Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla kanttia kommentoida, jos joku huutaan pienelle lapselle?
14.04.2011 |
Olen huutamiseen kerran sortunut ja katunut sitä hirveästi, mutta kaikki vaan taputtelevat selkään ja sanovat "Niin, se on ihan normaalia" "Ei se lapsen kehitys siitä vaarannu" jne. Olisin suorastaan toivonut, että joku olisi sanonut mulle, että niin, se on kuule väärin ja koita nyt vähän kasvaa ihmisenä kun olet tuollaisen ihanan ihmisentaimen vastuullesi saanut.
Meinaan, mä tiedän, että huutaminen ON väärin ja mä TEIN virheen.
Kommentit (20)
sillä jos aikuiset huutavat, oppivat lapsetkin siihen. Eli joskus huudamme kaikki :(
En pidä tätä hyvänä, mutta toisaalta en kestäisi sellaista super-viilipyttymäisyyttäkään, jossa kaikki tunteet ON PAKKO haudata jonnekin syvälle sisuksiin ettei vaan mee kasvot tms.
Ehkä olemme tunteellista sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä väärää siinä huutamisessa on?
Nyt oikein sait väännettyä asian niin, että se on jopa HYVÄ että pienelle lapselle huudetaan. Tiedoksi: se ei jalosta ketään, että joutuu pelkäämään omaa vanhempaansa, jonka armoilla on. Pienellä lapsella ei ole minkäänlaista keinoa suojautua omaa vanhempaansa vastaan, jos vanhempi hyökkää. Kuvittele itse, että esimerkiksi pomosi huutaisi sinulle naama punaisena ja kurkku suorana työpaikallasi yhdenkin kerran - johan siitä järkyttyisit ja ahdistuisit. Tämä tunne kohtaa lasta potenssiin tuhat silloin kun vanhempi ei hallitse tunteitaan.
Napakasti saa komentaa, se on suorastaan toivottavaa, mutta puhuinkin nyt huutamisesta ja malttinsa menettämisestä.
Ja jos tarkoitat sitä, että on hyvä olla inhimillinen, niin olen kuule takuulla inhimillinen jossain muussa asiassa kuin tässä.
ap
miten usein ja millä tyylillä huutaa. Jos sitä tapahtuu jatkuvasti siihen pitää puuttua.
huutaa lapsilleen ja on huutanut aina, välillä tuntuu ettei osaa muulla tavalla enää kommunikoida eikä lapset enää edes kuuntele muuta puhetta kuin huutoa. :/ Eikä pelkästään huuda vaan puhuu myös todella rumasti lapsilleen, kiroilee ja haukkuu. Eikä se ylenpalttinen huutaminen ja karjuminen auta yhtään mitään, päinvastoin.
Tuollaisen katseleminen on todella kiusallista ja ollaan asiasta puhuttukin, mutta tämä sukulainen on niin äkkipikainen ettei osaa hillitä itseään kun hermostuu. Miehensä sitten taas on todellinen tohvelisankari hissukka, joka ei puutu huutamiseen millään tavalla (saa myös itse haukkuja ja huutoa osakseen samalla tavalla kuin lapset).
Onhan se kai parempi huutaa kuin lyödä, mutta pitäisiköhän ihan oikeasti vähän koettaa opetella sitä itsehillintää... eihän asia tietenkään muille kuulu, mutta kun se huutaminen selvästikin vaan pahentaa asiaa ja lapset tulee kuuroiksi tavalliselle puheelle. Ja selvästi pelkäävät äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemme ihmisiä ja inhimillisyys kuuluu pakettiin. Kyllä pitää osaa ja uskaltaa tuoda tunteet julki, oli se sitten itkua, naurua, huutoa ... . Eipä lapsi siitä pelästy tai traumoja saa, kun se tajuaa ja huomaa, että ei tapahtu mitään pahaa. Aikamoisia aikapommeja oltaisiin, jos tunteet peitetään tai yritetään hiukan silotella. Ei se lapsi siitä rikki mene, ja oppii hallitsemaan eri tunneskaaloja. Överiksi menevä raivoaminen on sitten eri asia.
kaupassa jonossa takanani seisoi nuori äiti taaperonsa kanssa. Penska hieman pelleili ja räkätti, äitinsä karjui että "Turpa kiinni tai mä jätän sut tänne kauppaan enkä tuu hakemaan ikinä!" ja muuta aivan kamalaa. Kyllä sanoin hänelle, että katoppas kakara vähän miten puhut lapsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullekkaan tulis mieleen huutaa jollekkin vauvalle, mutta isommille kyllä huudan joskus enkä tunne huonoa omatuntoa.
Ja mun lapset ei pelkää mua vaikka huudan välillä. Jos pelkäisivät ei varmaan tarvitsisi huutaa...
Meillä nyt saa välillä korottaa ääntään (jopa huutaa) jos siltä tuntuu. Jatkuvaa se ei saa olla koska eihän sitä kukaan kestä.
Jos sun lapses pelkää sua jos huudat niin siinä on kyllä jokin pielessä. Käyttäydytkö muutenkin uhkaavasti vai onko se huutaminen niin harvinaista ja että pelästyt itsekkin ja pelästytät samalla lapsen? Huutaminen silloin tällöin on NORMAALIA.
Ja oikeesti opettajat, lastentarhatädit ja lapset joiden kanssa lapsesi tulee pakosta olemaan tulevaisuudessa kaikki huutavat joskus. miten lapsesi sitten reagoi kun äiti on viestittänyt että huutaminen on jotain aivan kamalaa???
P.S. Jos mun pomo huutaisi mulle naama punaisena olisin joko tehnyt jotain aivan typerää ja kuuntelisin kiltisti pomon kiukkua tai sitten käskisin sen olla huutamatta tai huutaisin takas - en todellakaan järkyttyisi ja varsinkaan ahdistuisi
Paljon on kiinni ruumiinkielestä, olosuhteista jne jne. Jos vanhempi huutaa lapselle, he sentään ovat kontaktissa ja lapsi tulee "nähdyksi".
Äidin tai isän huutaminen ei ole minusta yhtä paha kuin vanhempaan itkien vetoava lapsi johon vanhempi ei reagoi.
Minulle on jäänyt mieleen tapaus, kun n. 6-vuotias itki ja rukoili äidiltään anteeksiantoa (en tiedä mistä) ja äiti oli kuin kuuromykkäsokea. Juttelin vähän lapselle, ajattelin että saisin tilanteen poikki. En siis kommentoinut tilannetta, muistaakseni pyysin lasta antamaan hyllystä jotakin, kun oli lähempänä (oltiin siis kaupassa). Lapsi antoi tavaran ja äiti tuntui jotenkin havahtuvan mykkyydestään.
Mua rankaistiin lapsena mykkäkouluilla enkä kestä niitä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä voin sanoa: Älä huuda pienelle lapselle. Se ei auta lasta eikä sinua. Kummallekin tulee vain paha ja turvaton mieli. Sanon tämän saman myös itselleni. Anna itsellesi kokemus siitä, että jätät huutamatta vaikka olisit ehkä syystäkin voinut huutaa. Sano sen sijaan lapsellesi että sinua harmittaa tai väsyttää, mikä tuntuu raskaalta jne.
että meillä on kolme lasta ja niiden kanssa on otettu yhteen reippaasti sekä kodin seinien sisäpuolella että julkisilla paikoilla. Huutamiset, uhkailut, niskaperseotteet jne jne on olleet käytössä. Ja on hävettänyt ja kaduttanut jälkikäteen, on pyydetty anteeksi jne jne.
11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotko että ei saa? mikä poliisi sä oot kun et anna toisen ääntään käyttää?
Mua rankaistiin lapsena mykkäkouluilla enkä kestä niitä ollenkaan.
Mulle taas lapsena huudettiin ja mut haukuttiin maan rakoon, äärimmäisen huonolla itsetunnolla varustettu isäni pönkitti omaa itsetuntoaan haukkumalla mut aivan hirveillä tavoilla.
Mua on rankaistu huudolla, enkä kestä sitä ollenkaan.
Mä en ainakaan tuosta "karaistunut" tai oppinut että tunteet on normaaleja, vaan opin vihaamaan ja pelkäämään pientäkin äänen korottamista. Mä olin se "lellitty pentu" koulussa, joka alkoi itkeä kun sille huudettiin. Että ei ne asiat ole aina niin mustavalkoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millainen jeesustelija olet ap! Ei elämä eikä maailma ole täydellistä, sinä ehkä onnistut omasta mielestäsi olemaan lähes täydellinen, mutta ei sekään ketään jalosta. Täydelliset ihmiset ovat tylsiä ja ahdistavia, heidän seurassaan ei löydy ymmärrystä inhimillisyydelle eikä erilaisuudelle.
Jos vain korottaa ääntään ja huutaa painokkaasti sanottavansa, en pidä sitä pahana.
Mutta jos siihen liittyy semmoinen elekieli että huutaja näyttää väkivaltaiselta ja menettävän itsehillintänsä, se on todella pelottavaa. Isäni oli jälkimmäinen tyyppi. Hänen ei tarvinnut kuin huutaa se tietty ilme kasvoillaan, kun aloin pelätä suunnilleen henkeni puolesta ja kohta hän polttaa talon.
Mitään väkivaltaista hän ei kuitenkaan tehnyt. Se oli vain se vaikutelma kahlitsemattomasta ja järjettömästä väkivallasta.
Yhdellä ystävälläni on samanlainen tyyli huutaa lapsille. Ja ei, en uskalla sanoa hänelle siitä, koska se on todella pelottavaa, mutta kuulemma tuntemattomat iäkkäämmät ihmiset ovat joskus puuttuneet siihen kaupungilla.
juoksemaan ja minä "karjuin" että pysähdy siis ulkona. Ääntäni olen korottanut kotona ajoittain. En ihan ymmärrä ap.een pointtia eli ainako pitäisi rauhallisesti keskustella vai mitä?
...ihmettä oikein odotin ap vastauksesksi? Ei huutaminen sinänsä pahaa ole, huutahan ihminen ilosta ja innostuksestakin? Kuten täällä sanottiin, kyse on siitä KUINKA huutaa. Ihmisiähän tässä ollaan, inhimillisiä olentoja. Mut jos itse todella huudat niin että lapsi pelkää sinua, SILLOIN on todellakin peiliin katsomisen paikka.
olet kerran huutanut lapselle ja itsekin tiedostat, että näin ei kuuluisi toimia ja yrität jatkossa välttää huutamista, niin missä on ongelma?
Ei sinun tarvitse olla virheetön, täydellinen ihminen ollaksesi hyvä äiti lapsellesi, on vain hyväksi sinulle itsellesikin huomata, että on vielä kehittymisen varaa!
Itsekin juutaisin varmasti ja lujaa, jos olisi hätätilanne kyseessä. Huudolla voi pysäyttää lapsen, joka on juoksemassa tielle, työntämässä kättään takkaan tms. ja varmasti ensimmäisenä huutaisin tuollaisessa tilanteessa, vaikka muuten en lapselle huuda. Jos turhaan huusit, niin lapseltakin voi pyytää anteeksi!
ja silti nuo murkkupojat käy halimassa "pikku äitsykkää"
Ja lapsellehan on vain hyväksi että äiti on täydellinen viilipytty joka ei koskaan hermostu.
Kyllä se nyt niin vaan on että jokaisella on oikeus näyttää tunteensa niin lapsella kuin aikuisellakin. huutamisesta ei kukaan hajoo, mutta jos se on jatkuvaa kannattaa miettiä miksi on niin tyytymätön elämäänsä.
Sit tollaset kultamussut jotka ei ole ikinä kuullut huutoa ja nähnyt että suuttuminenkin on sallittu tunne hajoavat viimeistään koulussa kun opettajakin joskus hermostuu ja huutaa...