Lue keskustelun säännöt.
Anoppi asiaa jälleen
20.04.2011 |
Juttelin tänään anoppini kanssa, ja samalla kerroin, että mennään perheen kanssa pääsiäisen viettoon omalle äidilleni, joka asuu 3h ajomatkan päässä meiltä. Tai tämän anoppi oli kuullut jo aikaisemmin. No tästä huolimatta kyseli, että mennäänkö syömään hänen luokseen maanantaina, johon sanoin, että tullaan äidiltäni vasta maanantaina. Siinä sitten lopetettiin puhelu, ja pian sen jälkeen tulee tekstiviesti, että tervetuloa syömään maanantaina klo 16. Kuvitteleeko anoppi, että me kahden pienen lapsen kanssa mennään kolmen tunnin ajomatkan jälkeen hänelle syömään (asuu meiltä noin 50km päässä). Sitten pitäisi saada lapset seuraavana aamuna pirteinä hoitoonkin vielä.
Mitenkäs tästä nyt kieltäytyy kohteliaasti, kun armas anoppini ottaa helposti itseensä. Miestä en voi vaivata kuin vasta ylihuomenna, koska on parhaillaan työmatkalla.
Arg, miksi toi on aina niin hankalaa...vai eikö anoppi vaan kuuntele mitä hänelle puhutuaan.
Kommentit (61)
koska 50 kilometriä on jo elämisen este... Ja kaiken saa väännettyä tuskalliseksi taakaksi.
Ymmärtäisitkö ystävällisesti että kaikki eivät halua istua vajaata 4 tuntia autossa palatessaan reissusta, sen jälkeen syödä, ajaa vajaa tunti kotiin ja olla kotona luultavasti vasta illalla?
Sulla tässä näyttää enemmän olevan tuskallista taakkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 kilsaa siihen päälle on 30 - 45 minuuttia.
Missäpäin maailmaa on neljän tunnin päivät? Meilläpäin vuorokaudessa on 24 tuntia, ei 4 tuntia.
ainkin jos ajaa rajoitusten mukaan+ ruuhkat.
Ajaa 3,5 tuntia, käy syömässä ja ajaa 30 - 40 minuuttia kotiin. Kotona on sitten reilusti kello 19 - 20 ja kantaa lapset tutimaan. Pyjamat päälle ja hampit pesty jo anoppilassa. Lastenleikkiä ja normaalia elämää.
"Mutku mä en haluu, mutku mä haluun olla vielä teini, mutku mä ooon maailmannapa, oikeesti oon, mutku mä ja mä, mämämämämämä ja mä..."
ajaa 50 kilsaa lisää eli pikkumatka ja piipahtaa kahvilla.
En tajua tässä minkäänlaista ongelmaa. Me ollaan käyty tuonikäisten kanssa mm. Kiinassa ja Nykissä kyläilemässä, ajeltu Suomessa Ouluun ja takaisin jne.
Kä-sit-tä-mät-tö-män vaikeaksi jotkut elämänsä saaavat...
Ihan sama vaikka kävisit kuussa vastasyntyneiden kaksosten kanssa. Sinä olet sinä ja ap on ap. Jos ap kokee, ettei jaksa ja halua niin sitten se ei jaksa ja halua.
Minäkään en 300 km:n ajon jälkeen lähtisi enää kaahaamaan mihinkään syömään 50 kilsan päähän. Sitten voisin mennä jos tämä anoppila olisi matkan varrella, mutta jos pitää vielä erikseen lähteä ajelemaan ruuan perään 50 kilsaa, niin ei kiitos. Varsinkin jos seuraava päivä on työ- ja hoitopäivä. Haluaisin pitkän viikonlopun vierailun jälkeen rauhoittua kotiin.
Ap:lle, sano suoraan suomeksi sille anopille, että kiitos, mutta emme tule tällä kertaa. Eihän tässä sen suurta ongelmaa ole.
Ja pakkoko sinne ruuhkaan on änkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja haudo niin kauan, että kasvat aikuiseksi. Ei kaikki tosiaan nauti samoista asioista. Ja oikeasti 50 kilometria ajoa ei ole tässä se juttu ollenkaan. Vaan se, että lapsiperhe ensin reissaa viikonlopun jossain 3h ajomatkan pääässä ja matkasta väsyneenä pitäisi vielä mennä viihdyttämään sukulaisia. Lapset ovat taatusti väsyneitä kolmen ajotunnin jälkeen ja on aivan oikein ajatella, että ennen viikon aloitusta kotona rauhotutaan, pestään tarvittaessa pyykkejä ja keskitytään seuraavaan viikkoon. Toiset elää matkalaukkuelämää mielellään ja alistavat siihen lapsensakin ja toiset rakastavat rauhaa ja lepoa, sekä matkustamista sopivassa suhteessa.
Ajaa vain sen 50 kilsaa lisää. Mitä käytännön eroa on oikeasti 300 kilsalla ja 350 kilsalla?
Ei yhtään mitään muuta kuin oma pönttöys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eri perheissä kasvaneiden (=miniä ja anoppi) on PAKKO saada suunsa auki niin, että kyllä on kyllä ja ei on ei.
Okei, jos on oikein fiksu ja herkällä korvalla kuunteleva anoppi, niin se saattaa hoksata äänensävystä, että miniän "tullaan maanantaina kotiin" tarkoittaa "ei haluta tulla syömään" eikä "kiva, meillä onkin jääkaappi tyhjänä silloin". Mutta jos anoppi on samaa normaalisarjaa kuin suurin osa meistä, hän kuulee sen mitä oletti kuulevansa, mikä ei välttämättä ole sama asia kuin mitä miniä oletti sanovansa.
Asiat voi toki tehdä niin vaikeiksi kuin haluaa ja sitten pahoittaa mielensä ja valittaa vaikkapa meille. Koska olishan sen siitä pitänyt tajuta että [täytä tähän, mitä olisi pitänyt tajuta sanomattakin]! Tai sitten voi ottaa sen ylimääräisen askelen (hui!) ja tehdä kantansa selväksi heti, jolloin sen voi sanoa ihan kiltisti. Valinta on vapaa...
Ajaa 3,5 tuntia, käy syömässä ja ajaa 30 - 40 minuuttia kotiin. Kotona on sitten reilusti kello 19 - 20 ja kantaa lapset tutimaan. Pyjamat päälle ja hampit pesty jo anoppilassa. Lastenleikkiä ja normaalia elämää.
"Mutku mä en haluu, mutku mä haluun olla vielä teini, mutku mä ooon maailmannapa, oikeesti oon, mutku mä ja mä, mämämämämämä ja mä..."
Lopeta jo tämä vänkääminen. Elä ja annan muiden elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun käytännössähän he nukkuvat vain normaalia pidemmät päiväunet ja ovat normaalia pirteämpiä??
Mitä ihmeen keskittymistä siinä viikossa voi olla, että ei voi syödä? Taidatte olla niitä, joilla on työlistakin itsellenne tyyliin: "nouse ylös, mene vessaan, laske rengas alas, istu, pissaa, pyyhi" jne.
niin eri perheissä kasvaneiden (=miniä ja anoppi) on PAKKO saada suunsa auki niin, että kyllä on kyllä ja ei on ei.
Okei, jos on oikein fiksu ja herkällä korvalla kuunteleva anoppi, niin se saattaa hoksata äänensävystä, että miniän "tullaan maanantaina kotiin" tarkoittaa "ei haluta tulla syömään" eikä "kiva, meillä onkin jääkaappi tyhjänä silloin". Mutta jos anoppi on samaa normaalisarjaa kuin suurin osa meistä, hän kuulee sen mitä oletti kuulevansa, mikä ei välttämättä ole sama asia kuin mitä miniä oletti sanovansa.
Asiat voi toki tehdä niin vaikeiksi kuin haluaa ja sitten pahoittaa mielensä ja valittaa vaikkapa meille. Koska olishan sen siitä pitänyt tajuta että [täytä tähän, mitä olisi pitänyt tajuta sanomattakin]! Tai sitten voi ottaa sen ylimääräisen askelen (hui!) ja tehdä kantansa selväksi heti, jolloin sen voi sanoa ihan kiltisti. Valinta on vapaa...
että tuletteko maanantaina syömään ja siihen vastataan, että mutta me tullaan vasta maanantaina sinne päin, niin vedätkö oikeasti oikeutetummin johtopäätökseksi, että kyllä tulevat, kuin että eivät tule. Jos anoppi haluaisi tulkita asian itselleen edullisella tavalla, niin kannattaisi sitten tarkistaa asiantila ja kysyä, että "tulette siis kuitenkin käymään, vai?" On aivan selvää, että jos aletaan vänkäämään eli sanotaan "mutta kun tulemme vasta maanantaina kotiin", että ei todellakaan oleteta toisen innostuneen kyläilyideasta. Jos tätä ei ymmärrä, niin kyllä sitten on sosiaaliset taidot tipotiessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun käytännössähän he nukkuvat vain normaalia pidemmät päiväunet ja ovat normaalia pirteämpiä??
Mitä ihmeen keskittymistä siinä viikossa voi olla, että ei voi syödä? Taidatte olla niitä, joilla on työlistakin itsellenne tyyliin: "nouse ylös, mene vessaan, laske rengas alas, istu, pissaa, pyyhi" jne.
vai miksi nyt on tikkuja hampaiden välissä ja hernepelto nenässä.
lyhyen matkan päässä ja rasittuu siitä niin, että ei voi edes syödä neljän päivän jälkeen... Justiinsa. Kyllä se elämä koettelee joitakuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun käytännössähän he nukkuvat vain normaalia pidemmät päiväunet ja ovat normaalia pirteämpiä??
Mitä ihmeen keskittymistä siinä viikossa voi olla, että ei voi syödä? Taidatte olla niitä, joilla on työlistakin itsellenne tyyliin: "nouse ylös, mene vessaan, laske rengas alas, istu, pissaa, pyyhi" jne.
vai miksi nyt on tikkuja hampaiden välissä ja hernepelto nenässä.
tajuta, että ihmiset ovat erilaisia ja kaikkien ei tarvitse tehdä asioita, jos niistä ei pidä tai ei jaksa. Mitä sinä täällä haet sepittämällä miten on nyt mahdotonta, että ap:lle ei käy tuo extra kyläreissu. Teetkö itse aina asiat muiden mieliksi vai mietitkö koskaan, että jaksatko tehdä asian vai et. Sinun kaltaisilla ihmisillä (tekevät muiden mieliksi) on nimittäin se ongelma, että tätä samaa typerää käytöstä odotetaan muiltakin. Sinä olet tulevaisuudessa juurikin se anoppi, joka olettaa, että muiden suunnitelmat menevät sinun pillisi mukaan.
lyhyen matkan päässä ja rasittuu siitä niin, että ei voi edes syödä neljän päivän jälkeen... Justiinsa. Kyllä se elämä koettelee joitakuita.
jatka vaan omia hommia vai haluatko vielä sanoa viimeisen sanan.
Me tekisimme todennäköisesti niin, että lähtisimme minun vanhemmiltani aamupäivällä (lapset nukkuisivat autossa päiväunet, eikä ruuhkiakaan vielä olisi). Ajaisimme suoraan anoppilaan, ja lähtisimme sieltä hyvissä ajoin iltapuuhia ajatellen.
no toki av-mamman peruskommunikointityyli on vihjailu ja piilomerkitysten haku. Muut ihmiset pyrkivät suoraan kertomaan haluistaan. Mä en tajua miksi ei voinut sanoa suoraan, että tulemme vasta maanantaina emmekä jaksa kyläillä pitkän reissun jälkeen.
Monille tosiaan tuo 300 km ajo ei ole ylittämätön este ja voivat olla ihan tyytyväisiä, että pääsevät valmiiseen pöytään.
Ei tosiaan voi tietää jos ei sano.
Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä... MINÄ. EN TAHDO. (Polkee jalkaa...) MINÄ.
niin totta kai varmistan. Mutta jos anoppi kysyy multa tollasta, niin todellakin sanon että ei tulla jos ei tulla.
Jos anopin sosiaaliset taidot on heikot, niin silloin ehkä kannattaa varautua sillä paksummalla rautalangalla? Toisaalta on ihan laillista suhtautua asiaan niin, että tärkeintä on olla _oikeassa_. Jos (kuten selvästi haluat) etsitään sitä "oikeutetuinta" johtopäätöstä.
Mitä enemmän näitä ketjuja lukee, sitä paremmin alkaa tajuta, miksei ihmiset tule anoppiensa kanssa toimeen...
että tuletteko maanantaina syömään ja siihen vastataan, että mutta me tullaan vasta maanantaina sinne päin, niin vedätkö oikeasti oikeutetummin johtopäätökseksi, että kyllä tulevat, kuin että eivät tule. Jos anoppi haluaisi tulkita asian itselleen edullisella tavalla, niin kannattaisi sitten tarkistaa asiantila ja kysyä, että "tulette siis kuitenkin käymään, vai?" On aivan selvää, että jos aletaan vänkäämään eli sanotaan "mutta kun tulemme vasta maanantaina kotiin", että ei todellakaan oleteta toisen innostuneen kyläilyideasta. Jos tätä ei ymmärrä, niin kyllä sitten on sosiaaliset taidot tipotiessään.
50 kilsaa siihen päälle on 30 - 45 minuuttia.
Missäpäin maailmaa on neljän tunnin päivät? Meilläpäin vuorokaudessa on 24 tuntia, ei 4 tuntia.