Miksi lapsen vammaisuus on tabu?

Joidenkin mielestä on ok puhua lapsen vammaisuudesta. Toiset taas eivät halua, että toiset (ainakin vähänkin vieraammat) puhuvat asiasta yhtään mitään. Jos ei tunne äitiä hyvin, on vaikea tietää, mikä hänen mielestään on se toivottava suhtautuminen.

olen huomannut saman. Itse olen lääkäri joten olen tottunut keskustelemaan myös vaikeista asioista ihmisten kanssa. Yleensä olen ainoa vanhempi joka huomio erityistarpeisen lapsen samanlailla kuin muut lapset. Muut välttävät aihetta.



Johtuu varmasti siitä että monet pelkäävät sanovansa jotakin väärin. Vaikka ihan normaali käytös riittäisi.

Itse olen kuulovammaisen lapsen äiti, ja ihmiset kyllä juttelevat ja kyselevät asiasta ihan rennosti. Ja minä puhun siitä rennosti. Ehkä se liittyy siihen, että lapsi on älyllisesti normaali, ja kykenee jatkossakin lähes kaikkeen samaan kuin muutkin ihmiset, joten sitä ei pidetä niin herkkänä asiana.

Joidenkin mielestä on ok puhua lapsen vammaisuudesta. Toiset taas eivät halua, että toiset (ainakin vähänkin vieraammat) puhuvat asiasta yhtään mitään. Jos ei tunne äitiä hyvin, on vaikea tietää, mikä hänen mielestään on se toivottava suhtautuminen.

Esimerkiksi jos äiti kertoo Mikon sairastavan Aspergerin tautia, voi kysyä vaikka miten heillä on mennyt, missä mikko on hoidossa yms. Jos vanhempi mainitsee vamman tai sairauden haluaa hän yleensä jutella asiasta. Jos vanhempi ei mainitse lapsen vammaa vaikka se on selkeästi huomattavissa kannattaa lasta huomioida normaalisti vaikka kysyen mites Mikolla on koulun alku sujunut. Tämän jälkeen vanhempi voi halutessaan puhua vammasta.

asiaa vielä tutkitaan ja tehdään kokeita. lapsesta löytyy erilaisia piirteitä niin henkisiä kuin fyysisiä mitkä viittää johonkin diagnoosiin lyhytkasvuisuudesta tai jokin sen muoto. noh, ystäväni kieltää asian ja sanoo kaikille, että lapsessa ei ole mitään vikaa. useimmiten tämä puolustautuminen tapahtuu pienessä hiprakassa. olen kyllästynyt siihen, vaikka lapsesta on jo vastasyntyneestä saakka huomannut, että kaikki ei ole hyvin. hän itse ottaa puheeksi lapsensa, mutta ei millään halua myöntää mitään. tabuhan se sitten taitaa olla tai tosiasioiden kieltäminen helpottaa tuskaa.

ja kyllä menee ihmisten leuat lukkoon, kun sanon tuon. Asperger on kai niin uusi ja tuntematon, ettei siihen osaa kukaan sanoa mitään. Älyllisesti ei mitään vikaa, päinvastoin. Ei fyysistäkään eroa, ilmenee ainoastaan sosiaalisissa suhteissa.



As:n äiti

ja kyllä menee ihmisten leuat lukkoon, kun sanon tuon. Asperger on kai niin uusi ja tuntematon, ettei siihen osaa kukaan sanoa mitään. Älyllisesti ei mitään vikaa, päinvastoin. Ei fyysistäkään eroa, ilmenee ainoastaan sosiaalisissa suhteissa. As:n äiti

Ihmiset kyselevät, mitä se tarkoittaa käytännössä, jos eivät jo tunnekin ko. syndroomaa. Tosin koska ollaan miehen kanssa toimittajia ja kavereistakin on suurin osa, ovat ehkä hiukan tavallista sivistyneempiä myös näissä sairausasioissa ;-)

Mutta suhtautuminen siis on kyllä asiallista, eivätkä ihmiset mene kipsiin, koska itsekin puhun siitä selvästi ihan vapautuneesti.