ENSIMMÄINEN FIKSU KIRJOITUS EILISEN TULOKSESTA!!

Timo Soinin vakavat kasvot

Kirjoittanut Petri Ahoniemi



Sosiaalinen media täyttyi kauhisteluista. Sain viime yönä yli 20 anomusta Floridaan. Kaverit halusivat lähteä poliittiseksi pakolaisiksi pois persulaisesta Suomesta.



Hei, älkääs nyt. Mitään muuta ei ole tapahtunut kuin se, että demokratia toimi niin pitikin.



Meillä oli vaalit. Vaalien jälkeen alkoi suunnaton huuto, kuka oli niin idiootti, että äänesti väärin. Mitäs tuo oikein on: onko jonkun toisen valinta vähäpätöisempi kuin sinun omasi?



Sosiaalinen media täyttyi ihmisistä, joiden mielestä on fiksuja suomalaisia ja sitten näitä persuja äänestäviä sossuäliöitä.



Suomi oli menettänyt näköjään sivistyksen ja eleganssinsa viimeisetkin rippeet, jos näitä huutajia oli uskominen.



Pysähdytäänpä hetkeksi miettimään mitä oikein tapahtui. Kylmä analyysi siitä, onko meillä löysät housuissa.



Vain joka viides äänesti perussuomalaisia. Vastapainoksi peräti neljä äänestäjää viidestä äänesti aivan jotakin muuta puoluetta.



Haluaako enemmistö leikkiä tämän vaalivoittajan kanssa, niin se on enemmistön päätettävissä ja persulaisten neuvottelutaidon varassa. Kukaan ei voi sanella oikein mitään - yksinään. Politiikka on yhteistyötä.



Suomi ei vaihtanut yhteiskuntajärjestelmää, eikä ketään teloitettu vallankumouksen kunniaksi.



Perussuomalaisten voitto on toki uskomaton ja historiallinen. Fiksut puoluejohtajat onnittelivat kollegaansa Timo Soinia. Minäkin yritän myös kunnioittaa valintaansa, heidän, jotka uskoivat ja äänestivät ja perussuomalaisia. ja äänestivät heitä.



Onnittelut persut. (Tulihan se sieltä…)



Itse äänestin aivan toisin ja pidän persujen poliittista sisältöä lähinnä tyhjänä höttönä. Demokratia toimii kuitenkin juuri näin. Onneksi meillä on demokratia. Miettikää sitä hetken, jos ei olisi.



Huvittuneena minusta alkoi vaaliyönä tuntua tämä Yhdysvalloissa oleskelu tuntua entistä mukavammalta. Yhtäkkiä paikallinen äänestäjä ja yhdysvaltalainen politiikka tuntuivat entistä fiksummalta.



Olikos siitä vain vaivaiset pari vuotta, kun suomalainen piti itseään älykkäänä äänestäjänä ja samalla jenkkiä idioottina, kun se kerta toisensa jälkeen valitsi sen George W. Bushin pressaksi, vaikka sivistys-Eurooppa selvästi halusi toisin?



No, nyt maistatte omaa lääkettänne. Be my guest.



Mutta mikä oli vaaliyön tärkein hetki?



Se 10 sekuntia, kun Timo Soini Yleisradion lähetyksessä tajusi, että hän on nyt suurpuolueen johtaja. Ei hymyä, ei kuittailua, ei riemua. Pelkät hyvin vakavat kasvot aivan niin kuin joku olisi kuollut.



Minä olisin hurrannut tuossa tilanteessa kuin jalkapallohuligaani Millwall FC:n matsissa, mutta Soini tuijotti jonnekin ikuisuuteen ja ei näyttänyt lainkaan voittajalta.



Niin, joku taisi kuollakin tuossa hetkessä: vapaus riekkua oppositiossa.



Edessä on oleva vastuun ja päättämisen suunnaton hankaluus. Timo Soini tietää tarkalleen, missä tilassa Suomi ja maailma ovat ja uusi hallitus ei pysty tekemään pelkkiä iloisia päätöksiä. Ne tulevat vastuulliset päätökset ovat äänestäjistä pääsääntöisesti valitettavasti ikäviä.



Suomen kannalta on välttämätöntä, että Soinin porukat ovat hallituksessa reaalipolitiikan kannalla. Muuten he jäävät oppositioon ja raskaita vankkureita vetävät he, jotka uskaltavat.



Silti, aika monta kertaa Soinikin taisi sanoa vaaliyönä ne enteilevät sanat: ”Politiikka on kompromissien tekoa.”



Johannes Virolainen kysyi aikoinaan kokoomusjohtajalta ikävästi, suuren vaalivoiton jälkeen: ”No, mitä sie aiot tehdä sillä siun vaalivoitollasi?”



Kokoomus jäi tuolloin taas oppositioon. Yksi puolue ja yksi ihminen eivät Suomessa voi muuttaa mitään.



Elämme jännittäviä viikkoja politiikan kentillä tästä eteenpäin.



http://blogit.iltalehti.fi/petri-ahoniemi/2011/04/18/timo-soinin-vakava…