Eikö lapsia voisi vahtia tarkemmin

ystäväiseni. Elämänkokemukseni on opettanut välttämään, vältettävissä olevia vahinkoja, kaikkea ei tietenkään voi estää, mutta paljon voi.Jos et kykene kasvattamaan lastasi, niin että hän ei sinua tottele, niin sinä siitä hinnan maksat.

18 nyt on kyse uimataidottomista lapsista, ystäväiseni. Elämänkokemukseni on opettanut välttämään, vältettävissä olevia vahinkoja, kaikkea ei tietenkään voi estää, mutta paljon voi.Jos et kykene kasvattamaan lastasi, niin että hän ei sinua tottele, niin sinä siitä hinnan maksat.

Uimataitoinen voi hukkua aivan yhtä hyvin.

Pointti on se, että et voi tietää, totteleeko lapsesi sinua, kun et ole paikalla. Kukaan ei voi.

missä määrin pitää pelon hallita elämää.

On täysin selvää, että vaikkapa taaperoa ei jätetä yksin avotakan eteen leikkimään.

Mutta sitten jossain vaiheessa tulee kuitenkin se tilanne, että on vain päästettävä irti ja toivottava parasta.

Lapset alkavat kulkea esim. kadulla noin eskari-ikäisestä. Joka päivä on liikenteessä prosentuaalisesti varmasti korkeampi riski kuolla kuin tulvajokiin.

Eräs ystäväni oli murrosikäisenä noin 9 vuotiaan siskonsa kanssa uimarannalla. Sisko osasi uida mutta jotenkin ykskaks selittämättömästi vajosi. ystävättäreni sai hänet pelastettua, mutta vain niukin naukin, koska paniikissa tämä sisar kiskoi auttajaansakin pinnan alle.

Kuitenkaan ei voi siitäkään lähteä, että koska näin ja näin voi käydä, kukaan ei koskaan saa lähteä uimarannalle. Tai syödä mustikoita metsästä koska ekinokokki voi tarttua. Tai jäädä tunniksi yksin kotiin koska voi horjahtaa portaissa ja saada kallonmurtuman. Mutta missä se raja on, sitä on todella vaikea vetää. Aina järkikään ei neuvo, koska vahinko ei tule kello kaulassa. Voi elämässä käydä niin käsittämättömiä juttuja, että kellekään ei moinen uhka olisi käynyt mielessäkään. Ja toisaalta joku voi selvitä hengissä vaikka tippuis 8 kerroksesta.

Jotenkin ajattelen, että sen teen, minkä tällä ymmärryksellä ja vastuullani voin. Ja jos silti jotain kamalaa tapahtuu, niin sitten se vain on niin. Suuren osan vahingoista voi ennakoida ohjeistamalla tai laittein (kypärä, palovaroitin jne) mutta osa jää vain elämän hallitsemattomuuden piikkkiin.

No, sitten on vanhemmuus hukassa asun ison järven rannalla ja kyllä meidän 10-vuotias on pysynyt pois rannalta, sama juttu kavereiden kanssa, silti ei ole koko aikaa silmieni alla, vaikka tiedänkin missä menee. Meillä on sovittu, että rannalle mennään yhdessä, eikä se ole mikään ongelma.

Tässä se syy nyt on! Vanhemmuus on hukassa! Hyvä että tulit kertomaan!

Nyt selitä vielä meille tyhmille, mitä se vanhemmuuden hukassa oleminen käytännössä tarkoittaa.

että silloin se on ainakin hukassa, kun kuvitellaan, että esimerkiksi 12 vuotias on riittävän älykäs näkemään itse vaarat. Vanhempien pitää valvoa lapsiaan. On ihan selvä, että alle kouluikäistä pitää valvoa niin, että ei ole mahdollista heidän eksyä yksin leikkimään rantaan. Itse järven läheisyydessä kasvaneena olen kyllä saanut vanhemmiltani kuulla vedessä piilevistä vaaroista. Ja silti olen onnistunut muutaman kerran leikkimään hengelläni. Ja silloin olin jo kouluikäinen.

Isompia lapsia pitää varoittaa ja opastaa. He ovat juuri pahimmassa vaarassa sen takia, että he kuvittelevat omista taidoistaan aivan liikoja ja eivät ymmärrä varoa vaaroja vain päinvastoin uhmaavat niitä. Uimakoulu on hyvä paikka. Minusta jokaisen lapsen pitäisi ainakin veden äärellä asuessaan opetella uimaan. Hyvin moni ei ymmärrä mitä uimataito tarkoittaa. ”Määritelmän mukaan uimataitoinen on henkilö, joka tipahtaessaan syvään veteen kykenee uimaan 200 metriä, josta 50 metriä selällään.” (lähde http://www.suh.fi/koulutus/uimaopetus/) Ja tämä ei suinkaan riitä, jos on kovat aallot tai virtaus tai huono näkyvyys esimerkiksi sumuisessa säässä. Monessa tilanteessa, esimerkiksi sairaskohtaustapaukset, valvonta on ainoa asia, joka voi pelastaa.

Voimia vanhemmille ja toiv. muut ottavat tästä oppia. Me asutaan 100m järvestä, ja lapset(3v ja 6v) ei sinne yksin koskaan mene, se ei ole mikään ongelma.

pointti on se, että tiedän, ettei 10-vuotiaani ole rannalla yksin, vaikka osaakin uida.

pointti on se, että tiedän, ettei 10-vuotiaani ole rannalla yksin, vaikka osaakin uida.

Sinä ehkä tiedät, mutta jos asuu joen tai muun vesistön läheisyydessä ei voi aina tietää, ellei lapsi ole jatkuvasti silmän alla. Ja minusta kouluikäistä lasta ei voi oikein pitää jatkuvasti silmän alla. Vai miten se onnistuu käytännössä?

lastani ei kiinnosta mennä rannalle kavereidensa kanssa, minä tiedän missä lapseni on ja sama linja on kavereidenkin vanhemmilla.

Itse olen asunut lapsuuteni joen lähistöllä. Muistan, että lapsuudessani joki/ranta oli suosittu leikkipaikka, talvella jäällä hiihdettiin, kesällä ongittiin, muulloin vain lutrattiin. Heikkojen jäiden aikaan vanhemmat kielsivät menemästä jäille, mutta muuten oli aika vapaata.

Olimme siis alakouluikäisiä. Näin jälkeenpäin kauhistelen joskus, miten selvisimmekään hengissä. Mutta ehkä olimme jo pienestä pitäen oppineet kunnioittamaan vettä ja tiesimme miten piti käyttäytyä.

Nykyään omien lasteni kanssa asumme kaukana isoista vesistä, mutta aina rannalla olen aika hysteerinen vahtaamaan lapsiani. Välillä mietin, millaisin suhteen vesistöihin lapseni saavat, mutta pysyvätpä ainakin hengissä...

Okei, se 8-vuotias on "paha", koska sen ikäinen liikkuu jo itsekseen. Mutta esimerkiksi se 3-vuotias... saunaa lämmittämässä ja lapsi yksin pyörii siinä ranta-alueella?



Tietenkin virheitä voi tapahtua, mutta se ei poista sitä, että virheen takia lapsi on kuollut. Olisko teistä vaan "kaikille sattuu" ihan oikea asenne, jos oma mukelonne hukkuisi sukulaisen vahtiessa?



Mä vasta nyt havahduin, että nää on aina poikia. Ihan aina. Niin oli Kalkun yliajo, nää kaikki on olleet poikia, ne kaksoset, jotka hukkui mökillä oli poikia, itseasiassa muistaako kukaan, että kertaakaan uhri olisi ollut tyttö??



Näin 1-vuotiaan pojan äitinä ihan pelästyin. Ennestään kaksi tyttöä.

ilman lupaa rannalle roikkumaan.

EI pidä päästää veden äärelle, oli kyseessä vaikka koululainen.

Muta vaikka kuinka jankutat sille kouluikäiselle ettei veden äärelle mennä, niin voi se silti mennä vaikka se vesi olis vähän kauempanakin kotoa. Menee esim. kaverin luo ja sieltä veden äärelle ja sitten putoavat molemmat. Et kuitenkaan voi lähteä siitä, että pidät sen lapsen sisällä omien silmien alla vuosikaudet vain siksi, että on olemassa mahdollisuus että lapsi menee veden äärelle, putoaa veteen ja hukkuu....

lastani ei kiinnosta mennä rannalle kavereidensa kanssa, minä tiedän missä lapseni on ja sama linja on kavereidenkin vanhemmilla.

Entä jos lapsia kiinnostaa mennä? Entä jos koulumatkaan kuuluu joen ylitys? Entä jos lapsi menee kylään kaverille, joka asuu rannalla ja siellä sitten lapsiporukalla mennäänkin joelle?

Et voi soveltaa omaan tilanteeseesi soveltuvaa tietoa kaikkien muiden elämään ja väittää sitten, että vanhemmuus on hukassa, kun lapsi pääseekin vesistön rantaan.

Hassua. Meillä on 4 lasta ja kukaan ei ole mennyt ilman lupaa rannalle roikkumaan.

EI pidä päästää veden äärelle, oli kyseessä vaikka koululainen.

Muta vaikka kuinka jankutat sille kouluikäiselle ettei veden äärelle mennä, niin voi se silti mennä vaikka se vesi olis vähän kauempanakin kotoa. Menee esim. kaverin luo ja sieltä veden äärelle ja sitten putoavat molemmat. Et kuitenkaan voi lähteä siitä, että pidät sen lapsen sisällä omien silmien alla vuosikaudet vain siksi, että on olemassa mahdollisuus että lapsi menee veden äärelle, putoaa veteen ja hukkuu....

Moni lapsi menee kuitenkin ilman lupaa rannalle roikkumaan. Minäkin lapsena menin aina kavereiden kanssa lähistön isolle ojalle, vaikka oli ankarasti kielletty. Eikä niistä reissuista puhuttu vanhemmille mitään.

Hyvää pääsiäistä kaikille ja osanotto lapsensa menettäneille!

matala järvenranta ovat kaksi ihan eri asiaa.



Meillä kouluikäiset saavat talvella leikkiä tuolla järven jäällä, ja kesäisin käyvät uimassakin kahdestaan, nyt 11 ja 13 vuotiaita. Ranta on matala, ja jos käyvät ongella tai uimassa, eivät mene koskan yksin.



Mutta kun on syksyllä heikot jäät ja keväällä jäiden lähtö, niin ei silloin saa rantaan mennä. Ja tosiaan tuollainen tulviva joki on sellainen, että kyllä kouluikäisen voi laittaa vaikka arestiin, jos nähdään siellä päinkään liikkuvan.



Vahinkoja voi oikeasti sattua kenelle vaan, ja lapset saavat päähänsä uskomattoman typeriä asioita, meidänkin lapset, mutta ei se sitä tarkoita, että vanhempien ei pidä edes yrittää!

näitä eka-ja tokaluokkalaisia, etteivät hyppää laiturilta parinmetrin syvyiseen veteen tai mene virtaavaan jokeen yksin, soittaa heti vanhemmat perään, että "vittu, et sotkeennu meidän lasten kasvatukseen". Olen päätellyt, että joillekin vanhemmille on aivan sama, vaikka yks tai kaks sattuu kuolemaan. Saahan niitä lisää. Eli en enää sekaannut. Siellä minun puolestani tehkööt, mitä lystää.

eli pihasta joelle matkaa alle 200m. Kun lapset olivat pieniä, heillä oli ehdoton kielto mennä pihasta porttia kauemmas ilman isää tai äitiä, vaikka kuka olisi ollut seurana (siis vaikka isoisä, jonka vahtimiskykyyn en luottanut). Lapsia myös valvottiin. Yksikään neljästä ei joelle lähtenyt luvatta.

Nyt olen monena keväänä katsonut, miten lähiseudun alakoululaiset "leikkivät" joen yli vievällä sillalla. Sen kaiteella pitää istua tai jopa kävellä, kaiteen yli pitää kurottaa jne. Yksikään vanhempi ei ole ollut valvomassa, kun pienet lapset (fillarissa vielä apupyörät) ovat tulleet joelle ja sillalle, jonne meiltä on pihasta näköyhteys.

Pari kertaa olen käynyt kieltämässä vieraita lapsia, mutta olen saanut vain haistattelua vastaani. Yhden pojan isä soitto kotiin ja sanoi, että hän kyllä vastaa, jos lapselleen tapahtuu jotain, ei ole minun huoleni.

Eli vanhemmat hyväksyvät sen, että lapsissa on muutama liikaa ja hävikkiä syntyy.

Tässä nyt jauhetaan kouluikäisistä lapsista. Näissä hukkuneissa oli 3- ja 5-vuotiaatkin. Ei tuon ikäisten voi antaa olla valvomatta veden äärellä.



Minä olen myös sitä mieltä, että niille lapsille pitää opettaa pienestä pitäen, ettei veden äärelle mennä ilman vanhempia. Ja noita pienempiä vahditaan silmä tarkkana, jos ollaan veden lähellä.



Kyllä mä olen ainakin nähnyt liian pieniä lapsia valvomatta rannassa. Tai niin, että on noita pikkuisia - ja niitä sitten vahtii joku 10-vuotias, lapsi itsekin :(. Ja olen nähnyt rannalla lapsia vanhempiensa kanssa niin, että mun mielestäni on tosi huoletonta se "valvonta".



En kyllä ihmettele, että näitä sattuu, kun täällä palstallakin tuntuu osalla olevan tosi hälläväliä-asenne.

eikä ainakaan meidän kylän uimataidottomat lapset siellä ilman valvontaa hillu.

pointti on se, että tiedän, ettei 10-vuotiaani ole rannalla yksin, vaikka osaakin uida.

aina voi sattua hyvällekin vanhemmalle ja hänen lapselleen. Syyllistäminen ei ole oikea tapa viedä asioita eteenpäin. Pitää myös luottaa siihen, että viisas aikuinen ottaa näistä uutisista opikseen. vahinkoja sattuu silti.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Palomies%20Vanhemmat%20vahtikaa%20lap…