Kuinka kestätte lapsiperhe-elämää?

1) En ymmärrä miten jotkut voi antaa pienten lasten olla aamuisin yksinään kun itse vetävät sikeitä puolison kanssa. (itse en pysty nukkumaan kun tiedostan että lapsi on hereillä aamuisin ja että toinen tarvii aamupalaa pian) Mutta joo jokainen tyylillään.



2) Kylläpäs 1v on ehtinyt lyhyessä ajassa reissata AIKA paljon :P

Kysyn siis ihan tosissani. Ettekö kaipaa sitä, kun saa olla vaikkapa miehen kanssa ihan kaikessa rauhassa; syödä hyvin ja katsella teeveetä? Tuntuu, että en itse kestäisi, jos esim. teeveestä pitäisi katsella Titi-Nallea tms., matkat suuntautuisivat Puuhamaahan, pitäisi järjestää synttärijuhlat lapselle ym. ym. ym.

Me miehen kanssa katselemme telkkaria ja luemme lehtia ja kirjoja ja lapset piirtävät hiljaa noita top model kansioita.

ja se pikkulapsiaika on lyhyt kun katsovat titinallea. no 10 vuotta ehkä katselaan pikkukakkosta, jos on pari lasta. Mutta en minä ole katstonut montakaan kertaa, koskaan alusta loppuun. katsovat ihan keskenään. minä olen koneella rauhassa.

matkat puuhamaahan... en ole ksokaan käynyt. meillä käydään lastenpeuhupaikoissa kun osaavat pyytää, eli noin 3-4-vuotiaasta. kumpikin saa joka kesä valita yhden paikan ja kumpikaan ei ole pyytänyt vielä päästä puuhamaahan. muumimaassa on käyty, onhan ne paikat vähän kidutusta. mutta kyllä sen kestää.

Niin, jooo, ja eillä ei ole meteliä. Itse olemme hiljaisia hissukoita samoin lapset. Isäni ei hyväksy meidän esikoista,koska on kuulemma liian hiljainen.

1) En ymmärrä miten jotkut voi antaa pienten lasten olla aamuisin yksinään kun itse vetävät sikeitä puolison kanssa. (itse en pysty nukkumaan kun tiedostan että lapsi on hereillä aamuisin ja että toinen tarvii aamupalaa pian) Mutta joo jokainen tyylillään. 2) Kylläpäs 1v on ehtinyt lyhyessä ajassa reissata AIKA paljon :P

mieheni ei työskentele Suomessa,joten mennään usein perässä.

Kysyn siis ihan tosissani. Ettekö kaipaa sitä, kun saa olla vaikkapa miehen kanssa ihan kaikessa rauhassa; syödä hyvin ja katsella teeveetä? Tuntuu, että en itse kestäisi, jos esim. teeveestä pitäisi katsella Titi-Nallea tms., matkat suuntautuisivat Puuhamaahan, pitäisi järjestää synttärijuhlat lapselle ym. ym. ym.

Eikö se lapsiperhe-elämä ole kaikilla erilaista, niinkuin elämä yleensäkin?

Mutta noihin ottamiisi esimerkkeihin. Vuorokaudessa on 24 tuntia, jos siitä tunti menee Pikku Kakkoseen, niin kaipa sitä teeveetä kuitenkin ehtii katsoa - jos se teeveen katsominen nyt on päivän kohokohta. Itse katson aika vähän, ja katsoin aika vähän ennen lastakin, mutta suurin osa seuraamistani ohjelmista tulee lapsen nukkumaanmenoajan jälkeen.

Mitä tarkoitat, miksi perheelliset kaipaisivat sitä, että voi syödä hyvin? Voihan lastenkin kanssa syödä hyvin - vai luuletko, että kaikki perheet syövät "huonosti"?

Ja noista matkoista... Jos siellä Puuhamaassa tai vastaavassa käy, niin ei kai siihen mene kuin yksi päivä. Muut 364 päivää voi sitten tehdä ihan muita asioita. On totta, että moni noista lasten kohteista ei välttämättä anna aikuiselle mitään. Ihmisillä on kuitenkin kumma taipumus ottaa läheisiään ja perheenjäseniään huomioon tuntematta sitä rasitteeksi. Ihan samalla lailla, jos pariskunnasta toinen tykkää rantalomista turistirysissä ja toinen kaupunkilomista New Yorkissa, voi tehdä kompromissin ja mennä vuorotellen molempiin. Samallahan tutustuu toisen mieltymyksiin - sama pätee lapseen. Kun jotain ihmistä rakastaa ja hänestä välittää, ei tunnu vaikealta ottaa huomioon.

Ja loppujen lopuksi - mitäänhän ei ole pakko tehdä. Voi elää sellaista elämää, mitä itse haluaa. Eikä niitä synttäreitäkään tarvitse järjestää jonkun massiivisen kaavan kautta - voihan sinne vaan leipoa kakun, ostaa vähän herkkuja, laittaa kivan kattauksen ja antaa lasten leikkiä keskenään.

aika vaikea ymmärtää ja samaistua niihin. Se kuuluu ihmisen elämänkaareen; useimmilla on aika, jolloin kaverit on hirveän tärkeitä, eikä mikään tunnu tylsemmältä kuin nyhjätä miehen kainalossa, katsoa telkkaria ja syödä hyvin. Kun kaverivaiheesta pääsee, valitsee sen kotisohvan ja miehen kainalon mieluummin kuin kahden viikon vappukekkerit, mutta ei voi käsittää miksi jotkut haluavat lapsia pilaamaan ihan mukavan elämän. Kun on oltu riittävästi keskenään monilla tulee tarve saada lapsi, ja koska lapsen kanssa kasvetaan vanhemmiksi päivä päivältä enemmän, nousee myös sietokyky lapsen äänille ja melskeelle. Tai minä ainakin kestän oman lapsen vinkeet tosi hyvin - tietääpähän ainakin missä hän milloinkin viipottaa ja mitä tekee.:)

Sitten taas helpottaa.



Olisihan se kiva nukkua taas pitkään pitkästä aikaa, mutta kyllä sekin aika tulee nopeammin kun huomaakaan.

Lapset kasvaa tosi nopeesti ja ne on välillä ihan hauskojakin.



Se on vähän että kun poistuu mukavuusalueeltaan niin sitten se harvoin kahdestaan nautittu pihvi maistuu paremmalle kun että niitä syötäisiin joka päivä ja kyhnättäin kylkikyljessä alvariinsa.

olen ajatellut, että vaikka kuinka haluaisin lapsia, niin en vain kestäisi sitä jatkuvaa meteliä.

tosin suurin osa tällä palstalla käyvistä on seinähulluja, kai se johtuu siitä loppumattomasta metelistä jota on vain pakko kuunnella.

ei meillä ainakaan ole mitään meteliä!

t. 4:n äiti

En inhoa lastani, mutta koen hänet rasittavaksi. Hänellä on ylivilkkautta, muutamia yliherkkyyksiä ja sosiaalisia ongelmia päiväkodissa. Rutiinit pitää olla tiukat, muuten rähjää ja riehuu loppupäivän eikä edes nuku kunnolla. Muut kuin minä + päiväkoti kokevat lapsen energiseksi ja hyväntuuliseksi, ihanaksi pojaksi. Sitä hän onkin, mutta se on vain se toinen puoli...:/



Viime viikolla istuimme syömässä ja minä jäin tuijottamaan häntä, kun hän sadannen kerran alkoi temppuilemaan ruoallaan. Hetken ajan teki mieli kävellä pois, ottaa mies mukaan ja viedä lapsi jonnekin, jättää hänet sinne. En tietenkään näin tekisi mutta viime aikoina olen kaivannut elämää mieheni kanssa kahdestaan. Perhekemiamme eivät oikein toimi enkä tykkää tästä lapsiperhehärdellistä. Olen masentunut, se tekee osan näistä ajatuksista, mutta hyvinäkään kausina en ole täysin tyytyväinen mihinkään.



Tuleva kesäloma ahdistaa ja itkettää jo valmiiksi. Päiväkodissa oletetaan kaikkien pitävän lapsensa ainakin 2kk kotona, minä tahtoisin sanoa heille suoraan että sekoan viikossakin. Harkitsen nyt että yrittäisin jaksaa heinäkuun lapsen kanssa, kesäkuun saisi ainakin olla hoidossa. Lapsi ei juuri viihdy itsekseen ja häneltä puuttuu kyky aloittaa leikki, joten jossen ole koko ajan keksimässä tekemistä, hän joko pyörii ympyrää pitäen outoa ääntä tai sitten roikkuu minussa kiinni. Huomiosta tuskin joutuu, sitä hän saa runsaasti muutenkin.



Vittu että väsyttää.



Ps. Saamme miehen kanssa väh. kerran kuussa vapaaillan. Se ei vaan riitä minulle.