G: Oletko homomyönteinen vai -vastainen?

En luokittele ihmisiä seksuaalisuuden mukaan.

kirkossa en vihkis.

Ei siis herätä mielipidettä suuntaan tai toiseen. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan :)

...mulla on vähän vaikeuksia ymmärtää heteroseksuaalisuutta rakkauden kannalta. Se on jotenki niin lisääntymispakkomielteistä (kemia!, ei tunnekypsyys) ja ne ns. rakkaussuhteetkin tuntuvat ystäväpiirissä olevan hiukka kyseenalaisia ja helevetin vaikeita.



Vaikka kyllä mä yritän uskoa, että heteroillakin on ihan oikeasta rakkaudesta (joskus) kyse?

seksuaalisen suuntautumisen perusteella

Siis aivan sama onko joku hetero vai homo.

aivan sama mulle.



En tunne yhtään homoa.

Yritän ainakin olla. Mutta tuollaiset kasin kaltaiset tapaukset tekevät siitä monesti hyvin, hyvin vaikeata. Lisäksi muistuu mieleen erään lesbon kommentti adoptiosta, että se pitäisi kieltää lailla kaikilta heteropareilta, koska lesboparit eivät saa adoptoida perheen ulkopuolelta. Sillä lailla. Lapsen edusta viis.

Mullekaan seksuaalisella suuntautumisella ei ole mitään väliä. Veljeni on homo, itse täyshetero

kunhan siihen ei liity pakkotamista, hyväksikäyttöä tai pedolifiaa, eli samat kriteerit kuin heteroillakin.

Toiset saavat ihan rauhassa olla homoja. Itse olen hetero.

en ymmärrä; ne on kuin suomenruotsalaiset: pieni vähemmistö vaatimassa erityisasemaa ja -kohtelua.

miten ihminen voi olla sen enempää homomyönteinen kuin homovastainenkaan. Hehän ovat ihmisiä ja persoonia, ihan kuten me muutkin.



Toinen asia on sitten se, jos puhutaan uskonnosta, että pitääkö homoseksuaalisia suhteita Jumalan tahdon mukaisina ja siunattavina asioina, mutta eihän se tarkoita, että olisi ihmistä vastaan. Erityisesti siksi, että kristinuskon mukaan me kaikki teemme Jumalan tahdon vastaisia asioita, joten kristinuskossa se nyt ei ole niin iso juttu. Koska meillä on sitten se armo.

Harmittaa että olen hetero, koska kolmen miehen kanssa elettyäni olen tullut siihen tulokseen että miehen kanssa eläminen ei taida mulle oikein sopia.



Ikävä kyllä seksi naisen kanssa ei myöskään houkuttele, vaikka haluaisin että houkuttelisi.

Tehköön mitä tykkäävät, mutta kirkossa en vihkis.

saisivat mun puolesta painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa

Ehkä tavallaan myönteinen, kun ei mua häiritse jonkun homous, se on jokaisen oma asia. Mutta mua ei kiinnosta lesboilu.

Ymmärrän suunnilleen, mitä tarkoitat "homovastaisella" (joskin miten kukaan vastustaa asiaa, jonka olemassaololle ei mitään voi), mutta toi "homomyönteisyys" on hölmö käsite. Mielestäni nimittäin pahimman lajin syrjintää on tää fag hagien harrastama "kaikki homot on niiiiiin ihania" -setti.



Olen itse bi, mielestäni homoilla on täysi oikeus olla olemassa, en ajattele sen enempää kenenkään seksuaalista suuntautumista enkä pidä sitä mitenkään olennaisena asiana, en harrasta stereotypioita ja elän toivossa, että tulevaisuudessa homoseksuaaleilla olisi kaikki samat oikeudet kuin heteroillakin. Ilmeisesti olen siis "neutraali"?

En vastusta homoja, mutten myöskään näe toisen homoutta mitenkään positiivisena, paremmaksi ihmiseksi tekevänä, asiana.



Omat lapset ovat vielä pieniä, ja ainakin vielä ajattelen, että on sama tykkäävätkö sitten aikanaan pojista vai tytöistä.

Homot ok ja toivoisin homoille helpompaa pääsyä omaan itseensä. En kuitenkaan patista ketään homouteen. Bi-seksuaalit myös ok.

homoseksuaalisuuden harjoittaminen on synti Raamatun mukaan. Ihminen kuitenkin on eri asia kuin hänen tekonsa.