Olen lihava, mieheni ei halua minua
Olen lihava, noin 30 kiloa ylipainoa. Lapsi on 6kk. Painan tällä hetkellä noin 5 kiloa enemmän kuin 1kk lapsen syntymästä. Imettäminen saa minulla aikaan tolkutonta makeanhimoa. Auttaisi jos söisin tarpeeksi kunnollista ruokaa, mutta en jaksa sitä valmistaa kuin kerran päivässä.
Mieheni ei halua minua. Emme ole kertaakaan lapsen saamisen jälkeen harrastaneet seksiä. Häntä ällöttää läskini, raskausarpeni jne. Painan nyt 15 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, jolloin seksiä oli paljon. Olin silloinkin lihava, mutta nyt vauvan saamisen jälkeen mahanahkani roikkuu löysänä.
Mieheni on ollut minulle niin ilkeä että en enää itsekään halua seksiä mieheni kanssa. Oikestaan en enää halua olla edes mieheni kanssa. Olemme yhdessä vain, koska vauvaa on helpompi kahdestaan hoitaa. Mieheni mielestä ei kannata erota pikkulapsiaikana ja hänestä suhteemme olisi tosi hyvä, kunhan vain laihtuisin.
Tästä ylipainostani ja isosta mahastani sain kuulla lähes päivittäin. Nyt mieheni on vähentänyt hieman haukkumistani kun olen sanonut tietäväni olevani ylipainoinen ja olen lakannut tekemästä joitain asioita vain mieheni mieliksi, kun hän vain loukkaa minua.
Kunhan saan voimani takaisin taidamme erota. Ennen ihmettelin pienten lasten vanhempia, jotka eroavat, en enää. Ei tämä ole mitään elämää.
Voiko tälläisesta tilanteesta selvitä muulla tavalla kuin erolla? Onko toisen ihmisen ulkonäöstä todella tullut näin tärkeä asia? Saako pienen lapsen äitiä todella haukkua ylipainosta? Olenko ihan outo, kun en aseta omaa laihdutusta tärkeämmäksi kuin vauvasta huolehtimista?
Kommentit (46)
Olen lihava, noin 30 kiloa ylipainoa. Lapsi on 6kk. Painan tällä hetkellä noin 5 kiloa enemmän kuin 1kk lapsen syntymästä. Imettäminen saa minulla aikaan tolkutonta makeanhimoa. Auttaisi jos söisin tarpeeksi kunnollista ruokaa, mutta en jaksa sitä valmistaa kuin kerran päivässä. Mieheni ei halua minua. Emme ole kertaakaan lapsen saamisen jälkeen harrastaneet seksiä. Häntä ällöttää läskini, raskausarpeni jne. Painan nyt 15 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, jolloin seksiä oli paljon. Olin silloinkin lihava, mutta nyt vauvan saamisen jälkeen mahanahkani roikkuu löysänä. Mieheni on ollut minulle niin ilkeä että en enää itsekään halua seksiä mieheni kanssa. Oikestaan en enää halua olla edes mieheni kanssa. Olemme yhdessä vain, koska vauvaa on helpompi kahdestaan hoitaa. Mieheni mielestä ei kannata erota pikkulapsiaikana ja hänestä suhteemme olisi tosi hyvä, kunhan vain laihtuisin. Tästä ylipainostani ja isosta mahastani sain kuulla lähes päivittäin. Nyt mieheni on vähentänyt hieman haukkumistani kun olen sanonut tietäväni olevani ylipainoinen ja olen lakannut tekemästä joitain asioita vain mieheni mieliksi, kun hän vain loukkaa minua. Kunhan saan voimani takaisin taidamme erota. Ennen ihmettelin pienten lasten vanhempia, jotka eroavat, en enää. Ei tämä ole mitään elämää. Voiko tälläisesta tilanteesta selvitä muulla tavalla kuin erolla? Onko toisen ihmisen ulkonäöstä todella tullut näin tärkeä asia? Saako pienen lapsen äitiä todella haukkua ylipainosta? Olenko ihan outo, kun en aseta omaa laihdutusta tärkeämmäksi kuin vauvasta huolehtimista?
aiheita ihan mistä tahansa. JA jos toista rakastaa, rakastaa sellaisena kuin toinen on.
Mun mies ei koskaan huomauttele mun läskeistäni. Ystäväni ex-mis taas vahti hysteerisenä kaverini karkinsyömistä yms. todella ilkein sanakääntein, vaikka kaveri oli ja on edelleen tosi hoikka.
minäkin taputan! Ja olen tullut samaan johtopäätökseen. Olen valinnut miehekseni pöpipään. Ja nyt sitten sopiva vaihtoehto on huomata erheensä ja erota. en ollenkaan usko mieheeni siinä asiassa, että parisuhteemme muutuisi hyväksi, jos laihduttaisin.
Kysyin juuri eilen mieheltäni, että mitä hän on tehnyt sen eteen että parisuhteemme parantuisi. Mieheni vastasi, että "hän on yrittänyt saada minua laihtumaan".
Luulin etten olisi ainoa pienen esikoisen äiti, joka on hieman ihmeissään tästä väsymyksestä, mutta ilmeisesti olenkin poikkeus. Minusta laihduttaminen vaatii vähän energiaa ja aikaa, kuten mikä tahansa elämänmuutos. Ei kaikkea vain ole mahdollista tehdä yhtäaikaa (ainakaan minulle). tällä hetkellä yritän hahmottaa äitiyttäni, pohtia parisuhdettani, töihin paluuta jne.. ne kaikki vievät voimia.
Juuri nyt olen huomannut lähteväni lähes päivittäin vaunulenkeille ja olen ottanut mieheni kanssa esille seksittömyyden parisuhteessa. eli muutosta on tapahtunut. Siksi uskon, että saan voimiani takaisin ja tunnen olevani jälleen oma itseni. Sitten on aika laihduttaa tai erota tai jotain muuta. Ehkä jollain sujuu muutos äitiyteen ihan kivuttomasti tai pieni lapsi ei vie voimia muulta. Hyvä heidän kannaltaan.
-ap
että lapsi vie nyt energiat. Keskity siihen ja miehenkin pitäisi keskittyä. siitä se vähitellen helpottuu.
T: 3 lapsen isä
en tiedä millaiset palvelut paikkakunnallanne on, mutta suosittelisin että kerrot miehesi käytöksestä neuvolassa. He voivat neuvoa teidät esim perheneuvolaan. Kun mies vielä huomauttaa sinulle tai haukkuu. Sano hänelle välittömästi että lopeta HETI! MINULLE EI PUHUTA NOIN! TUOLLA ON OVI! Et varmaan antaisi kenenkään muunkaan itseäsi noin kohdella, miksi läheisimmän rakkaimman ihmisen??
Sinussa ei ole mitään vikaa, miehessäsi kyllä. Hänen tulisi tukea ja auttaa sinua raskaassa elämäntilanteessa. Sitä ei voi tietää mistä hänen ahdistuksensa kumpuaa, mutta pahaa oloa ei saa toisiin purkaa. ÄLÄ ANNA HÄNEN KOHDELLA ITSEÄSI NOIN. Voit saada apua ja tukea ja myös te perheenä voitte. Ero ei ole ratkaisu joka pitäisi tehdä äkkiä. Ulkopuolisen ammattilaisen ohjaus olisi tässä teidän tilanteessa tarpeen. Auttakaa itseänne jotta voisitte auttaa lastanne. Muistakaa aina että te olette tiimi ja pelaatte samassa joukkueessa. Käyttäytykää sen mukaan.
Miehesi tarvitsee apua. En usko että painollasi on mitään tekemistä hänen todellisten ongelmiensa kanssa. Vauvan syntymä on kriisi myös miehelle.
*ylpeänä pörhistää rintaansa* :)