Mun ei tarvitse enää ikinä tehdä töitä!!!!

vissiin helvetin hyvät tulot, jos viitsii viratonta kotirouvaa elättää. Tuskin kukaan perusduunari siihen alkais. Tai ainakaan vuosikymmeniä jatkaisi. 60v kotirouva pölyjä pyyhkimässä, jee! Siinä teille tulevaisuudenhaave.

Samoin tekisin jos olis varaa. Miehellä ihan paha mieli sen puolesta kun ei tienaa tarpeeksi, että voisin kotiin jäädä. Noh, ei auta kun loppuvuodesta töihin lähteä, mälsää on.

Siinäpä taas yksi elättinainen

kun ap uskaltaa myöntää olevansa onnellinen ilman, että parisuhde on perseestä ja töissä paiskittava hommia niska hiessä?

Minusta vaan aikuisen ihmisen pitäisi elättää itsensä työllään. Kakaratkin saavat jonkun 50-lukulaisen mallin, jossa nainen voi olla vaan laiskana.

Onko sinulla lapsia? Sitäkö se äitiys on Sinulle - olla laiskana? Lapsi parat! :(

jälkeen ihmiset vielä ihmettelevät että miksi naisia ei näy yhtiöiden johtoportaissa ja palkkahuipulla ja toiset tarjoavat jopa kiintiöitä.

Saat sinä kotiin jäädä, mutta kaikkea naiset eivät voi saada. Ei se ihan sattumaa ole että tässäkin tapauksessa juuri nainen jää kotiin, ei mies. Naiset ja miehet ovat erilaisia ja sen ymmärtäminen ja hyväksyminen auttaisi ymmärtämään yhteiskuntaa ja elämää yleensä.

ja rahallisesti tämä tarkoittaa aikamoista muutosta. Mutta perheen hyvinvointi on etusijalla. Elän paljon mieluummin pienituloisessa perheessä kuin onnettomassa, jossa rahaa on liikaa.

ap

kukas sitten lapsesi elättää? Mies maksaa 200 euroa per lapsi, perustaa uuden perheen, ja sä jäät työttömänä tai alitaitoisena elättämään perhettä.



50 % todennäköisyys on aika suuri riski!



nimim. sinne meni ukko nuoremman matkaan ja nyt heillä on 3 lasta! Ei paljon rahaa liikene vanhoille ipanoille

kun jonkun ei tarvitse enää mennä töihin:D

varmasi masentuisin. Suomessahan ei ole mitään kotirouva -kulttuuria ( koulukyydityksiä, varainkeruuta, hyväntekeväisyyttä, tapahtumia päiväaikaan). kaikki muut ikätoverit on töissä, joten lasten kasvettua kyllä viimeistään ahdistuisin. Näin on käynyt parille kaverille, ne tosin asuu ulkomailla miehen työn vuoksi, ja ovat olleet kotona. Vaikea sit 10-20 kotona olo vuoden jälkeen saada töitä.

Mutta ei sen välttämättä palkktyötä tarvitsisi olla, mutta jotain järkevää tekemistä kaipaisin. Itse viihdyn töissä, ja lomiakin saa hyvin. Tietty ei lisä haittaisi:-)

roolimalli lapsille, joten päätin alkaa johtajaksi. Riittää rahat siihen siivoojaankin ;-)

Olisin menemättä töihin tuntisin menettäväni itsenäisyyteni.

Ja muutenkin elämässä ei tiedä miten käy.

Mutta mukavaa jos joku nauttii toisenlaisestakin elämästä.

roolimalli lapsille, joten päätin alkaa johtajaksi. Riittää rahat siihen siivoojaankin ;-)

siwan kassoilla työskenteleviä? ilman myyjiä et saisi kaupasta ruokaa! kyllä he voivat olla erittäin hyviä roolimallia lapsilleen, he näyttävät että töitä pitää tehdä elääkseen! vuosikausia kotona olleen vanhemman lapset helposti ajattelevat isona että ei tartte tehdä töitä kun äitikään ei tehny!

näin kävi eräälle tuttavalle joka oli vuosia kotona ja kuinka kävi... eipä lapsiakaan työnteko kiinnosta! vaikka kuinka on muuten hyvin kasvatettuja

Minäkin olen kotiäiti ja taitaa olla kahdekas vuosi menossa. Olen saanut neljä maailman ihaninsta lasta.



Minun kotiäitiurani ei ollut tietoinen valinta. Elämä meni vain näin.



Oma lapsuus oli tosi kurja. Minun äiti oli mielenterveysongelmainen, isä riippuvainen alkoholista ja ehkä aina ollut hyvin narsistinen luonne.



Heille tuli ero ja me lapset jäätiin ajelehtimaan. Kasvamaan itsekseen 9 ikävuoden jälkeen. Äiti kyllä rakasti meitä, mutta maanis-depserriivinen luonne teki hänestä sen "lapsen", ihmisen jota piti auttaa ja tukea eikä hänen elämäänsä saanut rasittaa omilla huolillaan.



Isän narsistinen luonne teki myös hänestä "lapsen", johon ainoastaan sattui elämän kohdellessa kaltoin. Meiltä lapsilta ei koskaan kyselty mitään. Ei koettu että oltaisiin tarvittu välittävää ihmistä. Jos jostain uskalsi sanoa jotain, sanottiin vain, että höpö, höpö. Taakkaamme lisättiin estämällä käynnit äidin luona ja jätettiin monestikin itsekseen elämään (ei taitaisi onnistua nykyaikana...).



Nyt aikuisena olen vasta hoksannut, kuinka paljon kärsin lapsuudessani yksinäisyydestä, ahdistukseta, aikuisen, välittävän ja kuuntelevan ihmisen puutteesta. Sen vaikutukset kannan sisälläni elämäni loppuun asti. Itsetuntoni ei ole hääppöinen, mutta rankka lapsuus on tehnyt minusta vahvemman ihmisen, joka nauttii pienistä asioista.



Tämä on varmastikin syy miksi olen kotona lasten kanssa 24/7 ja sen miksi haluan olla heille läsnä. Töihin menemistä olen joskus miettinyt, mutta se ei vain tunnu ajankohtaiselta. Minun paikkani on kotona vielä.



Loppu hyvin, kaikki hyvin. Minulla on hyvä, rakastava mies ja onnellinen perhe-elämä. Tämä yhteiskunta mahdollistaa sen, että saan olla lasten kanssa kotona, rakastaa heitä ja antaa heille aikaani, nauttia tästä elämästä ja lapsistani, ehkä kokea myös itsekin onnellisen lapsuuden äidin näkökulmasta, jota itselläni ei ollut.



Koskaan, ikinä en aijo lapsiani satuttaa niin, etten kuuntelisi heitä, antaisi heille aikaani ja yrittäisi kasvattaa heistä tasapainoisia, terveen omatunnon omaavia ihmisiä.



Joka päivä lapset antavat uusia ihmetyksen aiheita. Yllättävät omalla ainutlaatuisuudellaan. En voi ymmärtää omia vanhempiani. Miksi he eivät saaneet lapsistaan oikeastaan mitään irti, kun itse saan omistani uskomattoman hyvän olotilan vain katselemalla heitä ja heidän touhuiluaan?



Tämä on tällä hetkellä työtäni. Toki kun lapset kasvavat, niin minulla saattaa jäädä aikaa muullekin. Ehkä sitten lisäkouluttaudun ja menen töihin. Mutta nyt on lasten aika ja se on myös minulle elämäni tärkein aika ja olen onnellinen joka ikisestä hetkestä kotiäitinä. :)



Voitte arvata välitänkö pätkäkään ihmisten kauhuskenaarioista eläkkeistä, töihin pääsemättömyydestä jne. Minä elän elämäni parasta aikaa NYT, en kiikkustuolissa vanhana. Pärjään hyvinkin vähällä nykyään. Uskon, että myös vanhuudessakin osaan arvostaa ja olla onnellinen pienistä asioista ja se riittää, että lapsillani on kaikki hyvin.



Tulipas siitä aika pitkä teraapeuttinen teksti. =)

myös yksi, jonka ei tarvitse koskaan tehdä töitä rahallisen tilanteen takia. Ehkä joskus haluan sitten ns. huvikseen tehdä... jotain vapaaehtoistyötä kenties? On ihanaa olla kotona ja ottaa esikoinen vastaan koulusta ja pienemmät saa olla kotona eskariin asti. On mukavan kiireetöntä ja stressitöntä elämää :)

Siis en sano tätä ilkeilymielessä, vaan aidosta huolesta. Ota huomioon, että miehesi voi kuolla ja jos asiat eivät ole kunnossa, olet ihan tyhjän päällä. Mielestäni on myös naiivia ajatella, ettei ero ole vaihtoehto.

Itsekin hoidin lapset kotona, kunnes nuorin aloitti esikoulun ja silloinkin tein vain osa-aikatyötä.

Lapset menevät kaiken edelle. Miksi muuten olisin heidät maailmaan saattanut?

itsesi riippuvaiseksi vaikka et sitä näemmä huomaakaan.

Ja sinun mallissasi nainen on siis kotona miehen elätettävänä.

Emansipaatio tarkoittaa vapautumista vierasmääräisyydestä, tulemista riippumattomaksi jostakin.[1] Alun perin latinankielinen sana emancipatio tarkoitti pojan julistamista täysivaltaiseksi kansalaiseksi, vapauttamista isän holhouksesta. Nykyisin käytetyimmässä merkityksessä emansipaatiolla tarkoitetaan naisten vapautumista patriarkaatin ylivallasta ja tulemista tasa-arvoisiksi miesten kanssa

Mä haluan käyttää aivojani, päteä ja olla tasa-arvoinen. Sen takia siivooja pitää kodin puhtaana ja minä keskityn fiksumpiin asioihin. 3 lasta ja nuorin tokalla luokalla. Ei ne mua kaipaa ja koska kaikki ovat tyttöjä, annan heille mieluummin modernin mallin, jossa nainenkin voi tehdä ja saavuttaa mitä vain.

Eläke ei sit taida kertyä joten toivotaan ettei miehes vaihda sua.

vielä. Se ei suinkaan ole tarkoittanut sitä että naiset jäävät kotiin miehensä eläteiksi vaan yleensä juuri päinvastaista, eli naiset menivät töihin ja saivat omaa rahaa jolloin eivät enää olleet riippuvaisia muista. Se on vapautta.

Varmasti tuntuu ihanalta. Minustakin tuntuisi kivalta ajatus, ettei tarvitsis tehdä töitä. Tykkään järjestellä kotona tavaroita, siivota jne. En kyllä tiedä jaksaisinko sitä loputtomasti.,



Mutta ajatellaan nyt näin, että olet 15-vuotta ns. työttömänä kotona. Lapset on jo isoja jne. Teille tulee ero, miehesi kuolee, sairastuu tms. Mitäs sitten tapahtuu..?



Sinä et ole ollut 15 vuoteen työelämässä, rupeat hakemaan töitä.. Ensimmäisenä sinulta varmaan kysytään minkä takia et ole tehnyt mitään näin moneen vuoteen..? Työn saanti voi olla vaikeaa silloin.



Toki tuo on hyvä homma jos teillä on rahaa sen verran, että tuollaisesta ei tarvitse murehtia, mutta aloitus kirjoituksesi mukaan (en tiedä oletko tarkentanut kirjoitustasi) teillä ei ole kuitenkaan hirveästi ylimääräistä jos vain mies tekee töitä.



Niin ja tosiaan miten on eläkkeesi laita. Se tuskin tulee olemaan kaksinen jos et ole töitä tehnyt juuri miksikään.





Mielestäni IKINÄ ei pidä luottaa liikaa siihen, että mies pysyy rinnalla tai elättää, vaikka hän sillä hetkellä vannoisi, että elättää. Aino voi tapahtua jotain kamalaa.





Tarkoitukseni ei ole hakukkua tai arvotella, mutta näitä asioita kannattaa kyllä miettiä :)

Olen ollut vuosia kotiäitinä, minkä on mahdollistanut mm. isältäni muinoin saamani perintö. Olen kokenut lapset hyväksi sijoituskohteeksi :) Ongelmana on vaan se, että säästöt alkavat olla finito. Mies tekee pitkää päivää, harrastaa jne. eikä ole tarvinnut hetkeäkään miettiä lapsille hoitajaa, mitä tänään syödään, ehtiikö uunit lämmittää ennen yötä jne. jne. Mulle järjestely on sopinut hyvin, viihdyn lasten kanssa kotona. Mies on sanonut, että mielellään meitä sitten elättääkin. MUTTA: olen nyt havainnut, että hänen on USKOMATTOMAN VAIKEAA antaa rahaa vaikka ruokaan, siis esim. 300 e kuukauden ruokiin. Eli käytännössä kotiäitiys tuntuu joillekin olevan hyvä asia - kunhan kotiäiti kustantaa sen itse :( Sijoituksistaan mies puhuu usein "meidän rahoina", mutta konkreettisesti rahan antaminen minulle aivan tarpeellisiin, tavanomaisiin ostoksiin on tuskan takana!

Minäkin olen kotiäiti, ollut myös ilman tukia. Vaan ei meillä koti siisti ole, en tykkää siivota ja sotkua tulee, kun on monta lasta.