Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe ja lasten kustannusten jakamisessa ongelma, apua!
14.04.2011 |
Meillä on miehen kanssa yksi yhteinen lapsi, miehellä aiemmasta liitosta lisäksi kaksi lasta. Nyt, kun yhteinen lapsikin on jo koululainen, on tullut riitaa siitä, miten lasten kustannukset jaetaan.
Oletan tietysti, että jos yhteiselle lapselle hankitaan jotain, niin minä maksan siitä puolet ja mies puolet. Miehen lasten hankintoihin en osallistu, niistä pitää mielestäni vastata miehen ja lasten äidin puoliksi.
No, nyt kouluvuoden aikana yhteinen lapsemme tarvitsi uuden pyörän, ekan kännykän ja tietokoneen. Haluan hankkia laadukkaita tavaroita, jotka kestävät käytössä. Ostan mielummin esim. Tunturin tai Helkaman polkupyörän kuin jonkun marketin halpatuontimallin. Jos mahdollista, suosin tuotteissa kuten nyt kännykässä Suomessa valmistettua mallia. Ja läppärinkin valitsin sellaisen, joka varmaan on ainakin seuraavat viisi vuotta hyvä käytössä.
No, tästä on nyt tullut marinaa. Miehen aiemman liiton lapset ja näiden äiti valittavat, että näille lapsille pitää sitten hankkia samantasoiset uudet pyörät, kännykät ja tietokoneet. Mikä minusta tietysti ok, eihän näiden lasten hankinnat minulle kuulu.
Mies on alkanut kiukutella minulle, etten voi ostaa omalle lapselleni niin kalliita juttuja. Että hänen kahden muun lapsensa äiti ei pysty molemmille lapsille rahoittamaan puoliksi niin kalliita ja että miehelle itseleenkin tulee sitten maksamaan liikaa, kun pitää kolmen lapsen tavaroista maksaa puolet.
Minä taas olen sitä mieltä, että toistaiseksi ainoalle lapselleni hankin sitä mitä haluan ja parasta mihin pystyn. Se, mitä mies hankkii tai on hankkimatta muille lapsilleen, ei ole minun ongelmani.
Miten saataisiin kotiin rauha maahan?
Kommentit (71)
Miksi pienellä lapsella pitäisi olla tarvikkeet viimeisen päälle? Tarvitseeko edes omaa läppäriä vielä?
Miehesi on hankalassa tilanteessa; aiemman liiton lapset joutuvat tyytymään vähempään kuin tämä uudessa suhteessa syntynyt. Tämähän tekee juopaa lasten välille ja miehelle ristiriitatilanteen.
Nakertaa ajastaan myös teidän välejänne pahasti.
Eiköhän ole paikallaan keskustella asioista ja sopia tarpeelliset hankinnat yhdessä. Sinun pitää luopua minä,minä-asenteesta ja puheet minun lapsesta.
Ajattelepa, jos olisit itse joutunut kasvamaan tuollaisessa perheessä. Isommat lapset olisivat kateellisia ja tuo yhteinen lapsi joutuu kiusalliseen asetelmaan myös jotenkin anteeksi pyydellen, että minä nyt vain sain teitä parempaa tai vielä pahempaa, jos ylpeilee tavaroillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mies kyllä kiukuttelee asiasta.
Jos tästä raha-asiasta minulle vielä nipotetaan, niin isken sitten laskelmat pöytään. Esim. viime viikolla maksoin koko sakille leffan, leffakarkit, matkat teatteriin ja kotiin. Lisäksi käytiin lasten kanssa kaksi kertaa ulkona syömässä, nekin maksoin molemmat.
Vein miehen lapset kummankin kerran soittotunnille, kerran urheiluharrastukseen. Annoin taskurahaa kaverien kanssa menoon, kun mies ei ollut kotona. Ostin toiselle lenkkarit rikkimenneiden tilalle.
Mielestäni olen ollut reilu. Aiemmin en ole näistä viitsinyt nipottaa, mutta täytyy kai sitten alkaa pitää tarkaa kirjaa. Jäykäksi menee.
Esim. tuo leffa-asia, mä maksan usein siskoni ja parin kaverinkin lapsille saman enkä tosiaan laskeskele, saadaanko takaisin saman verran! Vaatteitakin ostellaan puolin ja toisin, jos jotain kivaa löytyy ja syömään meidän kanssa pääsee usein joku lasten kaverikin. Tuo luetteleminen kuulostaa todella pikkumaiselta, ap, sori vaan.
Kyllä mäkin olen sitä mieltä, että mies maksakoon _suht_ saman verran jokaisen lapsensa menoista ja jos sä haluat kovinkin kalliimpaa teidän yhteiselle lapselle, sä maksat ylimenevän osan. Muutenkin parisuhteessa tuollainen "minä maksan puolet ja mies puolet" on mun mielestä erikoinen ajattelumalli.
Pieni ajatuskorjaus vois olla paikallaan. Ne miehen lapset ei nimittäin ole mitä tahansa lapsia vaan teidän yhteisen lapsen sisaruksia.
Mielestäni on reilua, että mies maksaa saman verran jokaisen lapsensa kuluista.
Sinä voit rahoittaa yhteisen lapsenne kohdalla aivan niin suuria summia kuin tahdot.
Kannattaa kuitenkin miettiä, miltä tuntuu niistä muista lapsista ja miten heidän keskinäiset välinsä muuttuvat, jos nostat eri arvoiseen asemaan "sinun" lapsesi.
Minustakin on reilua, että isä maksaa jokaisesta lapsestaan saman verran ja jos jonkun lapsen äiti haluaa laittaa kaksinkertaisen summan likoon, niin siitä vaan. Jos tavaroista tulee paha mieli, niin sinne isän luo ei sitten varmaan kannata viedä niitä kalleimpia vehkeitä, jos siitä tulee vain kinaa sisarusten kesken. Tavara ei ole maailmassa tärkeintä, ihmiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se menee. Kukaan ei laske sitä, että ap omalta osaltaan maksaa mm. lasten asumista ja ruokia. Eihän niillä väliä ole... Tää palsta on täynnä eronneita naisia, joiden mielestä äitipuolien velvollisuus on maksaa heidän lapsilleen kaikki ja päälle haukkana vahtivat, ettei mies käytä penniäkään enempää uuden liittonsa lapsiin. Samalla sujuvasti jätetään huomioimatta tuollaiset asumiskuviot yms.
Ap, käyt ostamassa pyörän ja lykkäät laskun miehelle. Miehen eksälle ei teidän ostokset kuulu pätkän vertaa. Ette tekään käy siellä nuuskimassa, minkä merkkisiä takkeja ostaa lapsilleen ja narise, jos on laadukkaampia kuin teidän yhteisellä.
Luojan kiitos meillä on asia hoidettu selkeästi. Mies maksaa elarit ja sen päälle ei tarvi osallistua kuluihin. Asia on sovittu näin elaria määriteltäessä ja eksä lähinä sitten määrittelee riittävän tason pyörissä, kännyköissä jne.
Jos halutaan olla absoluuttisen tasapuolisia kuluissa, niin ap:n pitää nyt ensin laittaa miehelle kuluja enemmän asumisesta, ruuasta ja missään tapauksessa ei saa maksaa leffoja jne. Uskomatonta, että ap:ta syyllistetään sen jälkeen, kun ensin osallistuu miehensä rinnalla lasten elatukseen...
saman verran jokaisen lapsensa kuluista.
Sinä voit rahoittaa yhteisen lapsenne kohdalla aivan niin suuria summia kuin tahdot.
Kannattaa kuitenkin miettiä, miltä tuntuu niistä muista lapsista ja miten heidän keskinäiset välinsä muuttuvat, jos nostat eri arvoiseen asemaan "sinun" lapsesi.
Tutkailepa omia pohjimmaisia asenteitasi, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vermeet ja otan mieheltä rahaa tilille, jos alkaa tili mennä tyhjille. Ei tulisi kyseeseenkään, että miehen eksä sitä kommentoisi. Mä saan ostaa lapsilleni tasan, mitä haluan ja miehellä on velvollisuus osallistua perheen kuluihin omalta osaltaan. Meillä on yhteiset rahat ja se maksaa, jolla rahaa on. Jos näen tarpeelliseksi ostaa lapselle 1000 Euron pyörän, niin kävelen kauppaan ja ostan sen. Luultavasti sitten ei riitä rahat kaikkiin laskuihin, joten makselen sitten laskuja enemmän miehen tililtä.
Miksi ap:n talous on noin vaikea? Miksi te laskette noita ostoksia? Minusta käyt ostamassa vaan haluamasi tavarat yhteiselle ja sen jälkeen mies saa sitten antaa lisää rahaa, jos tilisi on mennyt tyhjille.
jos vanhemmat lapset olisivat hänen ed liitosta ja heille miehen kanssa olisi syntynyt yhteinen lapsi ja mies haluisi ainokaiselleen parasta muista perheen lapsista viis.
Kun lähtee uusperhekuvioon mukaan, niin pitää olla triplasti solidaarisempi ja aikuisempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunnetasolla, taloudelliset seikat voi nousta ongelmaksi. Asuminen kai yleensä maksetaan puoliksi, jos tulotaso suunnilleen sama. Ruokakuluista ei liene tarvetta neuvotella perheessä? Eiköhän ruokaostokset tehdä yhdessä tai vuorotellen?
Harrastuskulut sovitaan yhdessä, samoin hankinnat.
Lapset ovat äärimmäisen tarkkoja siitä, että heitä kohdellaan tasavertaisesti ja hankinnat ovat tasoltaan samanlaisia.
Toisaalta, perheet ovat erilaisia. Jos halutaan olla yhtä perhettä, niin suunnitellaan ja toimitaan yhteishengessä. Toinen tapa on hajoittaa perhehenkeä ja toimia sillä tavalla, mikä vain itsestä on oikein.
jos vanhemmat lapset olisivat hänen ed liitosta ja heille miehen kanssa olisi syntynyt yhteinen lapsi ja mies haluisi ainokaiselleen parasta muista perheen lapsista viis.
Kun lähtee uusperhekuvioon mukaan, niin pitää olla triplasti solidaarisempi ja aikuisempi
Harmi kaikkien tuon perheen lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, käyt ostamassa pyörän ja lykkäät laskun miehelle. Miehen eksälle ei teidän ostokset kuulu pätkän vertaa.
Ap:lla taitaa parisuhteessa olla todellisia kommunikaatio ja muitakin ongelmia. Eihän missään perheessä asiat voi mennä noin että toinen sanelee mitä ja minkähintaista ostetaan ja toisen odotetaan automaattisesti maksavan puolet! Hienoa että mies sentään haluaa olla tasapuolinen lapsiaan kohtaan, näitä maksan minimielarit-enkä-senttiäkään-päälle etävanhempiakin kun näkyy olevan. Löytyy tästä ketjusta näköjään näitä äitipuoliakin kun mieheen exän lapselle (jota ei tunnuta miehen lapseksi edes tunnustettavan) ei suotaisi samaa kuin omalle.
Eikä pieni koululainen tarvitse tietokonetta vielä mihinkään! Tunge vain ap sitä kultalusikkaa syvemmälle mussusi suuhuhn, tulokset löydät vielä edestäsi! Meillä lapset muuten ostivat esimerkiksi ensimmäiset kännytkät synttärilahjarahoistaan, samoin telkkarit ja pelikonsolit on hankittava itse. Lapsetkin oppivat rahan arvon kun kaikkea ei saa suoraan ensi vinkaisulla. Tosin meillä onkin ydinperhe, jossa miehen kanssa keskustellaan ja ollaan yhtä mieltä kasvatuslinjoista, joihin tuo tavaran hankkiminekin kuuluu!
Eiköhän toisen puolikkaan maksajallakin ole sanansa sanottavana hankintoihin? Jos itse maksat ne mkokonaan, sitten asia ok, mutta jos todella edellytät miehen osallistumista (mikä on tietysti oikein, yhteinen lapsi kuin on), niin tietysti mieskin saa olla päättämässä hankinnoista. Tai sitten voisi maksaa puolet kohtuuhintaisesta hakinnasta ja sinä sen yli menevän osuuden.
Sinänsä se, ostetaanko teidän lapselle ja miehen ed. liiton lapsille samanarvoiset tavarat, on taas aivan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vermeet ja otan mieheltä rahaa tilille, jos alkaa tili mennä tyhjille. Ei tulisi kyseeseenkään, että miehen eksä sitä kommentoisi. Mä saan ostaa lapsilleni tasan, mitä haluan ja miehellä on velvollisuus osallistua perheen kuluihin omalta osaltaan. Meillä on yhteiset rahat ja se maksaa, jolla rahaa on. Jos näen tarpeelliseksi ostaa lapselle 1000 Euron pyörän, niin kävelen kauppaan ja ostan sen. Luultavasti sitten ei riitä rahat kaikkiin laskuihin, joten makselen sitten laskuja enemmän miehen tililtä.
Miksi ap:n talous on noin vaikea? Miksi te laskette noita ostoksia? Minusta käyt ostamassa vaan haluamasi tavarat yhteiselle ja sen jälkeen mies saa sitten antaa lisää rahaa, jos tilisi on mennyt tyhjille.
Loistoparisuhteille kuulostaakin...
se, että kaikki hankinnat pitää pistää puoliksi. Siis jos ostan lapselle polkupyörän, pitäisikö kinuta mieheltä siitä puolet? Meillä se ostaa jolla on rahaa eikä niitä lasketa. Mieheni ostaa myös poikapuolelleen kaikenlaista, käy leffoissa, laskettelemassa jne ja maksaa hänen liput. Outoa olisi, jos pyytäisi minulta jälkeenpäin rahat näistä menoista.
AP. Jos sinulla on varaa ostaa kalliita puhelimia, läppäreitä, polkupyöriä jne. OSTA ne, mutta älä vaadi miestä maksamaan puolet kaikista. Jos sinulla olisi kolme lasta, tuskin sinullakaan olisi varaa ostaa kaikille lapsille yhtä kalliita juttuja. Nyt miehesi on ikävässä tilanteessa, hänellä on kolme lasta ja haluaa tietenkin olla tasapuolinen kaikille. Itse olet vähän itsekäs...
Minä taas olen sitä mieltä, että toistaiseksi ainoalle lapselleni hankin sitä mitä haluan ja parasta mihin pystyn. Se, mitä mies hankkii tai on hankkimatta muille lapsilleen, ei ole minun ongelmani. Miten saataisiin kotiin rauha maahan?
Jos taas haluat miehen maksavan niistä puolet keskustelet ensin miehen kanssa mitä ja minkä hintaista hankitaan. Sillä saatte kotirauhan.
meillä on uusperhe, jossa on 2 minun lasta ja 2 yhteistä.
Ja KAIKKI ovat samalla viivalla meidän porukan näkökulmasta!
En ikinä voisi elää miehen kanssa, joka laittaisi lapset paremmuusjärjestykseen ja tekisi hankintoja epäreilusti.
Eli minun mielestäni nuo miehen lapset kuuluvat myös ap:n perheeseen ja ap:n pitäisi kohdella heitä myös sen mukaan!!
hyvä sopia tai keskustella asiasta etukäteen miehen kanssa. Ainakin meillä jutellaan suuremmista hankinnoista yhdessä eikä niin että toinen vain ilmoitaa summan mikä pitää maksaa :)
Mielestäni miehesi ja hänen exän on itse sumplittava omat lapsensa ja niiden menot...
ja AP on varmasti ihan järki-ihmisiä, ei ainakaan mikään vaikuta siltä ettäkö hän haluaisi kiusata muita. Ja aika anteliaasti hän ilmeisesti makselee pienempiä menoja myös niiltä "toisilta" lapsilta.
On ihan hyvä periaate myös se, että ostetaan laadukasta ennemmin kuin halpaa romua. Eikä mielestäni ole ex-vaimon asia arvostella muiden hankintoja, tai vonkua omille lapsilleen jotain mitä ei pysty rahoittamaan. Siinä mielessä Ap on oikeassa, että ostaa mitä ostaa lapselleen, mutta mietin kyllä sitä, että sisarusten välinen tasa-arvo on aika tärkeä asia myös AP:n lapsen kannalta. Kun Ap kirjoitit että "Toistaiseksi ainoalle lapselleni hankin sitä mitä haluan ja parasta mihin pystyn." No tämäkin ihan ok, mutta onhan sillä lapsen isälläkäin sanottavansa siinä että mitä hänen lapselleen hankitaan, VARSINKIN jos hän maksaa puolet? Jos isä sanoo että emme sijoita monta tonnia nyt tähän settiin, tai että en halua että vanhemmille lapsilleni tulee tunne ettei heille tarvitse ostaa parasta, niin täytyyhän sitä myös sen (ilmeisesti hankinnoista vastaavan) äidin kunnioittaa. Ymmärrän sen, että yhdelle lapselle varmasti hyvätuloisena (?) haluaa ostaa laatua, eikä se kulu tunnu niin suurelta, mutta kolmen lapsen perhe kai katsotaan melkein jo suurperheeksi. Minusta kuulostaa aika suurelta panostukselta, jos ekaluokkalaiselle täytyy ostaa nuo kaikki ja kaikki uutena vielä. Voihan se olla että kaikki on tarpeellista, mutta niin...
Tilannehan menee aika hankalaksi, jos vanhemmmille lapsille joudutaan ostamaan
kaikki uusiksi sitä mukaa kun AP:n lapsi aloittaa koulun ja alkaa tarvita kaikenlaista tavaraa ja saakin sitten huippulaatua. Yksi seikka on tietysti se, että jos ei kuitenkaan ns. törsäillä, vaan lapsi sitten polkee sillä samalla Helkamalla koko kouluikänsä ja tietokonetta ei uusita ennen kuin se on korjauskelvoton (ja lapselta vaaditaan tavaroistaan huolen pitämistä jne jne), ja isommat sisarukset saavat sitten vähän useammin vähän halvempia tavaroita, niin ehkä ne vanhemmatkin lapset huomaisivat, että pikkuveljeä(/-siskoa?) ei suosita, vaan hänen vanhemmillaan on vain hieman erilainen kulutustyyli. Minusta AP:nkin täytyisi huomioida, että hänen lapsensa ei ole ainoa lapsi kuin äidilleen, ja että silloin kun lapsella on sisaruksia, on kyllä aika pakko ottaa sisarusdynamiikkakin huomioon. Tavallisessa perheessä sisarukset saa toistensa vanhoja pyöriä, moni saa alkujaankin käytetyn pyörän, ja sekin on ihan ok.
Tosin, jos ongelma on se, että isällä olisi kyllä varaa kustantaa kaikille lapsilleen yhtäläinen hyvä elintaso (jos näin voidaan sanoa tässä yhteydessä), mutta hän itse haluaa pitää lapsiin menevät kulut pieninä ja ennemmin sijoittaa omiin harrastuksiin, ja lasten äidit ovat yhdessä sitä mieltä, että lapset jää jostain paitsi tai nykyinen tyyli ei ole järkevää, niin ehkä tästäkin asiasta voisi keskustella. Jos sillä exällä ei kertakaikkiaan ole varaa (vaikka haluaisikin ja olisikin karsinut omat harrastukset minimiin) kustantaa lapsille muuta kuin kiinalaista hetkessä hajoavaa romua, ja tämän takia kulut on itseasiassa suuremmat kuin mitä ne olisi jos ostettaisiin kerralla joku laadukas tuote, niin luulisi että isä haluaisi lastensa takia tässä tulla vastaan.
Mutta siis, pitkä tarina lyhyesti: Minusta olisi jees, jos lasten isä määrittäisi jonkun summan millä haluaa osallistua lastensa menoihin, tai siis katsoo vaikka jonkun mielestään laadukkaan pyörän tai tietokoneen, laskee siitä 50% ja sijoittaa sitten sen verran jokaisen lapsensa pyörään (jos nyt siis kaikille pitäisi olla ostamassa uutta). Lasten äidit joko tekee samalla tavalla, tai sijoittaa sen minkä pystyy ja sitten ostavat mitä ostavat. Mutta tosiaan, jos olisi sellainen tilanne, että minun lapselle on mahdollista ostaa huomattavasti kalliimpia tuotteita kuin hänen sisaruksilleen, niin pitäisin ainakin huolen siitä, että "elintasokuilu" ei kasva, vaan se laatua saanut joutuisi sitten elämään sen laatunsa kanssa huolella... Eli yrittäisin olla ostamatta mitään vain siksi että olisi kiva kun olisi uusia ja hienoja juttuja, vaan kaikki olisi perusteltu ja budjetti ei olisi rajaton. Rikkoontuneet korjataan ja käytetään loppuun ja vaikka kierrätetään paloinae, ja turhia ehjiä tavaroita myydään pois. Jos jotain saa hyvin käytettynä, niin sitten sitä hankitaan mieluummin kuin ostetaan uutena. Se että sijoittaa laatuun, ei mielestäni oikein yksinään ole minkäänlainen filosofia, vasta sitten jos myös hyödyntää sen laadun ja hoitaa tavaraa loppuun asti.
Taas esimerkki siitä.