Lue keskustelun säännöt.
Miksei kukaan halua tutustua minuun, tai olla ystäväni?
19.04.2011 |
Esim naapurin rouvakaan, ei halua koskaan puhua eikä hieroa tuttavuutta, mutta facebookissa pyysi kaveriksi kuitenkin. Yli 10v on asuttu naapureina, ja muutama sana vaihdettu koko aikana. Hän selvästi välttelee minua, esim kaupassa jos näkee minut, niin vaihtaa eri hyllynväliin, ettei tarvitse puhua mitään.
Olen ihan normaali, ystävällinen, iloinen perheenäiti. Ehkä arka, mutta entä sitten? Tervehdin tuttuja ja olen kohtelias.
Monta alkavaa kaverisuhdetta mennyt mönkään, kun ovat vain jättäneet yhteydenpidon tai muuten vain selkeästi näyttäneet etteivät halua tavata tmv.
Missä ihmeessä on vika?
Kommentit (6)
Olen oikeasti ihan kiva ihminen. Mutta se ei tunnu riittävän. Pitäisi olla jotenkin ylivoimaisen ihastuttava, edes jossakin asiassa. Ilmeisesti.
Olen myös hieman arka tekemään tuttavuutta, mutta pyrin aina tervehtimään tuttuja ihmisiä, viestimään että onpa kiva nähdä sinut. Mutta harvoin on aikaa kellään jäädä juttelemaan, pyyhältävät ohi, joskus vastaavat tervehdykseen, joskus eivät. Ja tosiaan, kaupassa vaihdetaan nopeasti hyllynväliä tai sitten ei olla huomaavinaan.
En ole vain tarpeeksi mielenkiintoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä imee tehokkaasti ihmisistä ylimääräiset mehut pois, joita tarvitaan hyvien ihmissuhteiden ylläpitämiseen.
Monella on myös aikuisena vakiintunut sukulais- ja ystäväpiiri, joita tavataan niinä vähinä vapaa-aikoina. Uusien tuttavuuksien suhteen tarvitaan nähdä vähän vaivaa ja harvempi sitten on valmis vaivaa näkemään.
Naapurit saattavat haluta elää ikäänkuin omissa oloissaan, eivätkä halua kollektiivisuutta asumiseensa. Tuskin naapurilla on mitään sinua vastaan, haluaa tietoisesti ylläpitää "reviirinsä" selkeänä...?
Eli ei sinussa välttämättä mitään vikaa ole, ehkä sinulla vain on enemmän aikaa sosiaaliseen elämään kuin lähellä olleilla ihmisillä. Aika monella on myös ns. sosiaalisuutta edellyttävä työ, joka kuluttaa tämän "sosiaalisuuskiintiön" loppuun jo työssä.
Itse olen joutenollessani havainnut saman kuin sinä ap, mutta työelämässä mukana ollessani huomaan kuuluvani juuri siihen sakkiin, joka ei erityisemmin jaksa aloitella uusia ihmissuhteita.
Älä suotta murehdi ja etsi syitä itsestäsi - jos olet ihmissuhteita vaille, ne kyllä tulevat ajallaan luoksesi. Etsiminen loitontaa, mutta oikeat ihmiset kyllä löytävät toisensa :o) Tsemppiä!
ja ne johtui ihan minusta ja omasta arkuudestani.
Arkuus on ollut minulle ongelma jo lapsuudesta lähtien ja jossain vaiheessa aikuisuutta tajusin että mistään ei tule mitään jos en lopeta tätä jännittämistä ja pelokkuutta. Ihan tietoisesti aloin tehdä aloitteita toisten ihmisten suuntaan ja harjoitella sosiaalisia taitoja uudelta kantilta.
Ihan vaan aloin juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka puistoissa, busseissa, kauppajonoissa jne.
Pikku hiljaa siirryin ystävystymiseen, mikä tietty oli hankalampaa. Mutta sain uusia ystäviä, tai pitäisi varmaan sanoa ensimmäisiä ystäviä koskaan elämässäni.
Pääasia oli se että oikeasti tajusin että vika on minussa ja että toisten ihmisten seuraa ei tarvitse pelätä. Minulla oli aikaisemmin myös huono itsetunto, joka heijastui nimenomaan ihmissuhteisiin.
itse olen samaa ihmetellyt, kun ei kukaan halua mua kaveriksi
täälläkin on paljon lapsia ja olis samalla tosi kiva tutustua muutenkin,
mut ei
vanhemmat laittavat lapsensa soitteleen ovikelloja jo 3-4v alkaen ihan itse...
eli ei siis soittele tai tekstaa vanhemmille ja sovi leikkiseuraa lapselleen..
min usta olis hyvä vanhempien kesken sopia voiko tulla leikkin jne, siinä samalla vois tutustua myös niihin äiteihin.
minusta on outoa etten tunne edes kunnolla ulkonäöltä 5v lapsen äitiä, saati et olisin hänen kanssaa keskustellut , tai sopinut yhteisistä ns pelisäännöistä esim kauan lapsi voi olla, onko allergiaa, saako eikö saa syödä jne jne jne
mistä tämä johtuu ??????
minusta tuntuu hurjalta, et pitäisi lähettää oma lapsi heille joskus leikkiin, no eipä ole edes kysyneet, vaan lapsensa tulee aina meille
mä kaipaisin kaveria hurjasti
te itse konkreettisesti olette tehneet asian eteen? Joku tervehtiminen nyt on vain tervehtimistä, varsinkin kun arka ihminen usein voi näyttää ulospäin mietteliäältä tai etäiseltä, niin ei ne muut tajua, että haluaisitte heidän jäävän juttelemaan ja ystävystymään teihin. Ja tosiaan monet ovat kiireisiä, eivätkä itse jaksa alkaa tehdä aloitetta uusiin ihmisiin, mutta voi hyvin olla, että jos te olisitte aktiivisia, niin hekin kiinnostuisi.
Esimerkiksi itse en koskaan käy kaveeraamaan naapurien kanssa, koska oikeasti haluan voida kotona olla rauhassa. Ja luulen että jos naapurissa asuisi hyvä kaveri niin se kynnys tulla yllätysvisiiteillä yms. olisi liian matala.
Ja jos olet arka niin saatat myös vaikuttaa uusien tuttavuuksien silmissä siltä että et halua ystävystyä paremmin. Etenkin jos et itse ota yhteyttä uusiin tuttavuuksiin tai ole muutenkaan aktiivinen.