Säälittävää, mutta v**uttaa nähdä timmejä äitejä!

Mun ystävä-äidit ovat järjestään kokoa 34-38 joten minä 44 olen niiin iso! Vaikka mulla on hyvä kunto on mulla liikaa löysää, ja neljä lasta. Mutta ei lohduta, kun noilla kaikilla kamuilla on kolme lasta..



esikoisen jälkeen oli itse kokoa 38, mutta siitä ne kilot on hiipineet. Miehemme ovat harrastaneet yhdessä joukkueurheilua ja ovat timmejä myös, sekään ei mun tuskaa helpota.

toisaalta Ihailen heitä joilla kroppa pysyy kuosissa.

Jos haluat timmin kropan, se on mahdollista saada. Käännä tuo vitutus positiiviseksi voimaksi ja käytä sitä oman kunnon / ulkonäön parantamiseen.

Hyvä neuvo nro 4! Katsele oikein niitä timmikroppaisia äitejä, ole kateellinen ja kieriskele itsesäälissä. Kun olet tarpeeksi tuskastunut, mieti että mitäs jos minäkin. Saat uskomattoman paljon voimaa alkaa muuttamaan elämäntapojasi sekä motivaatiota liikkumiseen ja kropan muokkaamiseen. Ei muuta kuin onnea uuteen timmimpään elämään! T: nätti, hoikka ja seksikäs kolmen lapsen äiti

Mutta ymmärrän vtutuksesi! Minua häiritsee itsessäni muutamakin lisäkilo, ja tunnen silloin itseni epäseksikkääksi ja plösöksi, vaikka todellisuudessa olen hoikka. Mutta jos farkkujen yli tulee hiemankaan makkaraa, alkaa ärsyttää.



Ja sitten on niitä, jotka ovat lähes liian hoikkia koko elämänsä. Totta on, että jokainen vaate näyttää paremmalta heidän päällään.



Mutta sellaista se elämä on. Turha murehtia ettei ole Jennifer Anistonin näköinen nelikymppisenä.

(nainen taitaa olla jo yli 40,oliko 42?)

Mun kroppa ei 2 lapsen jälkeen olisi tämän näköinen jos en olisi tehnyt helvetisti töitä sen eteen!



Salilla 5 kertaa vikkossa ja juoksulenkit siihen päälle.



Mulla ei ole ollut kadehtittavaa ja timmiä kroppaa ikinä mutta lasten jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin kropan siihen kuosiin. Joten tämän kateuden olen kyllä ihan ansainnut =)

täältä löytyy kans yksi... mulla ei kyse ole edes laihtumisesta olen laihtunut yli kymmenen kiloa vii e kesästä ja alan olla normaalipainon rajoilla MUTTA tämä maha joka jäi roikkumaan kauheine arpineen niin ei kyllä varmasti häviä ilman kirurgin apua... siitä saan kärsiä loppuikäni

toisiin mammoihin. Paljonko ikää sulla, ap?

Ainakin mulla tuollainen muitten tuijottelu jäi teinivuosiin.

Itsetunto kohdilleen vaikka terapian keinoin. Sääli, jos elämästä kuluu edes pienikään siivu harmitellessa ulkonäköongelmia suhteessa kanssaihmiset.

Kun mulla olis mahdollisuus samaan, mutten jaksa. Noh, pikkuhiljaa, 6 kiloa tippunut vielä sellanen 10 kiloa, niin olis jo mukavassa kuosissa. Kunnia heille, jotka jaksavat itsensä pitää kuosissa, vaikka toisilta se ei edes juurikaan vaadi mitään, harmi että mula vaatii.



Nyt koko 40/42, on mulla onneksi vyötärö ja nätti peppu.

Minulla on ikää 31v ja lapsia 5, nuorin 1v.

Tissit on imetyksen takia aika olemattomat mutta muuten ei näe että minulla olisi lapsia lainkaan. Pituutta on 160cm ja painoa 50kg. Ei ole makkaroita, selluliittia tai roikkuvaa nahkaa. Mielestäni geeneillä on oltava iso merkitys.

jos pitää salilla käydä 5x viikossa ja lenkit päälle ja pieniä lapsia.

Onko se oma ulkonäkö kaikkein tärkeintä? Lapset jäävät kyllä paitsioon.

Ei ihme, jos naiset ovat kireitä henkisesti, jos pitää salilla käydä 5x viikossa ja lenkit päälle ja pieniä lapsia.

Onko se oma ulkonäkö kaikkein tärkeintä? Lapset jäävät kyllä paitsioon.

odottavana pohdin usein perheellisten ajankäyttöä - mahtaa olla välillä aikamoista priorisointia ja sumplintaa, jos molemmat vanhemmat käyvät töissä.

Tähän haluaisin kuitenkin tuoda sitäkin näkökulmaa, että ainakaan minä en liiku ulkonäöllisistä syistä, vaan ihan oman hyvinvoinnin takia.

jos pitää salilla käydä 5x viikossa ja lenkit päälle ja pieniä lapsia.

Onko se oma ulkonäkö kaikkein tärkeintä? Lapset jäävät kyllä paitsioon.

jää paitsioon jos äiti käyttää viikossa esim. 7 tuntia itseensä? Pitääkö äidin olla lasten seurassa 24/7 ettei ne jää paitsioon?

että aikani minäkin kadehdin timmejä äitejä, itselle kun jäi 15 kg ylimääräistä iltatähdestä.

Sitten kun otin itseä niskasta ja laihdutin kokoon 38 alkoi elämä maistua ihan toisella tavalla. Kehon hallinta on myös mielen hallintaa, ei siinä terapiat auta vaan LENKKI :)

toisiin mammoihin. Paljonko ikää sulla, ap?

Ainakin mulla tuollainen muitten tuijottelu jäi teinivuosiin.

Itsetunto kohdilleen vaikka terapian keinoin. Sääli, jos elämästä kuluu edes pienikään siivu harmitellessa ulkonäköongelmia suhteessa kanssaihmiset.

jos pitää salilla käydä 5x viikossa ja lenkit päälle ja pieniä lapsia. Onko se oma ulkonäkö kaikkein tärkeintä? Lapset jäävät kyllä paitsioon.

Käytän minäkin viikossa vähintäänkin saman ajan itseeni vaikken noin paljon urheilekaan. mm. kavereilla kahvitellen, ilman lapsia. On niillä aika kykenevä isäkin.

No johan! Voin kuule kertoa että lapsilla on paljon terveempi ja hyvinvoimempi aäiti kun pääsen sinne salille 5 kertaa viikossa ja juoksemaan!



Tilanne 4 vuotta sitten: Olin koko ajan kipeä jostain, selkä yms. Olin 50 kiloa lihavampi!!! En jaksanut mitään, hyvä että huolehtia itsestäni!!!



Turpaan tulee jos joku ilkeää päin naamaa tulla mulle sanomaan että olisin parempi äiti jos en harrastaisi liikuntaa.

Eilen näin useampiakin äitejä, jotka olivat oikeasti timmikroppaisia ja pukeutuivat vielä seksikkäästi. Aaaaaaargh! Kateus ja vitutus iskee. Tunnustaako kukaan muu?

Mut en ymmärrä moista vitutusta. Tee asialle jotain?!

muutamasta vastauksesta täällä näkee että kateus on edelleen suomessa tabu eikä sitä saisi tunnustaa tuntevansa.



parempi on koittaa kääntää asia positiiviseksi voimaksi, kuten joku jo ehdottikin. kateus voi olla hyvä tunne, jos siitä saa kimmokkeen pyrkiä samaan kuin kadehtimisen kohde. timmi kroppa on mahdollinen, mutta vaatii rutosti töitä, kun vuosia on kertynyt.



fakta on kyllä sekin, että geeneillä on merkitystä, toisille tämä on todella paljon helpompaa kuin toisille. tätähän ei tosin useinkaan tunnusta ne, joille se on helppoa...

Mun kroppa ei 2 lapsen jälkeen olisi tämän näköinen jos en olisi tehnyt helvetisti töitä sen eteen!

Salilla 5 kertaa vikkossa ja juoksulenkit siihen päälle.

Mulla ei ole ollut kadehtittavaa ja timmiä kroppaa ikinä mutta lasten jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin kropan siihen kuosiin. Joten tämän kateuden olen kyllä ihan ansainnut =)

Itse olen käyttänyt vastaavan ajan itseni sivistämiseen ja opiskeluun, vaikka pari lisä kg onkin :)

Siis todella hoikka eikä syöminen ole ollut minulle koskaan ongelma. Toisen lapsen jälkeen kuitenkin painoa oli 15 kg enemmän kuin ennen lapsia enkä tuntenut itseäni itsekseni ja aloin tiputtaa painoa tietoisesti. Myös minulle se oli vaikeaa, koska ruokaa ja herkkuja teki todella paljon mieli! Kuitenkin, kun paino oli tippunut yli kymmenen kiloa eli alle 60 kg, alkoi ruoka ja herkkuhimo hävitä. Olisikohan myös rasvalla/ ylipainolla osuus noihin himoihin? Tämäkin luultavasti tapauskohtaista, mutta mielestäni lohduttava ajatus, ettei himot olekkaan ikuisia.