Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja lasten kustannusten jakamisessa ongelma, apua!
14.04.2011 |
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen lapsi, miehellä aiemmasta liitosta lisäksi kaksi lasta. Nyt, kun yhteinen lapsikin on jo koululainen, on tullut riitaa siitä, miten lasten kustannukset jaetaan.
Oletan tietysti, että jos yhteiselle lapselle hankitaan jotain, niin minä maksan siitä puolet ja mies puolet. Miehen lasten hankintoihin en osallistu, niistä pitää mielestäni vastata miehen ja lasten äidin puoliksi.
No, nyt kouluvuoden aikana yhteinen lapsemme tarvitsi uuden pyörän, ekan kännykän ja tietokoneen. Haluan hankkia laadukkaita tavaroita, jotka kestävät käytössä. Ostan mielummin esim. Tunturin tai Helkaman polkupyörän kuin jonkun marketin halpatuontimallin. Jos mahdollista, suosin tuotteissa kuten nyt kännykässä Suomessa valmistettua mallia. Ja läppärinkin valitsin sellaisen, joka varmaan on ainakin seuraavat viisi vuotta hyvä käytössä.
No, tästä on nyt tullut marinaa. Miehen aiemman liiton lapset ja näiden äiti valittavat, että näille lapsille pitää sitten hankkia samantasoiset uudet pyörät, kännykät ja tietokoneet. Mikä minusta tietysti ok, eihän näiden lasten hankinnat minulle kuulu.
Mies on alkanut kiukutella minulle, etten voi ostaa omalle lapselleni niin kalliita juttuja. Että hänen kahden muun lapsensa äiti ei pysty molemmille lapsille rahoittamaan puoliksi niin kalliita ja että miehelle itseleenkin tulee sitten maksamaan liikaa, kun pitää kolmen lapsen tavaroista maksaa puolet.
Minä taas olen sitä mieltä, että toistaiseksi ainoalle lapselleni hankin sitä mitä haluan ja parasta mihin pystyn. Se, mitä mies hankkii tai on hankkimatta muille lapsilleen, ei ole minun ongelmani.
Miten saataisiin kotiin rauha maahan?
Kommentit (71)
vermeet ja otan mieheltä rahaa tilille, jos alkaa tili mennä tyhjille. Ei tulisi kyseeseenkään, että miehen eksä sitä kommentoisi. Mä saan ostaa lapsilleni tasan, mitä haluan ja miehellä on velvollisuus osallistua perheen kuluihin omalta osaltaan. Meillä on yhteiset rahat ja se maksaa, jolla rahaa on. Jos näen tarpeelliseksi ostaa lapselle 1000 Euron pyörän, niin kävelen kauppaan ja ostan sen. Luultavasti sitten ei riitä rahat kaikkiin laskuihin, joten makselen sitten laskuja enemmän miehen tililtä.
Miksi ap:n talous on noin vaikea? Miksi te laskette noita ostoksia? Minusta käyt ostamassa vaan haluamasi tavarat yhteiselle ja sen jälkeen mies saa sitten antaa lisää rahaa, jos tilisi on mennyt tyhjille.
Vai onko se ainoa osallistuminen se että maksaa? Meillä kyllä mietitään yhdessä esim. pyörien osto, millainen ja minkä hintainen. Jotenkin säälittää nuo teidän miehet, aikamoisia tossukoita. Mies ei saa osallistua oman lapsensa kasvatukseen, on vain maksumies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa elareita edellisen liiton lapsilleen ja minä yritän karsia pienistä tuloistani yhteiselle lapsellemme edes jotakin kasaan. Vaikkapa sitten käytettyä samalla kun sisarukset kulkevat uusissa merkkivermeissä kommunikaattorit taskuissaan... Mutta eipä tulisi mieleeni alkaa siitä urputtamaan miehelle, koska hän joutuu kustantamaan jo ison osan meidänkin "yksikön" asumiskuluista.
Miehen eksän äiti antaa reilut taskurahat tytöille joka viikko. Eivät kaikki voikaan olla tasa-arvoisessa asemassa joka asiassa, koska uusperheissä on niin monta muuttujaa mukana... Ja tilanne kyllä korjaantuu, kunhan pääsen paremmin palkattuun työhön :) Onneksi tuo yhteinen on vielä niin pieni, ettei hän tajua olevansa "vähempi osainen" ;)
Mieheni entiset lapset pääsevät ulkomaille mumminsa kanssa ja mummi ostaa heidän suuremmat hankintansa ja maksaa viikkorahat jne. Mummi on siis miehen äiti.
Nyt meille oltu katkeria kun emme ole ottaneet miehen edellisiä lapsia meidän perheen matkoille mukaan. Eihän se taas olisi reilua meidän uusia lapsia kohtaan jos entiset pääsisivät paljon enemmän.
Miestä pidetään muutenkin maksuautomaattina. Lapsien ei tarvitse käydä kylässä mutta kaikenmaailman temppurullaluistinta ym vaaditaan.
Lasten äiti siis ei maksa itse muita lasten kuluja kuin ruuan.
Miehen entinen kiukuttelee, koska olemme lähdössä etelään viikoksi ja hänen lapsensa eivät pääse mukaan :(
Tosi asiassa olen säästänyt 3 vuotta voidaksemme lähteä reissuun perheen kanssa ja nyt pitäisikin ottaa 2 lasta lisää mukaan... Miksei, jos rahaa olisi, mutta kun ei ole. Mies ei siis osallistu matkankustannuksiin, koska tämä syntymäpäivälahjani hänelle. Mutta, jos eksä vaatii, että hänenkin lapsensa pääsevät mukaan, ei meillä ole varaa lähteä lentokenttää kauemmaksi...
Kiitos muuten työkaverilleni, joka juorusi suunnitelmasta eksälle. Arvasin, ettei tästä hyvä seuraa...
ei täällä lupia tarvi kysellä mistään ostoista! En ole yhdestäkään ostoksestani miehen kanssa neuvotellut. Toki autoa mietittiin yhdessä, mutta voisin ostaa sen kyllä yksinkin, jos haluaisin. Viimeksi ostin telkkarin miehelle yllätykseksi. Oli siitä puhuttu, mutta yksi päivä vaan marssiin kauppaan ja telkku tuli meille siitä sitten. Minä tosiaan voin ostaa lapselle tonnin pyörän, jos haluan. Se on mun harkinnassa. Samoin mies voi tehdä saman. Kumpikin osaa kyllä hoitaa niin, että rahaa jää pakollisiinkin menoihin. Ei mun mies mikään maksuautomaatti ole vaan ihan itsekin tienaan rahaa. On tietysti luontevaa puhua isommista hankinnoista yhdessä, koska niitä haluaa itsekin miettiä, mutta ei siinä mitään lupia tarvi keneltäkään.
Tienaan ihan itse melkein 3500 Euroa nettona ja en ole kenenkään elätti. Miehen tulot about samat.
vermeet ja otan mieheltä rahaa tilille, jos alkaa tili mennä tyhjille. Ei tulisi kyseeseenkään, että miehen eksä sitä kommentoisi. Mä saan ostaa lapsilleni tasan, mitä haluan ja miehellä on velvollisuus osallistua perheen kuluihin omalta osaltaan. Meillä on yhteiset rahat ja se maksaa, jolla rahaa on. Jos näen tarpeelliseksi ostaa lapselle 1000 Euron pyörän, niin kävelen kauppaan ja ostan sen. Luultavasti sitten ei riitä rahat kaikkiin laskuihin, joten makselen sitten laskuja enemmän miehen tililtä.
Miksi ap:n talous on noin vaikea? Miksi te laskette noita ostoksia? Minusta käyt ostamassa vaan haluamasi tavarat yhteiselle ja sen jälkeen mies saa sitten antaa lisää rahaa, jos tilisi on mennyt tyhjille.
Vai onko se ainoa osallistuminen se että maksaa? Meillä kyllä mietitään yhdessä esim. pyörien osto, millainen ja minkä hintainen. Jotenkin säälittää nuo teidän miehet, aikamoisia tossukoita. Mies ei saa osallistua oman lapsensa kasvatukseen, on vain maksumies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksan matkat ja siinä tulee mun lompakon raja vastaan. Tulisi liian kalliiksi.
Miehen entinen kiukuttelee, koska olemme lähdössä etelään viikoksi ja hänen lapsensa eivät pääse mukaan :(
Tosi asiassa olen säästänyt 3 vuotta voidaksemme lähteä reissuun perheen kanssa ja nyt pitäisikin ottaa 2 lasta lisää mukaan... Miksei, jos rahaa olisi, mutta kun ei ole. Mies ei siis osallistu matkankustannuksiin, koska tämä syntymäpäivälahjani hänelle. Mutta, jos eksä vaatii, että hänenkin lapsensa pääsevät mukaan, ei meillä ole varaa lähteä lentokenttää kauemmaksi...
Kiitos muuten työkaverilleni, joka juorusi suunnitelmasta eksälle. Arvasin, ettei tästä hyvä seuraa...
asuvatko lapset ap:n luona, äitinsä luona, viikko-viikko vai miten? Mielestäni sillä on aika suuri merkitys asian kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni entiset lapset pääsevät ulkomaille mumminsa kanssa ja mummi ostaa heidän suuremmat hankintansa ja maksaa viikkorahat jne. Mummi on siis miehen äiti.
Nyt meille oltu katkeria kun emme ole ottaneet miehen edellisiä lapsia meidän perheen matkoille mukaan. Eihän se taas olisi reilua meidän uusia lapsia kohtaan jos entiset pääsisivät paljon enemmän.
Miestä pidetään muutenkin maksuautomaattina. Lapsien ei tarvitse käydä kylässä mutta kaikenmaailman temppurullaluistinta ym vaaditaan.
Lasten äiti siis ei maksa itse muita lasten kuluja kuin ruuan.
Jos on niin väärin että eron jälkeen lapset pääsisivät matkustamaan sekä ISÄN että ÄIDIN kanssa niin laittakaahan kaikki muukin ajankäyttö sitten tasan! Jos isä tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu, ei hänen tarvitse teidän yhteistäkään sen useammin nähdä. Aivan epäreiluahan se on etälapsille. Ne lapset kun eivät avioerossa eroa siitä vanhemmastaan vaikka aivan liian monessa uusperheessä näin kuvitellaankin. Ehkäpä teillä sitten mummi haluaa edes taloudellisesti kompensoida lapsenlapsiensa menetystä, jota isä näköjään ei ole valmis tekemään.
miehesi olisi lasten hankintaa harkitessaan pitänyt miettiä, onko hänellä varaa niihin. Ei ole sinun ongelmasi, jos joillakin muilla lapsilla kun omillasi ei ole samanlaisia tavaroita kun omallasi.
Ongelma on miehesi, ratkaiskoon hän sen siis itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä lapsia saa tehdä, vaikka elää yhteiskunnan tuilla!
Minun vanhemmat erosivat kun olin pieni. Minä ja minun pienempi sisar jäi äidin kanssa asumaan. Isä muutti uuden naisystävän luokse ja he sai yhteisen tytön. Minun äidillä oli aina tiukkaa. Rahat riittivät juuri, mutta mitään nälkää ei nähty. Isä ja hänen uusi vaimo olivat hyvissä töissä ja sai ihan kohtuullista palkkaa. Pienin sisar sai sitten siistimmän huoneen, kaunimmat vaatteet ja jne. Äidillä kun ei ollut rahaa maksaa edes puoliksi noita tavaroita jota pienin sisar sai. (hänen meidän äitipuoli vaati kans laatua).
Kyllä meillä oli aina paha mieli, kun käytiin siellä. Kun tultiin teini ikään ei enää haluttu mennä kun aina tunti itsensä toisarvoiseksi.
Isä joka on nyt kuollut myönsi tehneensä virheen, ja lähestyimme toisiamme ennen hänen kuolemaa. Tosin olen oppinut pärjäämään omilla ja nuorin sisar juoksee edelleen äidillä pyytämässä sitä sun tätä. Nuorimalla sisarella ja minulla ei ole paljon yhteistä enää ja tapaamme harvoin. Äitipuolta en ole nähnnyt isän kuoleman jälkeen.
Jos nyt kuitenkin yrittäisit saada jonkunlaista rauhaa. Siinä voittaa kaikki. Muista että tuo sinun lapsesi jää kuitenkin jäljellä sinunkin jälkeen, ja silloin ovat sisaret/veljet tärkeät.
Toivotan teidän perheelle hyvää jatkossa !