Lue keskustelun säännöt.
Mä tahtoisin hehkuttaa onneani, mutten tiedä kenelle.. Saanko hehkuttaa sinulle?
15.04.2011 |
Ystävillä on omia ongelmia, kaverit ei tiedä taustoja.. Miehelle aina puhun, mutta hän ei jaksa aina samaa jauhantaa... Jaksaisiko joku kuunnella, mä tahtoisin että joku kuuntelisi kun nyt menee hyvin :)
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kiva, että jollain on syytä hymyyn. Onnittelut
Kiva että noinkin voi käydä. Toisenkin ilosta iloitseva. Tulipa hyvä mieli :D
adhd-pojan kanssa. Elämä helpotti niiiiiin paljon, kun tuli diagnoosi ja aloitettiin lääkitys. Ei sitä voi oikein edes tajuta. Tosin meillä on nyt mennyt takapakkia. Luulen että lääke menee turhan pienellä määrällä (ihan minimissä on ja lyhytvaikutteinen) ja mietin nostoa.
Tosi kiva oli lukea viestisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ennenkaikkea pojallesi, jolle elämä hymyilee vähintään yhtä paljon kuin sinulle. Mukavaa kerrankin lukea että jollain on asiat hyvin, ettei sitä ainaista valitusta!
Olen onnellinen lapsesi puolesta.
T: Asperger-tytön äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä on tosi vaikea, kun tuntuu että kaikille läheisillä on murheita, ja tekisi itse mieli hehkuttaa omaa onneaan, muttei viitsi.
Kiitti että kuuntelitte!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin täytyy nauttia kun on hyvä fiilis. :)
Ja kyllä meillä on oikeus olla onnellisiakin, ei se ole muilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihana uutinen! Sain oikein hymyn huulille pieleen menneen päivän jälkeen! mahtavaa! :) Olen iloinen teidän puolesta!
Ja tietty muitakin.
hienoa kuulla!!
Mun lapseni, 10 v, on ollut aina vaikea tapaus. Poika joka ei ole KOSKAAN tehnyt yhtään mitään normaalisti. Fiksu ja omissa erityisaloissaan lähes nero, mutta Erittäin Haastava Lapsi. Nyt hänellä diagnosoitiin adhd ja asperger. Mikään lääke ei ole hänelle sopinut, ja opettajilta tullut vaan paskaa niskaan, kaverisuhteissakin ongelmia. Poika on ollut ahdistunut ja synkkä pari viime vuotta.
Nyt löydettiin ilmeisesti oikea lääke! Opettajilta on kaksi viikkoa tullut hehkutusta miten mukavasti koulussa menee, ja lähes joka ilta poika on ollut illat kavereiden kanssa, soittaen joka ilta lisäaikaa anoen, kun on "NIIN MAHTAVAN HAUSKAA, äiti kulta pliiiis, saanko olla vielä puoli tuntia" Aiemmin poika on murjottanut illat huoneessaan. Kotona poika hymyilee, suunnittelee jo jatko-opintoja, kun ennen vain jankutti vihaavansa koulua.
Niin että olen nyt aika onnellinen :)
ap