Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua kun kriisi iskee?
11.04.2011 |
Nyt on meidän varat ja voimat lopussa (siksi mahd. lyhyt taustaselvityskin).
5. lapsemme syntyi joulun alla ja joutui teholle. Selvisi ja pääsi kotiin. Minä parannuin sektiosta mikä tehtiin pahan terveydellisen tilanteeni vuoksi. 2kk sektiosta jouduin ambulanssilla sairaalaan ja selittämättömän ja kovan kivun takia minulta mm. avattiin vatsa kokonaan kun koitettiin päästä selvyyteen missä vika. Haava tulehtui ja aukesi. Paranin kumminkin.
Tiukoilla ollaan oltu rahallisestikin kun minä vauvalomalla ja mies työttömänä. Mies ei ole mennyt töihin sillä kotiapua emme ole saaneet ja hänen on tarvinnut olla auttamassa minua koko ajan kuntoni vuoksi. Toivoa on ollut koko ajan paremmasta ja ollaan koitettu vaan pärjätä eikä olla haluttu hakea toimeentulotukea, vaikka olisimme varmaan sellaista saaneet sairaskuluihin, mutta voimiakaan ei ole ollut enään sellaiseen paperirumbaan.
Nyt 2-vuotiaallamme todettiin diabetes ja uudesta vastoinkäymisestä huolimatta haluaisimme olla paljon hänen luonaan, mutta emme ole saaneet taaskaan kotiapua, varaa ei vaan ole yksityisiin enään. Sairaalalta painostavat menemään sinne yhdessä isän sekä äiti, mutta vauvan tulisi jäädä kotiin, samoin sisarusten. Yritämme parhaamme, mutta emme meinaa onnistua, siksi olemme käyneet vuorottain isän kanssa. Se ei kelpaa ja esim. 6 tuntia sairaalassa ei riitä henkilökunnalle vaan pitäisi olla enemmän. Tämä vaatisi ruokailua sairaalassa ja meillä ei ole varaa edes siihen, hyvä kun bussimatkoihin ja taksikuluihin mitä tässä on nyt ollut paljon. Olemme koittaneet selostaa tilanteemme ja, että minäkin olen vielä toipilas. Ei heru minkäänlaista empatiaa.
Mistä saisimme apua pian? Toimeentulotukeen menisi aikaa ja sinne tarvitaan kuitteja menoista ym. joita emme ole säästäneet sillä olemme luulleet selviävämme nipin napin ilman kys. tukea.
Muitakin menoja sairauksien vuoksi on ollut (flunssat, perussairauksien lääkkeet...).
Kaikenlaisten tukien haku vie myös aikaa ja yhtäaikaa pitäisi olla sairaalalla ja keskittyä lapseen.
Päälle vielä kouluun tutustumiset, esikoisen koululääkäri... pahinta on sairaalan vaatimus kummankin läsnäolosta yhtäaikaa kun se ei vaan onnistu!!!
Minne otan yhteyttä? Osaisiko joku neuvoa mitä tehdä?
Kommentit (6)
Ja ne tuetkin tulee sitten joskus myöhemmin kun apua tarvitsisi juuri nyt ja miten saamme sairaalan henkilökunnan tajuamaan, että emme kykene olla siellä yhtäaikaa?
Ressaavampaa on nuo kamalat vaatimukset kun kumminkin parhaamme teemme, mutta onko sekään hyvä, että ihan puolikuoliaaksi ressaamme itsemme ja koitamme venyä sellaiseen mihin emme pysty? Ollaan sitten ihan puhki kun tyttömme kotiutuu ja pitäisi keskittyä häneen ja haluamme keskittyä häneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole oma potilasjärjestö?
Otatte sieltä selvää hoitosuosituksista, sopeutumisvalmennuksista yms. ja pidätte pintanne.
Myös kaikki tuo että koette todella stressaavaksi kun sh vaativat teidän molempien oloa sairaalassa yhtäaikaa. Ehkä hän voisi teidän kanssa yhdessä jutella sh:lle?
Toimeentulotuen maksamistakaan ei saa viivyttää. Siitä pitää saada päätös 7 työpäivää saapumispäivästä ja silloin yleensä on rahatkin jo tilillä. Ainakin näin mulla ollut kun ttt hain vielä viime kesänäkin.
Silti kaipaisimme nyt apua heti eli minne menemme ja minne silloin voi ottaa yhteyttä?
Kun kriisi on päällä ja voimat vähissä?
Eipä taida lastensuojelukaan auttaa tähän kun lapsemme kyllä olemme hoitaneet eli... en tiedä. Mietin kuumeisesti onko se seurakunta, neuvola... mikä se olisi.
Tuota itsekin ajattelin, järkevämpää ei ole tullut mieleen.
ap
Meillä aikoinaan kun vauva syntyi sairaana ja joutui Helsinkiin hoidettavaksi, sairaalan sosiaalityöntekijä neuvoi esim juuri matkakorvauksien hakemisessa ja toimitti meille kaavakkeita jne. Itse asumme siis n. 500km päässä Helsingistä.