Lue keskustelun säännöt.
Sympatiani ovat täysin teidän poikalasten kasvattajien puolella!
13.04.2011 |
Meillä on kaksi rauhallista tyttöä, ja sitten syntyi tämä poika.
Luoja auta, mikä vauhti ja meno päällä KOKOAJAN. Tänäänkin tippui tuolilta kahdesti, eikä se edes hidastanut vauhtia lainkaan.
Onko liikuntaharrastuksen mukaan tuominen ihan välttämätöntä mahdollisimman varhaisin? Miten te selviätte näiden poikien fyysisyyden ja liikunnallisuuden kanssa?
Kommentit (43)
mutta ei se sitä menoa kotona hidasta. Ulkoilua vaan mahdollisimman paljon, siellä on tilaa juosta eikä mitään hajoa, ja säilyy omatkin hermot ;) Itselläni on todella vilkas poika, joka nyt jo eskarilainen ja vähän on onneksi vauhti hidastunut tässä vuosien kuluessa. On esikoiseni, joten luojan kiitos ei ollut mihin verrata :) Olisin varmaan "hulluksi" luullut ja tullut muuten ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iloisia että on liikkuvainen ja eloisa lapsi eikä mikään zombi. Ja kannustetaan liikunnan pariin, kun siihen on kiinnostusta luonnostaan.
Tosin kannustaisin kyllä tytärtäkin.
Meidän esikoinen on tyttö ja hups-lapsi ( = lapsi joka koskee kaikkeen ja kiipeilee kaiken päälle ja jolle sattuu ja tapahtuu koko ajan)... Just tultiin hammaslääkäristä - joka kuvaili lasta "elohiireksi".
pitää aisoissa muuten vilkasta ja liikkuvaista poikaamme :) harvoin on niin väsynyt päivän puuhista, että malttaa kunnolla ottaa rennosti! On jo 10v.
itse olen ollut taas lapsena villikko tyttö :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikien kasvattaminen on mukavaa.
Kivaa, että on vauhtia ja elämää
varsinkin esikoinen on melkoinen vauhtipakkaus. En uskalla edes ajatella, millaista olisi jos olisi vielä poikalapsi talossa, ainakaan jos stereotypioihin on luottamista :D
Olen ajatellut viedä esikoisen johonkin liikuntaharrastukseen jo 3-vuotiaana että vähän saisi purettua energiaansa. Ja ulkoilu tosiaan auttaa ja pysyy kämppäkin siistinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saatiin kaksi poikaa. Tyttö ja toinen pojista ovat olleet kovimpia menijöitä. Tyttö on ollut aina vaikein kasvatettava luonteensa vuoksi.
Minun mielestäni suurin ero on luonteissa ja sitä kautta osittain myös tarpeessa purkaa energiaa liikkumisella, aivan sukupuolesta riippumatta.
11 v, 13 v ja 15 v
Meidän esikoistyttö oli todella vilkas, ehti aivan joka paikkaan. On jo toisella kymmenellä ja vieläkin on hyvin aktiivinen aivan kaikessa.
Toinen lapsi on tyttö myös ja todella passiivinen kaikessa. Nyt kun hänkin on jo toisella kymmenellä, hän on hiukan reipastunut, mutta edelleen jättää kaiken tekemättä, jos ei ole pakko.
Kolmas, poika, on enemmän esikoisen kaltainen, mutta astetta rauhallisempi. Jaksaa kotonakin leikkiä rauhallisia leikkejä yksinään. Silti löytyy tarvittaessa vauhtiakin.
Olenkin aina nauranut, että keskimäärin meidän lapset on ihan normaaleja ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et kai näytä lapsellesi että hän on huonompi kun on poika?
Meidän naapurissa on perhe jossa on 1 poika ja kaksi tyttöä ja ne tytöt on ihan tosi villejä. Poika taas rauhallinen ajattelija. Ehkä sä vaan oot niin tuijottanut sitä sukupuolta että olet unohtanut kasvattaa =D
Mistä näitä sikiää??
ei ole koskaan kiipeillyt tms satuttanut itseään, eikä tytötkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan sama onko poika vai tyttö, niin minusta on ihana että lapsi on liikunnallinen ja joskus jopa vauhdikas.
Meillä 3lasta (poika ja tyttöjä), joista keskimmäinen (se rauhallisin), on ollut se joka tipahtelee helpoiten... Mutta lapsesta riippumatta meillä kannustetaan lapsia liikkumaan- myös sisällä. Liikkumisessa auttaa että on paikat ja välineet, sekä että aikuinen osallistuu lapsen kanssa yhdessä.
Sisäliikunnassa lapsillamme ollut näitä:
- pomppulinna
- sisätramppa
- palloja (suht pehmeitä)
- erilaisia mailoja
- patjat jumppaamista varten
- puomi
- pienillä lapsilla rullaluistimet sisällä luisteluun
- liukumäki
- hyppyruudukko
- minibiljardipöytä
Ulkona sitten löytyy:
- Pihaa missä pelata ja välineet (jalkapallo, pesäpallo, polttopallo, sulkis, sähly jne)
- Uima-allas
- Trampoliini
- Tanko
- Talvella luistinkenttä
- Asfaltti ja välineet pyöräillä, potkulautailla ja rullaluistella
- Jorpakko jossa leikkiä ja puita joissa kiipeillä
- Hiekkalaatikko ja keinut
Kyllä sitä hyvin selviää kun lapsilla on mahdollisuutta purkaa energiaansa ja kaikki ei ole kielletty. Lisäksi harrastukset auttavat, joita meillä jokaisella lapsella löytyy jotain liikunnallista ja isommilla jo vievät enemmän aikaakin. Lisäksi koko perhe lumilautailee ja talvella muuten vaan luistellaan. Lasten kanssa tehdään yhdessä ja pelaillaan, lomareissuilla mennään koripalloa uima-altaalla, pelataan pingistä ja uimarannalla lentopalloa, kotona pesäpalloa tai sählyä, sisällä minimailoilla "lätkää" jne. Eli perheliikunta on tullut tavaksi ja lapset osaavat myös pyytää/vaatia yhdessä liikkumista.
et kai näytä lapsellesi että hän on huonompi kun on poika?
En tietenkään, eikä mistään tälläisestä ole kysymys.
Poika on nyt vasta 1v3kk ja juoksee välimatkat kaikkialle, kiipeilee jatkuvasti ja siis käy ihan kierroksilla kaiken hereilläoloaikansa.
Tälläkin hetkellä purkaa keittiössä roskista, kun se jäi lapsilukosta auki keskimmäisen siellä käytyä. ;-) Ehtii siis joka paikkaan..
Hyvä kuulla, että liikuntaharrastukset auttaa; niihin aiotaan ohjata mahdollisimman aikaisin.
Kiitos kaikille kommentoineille!
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kahden vilkkaan pojan äiti, ja "kateellisena" katsellut ystäväpiirini tyttölapsia.
Poikani ovat tietysti mulle rakkaat ja ihanimmat, enkä vaihtaisi heitä kehenkään, mutta kieltämättä välillä väsyttää tämä ainainen meno ja meininki.
Koko ajan hypitään, kiipeillään, juostaan, melskataan, raahataan tuoleja jotta päästään jonnekin ylöspäin, heitellään tyynyjä, tyhjennetään laatikoita tai kaappeja tai vähintään ajetaan leikkiautoilla ympäri huushollia niin että matot on vinossa, lattia naarmuilla ja järkyttävä meteli.
Ja yksi ikävaihe oli sellainen, että vähintään pari kertaa viikossa oli jommalta kummalta hampaat huulen läpi tai muuten vaan verta kehissä jos jostakin syystä, millään ei ehtinyt estämään kaikkia vahinkoja.
Jotenkin korostuu kai sitten vielä siksikin, koska itse olen rauhallinen, hiljaisuutta rakastava äiti...
Mutta, eiköhän tämä tästä! :)
ja vain keskimmäin on eloisa luonteeltaan. Kaksi muuta poikaa ovat todella rauhallisia ja "helppoja" kaikessa asiassa.
Eli mä väittäisin myös, että kyse on enemmänkin luonteesta kuin sukupuolesta. Tunnen myös todella vilkkaita tyttöjä.
Musta on aivan ihanaa, että lapsi on tollanen aktiivinen. Itse olen samanlainen touhotus vaikka ikää onkin "jo" 23v. ja muutenkin aktiivinen tapaus sopii meidän touhottaja perheeseen just hyvin.
Tosin tästä nyt puuttuu logiikka, mähän olen nainen (eli joskus ollu tyttö) ja silti yhtä touhotusta täynnä :D
Ehkä symppaankin sitten rauhallisten lasten äitejä :p
menijä jo pienestä pitäen. Ystävät naureskelivat kun laitoin hänet valjailla kiinni jopa syöttötuoliin... muuten ei siitä tullut yhtään mitään koska hän oli jatkuvasti kiipeämässä pöydälle tai alas tuolista.
Samoin rattaissa hän oli aina valjailla kiinni.
Nyt vanhempana hän on erittäin liikunnallinen, ja on harrastanut liikuntaa koko ikänsä. Ja tarvitsee edelleen sitä, pitää olla jotain johon saa purkaa sitä energiaa. Mitä kovemmat hikitreenit, sitä parempi!
Poika on nyt 16v ja edelleen vilkas ja hyvin liikkuvainen nuori mies :)
ja vain keskimmäin on eloisa luonteeltaan. Kaksi muuta poikaa ovat todella rauhallisia ja "helppoja" kaikessa asiassa.
Eli mä väittäisin myös, että kyse on enemmänkin luonteesta kuin sukupuolesta. Tunnen myös todella vilkkaita tyttöjä.
Ei ole koskaan pojilta olleet huulet halki tai muuta vahinkoa. Rauhallisia puuhastelijoita ovat olleet perusluonteeltaan. Tytön synnyttyä tuli tunne, että on vaihdokas. Jumankekka, että se pimu veti uskomattomia raivareita uhmaiässä. Kiipeili katolle (en nimittäin uskonut sellaista tapahtuvan kun pojat ei tehneet), repi housunperseet puissa, tuli kolhuilla jatkuvasti kotiin. Kovaääninen ja erittäin näkyvä tyttölapsi:)
Nyt murrosiässä tytön huoneen karmit paukkuu aivan eri tavalla kuin poikien. Voi sitä kiekaisua ja kiljuntaa kun homma ei mene suunnitelmien mukaan. Todellinen pikkupeto. Ihana sellainen, mutta kaataa todella teorian, että tytöt on rauhallisia ja pojat villikkoja. Ei voisi tasaisempia lapsia hakea kuin meidän poikakolmikko on.
Eilen kun pääsin töistä kotiin, istahdin sohvalle ja katsoin vaaleita sohvatyynyjä, jotka olivat lattialla kasassa. Huomasin punaisen ruskeita roiskeita päällimmäisessä tyynyssä. Arvasin jo kysymyttäkin, mutta kysyin vaimolta "mitäs tuo on". "Verta", oli vastaus.
4 poikaa kun leikkii, niin ennen pitkää veri roiskuu.
Sormia on murtunut, nenästä tulee useinkin verta, hammas on lohjennut, hammas on irronnut jne. Mites muutenkaan, kun lempileikkejä voivat olla esim kerrossängystä hyppääminen, polkupyörillä crossiajo metsässä, puukapuloilla miekkailu tai sitten ihan muuten vaan keskenään painiminen.
Mutta mikä on parasta (tai helpottavaa), tarhassa ja koulussa pojat kohtelevat muita lapsia erittäin kauniisti ja kohteliaasti. Vain veljien kanssa tapellaan ilman sääntöjä.
Että sain pojan pysymään rattaissa aloillaan.