Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täällä kun aina vatvotaan näitä lasten painoja ja tuijotetaan lukuihin...
26.04.2011 |
en voi kuin ihmetellä, miten ihmisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että lapsetKIN voivat olla erilaisia. Eri kokoisia, eri rakenteisia, kasvaa eri vauhtia jne. ja silti olla aivan sopivia ja normaaleja.
Minulla on neljä lasta, joista yksi on selvästi rakenteeltaan vankempi kuin muut. On pienestä pitäen kasvanut +2-käyrällä ja aina neuvolan ja kouluterkkarin mukaan ollut rakenteeseensa nähden sopiva. Av-raadin mukaan hänet todettaisiin varmasti toivottoman lihavaksi, vaikka kuka tahansa järjellä ajatteleva näkee, että niin ei ole! Nyt poika on jo 12v, paljon liikkuva ja urheilullinen, terveellisesti syövä nuori mies, jonka kouluterkkari on jälleen todennut terveeksi, hyväkuntoiseksi ja sopusuhtaiseksi pojaksi. Mitat 151cm ja 48kg. Tyttären mitat samassa iässä olivat 153 ja 40 ja hänkin oli (on edelleen) aivan sopusuhtainen. Me emme vain kaikki ole samasta muotista!
Kommentit (13)
olevansa lihava. No, ei ole hoikka, vaan myös ollut syntymästään melko vankka, liikkuu paljon, syä terveellisesti eikä todellakaan ole mikään läski. Hän luetteli tarkkaan eri luokkalaisten ihannemitat, näistä kuulemma oli keskusteltu lasten kesken. Siis mitä h*****tiä??? SIis vanhemmatko näitä painoaihepiirejä lastensa kanssa kelaavat, vai ihanko itse lapset netistä hakevat jo jotain painotaulukoita. MInusta aivan järkyttävää. Lapsesta asti huomio kiinnittyy vartalin kelpaavuuteen. Tulee kuulkaas paljon syömishäiriöisiä, masentuneita, suorituskeskeisiä= onnettomia nuoria näistä lapsista.
Mutta voin kyllä kahden koululaisen kokemuksella sanoa, että koululaiset keskenään puhuvat painoasioista jo hyvin nuoresta asti. Tytöt varmaan enemmän kuin pojat. Oma tyttäreni on alkanut varmaan tuosta 10-11-vuotiaasta asti puhua kausittain siitä miten läski hän on. Aivan syyttä siis. Aina löytyy luokasta niitä laihoja luikkuja, joiden mittoihin verrataan. Lasten on hirveän vaikea käsittää sitä, että ihmiset ovat erilaisia eikä paino ole millään lailla ratkaiseva asia, oli sitä sitten vähemmän tai enemmän.
t. ap, joka myös ihmettelee mistä ne lapset oppivat edes miettimään tuollaisia asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ärsyttävää, kun jotkut äidit suurentelee lapsensa laihuuden tai pienikokoisuuden merkitystä. Esim. tällä palstalla 3 kiloinen vauva voi olla jostakusta pienenä syntynyt. Omani oli 2 kiloa ja olin onnellinen, ettei ollut 1,5 kiloa, kun naapurisängyn äidin vauva oli synnärillä sen kokoinen.
Oikeasti laiha ja pieni lapsi (eikä äidin mielikuvan mukaan laiha) saattaa kärsiä vakavista sairauksista. Erikoisuuden tavoittelu ei ole tervejärkisyyttä tässä vakavassa asiassa!
Terv. erään laihuuden vuoksi lastenklinikan vakipotilaan äiti
että hänen pitää alkaa laihduttaa. Kakkosella olevat nuoremmat kaverit ovat molemmat hyvin pienikokoisia, kolmosluokkalainen heitä paljon yli päätä pitempi, vaikka hänkin on hoikka kuin heinä. Näiden nuorempien mukaan kaikki heitä painavammat ovat "kamalan läskejä" ja "kaikki sanovat niin".
Yritin selittää seureelle, etteivät ne ylimääräiset sentit voi olla täysin painottomia ja että jos kolmasluokkalainen olisi saman painoinen kuin he, hän olisi nälkiintynyt, mutta ei tuntunut menevän jakeluun kenellekään osapuolelle... kun kerran ne "kaikki" sanovat niin. Ja kyseessä muuten pojat.
päälleen koska näytti siinä muka liian paksulta.
Onko pikkusisko 1v2kk ylipainoinen. Hän oli 1v neuvolassa 73cm ja 9,2kg... Hänellä kun on pulleat reidet ja pömppämassu. Mahan kun "pitäisi" olla litteä!
Heidän mielestään myös toinen heistä on "normaali" (poika oli viimeksi 135cm ja 28kg) ja tyttö "läski" (n. 130cm ja 26kg).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ärsyttävää, kun jotkut äidit suurentelee lapsensa laihuuden tai pienikokoisuuden merkitystä. Esim. tällä palstalla 3 kiloinen vauva voi olla jostakusta pienenä syntynyt. Omani oli 2 kiloa ja olin onnellinen, ettei ollut 1,5 kiloa, kun naapurisängyn äidin vauva oli synnärillä sen kokoinen.
Oikeasti laiha ja pieni lapsi (eikä äidin mielikuvan mukaan laiha) saattaa kärsiä vakavista sairauksista. Erikoisuuden tavoittelu ei ole tervejärkisyyttä tässä vakavassa asiassa!
Terv. erään laihuuden vuoksi lastenklinikan vakipotilaan äiti
Oma vauvani - täysin terve ja rv 39 syntynyt - oli 2900 g ja 47 cm, ja koko sairaalaoloajan hoitajat löpisivät pienipainoisesta lapsesta, jota täytyy syöttää kolmen tunnin välein ja antaa lisämaitoa ja rampata punnituksissa... Itse pidin vauvaani ihan normaalipainoisena, koska siskoni lapset ovat olleet 3010g, 3170g ja 3200g ja saaneet normaalin vauvan kohtelun sairaalassakin. Itse olin syntyessäni tasan 2 kg ja 43 cm, se tosiaan antaa perspektiiviä asiaan.
Itse aiheesta sen verran, että muistan hyvin, kuinka viidennellä luokalla (11-vuotiaina) kaikki luokan tytöt käytiin terveydenhoitajalla ja siellä oli tuo maaginen punnitus. Niitä painoja vertailtiin pihalla ja kaikki, jotka olivat yli tietyn rajan, olivat toivottoman lihavia. Minä olin kahdella kilolla ja niitä kiloja sitten yritin laihduttaa epätoivoisesti.
Tietyssä iässä nuo terkkarien tarkastukset kääntyvät vähän itseään vastaan. Yläasteella sain kuulla terveydenhoitajalta olevani ylipainoinen (158 cm ja 51 kg, kuukautiset alkaneet jo 10-vuotiaana ja ihan naisen mallinen olin) ja siitä alkoi kova laihdutuskierre, että sain 6 kg painostani pois. Jäi muuten sitten kuukautisetkin melkein vuodeksi.
Miksi ihmeessä sitä pituutta ja painoa pitää niin kovasti painottaa näissä tarkastuksissa? Eikö voitaisi pääpaino pitää näön tarkastuksessa, mahdollisissa rokotuksissa yms. ja sitten paino ja pituus mitata ja kehittää niistä jokin sopiva keskikäyrä, joka ilmoitetaan lapsille (olet sopusuhtainen, pituuspainokäyräsi menee hienosti 0-käyrällä)? Näin voidaan keskittyä oikeasti liian laihoihin ja liian lihaviin eikä sopusuhtaisiin.
käsivarret näyttää laihoilta ja kaverit muka nauraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä surettavat, tavallisen hoikat ja vankat eivät ollenkaan. Ja sitä jaksan ihmetelläkin, että miten niitä oikeasti lihavia onkin niin paljon, kyllä syy löytyy kotoa. Kaikilla lihavilla lapsilla ei ole jokin sairaus, kuten ei kaikilla lihavilla aikuisillakaan.
sekä ala- että yläkoulussa. Mitat on otettu, mutta käyriä ei ole lapsille näytetty (molemmat +2-käyrällä, mutta terveitä ja sopusuhtaisia) ja on todettu vain lasten olevan sopivia.
Mutta lapset itse osaavat olla todella julmia. Oma laspeni sairasti eskari-iässä ja ekaluokalla oli pitkään kortisonikuurilla, mikä teki hänelle kunnon kuukasvot ja pyöristytti lasta muutenkin. Heti ekaluokan alussa lapsi leimattiin "läskiksi" ja vaikka kortisonilääkitys loppui pian ja lapsi palautui sopusuhtaiseksi, läski-nimitys jäi! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikunnallisia ja tervehenkisiä. Ketään eivät hauku läskeiksi tai muutenkaan poikkeaviksi. Kotimme ilmapiiri on ollut erilaisuutta suvaitseva, enkä itsekään ole ulkonäkökeskeinen.
Todella säälittävää, jos jo 11v lapset pelkäävät olevansa liikapainoisia tai arvostelevat kavereitaan.
Äideiltähän nuo mallit opitaan.
liikunnallisia ja tervehenkisiä. Ketään eivät hauku läskeiksi tai muutenkaan poikkeaviksi. Kotimme ilmapiiri on ollut erilaisuutta suvaitseva, enkä itsekään ole ulkonäkökeskeinen. Todella säälittävää, jos jo 11v lapset pelkäävät olevansa liikapainoisia tai arvostelevat kavereitaan. Äideiltähän nuo mallit opitaan.
asiaa ihmetteli. Ja meillä ollaan myös tervehenkisiä. liikunnallisia, kotimme ilmapiiri on salliva ja erilaisuutta suvaitseva, enkä minäkään ole ulkonäkökeskeinen. Mutta jotenkin olen siis onnistunut lapselleni opettaa tuollaisen mallin? Kyllä se tuolta kavereiden kautta tuli tämä hänen murheensa. Että kiitos vaan, en ota vastaan tuota syytöstäsi. kaikki tässä maailmassa ei ole äidin vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä oli 5v pojan päiväkoti-ryhmässä mitattu jalkaterien pituutta (siis ajatus oli, että ihmetellään asioita "pienempi" ja "isompi" sekä metrijärjestelmää).. Lopputulos oli se, että meidän poika tuli kotiin hieman järkyttyneenä, kun hänellä oli ryhmän isoin jalka. On ryhmän vanhin lapsi ja vielä poika eli ei mitenkään ihmeellistä, että on suurikoipisin, mutta hänelle se oli kova paikka... Ihan käsittämätöntä, miten herkkiä lapset on tuolle, että pitää olla samanlainen kuin kaikki muut:(
Alue: Aihe vapaa
olevansa lihava. No, ei ole hoikka, vaan myös ollut syntymästään melko vankka, liikkuu paljon, syä terveellisesti eikä todellakaan ole mikään läski. Hän luetteli tarkkaan eri luokkalaisten ihannemitat, näistä kuulemma oli keskusteltu lasten kesken. Siis mitä h*****tiä??? SIis vanhemmatko näitä painoaihepiirejä lastensa kanssa kelaavat, vai ihanko itse lapset netistä hakevat jo jotain painotaulukoita. MInusta aivan järkyttävää. Lapsesta asti huomio kiinnittyy vartalin kelpaavuuteen. Tulee kuulkaas paljon syömishäiriöisiä, masentuneita, suorituskeskeisiä= onnettomia nuoria näistä lapsista.