Lue keskustelun säännöt.
Anoppi asiaa jälleen
20.04.2011 |
Juttelin tänään anoppini kanssa, ja samalla kerroin, että mennään perheen kanssa pääsiäisen viettoon omalle äidilleni, joka asuu 3h ajomatkan päässä meiltä. Tai tämän anoppi oli kuullut jo aikaisemmin. No tästä huolimatta kyseli, että mennäänkö syömään hänen luokseen maanantaina, johon sanoin, että tullaan äidiltäni vasta maanantaina. Siinä sitten lopetettiin puhelu, ja pian sen jälkeen tulee tekstiviesti, että tervetuloa syömään maanantaina klo 16. Kuvitteleeko anoppi, että me kahden pienen lapsen kanssa mennään kolmen tunnin ajomatkan jälkeen hänelle syömään (asuu meiltä noin 50km päässä). Sitten pitäisi saada lapset seuraavana aamuna pirteinä hoitoonkin vielä.
Mitenkäs tästä nyt kieltäytyy kohteliaasti, kun armas anoppini ottaa helposti itseensä. Miestä en voi vaivata kuin vasta ylihuomenna, koska on parhaillaan työmatkalla.
Arg, miksi toi on aina niin hankalaa...vai eikö anoppi vaan kuuntele mitä hänelle puhutuaan.
Kommentit (61)
shiishus mitä argumentointia XD
Vierailija - 21.04.11 01:37 (ID 12530202)
valitettavasti tulee eräs tuttava mieleen. Joka ei osaa kuin räkäisesti nauraa toiselle, kun oma vasta-argumentointi ei mene läpi purematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei noin pienten lasten kanssa jaksa jokapaikkaan. Meillä on käytäntö että vaan yks 'juttu' per päivä eli jos ollaan jo tulossa viikonlopun vietosta ja vielä pitkähkös automatkan päästä niin ei siitä enää sit me kyllä lähettäs muualle kylään. Tää tullu ihan kokemuksen kautta- viimeks käytiin aamulla mummulassa, lähettiin päikkäreiden aikaan ajamaan ja sit mentiin kummeille kahville. Tää iltapäivä oli ihan fiasko-väsyneet muksut pyysi vaan koko ajan et mentäs omaan kotiin! Ei ollu kiva vierailu kelleen! Eli nyt meillä vaan yks 'ohjelmanumero' per päivä!
sun logiikka oli niin ristiriitaista, että siihen oli ylivoimaista tarttua. Taito sekin!
shiishus mitä argumentointia XD Vierailija - 21.04.11 01:37 (ID 12530202)
valitettavasti tulee eräs tuttava mieleen. Joka ei osaa kuin räkäisesti nauraa toiselle, kun oma vasta-argumentointi ei mene läpi purematta.
vaan kiukuttelisin ja haukkuisin anoppia kun on niin tyhmä, ettei osaa lukea ajatuksia, että tulemme niin myöhään. Tahallaan en laittaisi viestiä vaan antaisin odottaa turhaan ja nauraisin räkäisesti kotona. Eipä ämmä tulis enää taas vuoteen käymään ja ymmärtäisi, että minun äiti on tärkeämpi, koska sehän on vaimon äiti ja se ainoa oikea mummi.
reissun jälkeen suosiolla kotiin rauhottumaan, eli ilmoittaisin anopille kohteliaasti että emme pääse.
Kyllähän 50 kilsan päässä hyvinkin käy päiväseltään, niin kuin täällä joku kommentoi, mutta jos ensin on ajanut samana päivänä lasten kanssa 3 h, päässyt kotiin asti ja saman tien lähtisi tuonne, ei minua ainakaan houkuttaisi pätkääkään.
Ei kenenkään ole mikään pakko lähteä syömään juuri matkalta palanneena. Joillakin (anopeilla) on sellainen käsitys, että jos perhe on ollut yksien isovanhempien luona, niin sitten täytyy hetimmiten vastapainoksi käydä myös toisten isovanhempien luona. Asia ei todellakaan ole näin, kysymys ei ole mistään "kaikille yhtä monta minuuttia" -jutusta.
Laita anopillesi kohtelias viesti, että toisen kerran, maanantai ei sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selvästi suomeksi, että EIVÄT tule. Kertoi vain että tulevat omalta äidiltään maanantaina. Suurin osa näistä miniä-anoppi-ongelmista tuntuu kumpuavan siitä, että ihmiset viestivät toisilleen epämääräisesti tai puhuvat toistensa ohi.
Anoppi on ajatellut järjestää ruokailun vähän myöhemmäksi, koska tietää perheen palaavan toisesta mummolasta samana päivänä. Miniä on luullut ilmaisseensa, että eivät tule, vaikka onkin kertonut vain koska tulevat kotiin.
Suoralla puheella ei olisi mitään ongelmia.
Ihanko totta jaksat tuollaista asiaa vatvoa? Mieheni äiti on äärimmäisen hankala ihminen, myös omien lastensa mielestä. Pahinta hänessä on katkeruus ja erittäin terävä kieli. Monenmonta kertaa hän on pahoittanut mun mieleni niin, että olen mennyt vessan itkemään kesken vierailun.
Hän haukkuu mua aivan kaikesta, alkaen siitä, miksi MINÄ en vie lasta lapsen äitinä tarhaan vaan mies joutuu sen tekemään (noh, miehellä on auto ja tarha on miehen työmatkan varrella, minä kävelen bussipysäkille ihan toiseen suuntaan), arvostelee kaikessa lapsen kasvatukseen liittyvässä (milloin olen liian löysäkätinen ja hellämielinen, milloin taas liian ankara), arvostelee mun vaatetusta ("mä en sitten jaksa ymmärtää, miten sinä jaksat pukeutua farkkuihin, kun ne on niin rumat housut"), hiustenväriä ("miksi värjäät hiukses noin tummaksi, näytät ihan mustalaiselta").
Hän tietää mun sairastavan masennusta, mutta minkäänlaista empatiaa en ole häneltä saanut. Olen joutunut katkaisemaan välini vanhempiini kaksi vuotta sitten. Tätä anoppi kommentoi sen verran, etä "Jaahas, sieltä ei siis ole rahallisesti enää odotettavissa mitään". Ja tästä syystä hän lopetti rahalahjojen antamisen tyttärellemme. Miehen toinen tytär edellisestä liitosta saa rahaa joka joulu ja syntymäpäivä, samoin miehen sisaren lapset.
En myöskään muista, milloin anoppi olisi ostanut lapsellemme mitään uutta. Kaikki synttäri- ja joululahjat hän ostaa kirpparilta. "Minä olen ostamiseni ostanut" on hänen kommenttinsa. 3-vuotissynttärilahjaksi tuli kirppikseltä haettu käytetty, kulunut Tokmanni-merkkinen kylpytakki, pieni muovinen poni jonka häntä oli leikattu lyhyeksi sekä kortti (se oli tosiaankin uusi).
Hän myös arvostelee lastamme. "Jaahas, ei tule Liisalle yhtä paksua tukkaa kuin Emmille" eli miehen esikoistyttärelle. "On se kumma, kun ei se vieläkään osaa tuon paremmin puhua". Jne.
Asetapa nämä asiat samalle viivalle jonkin ruokailukutsun kanssa, niin voit osata suhtautua "ongelmaasi" oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tämä anoppi on todellakin tyttäremme ainoa mummi, koska omiin vanhempiini en voi enää pitää yhteyttä. Toivoisin kovasti, että hänellä muodostuisi lämmin ja luonteva suhde edes tyttäreemme. Mutta anoppi ei ole tyttäremme 1-vuotissynttäreiden jälkeen päässyt kertaakaan meille kyläään, ei 2- tai 3-vuotissynttäreille edes. Ei kuulemma jaksa, vaikka matkaa olisi suoralla bussiyhteydellä tunti 20 minuuttia. Äskettäin hän jaksoi lähteä tyttärensä ja tyttärentyttärensä ja siskonsa kanssa Prahaan... Ja joka kesä osallistuu paikallisen senioriyhdistyksen bussiretkille, jotka kestävät 2-4 päivää... että silleen.
Olen ajatellut, että kun pk-seudulla asutaan, niin pitää varmaan ottaa MLL:n tai muun kautta tyttärellemme sellainen maksettu mummi.
reissun jälkeen suosiolla kotiin rauhottumaan, eli ilmoittaisin anopille kohteliaasti että emme pääse.
Kyllähän 50 kilsan päässä hyvinkin käy päiväseltään, niin kuin täällä joku kommentoi, mutta jos ensin on ajanut samana päivänä lasten kanssa 3 h, päässyt kotiin asti ja saman tien lähtisi tuonne, ei minua ainakaan houkuttaisi pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toi on munkin mielestä itse aiheutettu ongelma. Minä olisin kanssa käsittänyt, että maanantaina sopii kun itse kerroit teidän tulevan silloin takaisin maisemiin.
Jos tarkoitit, että teille ei sovi koko pääsiäisenä, niin mikset sanonut niin?
Miksei voi ajaa suoraan anoppilaan?
On ihan sama ajaako 300 kilsaa vai 350 kilsaa.
Nuo etäisyydet ovat naurettavan lyhyitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti ottaen jos minulle sanotaan että tullaan reissusta maanantaina niin tajuan kyllä että sinä päivänä ei onnistu näkemiset tai tapaamiset.
Ei tulisi mieleenkään vaivata reissusta tulevia ihmisiä heti paluupäivänä jollain maratoniaterioilla tai kahvituksilla.
Meillä ainakin lapset ovat ajomatkojen jälkeen to-del-la väsyneitä ja kitisevät sitten ihan kaikesta. Nuorempi on 1,5vuotias ja vanhempi 3-vuotias, enkä minä eikä mieskään jaksaisi enää sen jälkeen kenenkään luona käymistä.
No meillä taas nuo onglelmat johtuu siitä ettei tuo mies osaa kertoa että on jo suunnitelmia yms. Miehen äiti kävi eilen täällä ja selitti sitten kovasti että kun tullaan viikonloppuna pääsiäisaterialle. Ei ollut mies vaivautunut kertomaan että menemme silloin viikonloppuna isäni luokse (500km välimatkaa) ja että olemme siellä miltei viikon. Sanoin sitten että ei olla kotona silloin niin lähti marttyyrivaihe päälle (siis tottakai kun minä olen se kaiken pahan alku ja juuri joka pilaa aina kaiken) että kun hän oli suunnitellut kaiken jo valmiiksi.
Mies sai korvat punaisina taas kuunnella kun ripitin häntä siitä että saisi kertoa vanhemilleen ajoissa että mitkä on meillä suunnitelmat.
Meillä on sopimus mieheni kanssa että hän hoitaa ilmoittamiset ja kertomiset omille sukulaisilleen ja minä omilleni. Mies on aina ollut äitinsä tossun alla eikä oikein halua kertoa hänelle negatiivisia asioita tai siis sellaisia että menemme esim. käymään minun sukulaisten luona jonain juhlapyhänä, yms. Miehen äiti on ns. tapakristitty ja veti herneet nenäänsä siitä ettei lapsia kastettu sekä siitä ettemme juhli kristittyjä juhlia, vaan juhlimme esim. ensi sunnuntaina kevätpäiväntasausta, eli näitä "pakana"juhlia omilla tavoillamme.
Joskus kyllä tuntuu ettemme saisi käydä minun vanhempieni tai sukulaisteni luona ollenkaan vaan meidän pitäisi viettää aikaa vain ja ainoastaan hänen kanssaan.
Suuttui kerran jopa siitä että lähdin mieluummin ystäväni kanssa ostoksille. Hän on jopa yrittänyt kontrolloida muunmuassa minun pukeutumistani sekä ammatinvalintaani. Olen kuulemma liian miehisessä ammatissa (suureläintenhoitaja ja opiskelen eläinlääkäriksi, suuntautuen juurikin suureläimiin) ja minun pitäisi tyytyä olemaan "vain" hoitaja tai lääkärin avustaja. Naiset eivät kuulemma voi olla hyviä lääkäreitä "Edes eläimille".
Käski minua vaihtamaan gynekologiani koska tämä sattui olemaan nainen "ei varmasti osaa hommaansa" =DD
Sori avautuminen. =)
ajaa 50 kilsaa lisää eli pikkumatka ja piipahtaa kahvilla.
En tajua tässä minkäänlaista ongelmaa. Me ollaan käyty tuonikäisten kanssa mm. Kiinassa ja Nykissä kyläilemässä, ajeltu Suomessa Ouluun ja takaisin jne.
Kä-sit-tä-mät-tö-män vaikeaksi jotkut elämänsä saaavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vähän vastaava tilanne. Ollaan anoppilassa pääsiäisen vietossa, mutta lähdetään maanantaina sen verran ajoissa liikenteeseen, että vältetään pahin ruuhka ja ehditään sitten vielä minun vanhuksille.
Anoppi kysyi, menettekö luokseen syömään maanantaina. Sinä et sano "ei" vaan vastaat, että tulemmme äidiltä vasta maanantaina. Tästä anoppi oivaltaa, että ette ehdi lounaalle, mutta päivälliselle kyllä.
Miksi et vastaa anopin kysymykseen vaan puhut omiasi? Olisit sanonut että ei, emme tule maanantaina syömään. Siitä anoppi olisi ymmärtänyt asian. Nyt kerroit kotiutumisesta maanantaina. Silloin ehtii vielä hyvin syömään.
Anoppi kuunteli, mitä puhutaan. Sinä vain et suostu sanomaan ääneen sitä, mistä täällä valitat.
Kyllä tuossa anoppi on se ongelmatapaus. Kyllä tuosta ilmaisusta pitää ymmärtää, että ei käy, koska tulemme vasta maanantaina kotiin. Ei niin urpoa ihmistä voi olla, että vetää johtopäätökseksi, että kyllä sopii.
reissun jälkeen suosiolla kotiin rauhottumaan, eli ilmoittaisin anopille kohteliaasti että emme pääse. Kyllähän 50 kilsan päässä hyvinkin käy päiväseltään, niin kuin täällä joku kommentoi, mutta jos ensin on ajanut samana päivänä lasten kanssa 3 h, päässyt kotiin asti ja saman tien lähtisi tuonne, ei minua ainakaan houkuttaisi pätkääkään.
ajaa 50 kilsaa lisää eli pikkumatka ja piipahtaa kahvilla.
En tajua tässä minkäänlaista ongelmaa. Me ollaan käyty tuonikäisten kanssa mm. Kiinassa ja Nykissä kyläilemässä, ajeltu Suomessa Ouluun ja takaisin jne.
Kä-sit-tä-mät-tö-män vaikeaksi jotkut elämänsä saaavat...
Kaikille ei olekaan helppoa vieraileminen. Pitääkö sen olla kaikille helppoa? Jokainen elää oman elämän ja toisen valintoja pitää kunnioittaa, niin miniän kuin anopinkin. Kä-sit-tä-mät-tö-män putkiaivoista olettaa, että muut nauttii siitä mistä sinä itse nautit!
ajaa 50 kilsaa lisää eli pikkumatka ja piipahtaa kahvilla.
En tajua tässä minkäänlaista ongelmaa. Me ollaan käyty tuonikäisten kanssa mm. Kiinassa ja Nykissä kyläilemässä, ajeltu Suomessa Ouluun ja takaisin jne.
Kä-sit-tä-mät-tö-män vaikeaksi jotkut elämänsä saaavat...
Kä-sit-tä-mä-tön-tä miten ihmiset ei tajua että perheetkin ovat erilaisia.
Te voitte reissata vaikka viikon putkeen. OK. Meillä ei ajella autolla kaikkia päiviä ja niin lapset kuin äitikin (minä) väsymme siitä aika paljon. Itse pelkään ihan tuhottoman paljon auton kyydissä ja haluan rauhoittua aina kunnolla automatkan jälkeen.
Ja ap:han puhui ruokailusta eikä "piipahtamisesta kahvilla".
Eli useampi tunti menisi sielläkin.
Itse en vaan ymmärrä teitä jotka vänkäätte tuota "pikkuajomatkaa". Kaikki ei jaksa istua koko päivää autossa.
koska 50 kilometriä on jo elämisen este... Ja kaiken saa väännettyä tuskalliseksi taakaksi.
Mitä sitten jos ap haluaan ajatella itseään (minäminäminä)?
Ei olisi yksinkertaista ainakaan meidän lasten päivään asettaa tuollaista ajomäärää, unien kannalta esimerkiksi. Minäkin päättäisin lasten ja itseni takia pitää maanantain loppupäivän rauhoittuessa. Pistäisin anopille viestin tai soittaisin, että maanantai ei nyt sovi, kun tullaan vasta sieltä reissusta, mutta sopisiko esimerkiksi seuraava viikonloppu?
Anoppi olisi varmaan halunnut nähdä lapsenlapsiaan pääsiäisenä, mutta ehkä seuraava pyhä on sitten anopille pyhitetty.
Suoraa puhetta vain. Sillä se oikenee.