Saisiko täältä vinkkejä kurittoman tokaluokkalaisen "taltuttamiseen".

Vinkkejä pyydettiin... Ehkä unohtaisin kurinpitotoimet. Järjestäisin toimintaa. Kouluun noutaja ja sitten yhdessä laittamaan välipalaa, uimaan, kirjastoon.



Laittaisin viikkokalenteriin kaveripäivän, jolloin kaveri saa tulla kylään. Tekisin jotain juttuja, jotka on tokaluokkalaisesta tytöstä in. Laitettais kynsilakkaa, ruiskutettais hiusväriä, pelattais netin tyttöpelejä.



Ehkä siinä puhumattomuuden takaa selviäis, mikä vaivaa.



t. tokaluokkalaisen äitee ja kolmen muun äitee.

niin ja jos et ole huoltaja, voit vain olla tarvittaessa se läheinen aikuinen, et muuta

Mun 3-luokkalaisella on kaveri jonka pitää mennä suoraan koulusta kotiin tekemään läksyt. Tämä kaveri kyllä tottelee, mutta seurauksena on se että kun muut menee koulun jälkeen leikkimään, hän jää porukasta pois. Ymmärrän sikäli vanhempia että tuolla pojalla on vaikeuksia koulussa - toisaalta siitä seuraa että läksyihin voi mennä pari tuntia mistä taas seuraa että lapsi ei ehdi iltapäivällä ulos ollenkaan, kun muut menevät syömään tai harrastuksiin viiden maissa. Minusta on parempi että mukulat leikkii ja ulkoilee sen iltapäivän ja sitten kun vanhemmat tulee kotiin, katsotaan yhdessä ne läksyt.



Välipalan suhteen lakkasin nipottamasta, kun totesin ettei se lapsi nälkään kuole vaikka joskus jäisikin väliin. Ehkä joskus vähän enemmän kiukuttaa, mutta kun saa lämpimän ruoan syötyä, niin se menee ohi.

ja tilanne voisi olla samantapainen, ellen vahtisi tarkasti, että sääntöjä noudatetaan ja, että tiedän aina missä päin ja kenen kanssa liikkuu (onnistuu puhelimitse ja lapselle tällaiset tsekkaamiset pitää perustella, että haluaa varmistaa, että kaikki on hyvin tai sitten se tapahtuu jonkun tekosyyn varjolla siten, että lapsi ei koe että häntä vahditaan...). Tyttömme on luonteeltaan hyvin sosiaalinen ja rohkea sekä omasta mielestään itsenäinen. On myöskin hyvin älykäs, joten kaikki lipsuminen säännöistä aiheuttaa helposti tulkinnan, että ne ei olekaan niin tärkeitä...tietysti tehdään poikkeuksia, mutta silloin se myös tehdään selväksi, että kyseessä on poikkeus.



Tuon ikäiset osaavat tarvittaessa esittää pikkuvalheita, kun luulevat sen olevan omaksi eduksi ja välttävänsä sillä ikävät seuraukset. Meillä valehtelua ei koskaan ole hyväksytty missään muodossa ja siitä on aina rangaistu, mutta silti sitä on esiintynyt. Pääasiallisesti valheet on pieniä ja naurettavia tyyliin: repusta löytyy tyhjä juissi-purkki, vaikka lapsi ei saa mennä lähikauppaan, eikä ainakaan ostaa herkkuja ilman lupaa. Vastauksena on: "Maija" osti ja tarjosi minulle. Valehtelu on tehokkaimmin saatu aisoihin sillä, että olen soittanut kavereiden vanhemmille, jotka ovat "ristikuulustelleet" omaa lastaan ja totuus on tullut ilmi. Ei tartte tehdä kuin pari kertaa ja lapsi uskoo, että vanhemmilla on olemassa "kontrolli-rinki".



Säännöistä sen verran, että niiden pitää olla selkeitä, ennakkoon sovittuja ja määrä kohtuullinen, jotta lapsi oikeasti tietää sääntöjä rikkoessaan tekevänsä niin. Tällöin seuraamuksia ei koeta mielivaltaisena vaan lapsi hyväksyy ne lopulta mielipahastaan huolimatta. Rangaistuksista sen verran, että puhelinta en laittaisi koskaan jäähylle, koska se on ainoa keino tavoittaa lapsi (tämä on itselleni tärkeintä, jotta voin varmistua siitä, että kaikki on hyvin). Tietokone ja pelikielto ei toimi meillä, koska niitä ei pidetä niin tärkeinä, kuin kavereiden kanssa olemista ja muutoinkin tyttö keskittyy kotioloissa enemmän kirjojen lukemiseen. Viikkorahan menetys toimii kohtuullisen hyvin, etenkin kun lapsi joutuu oikeasti itse säästämään "turhiin hankintoihinsa" emmekä tue niitä hetken mielijohteesta, vaikka joskus tekisi mieli. Käytännössä paras rangaistus meillä on kuitenkin kotiaresti, jonka kesto voi olla päivästä viikkoon. Ulkoilla voi tällöin omassa pihassa, mutta ilman kavereita. Tässä pitää olla valmis aineuttamaan "pettymys" myös sille naapurin "Maijallekin", joka tulee lasta hakemaan leikkeihin. Tuon ikäiset ymmärtävät mistä on kyse, joten sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Rangaistuksen tulee aina olla suhteessa tehtyyn rikkomukseen ja sellainen, josta tietää voivansa pitää kiinni - "bilekielto" (luulen, että tällä tarkoitetaan esim. kavereiden synttärikutsuja) on mielestäni erittäin kova rangaistus, jota lapsen on oikeasti vaikea ymmärtää ja käyttäytymisessään ennakoida. Olen itse päästänyt lapseni kaverin synttäreille voimassa olevasta kotiarestista huolimatta, mutta selittänyt sen johtuvan siitä, että en halua synttärisankarin kärsivän lapseni huonosta käytöksestä. Tarvittaessa kotiarestia on tämän johdosta pidennetty päivällä. Tällainen poikkeus ei ole meillä vähentänyt rangaistuksen tehoa vaan lapsi on ollut kiitollinen tällaisesta joustosta. Viimeisenä vielä: joissakin tapauksissa on hyvä rajoittaa myös sitä kaveripiiriä, kuten joku edellä toi esille. Meillä huomattiin, että huono käytös lisääntyi aina kun vietti yhden kaverin kanssa enemmän aikaa...totaalikieltoa leikkeihin ei ole annettu, mutta on kuitenkin ohjattu muiden kavereiden kanssa leikkimisen lisäämiseen...



Loppuun huomio, että tytöllämme on vuoden vanhempi veli, jonka kanssa ei näissä asioissa ole ollut ongelmia. Tästäkin syystä uskon, että haasteet ja niihin vastaaminen on aina yksilösidonnaista...ts. ne pitää sopeuttaa sen oman lapsen persoonaan ;-)



Tsemppiä!

outoa tämä järkytys bileistä. meidän ihanassa, pienessä helsinkiläiskoulussamme järjestetään tosiaan ihan koko koulun lapsille discoja (=bileitä), joissa tanssitaan ja leikitään ja pelataan ja syödään muffinseja, on arvontoja jne.

Onko tämä jotenkin kamalaa ja epäsopivaa lapsille?

Ei siellä nyt viinaa juoda ja isketä vastakkaista sukupuolta.

LASTEN BILEET!

Etenkin niille parille viimeiselle, jotka ihan oikeasti antoi käytännön vinkkejä, eikä tuntematta alkanut kasvatusta syyttämään. ;)

Siinäkin toki varmasti on vikaa, mutta parhaansa lähivanhempi (isä) yrittää, se on varma.



Ja miksi tämä ylipäätään kuuluu minulle tai miksi minä otan kantaa kyseiseen asiaan, on se, että kyseessä on veljeni, joka on välillä hukassa eikä tiedä mitä tekisi. Ja se lähimmäisestä välittäminen ilman oman sädekehäni kiillottamista on myös motiivini. Ei minun tarvitse itseäni nostaa ylemmäksi sillä, että toisella ei mene yhtä hyvin kuin itselläni..



Näistä bileistä.. Tuli kyllä ihan puun takaa, ettei noinkaan monilla ole tällaisista mitään "kokemusta". Meillä oli penskana bileitä ja perinne on jatkunut vielä näille meidänkin penskoille asti. Bileet on siis 17-20 välisellä ajalla, isommat alakoululaiset järjestävät niitä, tuotto bileistä menee esim. leirikouluun. Bileet järjestetään koulun tiloissa ja siellä on opettajia ja vanhempia valvojina. Bileissä on leikkejä, tanssia, musiikkia jne.. Siis hauskapitoa lapsille. Bileet järjestetään useita kertoja vuodessa. Se bileistä..



tällä lapsella on myös vanhempi sisko, joka noudattaa täysin näitä samaisia sääntöjä, miten lie kasvatettu niin eritavoin?? Tytölle on kokeiltu "löysempää" kuria, tuloksetta, kuria on kiristetty, asioista on keskusteltu, (jolloin melkein uskoo, että nyt se tyttökin tajuaa) asioista on toisinaan myös räyhätty, minä olen käynyt ulkopuolisena juttelemassa jne.. Millään vaan ei ole vaikutusta. Tytöllä on kavereita paljon, eikä heidän vanhempia oikein tunneta eikä yhteystietoja ole kuin muutamiin.



Tyttö yritettiin siis laittaa ip-kerhoon, mutta ekaluokkalaisten suuri hoitotarve vei tokaluokkalaisten paikat. Perheneuvolasta ei vinkkejä sadellut, kerrottiin vain kuinka pitkä jono on.. (omani kanssa odotin 9kk, että päästiin perheneuvolaan, kun meillä olisi ollut akuuttia asiaa) Vielä ei tukihenkilöstä ole ollut mitään apua, mutta ainakin lapsi voi siellä puhua jos siltä tuntuu..



Lapsi puhuu hyvin tunteistaan, mutta suuttuessaan sulkeutuu täysin. Kun suuttumus menee ohi, hän pystyy puhumaan ja tällöin hänene kanssa käydäänkin hyviä keskusteluja, ei vain tunnu olevan mitään apua.

Varmasti lapsella on kipeitä asioita mielessään vanhempien erosta ja moni muukin asia on aiheuttanut ongelmia, mutta mielestäni on kohtuutonta alkaa siloittelemaan omaa sädekehäänsä toisten kuvitellun "huonouden" avulla. Mitä lie siitä saatte?



Tuota arestia mitä vika ehdotti, on siis yritetty, mutta kun neiti karkaa eikä löydetä ennen kuin iltasella. Myös "kivankielto" ei ole auttanut, koska tyttö ei esim. pelaa ollenkaan mitään pelikoneita tms. Ei siis oikein ole keinoja, muuta kuin aresti ja sitäkään ei onnistuta vahtimaan. Kaverikieltoa voisi kokeilla, mutta luulen sen kaatuvan omaan mahdottomuuteen, kun tuo arestikaan ei tunnu onnistuvan.



Kärsimystä aiheuttaa myös se, että tytön äiti antaa tytön tehdä mitä vain, koska ei kestä sitä, että lapsi kiukkuaa. Eli äiti on vain kaveri ja tytön on vaikea sopeutua sitten siihen, että kotona olisi sääntöjä. Äiti tekee siis täysin tyhjäksi kaikki säännöt ja jopa sanoo ilmaisee tytölle, että nuo kotona asetetut säännöt ovat turhia.



Kaikille, jotka olivat huolissaan siitä, että tyttö on "heitteellä", niin ei hän ole. Oikeasti kotona ollaan hyvin kiinnostuneita hänen tekemisistään ja parasta yritetään, tyttö vain on TODELLA haastava tapaus. Isosisko sitten onkin täysin vastakohta, joka sitten kyllä saakin vapauksia sen mukaan. Ja miten jännä homma, että toinen soittaa ja kysyy luvan, mutta tämä nuorempi ei kysele, vaan tekee. Nuorempi harrastaa 2-3 kertaa viikossa urheilua.



-AP-

Eli tyttö sai ennen mennä suoraan koulusta kavereille, kunhan sitten tuli tekemään läksyjä.. Tämä riistäytyi niin käsistä, että lapsi oli liian väsynyt tekemään läksyjä ja valehteli, ettei läksyjä tullut ja sitte tulikin jo muistutuksia koulusta, että läksyt tekemättä. Siksi koulusta suoraan kotiin läksyjen pariin, sen jälkeen saa mennä. Ja meillä ainakin opettajat toivovat, että läksyt tehdään virkeänä heti koulun jälkeen.



Tyttöä muuten myös palkitaan hyvästä käytöksestä, hän pääsee esim. meidän perheen mukaan uimaan, leffaan, keilaamaan jne.. joskus ihan vain askarrellaan tms.

suhtautuuko tyttö samalla tavalla muihin sääntöihin? Jos kyse on "vain" siitä että läksyt jää tekemättä, kun tyttö ei tee niitä heti koulun jälkeen, voisi yrittää rangaistusten sijaan palkintoa. Eli tyttö saa itse päätää milloin tekee läksyt - ja jos ne todella tulee tehtyä (riittävän hyvin ja kohtuullisen vähällä kiukulla), hän saa jonkin palkinnon. Vaikka leffaillan tms, jotka voisi puolestaan olla katkolla niin kauan kuin tämä systeemi on käytössä.



Tietenkään tokaluokkalainen ei ihan itsenäisesti pysty arvioimaan ajankäyttöään ja varmasti usein käy niin että läksyt tulee mieleen vasta muistuttaessa ja sitten ei huvita ja suututtaa. Silloin voisi kuitenkin vaan todeta että jos haluaa sinne leffaan, nyt täytyy ne tehdä. En tiedä toimisiko tämä, riippuu niin lapsesta, mutta kuulostaa siltä, että teillä ei ainakaan toimi nuo tiukat säännöt ja kiellot eikä edes rangaistukset.

On todella epänormaalia käytöstä noin pieneltä.

ja haen hänet koulun iltapäiväkerhosta, joten hän ei joudu olemaan yksin kotona koulunkaan jälkeen. Vastaus: Jompi kumpi vanhemmista on aina lapsen käytettävissä ja asettaa rajat lapselle.



Tokaluokkalaisenikaan ei joudu olemaan ns "avainkaulalapsi".

Luusuaa missä sattuu tuntikausia joka päivä eikä vanhemmilla ole hajuakaan missä on. TOKALUOKKALAINEN!



Jos tuo ei ole heitteilläoloa, niin mikähän sitten on?



Meillä oli naapurissa tällainen "omatoiminen". Vanhemmat havahtuivat siinä vaiheessa, kun lapsi alkoi varastella.

heitteillä lapsi on. aivan sama, mitkä olot kotona on,mutta vanhemmuus on totaalisen hukassa tuossa tapauksessa. tarvitaan tiivistä vanhemmuuden tukemista, jopa sijoitusta/huostaanottoa.

kun teidän pitää hakea perheneuvolasta aina apua...?? Ei ihan normaalilta kuulosta.

kun teidän pitää hakea perheneuvolasta aina apua...?? Ei ihan normaalilta kuulosta.

Pitäsköhän sun hakee apua jostain ihan muualta, vaikutat näet vi*un tyhmältä..

Mun lapsella lukihäiriö, jonka vuoksi alkoi oireilla koulussa, eikä suostunut puhumaan. Saatiin lähete perheneuvolan psykologille. Selvensikö? Kasvatuksen syytäkö tämäkin?

normaali vanhempi olisi hakenut apua ihan itse...

On todella epänormaalia käytöstä noin pieneltä.

Olen ihmetellyt jo pitemmän aikaa, että kukaan ei ole kiinnostunut, kun täälläkin notkuu koulun päättymisen jälkeen noita pikkusia, joiden vanhemmilla ei ole mitään käsitystä missä ne nuppuset ovat. Näitä harvoin kukaan huomioi, kun kyllähän joku niistä huolehtii..

normaali vanhempi olisi hakenut apua ihan itse...

Älä nyt enää tee itsestäsi tyhmempää..

Et taida tosiaan olla kovin välkky.

Et taida tosiaan olla kovin välkky.

Kukas niin sanoi? Koulusta toki ilmoitettiin meille, että lapsi ei puhu.. (kotona puhui kyllä)

Me haettiin apua, jota ei sitten kyllä saatu perheneuvolasta vaan ihan yksityisesti alkuun. Haluatko vielä jotenkin osoittaa tyhmyytesi?

Onkohan sullakin lukihäiriö vai luetunymmärtämisen vaikeus?

Että koulussa lakkasi puhumasta ja että te saitte lähetteen.



Ei tuossa näy missään vaiheessa minkäänlaista panosta teidän taholtanne...



Opettele kirjoittamaan - ja käyttäytymään.

Ongelmalta minusta kuullostaa tytön äiti, jos hän lapselle torpedoi isän yrityksiä pitää kuria. Aika hankalaa on varmaan isän siihen vaikuttaa. Olisiko jopa niin, että lapsi haluaa olla äidilleen lojaali, ja siksi rikkoo isän sääntöjä, tiedä sitten. Joka tapauksessa, jos keskusteluyhteys äidin kanssa on, niin koittaisin varmaan alkaa ratkaista asiaa juttelemalla äidille. Ja lisäksi koittaisin jutella lapselle. Miksi hän karkaa? Miten hän kokee sen, että pitää tulla koulusta suoraan kotiin? Onko hän yksinäinen? Ovatko läksyt liian vaikeita? Miten hän muuten viihtyy koulussa, mikä on kivaa ja mikä ei? Onko ikävä äitiä?