Mun ei tarvitse enää ikinä tehdä töitä!!!!

Kyllä on kateellista porukkaa!!! Mitäpä jos ap on saanu lottovoiton? Ja vaikkei oliskaan niin haloo!

Mulla on haastava unelmatyö ja varmasti jollain lailla siitä hakisin elämääni sisältöä jatkossakin, mut jos ei olis rahasta huolta saisin elämäni sujumaan niiiiin monella mullakin tavalla. Kyllä se on mielikuvituksen köyhyyttä jos ei muuta sisältöä elämälleen löydä kuin työ.

Se ettei tee töitä ei myöskään tarkoita et olis laiskana.. herranen aika kyllähän jo lasten ja kodin hoitoon menee kevyesti yhden ihmisen kaikki aika! Vähän kun vielä itsestään huolehtii niin kyllä on päivät täynnä mielekästä tekemistä. Ja vapaaehtoistyötä, vanhempaintoimintaa jne on pilvin pimein. Oletteko muuten ajatelleet sitä että joku saa ap;n työpaikan? Sekin on jollekin hieno asia.

Suomalaiset on uskomattoman kademielisiä. Joojoo- aina löytyy joku muka-perustelu, vaikka pohjalla klorventaa selkeä kateus:)

kuin kokonaan työelämästä pois jääminen vuosikausiksi!

tarvitse tehdä koskaan töitä jos ei halua

eli siitä vaan..

suuren luokan ongelma et äitiyttä, lapsia, perhe-elämää ei arvosteta lähellekään tarpeeksi. Ihmekös se kun äidit itse halveksii ihmistä joka haluaa olla läsnäoleva, tasapainoinen äiti, jolla on oikeasti kiinnostusta, aikaa, voimavaroja perheen hyvinvointiin. Ei se 50-luku niin helposti palaa. Jos teidän lapset sais valita, kyllä nekin haluais äidin jolla olis aikaa heille. Nykyään lapset on vaan tottuneet siihen, etteivät ole niin arvokkaita et vanhemmat ihan oikeasti jaksaisivat olla ja kiinnostua. Kun aina on työ tai kuntosali tai väsy tai kiire. Ja sit hampaat irvessä lapsille se pakkoyhdessäolohetki.

ja lähtevät sieltä kotipesästä. Eivät vaihtoehdot ole lapset hoitoon äitiysloman jälkeen vs. äiti ikuisiksi ajoiksi kotiin. Töitä voi tehdä vaikkapa osa-aikaisesti vallan mainiosti lasten siitä yhtään kärsimättä. Itse teen töitä lasten ollessa koulussa, ammattini sallii sen (olen kielenkääntäjä). Eivätkä lapset kyllä enää tarvitse minua 24/7, sillä heillä on myös omia harrastuksia ja kavereita, kouluikäisiä kun jo kaikki ovat. Ja perheeseemme kuuluu myös läsnäoleva isä, joka on, kumma kyllä, lapsille aivan yhtä tärkeä kuin minäkin.

suuren luokan ongelma et äitiyttä, lapsia, perhe-elämää ei arvosteta lähellekään tarpeeksi. Ihmekös se kun äidit itse halveksii ihmistä joka haluaa olla läsnäoleva, tasapainoinen äiti, jolla on oikeasti kiinnostusta, aikaa, voimavaroja perheen hyvinvointiin. Ei se 50-luku niin helposti palaa. Jos teidän lapset sais valita, kyllä nekin haluais äidin jolla olis aikaa heille. Nykyään lapset on vaan tottuneet siihen, etteivät ole niin arvokkaita et vanhemmat ihan oikeasti jaksaisivat olla ja kiinnostua. Kun aina on työ tai kuntosali tai väsy tai kiire. Ja sit hampaat irvessä lapsille se pakkoyhdessäolohetki.

Lapset taitavat olla onnessaan päätöksestänne!

Vaavi vasta 4kk ja menisin jo innolla töihin!! kaipaan ihania työkavereitani jne... suoraan sanottuna vituttaa kun päiväraha tulee niin pari viikkoa ja mun tili on tyhjä ja sit "joudun" pyytää mieheltä rahaa kauppaan yms! tekis mieli ehdottaa miehelle ja pomolle että jos tekisin vaikka silloin tällöin vloppu vuoroja, mutta en tiedä miten paljon se vaikuttaa päivärahaan sit eli onko sit siinäkään mitään järkee!

Tietty vauvan kans on ihanaa ja toisaalta kauhistuttaa loppuvuodesta viedä vauva hoitoon kun työt kutsuu mutta silti...

etkä saa sitten vanhana kuin perus kansaneläkkeen. Olet sidottu mieheen, ei omia tulosa ei mitään omaa, mietihän sitä ?

Kyllä on kateellista porukkaa!!! Mitäpä jos ap on saanu lottovoiton? Ja vaikkei oliskaan niin haloo!

Mulla on haastava unelmatyö ja varmasti jollain lailla siitä hakisin elämääni sisältöä jatkossakin, mut jos ei olis rahasta huolta saisin elämäni sujumaan niiiiin monella mullakin tavalla. Kyllä se on mielikuvituksen köyhyyttä jos ei muuta sisältöä elämälleen löydä kuin työ.

Se ettei tee töitä ei myöskään tarkoita et olis laiskana.. herranen aika kyllähän jo lasten ja kodin hoitoon menee kevyesti yhden ihmisen kaikki aika! Vähän kun vielä itsestään huolehtii niin kyllä on päivät täynnä mielekästä tekemistä. Ja vapaaehtoistyötä, vanhempaintoimintaa jne on pilvin pimein. Oletteko muuten ajatelleet sitä että joku saa ap;n työpaikan? Sekin on jollekin hieno asia.

Suomalaiset on uskomattoman kademielisiä. Joojoo- aina löytyy joku muka-perustelu, vaikka pohjalla klorventaa selkeä kateus:)

töistä, jos mulla olisi pankkitili pullollaan rahaa. Mutta ap:llä ei taida näin olla. Ihmettelen miten kukaan voi kannustaa jättäytymistä miehen rahojen varaan, ei todellakaan ole viisasta hommaa.

naisia, jotka kuvittelevat, että elämä jatkuu entisellään hamaan loppuun asti. Ja ylipäätään tuollainen 50-lukulainen kotirouva-ihannointi, jossa ei ole kyse kotiäitiydestä (aivan eri asia), vaan jonkinsortin lusmuilusta. Sitten itketään, kun tulee ero, eikä töitä löydy työelämästä vieraantuneelle, eikä ymmärretä raha-asioistakaan mitään. Eikä tarvii tulla erokaan, mutta jossain vaiheessa miestä alkaa ärsyttää kodinhengetär-vaimo verrattuna työelämän fiksuihin kollegoihin. Mutta ei kai se suhde mitään haittaa, kun kyse on yhteisestä sopimuksesta, että mies on palkanmaksaja ja pomo.

et voi silti varautua kaikkeen



parempi varmaan elää niin että on onnellinen siitä mitä valintoja tekee nyt kuin elää tulevaisuutta varten



kävi miten kävi voi ainakin sanoa olleensa onnellinen

ja se on minä minä minä eikä kukaan muu ja mun duuni



pitikö se lapsi tehdä jos on noin kiire takas töihin? lapsi ei voi valita sitä kuka sen synnyttää ja onko sillä aikaa tai kykyä muuttaa elämäänsä lasta varten



ja mihin ne rahat menee jos tili on suoraan tyhjä?



t. nimim. tartuin provoon

et voi silti varautua kaikkeen parempi varmaan elää niin että on onnellinen siitä mitä valintoja tekee nyt kuin elää tulevaisuutta varten kävi miten kävi voi ainakin sanoa olleensa onnellinen

Vaikka se vaatisi jopa töissä käyntiä.

kyllähän se mies voi eläkkeen maksaa. Eihän kaikilla ole muutenkaan töitä- on olemassa myös ihmisarvoinen elämä ilman työtä!!! Tietysti kerrostalokolmiossa loppuu homma kesken, mutta esimerkiksi maalla, varsinkin jos on eläimiä, riittää ihmisellä mielekästä puuhaa. Vapaaehtoistyötä, mistä sitä tietää mitä vastaan tulee kun lapset kasvaa. Kyllä mäkin ymmärrän et jos miljöönä on kaupungin keksuta ja kotona sohva ja tv- ei siinä kauaa jaksa, mutta on niin monenlaisia tapoja elää.

Mut hyvin huomaa et ihmisarvo on sama kuin työ. Näin ei pitäis olla, monessa muussa maassa ihmisellä on muitakin arvokkaita rooleja.

lainanlyhennykset ja muut laskut! ja tietysti elämiseen menee! ja mistäs sen tietää etukäteen millanen fiilis tulee töihin paluun suhteen? olishan musta voinu tuntua ihan samalta kuin ap:sta! mutta mä pidän työstäni ja aion sinne palata äippäloman jälkeen!

Ja kyllä, elämäni tai oikeastaan meidän elämä on muuttunut vauvan tulon myötä mutta ei kai sen pitäisi sitä tarkoittaa etteikö töitä saisi kaivata? vai olenko väärässä?

ja kenties nimittelemään siivelläeläjäksi?

sä ap olet ajatellut tehdä sitten, kun lapset on isoja? Kituutatteko edelleen miehen palkalla ja sinä vetelet maton hapsuja kammalla kun ei ole muutakaan tekemistä?

ja kenties nimittelemään siivelläeläjäksi?

Ehkä mies rakastaa puolisoaan? Ja arvostaa?? Mä tunnen sellaisiakin miehiä joiden mielestä on hienoa et nainen haluaa panostaa kotiin. ja niillä naisilla on muuten joku muu pätemisen alue kuin työ. Ykskään ei oo mikään laiska, alistettu sohvaperuna. Eikös se liitto ole kahden kauppa, missä on jaettu ohjeet siitä millainen kauppa sen pitää olla?

Minulle yhteiskunta on maksanut kalliin koulutuksen joka mahdollistaa minulle työn, josta pidän. Ei tulisi ikimaailmassa olla menemättä töihin enää "ikinä".



Luonnollisesti olen pitänyt täysimittaiset hoitovapaat kun taloudellinen tilanteemme sen on sallinut ja nyt teen lyhennettyä työpäivää ettei pikkukoululaisten tarvitse olla niin pitkään keskenään.



Mutta että "ikinä" ei enää töihin, tsiisös... pää hajoaa jo pelkästä ajatuksestakin. Mitä olet ajatellut tehdä sitten kun lapset ovat isoja? Miestäsikö passaat? Ei siinä sinänsä tietty mitään, jos se molemmille sopii...