Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suututtaa! Isän ja lapsen tapaamisesta.
20.04.2011 |
Erosimme kun lapsi oli pieni vauva ja ero oli erittäin katkera paikka mulle. No, siitä on nyt yli päästy ja yritän saada tapaamisia kuntoon.
Lapsi on nyt 1v2kk. Alkuun, muutama kuukausi sitten isälle ei käynyt se, että hän kävisi lapsen kotona tapaamassa lasta, kuulemma hankalaa yms yms. Näki vain muutaman kerran.
Lupasi sitten ottaa kun lapsi voi tulla hänen luokseen ja olla yötä.
No, olen käynyt lapsen kanssa entisessä kotonani tutustuttamassa lasta paikkaan ja isään (ja uuteen emäntään) ja kerran he ovat ottaneet pojan koko päiväksi.
Nuo kerrat ovat menneet niin hyvin, että uskaltaisin jättää lapsen myös yöksi isälleen.
Mutta: Nyt isä ei sitten olekaan innostunut! Aina löytyy jotain tekosyitä. Nyt kysyin alkuviikosta, että josko hän ottaisi pe tai la pojan yöksi, niin eipä taida käydä.
Äääh!!! Jos tosissaan kieltäytyy, niin revin pelihousuni. Olen ihan totaaliyh muuten ja olen ihan lopussa.
Ja jos ei ens vkl ota, niin ei varmana ota seuraavanakaan, kun on vappu.
Kommentit (27)
On varmaan myös ollut vaikeahkoa mennä vanhaan kotiisi. Ehkäpä nuo yöt ovatkin olleet isälle liian haastavia, ja siksi on tullut pupu pöksyyn.
Vanhana konkarina antaisin seuraavan neuvon: jos isä on hankalan oloinen, niin älä paljasta, että olet väsynyt. Sinun väsymyksesi takia, hän ei kuitenkaan lasta ota.
Onko teillä tapaamissopimusta tehty lastenvalvojan luona? jos ei, niin voit vihjaista isälle, että kun hän on halukas näkemään lapsen, niin sitten voi ensin tehdä sen sopimuksen?
Onko elatusasiat kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertaakaan yötä isällään, päiväreissuja olemme tehneet. Mutta ne on mennyt hyvin.
Elatus- eikä tapaamissopimukset ole kunnossa; isä ei ole tunnustanut lastaan. Itse olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut yhtään ylimääräistä ristiriitaa ja miettimistä. Tosin isäkin tietää, että pelkkä puhelinsoitto lastenvalvojalle hänen puoleltaa riittäisi, jolloin isyyttä alettaisiin selvittää.
Haluaisin niin vapaa-aikaa, että pääsisin edes siivoamaan rauhassa, kandityön kirjoittamisesta puhumattakaan.
Lapsen isä on viikot poissa reissutöissä ja viikonloput ovat ainoita mahdollisia tapaamisaikoja.
Ja miehellä on tosissaan kokemusta lapsista, hänellä on muitakin lapsia, jotka käyvät hänen luonaan joka toinen vkl.
ap
Äsken tuli viestiä, että seuraavana viikonloppuna on jo liikaa hulinaa eikä siis halua poikaa luoksensa. Katotaan sit uudestaan parin viikon päästä, kuulemma. Eli niin pitkään aikaan ei näe poikaa ollenkaan. Voi perse tää on epäreilua, siis tota lasta kohtaan!!! Eihän se ikinä opi tuntemaan isäänsä!
Viime viikonloppunakin näki vain pari tuntia yhtenä päivänä :(
Alatte elää omaa elämää pojan kanssa. Ei ketään voi pakottaa olemaan isä, se tulee jos on tullakseen. Kyllä se mies jossain vaiheessa tajuaa mitä on menettäny. Poikasi sen sijaan ei ole vielä ehtinyt isäänsä kiintyä, varmasti elää hyvää ja tasapainoista elämää vaikkei biologonen isä olekaan kuvioissa. Se on tietysti sinusta kiinni. Oletko miettinyt jotakin hoitoapua? Neuvolassa jos puhut tilanteesta niin varmaan antaisivat jotain neuvoja mistä lähteä kyselemään.
mutta kun se suututtaa niin paljon! Mies oli innoissaan lapsesta ja iloitsi sen tulosta jne jne, mut sitten ihan yhtäkkiä jätti meidät kun lapsi oli kuukauden. Pientä katkeruutta on vielä havaittavissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olet lopussa? Huolehdi itsestäsi ja lapsestasi. Rakenna teidän näköinen arki, terveitä lapsia kasvaa yhdenkin vanhemman perheissä, lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempia.
Miksi olet lopussa? Huolehdi itsestäsi ja lapsestasi. Rakenna teidän näköinen arki, terveitä lapsia kasvaa yhdenkin vanhemman perheissä, lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempia.
Koen vaan tämän arjen aika rankaksi yksin, ja olen ihan fyysisestikin väsynyt, tuo taapero ei nuku kauhean hyvin.
Lisäksi päälle painavat omat hommat, opiskelut jne.
Ja tuntuu etten henkisestikään jaksa kauhean hyvin koko aikaa. Pahin syy on yksinäisyys ja oman ajan puute. Kavereita kyllä on, mutta kaikilla on omat kiireet, joten "apua" heistä ei ole. Joudun olemaan vahva ja reipas ja hoitamaan ja kasvattamaan lapsen tässä sivussa ja juuri nyt se vie mut äärirajoille. Oisin niin halunnut pienen hengähdyksen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman ajan puute??? Eikö omaa aikaa ole se arki lapsen kanssa iloineen ja suruineen? Kenen sitten kuvittelit kasvattavan lapsesi? Olet tehnyt henkilökohtaisen arvovalinnan, tuliko yllätyksenä, että lapset vaativat läsnäoloa, huolenpitoa ja hoivaa, harvemmin heistä saa hengähdys taukoa.
Syö hyvin, nuku aina, kun voit ja ulkoile. Ole sosiaalisesti aktiivinen, ota selvää paikkakuntasi äitilapsi kerhoista yms...Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Jos ei niin katkaise yhteydenpito kokonaan. Jos kuitenkin haluaa niin vaadi säännöllistä tapaamista. Muusta ei ole kuin haittaa lapsellesi. Lapsesi on vielä niin nuori, ettei välttämättä kärsi mahdottomasti puuttuvasta isäsuhteesta, kun ei ole tunnesidettä häneen muodostanut.
Vanhempani erosivat ollessani 7v., jonka jälkeen en ole juurikaan isääni nähnyt. Tästä olen kärsinyt koko ikäni sillä olin varsinainen isäntyttö. En ole muutamista yrityksistä huolimatta onnistunut enää isäsuhdetta näin aikuisena luomaan. Sisarukseni oli alle 1v. vanhempien erotessa eikä hän ole kaivannut isää samanlailla kuin minä. Nyt, kun itse olen saanut lapsen, painaa oman isän kaipuu erityisesti. Tämä kun ei lapsenlapsesta edes tiedä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman ajan puute??? Eikö omaa aikaa ole se arki lapsen kanssa iloineen ja suruineen? Kenen sitten kuvittelit kasvattavan lapsesi? Olet tehnyt henkilökohtaisen arvovalinnan, tuliko yllätyksenä, että lapset vaativat läsnäoloa, huolenpitoa ja hoivaa, harvemmin heistä saa hengähdys taukoa.
Luuletko että olen ihan tyhmä??
ap
Syö hyvin, nuku aina, kun voit ja ulkoile. Ole sosiaalisesti aktiivinen, ota selvää paikkakuntasi äitilapsi kerhoista yms...Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Jos ei niin katkaise yhteydenpito kokonaan. Jos kuitenkin haluaa niin vaadi säännöllistä tapaamista. Muusta ei ole kuin haittaa lapsellesi. Lapsesi on vielä niin nuori, ettei välttämättä kärsi mahdottomasti puuttuvasta isäsuhteesta, kun ei ole tunnesidettä häneen muodostanut. Vanhempani erosivat ollessani 7v., jonka jälkeen en ole juurikaan isääni nähnyt. Tästä olen kärsinyt koko ikäni sillä olin varsinainen isäntyttö. En ole muutamista yrityksistä huolimatta onnistunut enää isäsuhdetta näin aikuisena luomaan. Sisarukseni oli alle 1v. vanhempien erotessa eikä hän ole kaivannut isää samanlailla kuin minä. Nyt, kun itse olen saanut lapsen, painaa oman isän kaipuu erityisesti. Tämä kun ei lapsenlapsesta edes tiedä...
Ei isäksi voi ketään pakottaa, ja tuollaisia vastuuttomia miehiä, joita ei isiksi voi kutsua, näköjään löytyy.
Parempi, että pyrit kohti elämää, jossa sinä ja lapsesi olette onnellisia. Kenties siihen tulee jossain vaiheessa kuvioihin isäpuolikin, josta lapsi saa ihan oikeaa miehen mallia. Tuollaisesta välttelevästä "isästä" ei ole kuin haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman ajan puute??? Eikö omaa aikaa ole se arki lapsen kanssa iloineen ja suruineen? Kenen sitten kuvittelit kasvattavan lapsesi? Olet tehnyt henkilökohtaisen arvovalinnan, tuliko yllätyksenä, että lapset vaativat läsnäoloa, huolenpitoa ja hoivaa, harvemmin heistä saa hengähdys taukoa. Syö hyvin, nuku aina, kun voit ja ulkoile. Ole sosiaalisesti aktiivinen, ota selvää paikkakuntasi äitilapsi kerhoista yms...Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Tämän yllä olevan kirjoittaja voisi mennä itseensä! Vielä kysyy, että "kenen kanssa ap kuvitteli lapsen kasvattavan!". No, varmaan sen miehen, joka ap:n ja lapsen jätti!!!!
Onko jotenkin vaikea kuvitella, että yksinhuoltaja ilman tukiverkkoa on väsynyt?? Itselleni ei ole, vaikken yh olekaan.
Tärkeintä on ap, että saat jostain apua. Fakta on se, että kun väsymys kalvaa pitkään, niin mikään ei ole hauskaa.
En osaa mitään muuta sinulle neuvoa, kuin että älä stressaa niitä opintoja, ne ehtii odottaa hetken. Voin kertoa kokemuksesta, että huonostinukkuvan lapsen kanssa opiskelu on ihan tuskaa ja ainakin minulle melkein mahdotonta.
Ja saat olla väsynyt ja kaivata omaa aikaa, niin lähes kaikki parisuhteessa elävät, helppojen lasten äiditkin kaipaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman ajan puute??? Eikö omaa aikaa ole se arki lapsen kanssa iloineen ja suruineen? Kenen sitten kuvittelit kasvattavan lapsesi? Olet tehnyt henkilökohtaisen arvovalinnan, tuliko yllätyksenä, että lapset vaativat läsnäoloa, huolenpitoa ja hoivaa, harvemmin heistä saa hengähdys taukoa. Syö hyvin, nuku aina, kun voit ja ulkoile. Ole sosiaalisesti aktiivinen, ota selvää paikkakuntasi äitilapsi kerhoista yms...Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Tämän yllä olevan kirjoittaja voisi mennä itseensä! Vielä kysyy, että "kenen kanssa ap kuvitteli lapsen kasvattavan!". No, varmaan sen miehen, joka ap:n ja lapsen jätti!!!! Onko jotenkin vaikea kuvitella, että yksinhuoltaja ilman tukiverkkoa on väsynyt?? Itselleni ei ole, vaikken yh olekaan. Tärkeintä on ap, että saat jostain apua. Fakta on se, että kun väsymys kalvaa pitkään, niin mikään ei ole hauskaa.
Yksinhuoltajuus ei ole kuin pirun huono tekosyy!!! Itse olen aikoinani jäänyt yksin 2kk ja 1,5v kanssa, voi vaan kuvitella millaista olisi ollut, jos olisin jäänyt vellomaan omaa väsymystäni. Nyt kolmetoista vuoden jälkeen pohdin, onko äidit turhasta valittavia marttyyreja! Emme voi saada kaikkea, joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja ja elämässä, kun ei ole ennustettavuutta voi valinnoistaa joutua ihan itsevastuuseen.
pari päivää viikko ja maks muutama tunti per päivä. helpottaa varmasti kun saat hetken hengähtää. Kohta oot niin loppu ettet jaksa hoitaa enää kumpaakaan.
[/quote]
Yksinhuoltajuus ei ole kuin pirun huono tekosyy!!! Itse olen aikoinani jäänyt yksin 2kk ja 1,5v kanssa, voi vaan kuvitella millaista olisi ollut, jos olisin jäänyt vellomaan omaa väsymystäni. Nyt kolmetoista vuoden jälkeen pohdin, onko äidit turhasta valittavia marttyyreja! Emme voi saada kaikkea, joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja ja elämässä, kun ei ole ennustettavuutta voi valinnoistaa joutua ihan itsevastuuseen.
[/quote]
En käsitä tekstiäsi lainkaan.
Mikä ihmeen arvovalinta on se, jos mies yllättäen jättää? Mikä ihmeen arvovalinta on se, jos yh:ta väsyttää? Tai ettei tukiverkkoa ole ympärillä?
Joo, on tietenkin helppo sanoa, että "ota itseäsi niskasta kiinni", ja varmasti ap tulee asioita tekemäänkin uusilla tavoilla. Voin kuitenkin hyvin kuvitella, ettei kaikki ole todellakaan niin yksioikoista ja helppoa, jos on vuosi sitten tullut äidiksi ja samalla on mies lähtenyt.
Toki moni valittaa aika turhastakin (ja on "marttyyri") mutten kyllä käsittänyt, miten se liittyy tähän tapaukseen?
ja haluaisit päästä kakarasta eroon päästäksesi panettamaan itseäsi.
Oman ajan puute??? Eikö omaa aikaa ole se arki lapsen kanssa iloineen ja suruineen? Kenen sitten kuvittelit kasvattavan lapsesi? Olet tehnyt henkilökohtaisen arvovalinnan, tuliko yllätyksenä, että lapset vaativat läsnäoloa, huolenpitoa ja hoivaa, harvemmin heistä saa hengähdys taukoa. Syö hyvin, nuku aina, kun voit ja ulkoile. Ole sosiaalisesti aktiivinen, ota selvää paikkakuntasi äitilapsi kerhoista yms...Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Tämän yllä olevan kirjoittaja voisi mennä itseensä! Vielä kysyy, että "kenen kanssa ap kuvitteli lapsen kasvattavan!". No, varmaan sen miehen, joka ap:n ja lapsen jätti!!!! Onko jotenkin vaikea kuvitella, että yksinhuoltaja ilman tukiverkkoa on väsynyt?? Itselleni ei ole, vaikken yh olekaan. Tärkeintä on ap, että saat jostain apua. Fakta on se, että kun väsymys kalvaa pitkään, niin mikään ei ole hauskaa.
Yksinhuoltajuus ei ole kuin pirun huono tekosyy!!! Itse olen aikoinani jäänyt yksin 2kk ja 1,5v kanssa, voi vaan kuvitella millaista olisi ollut, jos olisin jäänyt vellomaan omaa väsymystäni. Nyt kolmetoista vuoden jälkeen pohdin, onko äidit turhasta valittavia marttyyreja! Emme voi saada kaikkea, joudumme tekemään selkeitä arvovalintoja ja elämässä, kun ei ole ennustettavuutta voi valinnoistaa joutua ihan itsevastuuseen.
kestänyt ja jaksanut valittamatta! Ai että, kruunusi kiiltää oikein tänne asti!
Tällä hetkellä kuule pistää vaan vituttamaan moiset neuvot ja superihmiset. Ois pitänyt tehä se abortti kun kerta nyt väsyttää ja suututtaa ja valitan. Sekin ois ollu arvovalinta.
Joo, seksiäkin tekis mieli, voisin kyllä vaikka panettaakin itseäni.
ap
sun ap kannattaisi laittaa kuntoon. Jos ei ole virallista tunnustamista, niin ei ole virallisia tapaamisoikeuksiakaan isällä. Ja lapsella ei ole perimisoikeutta. Eli kysy isältä, haluaako säännöllisesti tavata lastaan? Tehdäänkö tapaamispaperi? Ja joka tapauksessa:
Isät ei elä ikuisesti, joten lähtisin hoitamaan sen verikoeasian heti kuntoon, varsinkin, kun sinä et ole ollut se lapsen yksintekijä/jättäjä. Lapsi on syytön isäänsä ja kyvytön ajamaan asiaansa, joten sun on pidettävä edes perimysoikeusasioista huoli.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuvaa vaipanvaihtoa, syöttämistä, nukuttamista ja itkua. Niin kai se sitten keksiikin tekosyitä, ettei tarvitsisi hoitaa sitä ennen kuin ehkä vasta sitten seuraavan kerran, kun on jotain viiden tai kuuden. Eikä lapsessa ole enää paljoa muuta hoitamista, kun antaa ruokaa ja katsoa perään.