Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut koskaan lasten hankkimista?
23.04.2011 |
Meillä vain tapellaan, huudetaan.. lapset kiukuttelee koko ajan päivästä toiseen. Tänään heitin lautasen seinään kun hermostuin niin.Nyt tuntuu etten ehkä olekaan soveltuva äidiksi. Pää hajoo tähän meteliin ja haluaisin vain hetken hiljaisuutta. Pienin lapsi ei edes saa nukuttua päikkäreitä kun 2 isompaa tappelee ja huutaa ja sitten kavereiden kanssa mekkaloivat ikkunan takana. Nyt hieman kaduttaa vaikka rakastankin lapsia.
Kommentit (49)
Minä olin pitkälle yli kahdenkymmenen, kun edes harkitsin lasten tekemistä. Siihen asti olin aina ollut varma, etten tee yhtään. Pienenä kuulin, kun äitini sanoi siskolleen, että "lasten syntymän jälkeen menee oma elämä ihan pilalle" ja siskonsa nyökytteli vieressä. Äitini varmaan ei meitä olisi halunnut.
[/quote]
kts.yst. edellinen teksti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduin silloin, kun yksi lapsista ajoi meidän auton puuhun. Olen katunut monta kertaa silloinkin, kun nyt jo melkein aikuisilta tulee puheluja "laita rahaa". Kadun aina silloinkin, kun ne tappelevat keskenään.
nuorimmat ala-asteella, kuulostaa varmaan hullulta, mutta olen katunut sitä etten hankkinut vieläkin enemmän lapsia. Tässä iässä niistä on enemmän iloa kun ikinä. Olen hurjan onnellinen.
Mietin että pitäisikö tehdä ennen 40v vielä yksi ja kadunko sitä etten tee. Kolmas poikakin tuntuisi kivalta ajatukselta. En kyllä oikein nauti täysin alle 2v lapsista, mutta sitä vanhemmat ovat tuottaneet vain iloa..tähän asti. Mietin että kannattaako jättää hankkimatta sen vuoksi että inhoan sitä vauva-aikaa aika paljon. Toisaalta nyt nuo kaksi on aika kiva parivaljakko ja jää aikaa muuhunkin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta välillä tuntuu että siittäjän olisin voinut valita vähän paremmin.
Isän heikkoudet pilkahtelevat silloin tällöin jälkikasvussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvii tapella eikä kuunnella mitään melua tai huutoa. Joskus normaalia uhmaa mutta ei mitään mistä en selviäisi tervejärkisenä.
Onneksi en lapsia enempää tehny!!
minulla on yksi lapsi, lapsen syntymän jälkeen ajattelin että mitä helvettiä olen mennyt tekemään, tälläistäkö tää elämä nyt sitten on? Aikasemmin halusin paljon lapsia, nyt olen onnellinen yhden lapsen äiti, uskon että en jaksaisi olla näin hyvä ja kiva äiti edes kahdelle, saati sitten useammalle.
Kuvailit hyvin myös meidän tilanteemme. Ei enempää lapsia meillekään! Luulin haluavani monta lasta ja että olen äärettömän lapsirakas, mutta se rakkaus rajoittuikin tähän yhteen. Voimat ei riitä, hermot ei riitä, parisuhde ei kestä enempää lapsia. Karu totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin nyt kun lapset ovat siinä iässä (11v, 10v ja kohta 6v) että kinastelevat/reuhaavat/inttävät koko ajan. Keskimmäisellä (tyttö) on vissiin esimurkkuikä, ja näsistelee/kiukuttelee päivittäin.
On uhmat sun muut...
Lastani jonka 19-vuotiaana sain. nyt 13 vuotta on kulunut. Enempää lapsia en kuitenkaan halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja miten hienosti olet selvinnyt.
Saanko kysyä mihin lapsesi kuoli? Ja mikä teillä meni miehesi kanssa pieleen? Sitä vaan kun minulla sairas lapsi ja kaikki nuokin ajatukset pyörii sekaisin mielessä.
vuosiin en enää. Olen aikoinaan jäänyt yksinhuoltajaksi 5:lle lapsella, 5v, 2v, 1v ja vastasyntyneet kaksoset. oli aika hemmetin rankaa, ei apuja mistään, ei tukiverkkoa. pelkkä kaupassakäyntikin oli helvettiä. tapasin sitten uuden miehen, sain vielä 2 lasta lisää. he ovat nyt 4v ja toinen olisi 3v mutta hän kuoli 5kk:n iässä. Lapsen kuoleman jälkeen opin arvostamaan lapsiani erilailla kuin ennen. Olen eilen päivittänyt facebookkiin että olen niin onnellinen kun saan olla äiti noin ihanille ja ennenkaikkea fiksuille lapsille ... Olen eronnut nuorimpien lasteni isästä noin vuosi sitten (liitto ei kestänyt lapsen kuolemaa) ja tänä päivänä koen olevani hyvä äiti ja jaksan lasteni kanssa paremmin kuin koskaan...
mutta sitten kun yritän kuvitella millaista olisi olla ilman noita pikkuotuksia, alkaa itkettää. Ne ovat mielettömän ärsyttäviä mutta ihaninta mun elämässäni. Ainoa asia jota ilman en voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lapset huutaa, tappelee ja kiukuttelee "koko" ajan. Omaa käytöstä kadun jos väsyneenä huudan myös ja jos en aina jaksa olla läsnä. Ilman lapsia olisin ihan eri ihminen.
En jaksaisi kuunnella jatkuvaa kinaamista ja tappelua. Eikä voimavarani muutenkaan riittäisi kahdelle tai useammalle jaettavaksi. Nyt kun lapseni alkaa olla jo iso ja omatoiminen, olen tyytyväinen, että pidin oman pääni, vaikka lähimmäiset painostivat tekemään pikkusisarta.
ja mies alko sen jälkeen juomaan yhä enemmän ja enemmän ja alkoholisoitui tosi pahasti. lapsen kuolema ei varsinaisesti tehnyt miehestä alkoholistia mutta nopeutti / edesauttoi asiaa.
T:se joku aiempi numero
kerran olen hetken katunut sitä että sain lapsen 19-vuotiaana ja yksinhuoltajana, mutta itse lapsea en ole koskaan katunut. Nykyään en ole enää yh ja lapsia kolme, enkä kyllä kadu vaan olen todella onnellinen ja kiitollinen lapsistani. Mietin jopa, että olisi ihanaa saada vielä lisääkin lapsia! :)
Minä saan pelätä ja itkeä lapseni vuoksi joka päivä, selviääkö hän elämässä vaikean sairauden kanssa joka vaatii jatkuvia hoitoja sairaalassa.
Ja te..teillä on terveitä, normaaliuhmaisia, lapsilla ohi meneviä vaiheita elämässä ja täällä vingutte kun ette halua lapsianne, vihaatte ja kadutte. Todella kurjaa ja säälittävää ja todella surullista, että lapset joutuvat kärsimään tuonkaltaisista ihmisistä. Ja niin moni lapseton tälläkin hetkellä niin toivoisi itselleen rakasta lasta.
Aivan käsittämätöntä. On se niin rankkaa, rakastaa niitä lapsia.
mutta toisaalta jos mulla ei olisi lapsia niin olisin kaikki nää vuodet surrut lapsettomuutta, joten parempi näin päin.
asiat elämässäni. Meillä ei tosin lasten kanssa ole ollut isoja ongelmia, murrosiätkin meni ihan rauhallisesti.
Minä olin pitkälle yli kahdenkymmenen, kun edes harkitsin lasten tekemistä. Siihen asti olin aina ollut varma, etten tee yhtään. Pienenä kuulin, kun äitini sanoi siskolleen, että "lasten syntymän jälkeen menee oma elämä ihan pilalle" ja siskonsa nyökytteli vieressä. Äitini varmaan ei meitä olisi halunnut.