**KOLIBRIT** Keskiviikkoon!
Aika huonoa huomenta...
Mun menkat alko tänään, elikkäs ainakaan vielä ei kolmonen ole aluillaan :o(
Kyllähän mä aika varma oli, että en voi olla raskaana. Ollaan yritetty niin epämääräisesti, koska isäntä ei edelleenkään oo ihan varma haluaako sittenkään kolmatta vai ei. Elikkä jos olisin ollut raskaana, se olis ollut suoranainen ihme!
Jotain positiivista menkoista; omat tunteet sai vahvistuksen! KYLLÄ, haluan kolmannen lapsen! Enää siitä ei ole epäilystäkään. Sen verran paljon kolahti, kun menkat alko. Nyt toivon vaan, että ukko olis samaa mieltä... Ainakin puhelimessa sano, että ei ole iloinen kun mun menkat alko. Pidä sitä hyvänä merkkinä :o)
Kylläpäs nyt vaan puhuin itsestäni!
Mitenkäs muilla? Jokos saadaan lisää kolmosplussia ;o) ?
Lapset oli muuten aamulla ihan innoissaan, kun huomasivat että on satanut lunta! Ei tarvinnut väkisin repiä sängystä ylös. Heti ensimmäiseksi kuopus heittäytyi selälleen maahan ja huusi tekevänsä enkeleitä!! Ihanaa kun talvi tulee!!
Kommentit (24)
Sukulaisista vielä. Mun äiti on jo jonkin aikaa kyselly, että eikö jo kolmatta tee mieli. Joten sille ei ainakaan olisi yllätys, jos/kun kolmas on aluillaan. Anoppi onkin sitten eri asia, mutta hänkin tietää että tykkään kovasti lapsista, jotta ei varmaan mikään iso uutinen hänellekään. Pari kaveria tietää että yritetään kolmatta. Isovanhemmille ollaan kerrottu aikaisemmin siinä 12 viikon jälkeen, sitten kun on jo vähän " turvallisimmilla vesillä" .
Kun päätimme että rupeemme yrittämään kolmatta, mulle muistu mieleen viime synnytys, mikä oli hirvee. Esikoinen käynnistettiin, mut sektoitiin sitten kun sydän äänet laski (keskonen). Eli kakkosen synnytys oli mun ensimmäinen alakautta. Käynnistettiin myöskin, kun vesi meni, mutta ei supistanut. Lopuksi vedettiin imukupilla ja kätilö painoi mahasta. Syntyi käsi poskella, jonka vuoksi repesin pers saakka. Ei kiva! Mutta kyllä siitäkin selvittiin, miksei seuraavastakin...
Aurinkoista talvi päivää kaikille!!
Hauska lukea teidän viestejänne.
Meillä siis vasta ehkä mielessä kolmas yhteinen lapsi.
Toisaalta en yhtään ihmettele ettei miehiä inspiroi tämä meidän vauvakuumeilu. On nämä jutut sen verran epäeroottista luettavaa : )) Ei se ole helppoa miehilläkään. Mulla on vielä visusti kierukka, mutta
ajatukset kummasti kiertävät samalla lailla kuin teilläkin. Mietin synnytystä ja tuttavien kommentteja, järkisyitä jne.. Ja silti se pieni vauva tuoksuu jo nenässäni.. Synnytykseni ovat olleet luomuja ja helppoja, mutta eihän se kipu kivalta tunnu. Mies on tähän asti pääsääntöisesti yöheräilyt ja nyt sanoo että alkaa olla liian vanha siihen (=46v) Elämä on muutenkin kummasti helpottanut kun kuopus on kohta 3. Sitten keksin jo nimen pojalle (meillä on yht. 3 tyttöä) ja se oli tosi hämmentävää (työlle mulla onkin ollut jo nimi). Rakastan ajatusta että meillä on koti täynnä elämää!
Toivon teille kaikille onnea ja jaksamista tämän koti-työ-lapset-kuvion kanssa!
Itse olen myös painiskellut noiden sukulaisten ym ulkopuolisten mielipiteiden kanssa kun olen miettinyt kolmannen lapsen hankkimista.Tuntuu väärältä, että muut määrittävät omaa elämää ja sotkeutuvat turhaan omiin asioihin.Ja tiedän ainakin omalla kohdallani, jos kolmas lapsi sattuisi olemaan sairas tai vaativa muuten, niin sitten sanottaisiin selän takana että pakkoko oli hankkia kolme lasta, eikö kaksi olisi riittänyt.Sama juttu noiden raha -ja asuntoasioiden kanssa...Tiukkaa tulee varmasti olemaan mutta onko raha tärkeintä maailmassa vai se, että on ihana, rakkautta tarjoava perhe joka pitää elämää yllä??Mekin muutimme syksyn alussa uuteen asuntoon ja ajattelimme että lapsiluku onkin täynnä.Myin kaikki lasten tarvikkeet,suuren osan vaatteista,ostimme uudet huonekalut (ei lapsiystävälliset kun ovat hankalia pitää puhtaana/hoitaa) ja makselemme suurta asuntolainaa, mutta silti nyt pamahti uudestaan kova vauvakuume päälle ja ajattelen et kyllä kaikesta selviää ja se mitä vauva tuo lisää perheeseen, ei korvaa mikään eikä sitä voi rahalla mitata!
Plussatuulia kaikille:) älkääkä antako muiden vaikuttaa päätöksiinne!!!Muuten sitä katuu myöhemmin...
Itse siis sukulaiskysymyksen heittäneenä vielä kertaan, että mun sukulaisille ja tutuille kolmas olis todella yllätys. Niin vahva Ei on tähän asti ollut vastaus. Taloa kun suunniteltiin niin jonkun kysyessä että missä se kolmannen huone on, niin vastaus oli " mikä ihmeen kolmas, ei ikinä" ??? Äiti se suurimman shokin saisi, mutta eiköhän ne kaikki isovanhemmat olis lopputulokseen kovasti tyytyväisiä.
Synnytyskysymykseen vastaisin, että kolmannen synnyttämisessä pelkään myös, kuten muutama muukin täällä, että kuinka ehdin sairaalaan. Mulla nimittäin kaksi ekaa on olleet niin nopeita että en kummallakaan kerralla ehtinyt saamaan mitään kivunlievytystä vaikka tokan kohdalla siitä erikseen yritettiin huolehtia. Lääkäri sanoi lopputarkasuksessa että kolmas sitten syntyy kotiin. No onneksi sairaalaan ajaa noin 10 minuutissa.
Toinen asia mitä pelkään on ne jälkisupistukset! Ne on niin tuskallisia ja kuulemma aina kivuliaampia mitä useammasta lapseta on kyse.
No katellaan nyt miten tässä koko hommassa käy. Aamulla taa päätin että jos nyt ei tärppää niin sitten saa koko homma olla, mutta nyt taas täällä palstalla pyörin ja kuumeilen..
Hauskaa torstain jatkoa ja ei muuta kun töihin käsiksi!!!