Mielipide-erot lapsen isovanhempien kanssa

ja sillä ehdolla että lapsi sitä itse silloin haluaa.

Pitkältä mökkimatkalta ei pääse kotiin jos koti-ikävä yllättää.



Hieno juttu että olet väläytellyt vihreää valoa heidän kotonaan yökyläilylle.



Miksi et halua antaa lasta useammin hoitoon kuin 2-3viikon välein? Onko hoitoaika pois sinun+lapsen ajasta vai päiväkotiajasta?

Olisiko ihan kamalaa jos lapsi pitäisi tarhasta ylimääräisen vapaapäivän joskus ja menisi isovanhemmille viettämään mummolapäivää?



Kun kerran itse käyt töissä - kokopäivätyö? niin sinulle jää vähemmän aikaa lapsen kanssa. Ahdistaako huoli siitä että jonain päivänä lapsi viettää enemmän hereilläoloaikaansa isovanhempiensa kuin äitinsä seurassa?



Oletko itse saanut viettää aikaa isovanhemmillasi lapsena? Nautitko siitä? Suo lapsellesi joskus sama. Kaksivuotias osaa kyllä sanoa "joo" tai "ei" jos häneltä kysytään että haluatko pitää huomenna mummolapäivän.

Teidän perheenne tehtävä EI ole tuottaa elämänsisältöä heille. En antaisi minäkään kaksivuotiastani turhan takia yökyliin! Sitten joskus ehkä joo, mutta sitä ajankohtaa ei meidän perheellemme sanele yksikään mummo eikä pappa. Ja papat harvemmin noita hiton päsmäreitä kai onkaan...



Välillä todellakin yhdyn siihen mielipiteeseen, että ns. suurten ikäluokkien ihmisissä on aivan tolkuttoman itsekästä porukkaa. On "saatu" työpaikat helpolla vähin koulutuksin, sitä tätä helpolla, omaisuudet, kaikki, ja sitten aikuisten lastensakin elämät pitäisi muka saada sanella. EI!

toisen viestini. Lapsi ei ole päivähoidossa. Lapsi on hoidossa isovanhemmillaan joka viikko, jos lasketaan molempien isovanhempien hoidot. Tällä hetkellä töitteni vuoksi enemmänkin. Kaikki isovanhemmat näkevät lasta joka viikko muutoinkin. Olen saanut viettää aikaani paljonkin mummolassa itse lapsena ja nautin siitä, joten ymmärrän kyllä että mummola on kiva juttu. Et itse nyt ymmärtänyt, että lapseni todellakin saa nauttia mummoloista ja häneltä ei sitä ole evätty, päinvastoin.

Meillä taas on toisin päin: miehen vanhemmat eivät ota lasta lainkaan hoitoon, eikä minunkaan äitini halua ottaa yökylään. Lapsi on jo 3 v. eli varmaan pärjäisi. On tosi kiltti ja reipas poika, mutta ilmeisesti isovanhemmat ovat sitä mieltä, että omissa lapsissa on jo ollut riittävästi kärsimystä.



Sanot vaan ap, että oikein kiva kun mummo ja vaari hoitaa, mutta vielä ei ole yökyläilyn aika.

Piste. Hän on aikoinaan elänyt oman äitiytensä. Teidän perheenne on teidän perheenne. Mummon rooliin ei kuuluu sanoa koska teidän pieni lapsenne minnekin menee. Osanottoni ap..

lapsella on oikeus isään, äitiin ja isovanhempiin.

Meillä oli sama ongelma, mutta kun lapsia yhtäkkiä olikin kolme, ei mummu enää niin useasti yökyläilijöitä hingunnut. Nyt niitä (9,7,5) ei saa sinne hoitoon kuin silloin kun on pakko saada hoitoapua. Jotkut mummut näyttävät ajattelevan, että heillä on oikeus lapsenlapseen. Minä ajattelen, että oikeus lapseen on äidillä. Tsemppiä.

Ketju alkaa näköjään elämään omaa elämäänsä. Kyllä, on erittäin positiivinen juttu, että lapsella on elämässään paljon läheisiä ihmisiä. Olen tosiaan selvittänyt tilannetta kahdessa viestissä.



ap

Ketju alkaa näköjään elämään omaa elämäänsä. Kyllä, on erittäin positiivinen juttu, että lapsella on elämässään paljon läheisiä ihmisiä. Olen tosiaan selvittänyt tilannetta kahdessa viestissä.



ap

lapsella on oikeus isään, äitiin ja isovanhempiin.

Eivätkä mahdolliset yökyläilyt MYÖHEMMIN, sitten kun niiden aika, siis ehkä ja mahdollisesti, on?!? Ei tasan ole pienen lapsen etu, että tyrannimainen mummu yrittää otta ohjia siellä missä hänellä ei todellakaan ole valtuuksia sitä tehdä. Tollo...

lapsella on oikeuksia ja vanhemmilla velvollisuuksia. En edes väittänyt, että isovanhemmilla olisi mitään oikeuksia lapsenlapsiinsa, koska näin ei mielestäni ole. Minulla on maailman ärsyttävin anoppi, mutta mielestäni tyttärelläni on oikeus tutustua silti häneen. Minun velvollisuuteni on huolehtia, että tyttärelläni parhaat mahdollisuudet ponnistaa elämään ja niihin mahdollisuuksiin kuuluu hyvät turvaverkot. Ja ennen kuin ymmärrät minut taas väärin, niin rakastan velvollisuuttani hoitaa lastani ja kasvattaa tyttärestäni upea aikuinen nainen. Tyttäreni täytti juuri vuoden, enkä ole viettänyt vielä yötäkään erossa lapsestani.

PS. Se ei tee minusta tolloa, että sinä et ymmärrä lukemaasi.

lapsella on oikeus isään, äitiin ja isovanhempiin.

Eivätkä mahdolliset yökyläilyt MYÖHEMMIN, sitten kun niiden aika, siis ehkä ja mahdollisesti, on?!? Ei tasan ole pienen lapsen etu, että tyrannimainen mummu yrittää otta ohjia siellä missä hänellä ei todellakaan ole valtuuksia sitä tehdä. Tollo...

Kun toiset isovanhemmat ovat saaneet jo kolme yötä lapsen yökylään, on toisilla kova kilpa, että saadaan nuo toiset kiinni ja siksi sitten ehdotetaan tuplayökyläilyä. :D Ilmeisesti nämä isovanhemmat ovat myös aika herkkiä loukkaantumaan, ja sukset menevät helposti ristiin.



Olisiko mahdollista nostaa se kissa pöydälle ja todeta, että isovanhemmat saavat kyllä lapsen yökylään yhdeksi yöksi mutta että kaksi yötä ja vieläpä mökillä saa nyt odottaa jonkin aikaa? Samaan syssyyn voisit lupailla jotain päivää, jolloin saisivat lasta hoitaa, jolloin he ehkä tuntevat olonsa huomioiduksi (kilpailua kun käyvät näiden toisten isovanhempien kanssa).



Veikkaan, että tämä mummu kokee jatkuvasti jäävänsä paitsi lapsen hoitamisesta, vaikka se ei olisi tottakaan, ja siksi niin ahneesti yrittää näitä hoitokeikkoja sopia ihan epärealistiselta pohjalta. Auttaisiko, jos aina olisit äärimmäisen ilahtunut, että ehdottavat jotain tuollaista mutta sitten sinä tai miehesi väännätte sen ehdotuksen itsellenne sopivampaan muotoon? Esim. ihanaa, että olisitte valmiita ottamaan lapsen mökille. Mukava ajatus. Mutta kaksi yötä ei kyllä noin pienen kanssa käy aivan vieraassa paikassa. Kävisikö yksi yö? Miten olisi tuolloin ja tuolloin? Ja jos kyseessä miehen vanhemmat, niin mies olisi sitten se toppuuttelija ja sinä se ihastelija. ;)



Voisitte miehen kanssa muutenkin käydä läpi näitä isovanhempien mahdollisia vaatimuslistoja ja sitä, miten niihin reagoitte. Kohta varmaan varaavat ulkomaanmatkaa viikoksi, joten varautukaapa seuraavaksi siihen. :D

mutta tavallaan mummoakin. Ymmärrän sen hyvin, että jos nämä isovanhemmat ovat todellakin pitäneet kuukausia mykkäkoulua, niin itsepä ovat sen ajan lapsellisuuksissaan sitten menettäneeet lapsen elämästä ja tutustumisesta. Tämän viestin jälkeen aloin tosiaan enemmän olla sitä mieltä, että AP on täysin oikeassa.



Mummoa ymmärrän kuitenkin myös. Hänen näkökulmastaanhan ne toiset isovanhemmat kuitenkin ovat jo saaneet lapsen yökylään ja jos on tarkoitus viedä lapsi mökille, niin kait sinne sitten kannattaisi lähteä kahdeksi yöksi. Mutta AP:n vaatimus ensin yhdestä yöstä on kyllä aivan järkevä noin pienen kohdalla! Sitä en oikein tajunnut, että mikseivät isovanhemmat saaneet hoitaa sairasta lasta teidän kotonanne?



Mä olen ollut sitä mieltä, että lapselle on rikkaus, jos on läheiset välit isovanhempiin. Tai meidän tapauksessa mummoihin. Toista pappaa ei ole ja toinen on sen verran sairas, ettei hoitajaksi ole, mutta näkevät silti toisiaan! Luulen, ettei läheistä suhdetta kuitenkaan pääse syntymään, mutta kiva, että ovat kuitenkin toistensa elämässä! Mummot taas kyllä hoitavat, toisella ollut yötäkin, vaikka ikää 1,5v. Enkä usko taas meidän tapauksessa toisen mummon tästä loukkaantuvan, toisella kun on paljon enemmän kokemusta pienistä lapsista ja on paljon nuorempi. Molemmat näkevät lasta noin viikottain ja taas päivällä on toinenkin ollut hoitamassa. Kaikille on toistaiseksi ainoa lapsenlapsi.



Musta on kiva, että mummot ovat perheellemme läheisiä ja toinen on ollut lapselle jo aivan vauvasta niin läheinen, että lapsi oli jopa 2-3kk:n iässä pari kertaa hänen luonaan yötä. Oli koliikkivauva ja ei nukuttu noin ikinä tuolloin. Ja kun lapsi suostui juomaan myös pullosta, niin oli sitten pari yötä mummolla illasta aamuun, niin saatiin nukuttua. Joo, ampukaa mut, olen varmaan huono äiti tän takia. Mutta lapsipa nukkui mummolla yllättäen paljon paremmin kuin kotona. Ja tällöin siis näkikin mummoa useammin kuin kerran viikossa, oli paljon meidän apuna ja lapsi rauhottui hänenkin kanssaan alusta saakka. Enhän olis siis tietenkään antanut yöksi, jos en olis tiennyt, että on tarpeeksi tuttu ihminen ja että ei olis voinut tuoda kotiin milloin vain, jos lapsella olisi ollut hätä. Mulle oli pitkään helppoa antaa lapsi yökylään (siis vain tällä mummolla on ollut), kuin päiväksi, koska hän nukkui hoidossa yöt suht hyvin (paremmin kuin kotona), eikä ollut hätäinen, vaan tutun ihmisen antama maitopullo kelpasi. Itsekin nukkui, niin ei tarvinnut ikävöidä. Päivällä sitten oli eri asia, ei oikein osannut olla ilman vauvaa :D En siis muista, koska olis ollut ekaa kertaa päivällä hoidossa, eikä näitä yöhoitojakaan tosiaan montaa kertaa ollut. Toki joskus kävin itse vaikka yksin kaupassa, kun lapsi oli isänsä kanssa, niin silloin jo tuli ihan orpo olo :D Mutta noissa yöhoidoissa ei, kun oli niin väsynyt, että sen ajan käytti tasan tarkkaan nukkumiseen.



Mutta siis, mä olen ajatellut, että ei ole lapsen edun mukaista, jos itsekkäästi "omin" lapseni, eli meillä saa mummot hoitoon lasta (toki ikätason mukaisesti, eli ymmärrän, ettei ap halua antaa lasta "kylmiltään" kahdeksi yöksi). Ja meillä on nyt mies vuorostaan hoitovapaalla, tosin itse en tee täyttä viikkoa (kun en halua olla lapsesta niin paljon erossa :D). Tiukkaa toki on, mutta mun mielestä annetaan lapselle paljon enemmän ja ei häneltä materiaalisestikaan ajatellen puutu mitään. Meillä siis lapsi saa hyvin paljon vanhempien aikaa ja myös mummojen aikaa, ei haluta sitä kieltää yhdeltäkään osapuolelta. Meillä voi olla lomamatkoillakin mummo(t) mukana.



Mä en usko täysin tohon 1 yö/ikävuosi juttuun. Mun mielestä alle 1-vuotiaankin voi antaa satunnaisesti TUTULLE hoitajalle yöksi, jos tietää, että lapsella on kaikki ok siellä ja on mahdollisuus keskeyttää yöhoito, jos lapsi ei viihdy. Sitten taas en välttämättä antaisi 2-vuotiasta 2 yöksi. Mä en tajua, miks joillekin toi yö on niin kynnyskysymys, kuten aiemmin mainitsin, niin musta se yöhoito sujuu kaikkien kannalta mukavammin kuin päivä. Tosin ei meillä ole päivälläkään ollut vaikeuksia, paitsi vanhempien ikävä :D :D Yökylässä meillä lapsi menee nukkumaan (ehkä nukahtaa jo autoon ja sitten hänet siirretään sänkyyn. Herää aamulla (vauvana heräsi toki yöllä maitoa juomaan) ja syö aamupalan ja tulee kotiin. Joskus leikkii sen pari tuntia, syö lounaan ja sit autoon, jossa nukahtaa ja kotona siirretään sänkyyn nukkumaan päikkärit. Eli 2 yötä on todellakin aika suuri ero tähän verrattuna, siksi ymmärrän kyllä täysin, miksei AP anna lastaan koko viikonlopuksi!

mutta ymmärrän kyllä ap:täkin. Voin kuitenkin - surukseni - kertoa, että mummu rauhoittuu ja itse asiassa asia kääntyy vielä vallan nurinkurin.



Eli tuollaista meilläkin oli kun esikoisemme ja eka lapsenlapsi oli pieni. Nyt meillä on kolme lasta ja yllättäen mummu ei jaksa hoitaa heitä lainkaan. Jopa parin tunnin lääkärikäynti on liikaa, kun lapset kuulemma ovat niin vilkkaita. No ovathan ne, mutta eivät mitään erityislapsia kuitenkaan ja mummu on 60-vuotias varakas ja hyväkuntoinen eläkeläinen...



Mutta siis, yrittäkää löytää joku kultainen keskitie tässä asiassa, ymmärrän sua oikein hyvin, mutta oikeasti se on aika hyvä juttu, jos teillä on tuollainen "turvaverkko" käytössänne.

Ihan oikeasti, ei turvallinen lapsuus edellytä sitä, että lapsi on heittopussina vanhempien, isovanhempien ja kummien välissä. Pieni ei tarvitse yökyläilyä, hänelle riittää muutama tunti vieraita/tuttuja hoitajia. Jos sillä tavalla lapsen elämään saadaan paljon turvallisia, tuttuja aikuisia.



Tuollainen lapsen siirtäminen ison porukan yhteiseksi omaisuudeksi vaikuttaa lapseen ainoastaan negatiivisesti.

kaikessa mikä liittyy omaan lapseesi. Mä olen itse ottanut todella kovan linjan oman lapseni suhteen ja on ollut pakkokin. Omat vanhempani ovat ns. viikonloppujuoppoja. Koskaan en anna lasta sinne viikonlopuksi emmekä koskaan edes vieraile viikonloppuisin mun vanhempieni luona. Tälläkin hetkellä välit on jäissä juuri tuon alkon vuoksi. Mummi kun tykkää soitella meille umpihumalassa vaikka olen kieltänyt...



Mieheni vanhemmat taas alkavat olla iäkkäitä. Hyvässä kunnossa muuten ovat mutta anopilla on psykoosi taas päällä ja joutui uudelleen lääkitykselle. Toivottavasti paranee taas pian...huoh!



Mut mun pointti on siinä, että en voi antaa lastamme yökylään minnekään enkä edes haluaisi. Pienen lapsen paikka on kotona. Mielestäni lapsi on kypsä yökylään vasta sitten, kun osaa sinne itse pyytää. Mainitsit ap, että toiset isovanhemmat olivat suuttuneet, kun lapsi oli enemmän kontaktissa toisiin isovanhempiin. Miksi sinun piti sitä anteeksi pyydellä? Meillä oli alkuun hieman samanlaista ongelmaa...Äitini kutsui anoppiani viholliseksi. Itse tein tollaisesta lopun välittömästi. Olen huomannut että oma äitini on mustasukkainen lapsestamme. Kun saimme kutsun kaverisynttäreille, niin älytön tenttaus tuli että ketäs nää ihmiset on ja onkos sinne pakko meidän mennä? Todella inhottavaa. Omat vanhempani ovat myös pyrkineet sotkeutumaan hoito- sekä kasvatusasioihin. Olen tehnyt varsin selväksi että me vanhempina päätämme niistä asioista, sanansijaa ei kellään muulla ole!



Tuo sotkeutuminen on ilmennyt juurikin niin, että jos esimerkiksi kiellämme omaa lasta tekemästä jotain, niin heti siihen tullaan väliin ja luvataan lapselle heti se minkä juuri kielsimme. Tällaista en hyväksy. Vanhemmat ja lapsen kasvattajat olemme me mieheni kanssa.



Oliskos nyt rakentava keskustelu paikallaan isovanhempien kanssa? Johonkin se raja on vedettävä. Ilmeisesti ovat vaan turhan innokkaita ja menevät asioiden edelle. Eivät todellakaan ymmärrä että lapsi on vielä liian pieni. Itse en todellakaan antaisi tuon ikäistä minnekään mökille mukaan noin pitkäksi aikaa. Joku edellinen kirjoittaja juuri mainitsikin että tuon ikäinen tarvitsee omat vanhemmat, oman sängyn ym. pienet piirit. Näistä asioista kannattaa keskustella jo senkin vuoksi että kokemuksesta tiedän miten inhottavaa on, kun jokin asia jää kaivelemaan mieltä.

Miksi ihmeessä lapsi pitää eristää sellaisista läheisistä ihmisistä, joilla on syli auki ja sydän täynnä rakkautta? Pikkulapsi-ikä HUJAHTAA ohi ja ymmärrän aivan täysin sitä mummoa, joka räytyy ikävästä ja haluaisi kokea aamupörröisen lapsenlapsen könyämässä kylkeen kiinni. :)



Minun lapseni ovat olleet todellisia ukin ja mummin kultia, saaneet olla öitä ja päiviä ja vaikka viikonkin mökillä mummolan väen kanssa. Lopputulos on tällä hetkellä se, että änkyrä-vänkyrä esiteini pakkaa reppunsa viidessä minuutissa, jos edes vilauttaa ajatusta mummola- tai mökkireissusta. :) Heillä on aivan mahtava suhde, eikä se ole minulta mitenkään pois. Kyllä sairasta lasta kelpaa lohduttamaan ja hoitamaan joku muukin kuin äiti, jos ko. ihminen on ollut lapsen arjessa mukana.



En jaksanut lukea ketjua, mutta minun kokemukseni on ehdottomasti se, että lapsi todellakin hyötyy _kaikkien_ rakastavien ihmisten hellästä huomasta.

lapsia kun ne sairasti. Olisi välit työnantajaan hiukan paremmat.



Jos mummi ei hoitaisi, ap vinkuisi täällä, että mummi ei välitä lapsenlapsestaan. Samat tyypit on tyytymättömiä, tapahtuu mitä tahansa.



Paljosta lyödään vetoa, että se mummi, kenen luona lapsi on ollut on ap.n oma äiti. Tämä inha mummi on tietenkin anoppi.

Ei ole yhden pienen lapsen tehtävä yksin täyttää ja tyydyttää noin monen aikuisen ihmisen elämää.

Miksi et antaisi isovanhempien hoitaa, jos he kerran ovat siihen halukkaita? Varsinkin siinä vaiheessa, jos sinulla on useampi lapsi (oletan kirjoituksesi perusteella, että lapsia on vain yksi), niin isovanhempien kanssa vietetty aika on kullanarvoista niin lapselle kuin sinullekin.

Toisaalta ajetteluuni vaikuttaa oma tilanteemme, jossa tukiverkkoa on todella tarvittu, ja isovanhempien apu ollut arvokasta.