleekin kaikkea epäterveellistä. Kauppaan ei nyt ole ihan mahdoton matka, 20min kävelymatka, mutta joskus sekin vain on liikaa.



Usein teenkin isoja annoksia ja syön seuraavana päivänä tai laitan pakasteeseen loput. Silloin syömiseni ovat suht ok. Kyllä se laihduttaminen vain vaatii asioita..



Kiitos kannustuksista! Välillä tunnen itseni kyllä maailman ällöimmäksi, eikä silloin osaa itseään kyllä yhtään arvostaa.



-ap

Eihän sitä noilla kiloilla varmaan mitään jaksa valmistaa/tehdä. Jospa jaksaisit olla syömättä.

Mies

Näin juuri miehenikin ajattelee. Itse ajattelen, että tärkeää on, että pystyn imettämään ja jaksan hoitaa vauvaani. Syön siis yhden lämpimän aterian joka päivä. Pitäisi varmasti syödä toinenkin, ettei tekisi mieli syödä välipaloja ja kaikenlaisia herkkuja. En vain oikeasti jaksa käydä vauvan kanssa kaupassa ja raahata riittävästi kasviksia ja muuta terveellistä ruokaa ja vielä tehdä sitä. Kyllä kuulostaa varmasti typerältä, mutta tällä hetkellä en vain jaksa.

Mieheni voisi halutessaan auttaa ja käydä joskus kaupassa ja ostaa minulle valmiiksi sopivia lounastarvikkeita, mutta hän ei halua niin tehdä, koska itse syö töissä. Hän haluaa haukkua minua ja olla minulle ilkeä. Ehkä se saa sitten hänet tyytyväiseksi.. ainakin sinnikkäästi sitä jatkaa.

-ap

oikeasti tiedän olevani lihava, mutta miehen haukkumiset eivät auta yhtään. Olen tällä hetkellä väsynyt pienen vauvan äiti. Kohta en varmaankaan ole enää niin väsynyt, sitten varmasti jaksan keskittyä laihduttamiseen. En tiedä jaksanko siinä vaiheessa enää miestäni, joka on viimeiset puoli vuotta haukkunut minua.



En ennen lapsen syntymistä oikein ymmärtänyt miten ja millä tavalla rasittavaa vauvan hoitaminen on. Siinä jotenkin häviää itse hieman. Olen nukkunut joka yö hieman liian vähän, vaikka vauva nukkuu suht hyvin kuitenkin. Kun vauva on hereillä olen ihan mieluusti hänen kanssaan ja kun vauva nukkuu, nukun itsekin. Kotitöitäkin pitää tehdä ja käyn kävelemässä, jotta saan olla hiukan yksinkin.



Siinä ne päivät kuluu, eikä laihduttamiselle tunnu jäävän energiaa ja kiinnostusta, koska se olisi sitten jostain muusta tekemsestä pois.



Olin jo ennen raskautta ylipainoinen ja kun tapasin mieheni olin vain 5 kiloa kevyempi. Joten siksi tämä ylipainosta haukkuminen ja seksin pihtaaminen tuntuu jotenkin kohtuuttomalta.

matkaan, kun vaimo kuulemma oli lauta ja ruma.



Kyllä ne äijät aina syitä keksii, mutta se syy on kyllä korvien välissä, ei muussa.



Jos liitto perustuu ulkonäköön, se ei kestä. Ja kaikkein haavoittavinta on sanoa/mäkättää/haukkua ulkonäköasioista, esim. lihavuudesta. Se ei asiaa auta, pahentaa vain.

Siis onko ihme jos ei halua jotakin laardikasaa panna... Eikä varmaan halua moni muukaan.

Siis onko ihme jos ei halua jotakin laardikasaa panna... Eikä varmaan halua moni muukaan.

kanssa naimisissa, kuin sinä. Huh huh...mitä tekstiä.

idioottihan se sun mies on, jos raskausarpiakin haukkuu! Ne arvet on tulleet siitä, kun kannoit TEIDÄN lasta 9kk. Aivan keskenkasvuinen tapaus siis. Jos käytös ei muutu, niin näytä missä on exit.

Miehelläsi ei ole mitään oikeutta lihavuuttasi. Mutta miehet on välillä aika yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Sano sille, että joka kerta kun huomautat ylipainosta, syön suklaapatukan. Ja syöt sen miehen edessä.

Mutta miksi et jaksa käydä kaupassa? Tai laittaa ruokaa? Miten pitkä ja vaikea matka kauppaan on? Piditkö aikaisemmin ruuanlaitosta?

Mitä sinä syöt ja kuinka paljon? Jos mies ei niitä ruokia osta, niin miksi jaksat ostaa lihottavat ruuat?

Jos laitan vain itselleni lounasta se on usein mössö, jossa on täysjyväpastaa/riisiä/couscousta, helpointa tietysti jos on jämiä edelliseltä päivältä. Sekaan tulee tonnikalaa/kikherneitä/raejuustoa reilusti, pilkottu tomaatti ja/tai pakastevihanneksia ja pieni loraus öljyä. Hetkeksi mikroon. Mausteeksi voi lisätä esim. vähän pestoa tai sweet chili-kastiketta. Alle vartissa pääsee syömään ja ruuanlaitto onnistuu yhdellä kädellä.

Jos kasvisten syöminen ei ole tuttua, kannattaa valita sellaista mitä on helppo syödä esim. babyporkkana, kirsikkatomaatit, banaani, viinirypäleet, kuivatut hedelmät. Smoothie banaanista, pakastemarjoista ja jugurtista onnistuu yhdellä kädellä.

Ja tietenkään sun ei tarvitse asettaa laihdutusta lapsen huolehtimisen edelle. Mutta ihan kohta sinun pitäisi esimerkilläsi opettaa lapselle terveellistä ruokavaliota ja terveellisiä elämäntapoja.

Samalla kun keität vauvalle puuroa, niin voit tehdä isomman annoksen ja syödä sitä itsekin. Syökää molemmat sormiruokia kurkkua, pieniä hedelmäpaloja, raejuustoa, täysjyväpastaa jne.

Paitsi että en söisi suklaapatukoita kun mies on ilkeä. Se olisi lapsellista. En söisi suklaata enää ollenkaan enkä puhuisi siitä miehelle mitään. Minulla olisi oma salaisuus, josta hakisin voimaa kun mies vittuilee.

Kärsit lihavuudestasi, ap. Et jaksa omien sanojesi mukaan mitään, olet vain imettäjä, suhde mieheen on rempallaan, syöt huonosti, nukut huonosti. Ja odottelet, että joskus ei ole enää noin. Ei se kyllä odottelemalla muutu.

Vauvasta ja itsestään huolehtiminen eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.

Joku teille jaksaa kantaa niitä lihottavia ruokia, joita syöt. Rähise miehellesi kunnes hän alkaa käydä 1-2 krt viikossa kaupassa ja kantaa teille hyvää, kunnollista ruokaa kotiin. Mietit mitä syötte ja laitat hänelle listan. Ruuanlaitto rytmittää ja ryhdistää päivääsi.

Jaksatko ulkoilla lapsen kanssa että aivosi saavat happea?

Tuntuu, että olet luovuttanut itsesi suhteen. Yritä tehdä vielä yksi pieni ponnistus, vaikka joku noista lainaamani kommentin jutuista (ei kuitenkaan sitä suklaata!).

Mä en yhtään ihmettele jos miestä ällöttää. Ei pienen lapsen äidin status mitenkään selitä ylipainoa tai ole mikään jättimäisen ylipainon peruste, kuten sinä tunnut luulevan.

Voisthan koettaa keventää hieman esim liikuntaa ja vaunulenkkejä. Kuitenkin ongelma on miehessäsi jos et kelpaa sellaisena kuin olet, hanki mies jolle kelpaat. Toki järjetön ylipaino on usein seurausta esim masennuksesta ja se ei teitenkään ole hyvä asia.

että on ollut raskausajan entistä kauheempi syöppö ja jatkaa samaa rataa.... Läskit vaan on vastenmielisiä, joten ei todellakaan ole ihme, jos miehesi ei sua halua. Ja on kyllä luultavasti vain ajan kysymys, koska miehesi päättää ihan itse lähteä tuosta suhteesta, kun ei jaksa seksitöntä elämäänne.

ettei miehesi pidä sua seksikkäänä. sä et ole tehny mitään väärin, vaan miehesi on ilkeä sanoessaan noin.

Toki järjetön ylipaino on usein seurausta esim masennuksesta ja se ei teitenkään ole hyvä asia.

Vai masennuksesta??? Kyllä se on itsehillinnän puutosta USEIN, eikä siihen selittelyt auta....

Miehelläsi ei ole mitään oikeutta lihavuuttasi. Mutta miehet on välillä aika yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Sano sille, että joka kerta kun huomautat ylipainosta, syön suklaapatukan. Ja syöt sen miehen edessä. Mutta miksi et jaksa käydä kaupassa? Tai laittaa ruokaa? Miten pitkä ja vaikea matka kauppaan on? Piditkö aikaisemmin ruuanlaitosta? Mitä sinä syöt ja kuinka paljon? Jos mies ei niitä ruokia osta, niin miksi jaksat ostaa lihottavat ruuat? Jos laitan vain itselleni lounasta se on usein mössö, jossa on täysjyväpastaa/riisiä/couscousta, helpointa tietysti jos on jämiä edelliseltä päivältä. Sekaan tulee tonnikalaa/kikherneitä/raejuustoa reilusti, pilkottu tomaatti ja/tai pakastevihanneksia ja pieni loraus öljyä. Hetkeksi mikroon. Mausteeksi voi lisätä esim. vähän pestoa tai sweet chili-kastiketta. Alle vartissa pääsee syömään ja ruuanlaitto onnistuu yhdellä kädellä. Jos kasvisten syöminen ei ole tuttua, kannattaa valita sellaista mitä on helppo syödä esim. babyporkkana, kirsikkatomaatit, banaani, viinirypäleet, kuivatut hedelmät. Smoothie banaanista, pakastemarjoista ja jugurtista onnistuu yhdellä kädellä. Ja tietenkään sun ei tarvitse asettaa laihdutusta lapsen huolehtimisen edelle. Mutta ihan kohta sinun pitäisi esimerkilläsi opettaa lapselle terveellistä ruokavaliota ja terveellisiä elämäntapoja. Samalla kun keität vauvalle puuroa, niin voit tehdä isomman annoksen ja syödä sitä itsekin. Syökää molemmat sormiruokia kurkkua, pieniä hedelmäpaloja, raejuustoa, täysjyväpastaa jne.

Paitsi että en söisi suklaapatukoita kun mies on ilkeä. Se olisi lapsellista. En söisi suklaata enää ollenkaan enkä puhuisi siitä miehelle mitään. Minulla olisi oma salaisuus, josta hakisin voimaa kun mies vittuilee. Kärsit lihavuudestasi, ap. Et jaksa omien sanojesi mukaan mitään, olet vain imettäjä, suhde mieheen on rempallaan, syöt huonosti, nukut huonosti. Ja odottelet, että joskus ei ole enää noin. Ei se kyllä odottelemalla muutu. Vauvasta ja itsestään huolehtiminen eivät ole toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Joku teille jaksaa kantaa niitä lihottavia ruokia, joita syöt. Rähise miehellesi kunnes hän alkaa käydä 1-2 krt viikossa kaupassa ja kantaa teille hyvää, kunnollista ruokaa kotiin. Mietit mitä syötte ja laitat hänelle listan. Ruuanlaitto rytmittää ja ryhdistää päivääsi. Jaksatko ulkoilla lapsen kanssa että aivosi saavat happea? Tuntuu, että olet luovuttanut itsesi suhteen. Yritä tehdä vielä yksi pieni ponnistus, vaikka joku noista lainaamani kommentin jutuista (ei kuitenkaan sitä suklaata!).

äläkä välitä noista muutamista räkäpalloista jotka haukkuvat sinua!

et todellakaan ole ongelmasi kanssa yksin!

olen myös lihava,kenenkä mies ei halua,mutta onneksi mieheni ei huomauttele / hauku minua.

että on ollut raskausajan entistä kauheempi syöppö ja jatkaa samaa rataa.... Läskit vaan on vastenmielisiä, joten ei todellakaan ole ihme, jos miehesi ei sua halua. Ja on kyllä luultavasti vain ajan kysymys, koska miehesi päättää ihan itse lähteä tuosta suhteesta, kun ei jaksa seksitöntä elämäänne.

"Läskit vaan on vastenmielisiä"

Siis millainen ihminen(?) kirjoittaa tuollaista?

Jotkut tykkäävät lihavista, jotkut laihoista, jotkut siltä väliltä kokoa olevista. Sinä et määrittele, mikä on vastenmielistä!

Ihan parisuhdeterapeutitkin ovat sitä mieltä, että jos puoliso ilkeästi kiloista tai muista ulkonäköjutuista huomauttelee, niin se on henkistä väkivaltaa ja ei johda mihinkään, vaan pahentaa ongelmaa. Ap:n mies myös haukkuu arvista, mille ap ei mitään voi.

Lisäksi sellainen suhde ei kestä, mikä perustuu noin kylmästi ulkonäköön. Se on ihan fakta.

Minä en ole lihava, mutta läheltä seurannut tapahtumaa, missä ystävän mies valitti vaimonsa pienistä rinnoista koko ajan. Lopulta mies lähti silikoninaisen matkaan. Olisiko tuossakin tapauksessa naisen pitänyt vain ottaa ne silikonit vai? Tiedän, että rintojen kokoon ei itse voi vaikuttaa(paitsi ottamalla silikonit) mutta kuitenkin.

Monellehan se laihdutuskin on vaikeaa ja ASIAA EI AUTA SE, ETTÄ MIEHENÄ ON IHMINEN, JOLLA ON KUSTA PÄÄSSÄ. Jos ap:n mies rakastaisi vaimoaan, hän ei puhuisi noin rakastamalleen ihmisille.

Kaaso on 170/51 ja hyvin laiha ja rinnaton. Kaason mies puristeli hyvin runsasmuotoista(lihava ja isorintainen) naista vessassa, josta heidät yllätin. Ko. mies aina vaahdonnut, kuinka naisen pitää olla laiha. Kuinkas vain kävi.



No meni hieman ohi aiheen.



Itse olisin hieman pulska ennemmin kuin lauta ja laiha. Onneksi olen normaalikokoinen +kurvikas.



Ja ps. Ap, sun miehesi ei rakasta sua. Omalle rakkaalle ei puhuta noin ja arvostella noin. Se on ihan fakta. Asioista voi sanoa nätisti, mutta tuo on jo henkistä väkivaltaa ja tarkoituksena vain pahentaa asioita ja saada sulle paha mieli.

luuletko, että mollaaminen lopuu laihtumiseen? ei todella lopu. nyt, kun miehes on vauhtiin päässyt niin kllä se aina jotain haukkumista keksii. onhan se helppo syyttää vaimoa, kun omat halut on jossain muualla, kuin vaimossa. laihduttuasi syy voi olla esim. liian vähäinen passaaminen, tai vapaa-aika, tai liikaa kotitöitä tai vaimon pukeutuminen tai laiskuus tai se, että et huolehdi, että lasi eo häiritse jne.

että on ollut raskausajan entistä kauheempi syöppö ja jatkaa samaa rataa.... Läskit vaan on vastenmielisiä, joten ei todellakaan ole ihme, jos miehesi ei sua halua. Ja on kyllä luultavasti vain ajan kysymys, koska miehesi päättää ihan itse lähteä tuosta suhteesta, kun ei jaksa seksitöntä elämäänne.

"Läskit vaan on vastenmielisiä" Siis millainen ihminen(?) kirjoittaa tuollaista? Jotkut tykkäävät lihavista, jotkut laihoista, jotkut siltä väliltä kokoa olevista. Sinä et määrittele, mikä on vastenmielistä! Ihan parisuhdeterapeutitkin ovat sitä mieltä, että jos puoliso ilkeästi kiloista tai muista ulkonäköjutuista huomauttelee, niin se on henkistä väkivaltaa ja ei johda mihinkään, vaan pahentaa ongelmaa. Ap:n mies myös haukkuu arvista, mille ap ei mitään voi. Lisäksi sellainen suhde ei kestä, mikä perustuu noin kylmästi ulkonäköön. Se on ihan fakta. Minä en ole lihava, mutta läheltä seurannut tapahtumaa, missä ystävän mies valitti vaimonsa pienistä rinnoista koko ajan. Lopulta mies lähti silikoninaisen matkaan. Olisiko tuossakin tapauksessa naisen pitänyt vain ottaa ne silikonit vai? Tiedän, että rintojen kokoon ei itse voi vaikuttaa(paitsi ottamalla silikonit) mutta kuitenkin. Monellehan se laihdutuskin on vaikeaa ja ASIAA EI AUTA SE, ETTÄ MIEHENÄ ON IHMINEN, JOLLA ON KUSTA PÄÄSSÄ. Jos ap:n mies rakastaisi vaimoaan, hän ei puhuisi noin rakastamalleen ihmisille.

luuletko, että mollaaminen lopuu laihtumiseen? ei todella lopu. nyt, kun miehes on vauhtiin päässyt niin kllä se aina jotain haukkumista keksii. onhan se helppo syyttää vaimoa, kun omat halut on jossain muualla, kuin vaimossa. laihduttuasi syy voi olla esim. liian vähäinen passaaminen, tai vapaa-aika, tai liikaa kotitöitä tai vaimon pukeutuminen tai laiskuus tai se, että et huolehdi, että lasi eo häiritse jne.

että ap mies on ilkeä pipipää