Olen niin väsynyt, että näen pieniä harhoja.

joku ois kironnut maan ja taivaan, jos ois noin väsynyt. Kiva että elät tätä päivää ja ymmärrät, että kyllä se nukkuminen vielä tulee ajankohtaiseksi =D itse oon jo krooninen huonosti nukkuja ja herään joka yö 10 kertaa, vaikkei tarviskaan. Kauheaa, mutta pärjään ihan ok.



Tsemppiä sulle ja itelläni on oikeastaan samat unelmat tuon nukkumisen kanssa pehmeä tyyny ja peitto, hyvä kirja ja saa nukkua heräämättä piitkään.

koitan siis olla mahdollisimman hyvällä tuulella. Pääasia nyt kuitenkin tuo lapsen terveeksi saaminen.



ap

siis niin, että edes yhtenä yönä hoitovastuu olisi hänellä?

kun vauva huolii vain rintaa. ap

ihanaa lukea tälläinen viesti :-) Täällä kohtalotoveri. Viime yönä herättiin 4.5kk tytön kanssa 1.5 tunnin välein, 15min. imetystä aina herätessä, joten sellanen reilu tunti tuli aina välillä unta. Mutta mitä sitä enää vanhoja muistelemaan ;-) uusi päivä ja uudet kujeet. Myöskään meidän vauva ei huoli tuttia eikä tuttipulloa, joten näillä mennään. Kiinteitä ollaan vähän aloteltu, mutta eipä nekään oikein uppua, yllätys. Onneksi on jo toinen lapsi kysessä niin tietää, että tämä on kuitenkin aika ohikiitävää aikaa. Täytyy vaan yrittää nauttia väsymyksestä huolimatta :-) Tsemppiä!

Samanikäinen vauvakin, poika täyttää kohta 5kk. Kiinteitä olen minäkin vähän jo syöttänyt, mutta lähinnä vain lusikallisia. Toisen kohdalla osaa jo suhtautua siten, että ei tämä lopullista ole. Vaiheita tulee ja menee, välillä nukkuu huonommin ja välillä paremmin.



Jaksamista sinnekin, kyllä nämä ajat kuluu ja myöhemmin niitä on ikävä. :)



ap

sekin aika sieltä tulee, että saat nukkua...voi että, itsellä tuo on edessä, täytyy toivoa että tuleva vauva on hyvä nukkumaan. Esikoinen nukkuu nyt 11h yöunet (yhdellä heräämisellä, tutin kadottua)mutta tilannehan voi muuttua kun vauva syntyy, hän on silloin 2v.

makoisia unia jatkossa!

Meillä on ollut myös sellaisia aikoja, että ei paljon nukuttu. Vauvaa ja samaan aikaan isomman korvatulehduskierrettä ja vauvan RS-virusta yms.



Suhtauduin samoin kuin sinä, että tämä päivä on tässä ja hyvä päivä tästä tulee. Ylös vain ja turhaan surkuttelematta mitään. Jokaiseen päivään pieni ns. oma ylellisyyshetki, vaikka se ei monesti kovin kummoinen ollut. Vaikka lasten nukuttua päiväunia pieni jäätelö ja iltasanomat sohvalla rauhassa.



Väsytti joskus armottomasti, mutta aina ajattelin, että aika aikaansa kutakin. Ja mikäs tässä väsyneenä kotona kun ei tarvitse työnantajalle olla pirteänä. Kotona sai väsyneenä päivänä repsottaa ihan rauhassa ja jättää hommia tekemättä.



Hyvää jatkoa sinulle ap. Oli tosi kiva lukea kerrankin viesti, missä ei syytettu omasta väsymyksestä katkerana puuttuvia tukiverkkoja ja sitä kun anoppi ei hoida ja kaverit ei otakaan lapsia hoitoon jne... Tuolla asenteella tulet pärjäämään hyvin elämässä. Myös muualla, etkä pelkästään lastesi kanssa. Se kantaa pitkälle kun alkaa ne isommat huolet kun lapset kasvavat.

Olen kyllä semmoinen, että koitan nähdä kupin mieluummin puoliksi täynnä. Eihän se aina onnistu, joskus harmittelen hetken ihan tosissaan. Sitten pitääkin jo nousta ja pyyhkiä räät hihaan ja jatkaa matkaa. :D



Saatiin kaikki hetki torkkua, kun ihmeen kaupalla lapset nukahti yhtä aikaa! Olipa ihanaa. Nyt vähän lisää kahvia ja päivä jatkuu taas.



ap

Olen kyllä semmoinen, että koitan nähdä kupin mieluummin puoliksi täynnä. Eihän se aina onnistu, joskus harmittelen hetken ihan tosissaan. Sitten pitääkin jo nousta ja pyyhkiä räät hihaan ja jatkaa matkaa. :D

Saatiin kaikki hetki torkkua, kun ihmeen kaupalla lapset nukahti yhtä aikaa! Olipa ihanaa. Nyt vähän lisää kahvia ja päivä jatkuu taas.

ap

Todellakin välillä tuntuu että tavarat liikkuu silmäkulmissa, mutta paikallaan ovat, ja välillä olen näkevinään että meidän kissat vilahtaa ohitse, vaikka nekin olisi paikoillaan.. :D minulla tuota 1-2h välein heräämistä takana siis tuo 8kk, eli ei ihme jos jotain omia välillä näkeekin. Meillä sama homma, että pullo ei kelpaa joten vauva nukkuu vieressäni ja tissitellään siinä öisin kaikessa rauhassa. Välillä nukutaan paremmin ja välillä huonommin, viime yönä nukuttiin paremmin kun en edes tainnut herätä siihen kun vauva kävi maitohuikalla, yhtäkkiä olikin aamun sarastus makuuhuoneessa..! ja mammalla tissi paljaana herätessä ;D

Ihanaa tosiaan että saa kotona tössötellä rauhassa päivisin vaikka olisi miten väsynyt. Meillä siis vain tämä ainokainen :)

Mulla ei riittänyt. Valvoin 7 vuotta ja siinä ei enää huumori eikä hyvä tahto eikä toivo paremmasta auta. Elämä oli yhtä selviämistä tunnista toiseen sen väsymyksen kanssa.



Olen edelleen selviämisen äärirajoilla jos joku yö jää huonoksi. Velkoja ei hetkessä makseta. Mutta se haave, että voisi mennä saunaan, maata sängyllä ja lukea kirjaa ja nukahtaa kun nukuttaa ja herätä kun haluaa... aah... se on vielä kovin kaukana. Sellaista en ole 7,5 vuoteen kokenut.



En siis ainuttakaan iltaa enkä aamua. Ei koskaan. Eikä riitä enää hyvä tuuli, ei huumori. En jaksa selittää, mutta näin se vain on mennyt. Joka ikinen aamu ylös 5.30 ja siitä se riemu lähtee. Ja jos puoliso nousee lasten kanssa, ei siinä möykässä edes kukaan voi nukkua. Iltaisin juoksee ja passaa iltaysiin saakka ja sitten yrittää syödä jotain ja sammuu umpiväsyneenä. Se saunasta, se kirjoista.



Jep. Levon tarpeessa.

Elämä voi kyllä tuntua yhdeltä putkelta. Oletko töissä vai kotona? Jos töissä, niin saatko edes siellä pitää pieniä omia hetkiä, taukoja? Jos kotona, niin pystytkö ottmaan itsellesi pieniä arjen iloja siellä?



Itse sain kyllä esikoisen jäljiltä nukkua pari kuukautta täydet yöt, kun tyttö alkoi nukkua kunnolla. Sitten syntyi tämä nuorempi, ja taas valvotaan. :) Koitan kuitenkin ottaa itselle pieniä juttuja, lähinnä ajatuksen tasolla. Keitän iltapäivällä kahvit (en välttämättä saa niitä rauhassa juoda, mutta se on kuitenkin ihan minua varten), luen aamulla lehden (lapsi talsii sen päällä ja vauva sylissä, mutta silti), käyn suihkussa (joskus lasten kanssa, josksu yksin), käytän ihanan tuoksuista vartalovoidetta, leivon pakkaseen kahvipullia, luen illalla kirjaa (joskus vain pari riviä jos en jaksa enempää).



On henkisesti tärkeää tehdä näitä minijuttuja itselle, jotta muistaa arvostaa itseään passatessaan muita. Sillälailla minä jaksan.



Äidilläni on 7 lasta ja monenmonta valvomisen vuotta takana. Välillä mietin miten hän saattoi sen jaksaa, mutta jaksoipa vain.



ap

Käyn töissä. Ja on minulla niitä omia hetkiä täällä ja kotonakin. Pidän kiinni niistä ja olen aina pitänyt.



Mutta ne eivät paikkaa sitä tolkutonta väsymystä, ei millään. Jos kantava ajatus tunnista toiseen on että kunpa saisin nukkua edes vähän, ei muut tarpeet ole lähelläkään.



Olen jopa tehnyt niin, että kun tulen töihin, ajan auton hiljaiselle parkkipaikalle ja torkun hetken autossa. Muuten ei pysy enää hereillä.



Joo, ei tämä normaalia ole ollut, ja harvalla tällaiseksi menee.



Tsemppiä ap sinulle, lippu korkealle ja nauti elämästä ja perheestä :) Niin minäkin teen. Nyt saan siis öisin nukkua.



13