**KOLIBRIT** Keskiviikkoon!
Aika huonoa huomenta...
Mun menkat alko tänään, elikkäs ainakaan vielä ei kolmonen ole aluillaan :o(
Kyllähän mä aika varma oli, että en voi olla raskaana. Ollaan yritetty niin epämääräisesti, koska isäntä ei edelleenkään oo ihan varma haluaako sittenkään kolmatta vai ei. Elikkä jos olisin ollut raskaana, se olis ollut suoranainen ihme!
Jotain positiivista menkoista; omat tunteet sai vahvistuksen! KYLLÄ, haluan kolmannen lapsen! Enää siitä ei ole epäilystäkään. Sen verran paljon kolahti, kun menkat alko. Nyt toivon vaan, että ukko olis samaa mieltä... Ainakin puhelimessa sano, että ei ole iloinen kun mun menkat alko. Pidä sitä hyvänä merkkinä :o)
Kylläpäs nyt vaan puhuin itsestäni!
Mitenkäs muilla? Jokos saadaan lisää kolmosplussia ;o) ?
Lapset oli muuten aamulla ihan innoissaan, kun huomasivat että on satanut lunta! Ei tarvinnut väkisin repiä sängystä ylös. Heti ensimmäiseksi kuopus heittäytyi selälleen maahan ja huusi tekevänsä enkeleitä!! Ihanaa kun talvi tulee!!
Kommentit (24)
Pahoittelut tädistä kirppu!! Mokoma sukulainen ketaakin tulla kutsumatta kyläilemään...
Meillä oli miehen kanssa kolmas kierto sellaista pelleilyä, että mies jotakuinkin pihtaili etten tulisi raskaaksi, mutta sitten kun menkat alkoi mies olikin selvästi pettynyt. Sitten neljäs kierto tärppäsi, mieskin oli kokoajan mukana, jaksoi tehdä aloitteita vaikka itse olin toisinaan jo sitä mieltä että jos ei tärppää niin ei, mutta sitkeästi oltiin joka toinen päivä menetelmällä se neljäs kierto mistä nyt siis tärppäs. Mies on enemmän kuin onnessaan nyt! Ihan kuin pitäisi taas itseään oikein MIEHENÄ kun noin lähellä nelikymppisiä vielä kykenee raskauttamaan, hih!
Tsemppiä teille seuraavaan kiertoon, kyllä se plussa vielä sieltä pamahtaa.
Itellä ihan normaali olo nyt, ei tunnu yhtään että olisin raskaana, oon alkanut pelkään keskenmenoa ihan siksi kun täällä tuntuu usein lukevan eli et on aika yleistä, ja mulla kun ei ole vielä ikinä ollut keskenmenoa niin nyt on iskostunut jostain sellainen paniikki että varmaan tämä sitten menee kesken!?
Noh, toivotaan vaan kaikkea hyvää meille kaikille..ja plussatuulia tuon myräkän sekaan!
t. mariadee 4+5
Ensiksi tsemppiä Kirpulle uuteen yritykseen!!! Toivottavasti ne sänkyhommat osuvat sitten paremmin oikeeseen aikaan.
Itsellä kp 22/25-29 ja mitään oireita ei ole, mutta mustakin tuntuu että olis ihme jos olisin raskaana. Peuhasimme viikon aikana yhden kerran ja joskus sillä viikolla oli kai ovis. Eli mahdollisuus on olemassa mutta aika pieni. Mulla se paniikki kolmannesta iskee aina oviksen aikaan että haluanko kolmatta vai en, mutta sitten kuitenkin alan jännittämään tulosta. En oikein tiedä olenko pettynyt vai huojentunut jos täti tulee... Aluksi varmaankin pettynyt mutta myöhemmin kai taas huojentunut. Mitä mää teen tälle mun pääkopalle???
Tälläkin alkoi nyt pyryttämää lunta (keski-suomessa). Okis tosi kiva ettei tulis sitä pitkää pimeää syksyä.
Hauskaa päivänjatkoa!
Jep, lunta alkoi sadella viimein täälläkin.. :)
Kirpulle pahoittelut tädistä! :( ja peukutukset uuteen kiertoon.
Itse odottelen, että milloin se naisihminen saapuis tänne.. pientä tunnetta on jo mahanpohjassa, että kohta alkais, mutta ei v ieläkään. No, ei mikään hätä, kp taitaa olla vasta 24 eli sama kuin viime kierto oli. Oon vaan vähän malttamaton, kun mitä nopeammin sitä nopeammin.. :D
Eilen jo uskallettiin olla ilman ehkäisyä, kun mulla oli niin varma tunne, että menkat alkaa just.. Kai tuo nyt suht " varma päivä" jo oli, vaikka eipä se nyt (kai) niin katastrofi olis, jos siitä nyt jotain " vahinkoa" ilmaantuis :D Varmistelin siinä sitt2en vielä mieheltä, että onhan se nyt sitten varma kanssa, että n. kuukauden päästä aloitetaan -ja olihan se! Jee.. ;D
Hmm.. kaksi huomionkipeetä lasta roikkuu kiinni, joten parempi lopetella, ennenkuin esikoinen suutuspäissään painelee tässä näitä nappuloita, eli heipat teille! :)
Onnittelut mariadeelle plussasta !
Hauska lukea teidän tekstejä, vauvakuume senkun pahenee. Te olette sentään päässeet tositoimiin, meillä vielä odotetaan 2 kuukautta.
Nyt oli viikonloppuna ovulaatio ja toimissa oltiinkin mutta kun on vielä se pirun kierukka paikoillaan.. Tuskin maltan odottaa. Enää yksi ovulaatio kierukan kera ja sitten päästään asiaan.
Hävettää tunnustaa, olen jo etukäteen katsonut sieltä ovulaatiolaskurista että koska se ovulaatio-aika olisi sitten joulukuussa. Ei mitenkään mennä asioiden edelle.. Kierrot ovat itselläni suht säännöllisiä 29-31 vrk ja ovulaatiot tunnen aina joten siinä mielessä oikean ajoituksen löytäminen ei pitäisi olla ongelmana.
Toissayönä näin muuten minäkin unta että olin raskaana ja oli se ihana vauvamaha !! Siitä on tasan viisi vuotta kun olen viimeksi tullut raskaaksi eli alkaa olemaan jo korkea aika uusia tuo ihana kokemus.
täti tulee vai olenko raskaana. Mulla vaan on niin epäsäännöllinen ja pitkä kierto ettei sitä koskaan tiedä milloin mitäkin odottaa. Edellises raskaudes oli jo vko 8 raskaana ku testasin. Siihen saakka melkein kannattaa odottaa tätiä tai pahaa oloa... Mutta jotenki vaan on sellainen olo etten oo raskaana. Tai ainakin psyykkaan itteäni, etten kuitenkaan ole, ettei tipahda niin korkeelta... Pessimistikö???!!! Hih.
PlussaOnnea kaikille!!!
Piti kyllä vielä kirjoittaakin jotain :-)
Mariadee: kylläpä olikin meillä samanlaiset ajatukset tuosta kolmannesta. Voi kunpa pian tulisin perässä...ja saisin sen plussan.
Tänään olenkin sitten nukkunut ja kerännyt voimia yövuoroon. Iltapäivällä nukun vielä hieman, niin ehkä sitten jaksan ensi yön töissä valvoa.
Olisi kiva kuulla, onko täällä muita vuorotyötä tekeviä ja miten se vaikuttaa hormoneihin, vai vaikuttaako mitenkään? Itse ainakin koen, etteivät nuo yövuorot ole ihan minun juttuni. Niiden jälkeen rinnatkin ovat tosi kipeät ja paino nousee 3kg/yö, mikä onneksi tasaantuu taas kun alkaa normaali rytmi.
Tänään on siis kp 4, joten ihan kierron alussa mennään. Toivottavasti tässä kuussa tärppää. Joka toinen päivä olisi tarkoitus varmistella, ja täytyy kyllä heti aloitella kun vuoto loppuu. Minulla kun nuo kierrot ovat mitä ovat...eikä oviksestakaan ole varmuutta.
Ei maar, nyt kyllä lopettelen ja lähden hakemaan lapsukaisia kotiin koulusta ja eskarista. Plussasäteitä kaikille!
Samoin täällä valmistaudutaan taas yökyöpelin elämään :o) Teen vaan yötyötä, olen oikeastaan aina tehnyt, vaihtanut vaan päivätyöhän suunnilleen raskauden puolivälissä (siis esikoisen kanssa, kuopus tehtiin hoitovapaalla) Ei mua siis normaalisti yötyö rasita, olen luonteeltani yöeläjä muutenkin, olen sairas jos menen ajoissa nukkumaan, siis esim. klo 21-22, yleensä valvon aina yli puolen yön vaikka muksut sitten herättävätkin viim. klo 7. Työviikolla yleensä aina nukunkin vapaa viikon unirästejä pois :) Ainoa mikä mua pelottaa on se alkuraskauden pahoinvointi ja kamala väsymys, miten selviän siitä koska en töissä halua asiaa heti ilmoittaa, yleensä ollaan ilmoitettu raskauksista vasta np-ultran jälkeen. Kunhan nyt siis olisin ensin raskaana ja siis aivan ensin edes yritys aloitettu, mutta kaikkeen pitää valmistautua ajatuksella :))) Milloin olette ilmoittaneet kahden ensimmäisen kohdalla raskaudesta ja aiotteko toimia samoin tämän kolmosen suhteen?
Kanelisokeri:
Tänään olenkin sitten nukkunut ja kerännyt voimia yövuoroon. Iltapäivällä nukun vielä hieman, niin ehkä sitten jaksan ensi yön töissä valvoa.Olisi kiva kuulla, onko täällä muita vuorotyötä tekeviä ja miten se vaikuttaa hormoneihin, vai vaikuttaako mitenkään?
Joku kyseli aiemmin että miten suku ja ystävät ottavat ilmoituksen kolmannesta lapsesta..Meillä varmaankin aika vaihtelevasti, tiedän että äitini ei ole ehkä aluksi kovinkaan ilahtunut, voin jo kuvitella hänen sanovan: Hullut! Samoin pomoni ei varmaankaan ole kovinkaan vauvamyönteinen, muttei se kyllä mua haittaa pätkääkään. Anoppi varmaan on suht myönteinen ja sisaruksemme myös. Ystävät jo tietävätkin tästä kuumeilusta, joten se ei ole enää niille ns. uutinen ja varmaankin ovat iloisia. En hirveesti perusta siitä mitä muut ajattelevat, koska tämähän on meidän juttumme ja voin todellakin puhtaalla sydämellä sanoa että kolmas lapsi on enemmän kuin suunniteltu ja mietitty " juttu" eikä mikään hetken mielijohde :))
Täälläpäs on oikein mukava keli, meinasin tossa aamulla kurvata suoraan ojaan, ois tullu yks liikennemerkkikin mukaan, vaikka on jo talvirenkaat. Täällä kun on kivat loskavallit teillä, kun tielaitos ei kuulemma ole osannut!! varautua tälläseen keliin, jota pikkasen siis ihmettelen..
Mutta, pitää lähtee päikkäreille..alkaa jo hieman taas väsyttääkkin ;o)
Ihanaa kuulla Mariadee, että teilläkin on mies " pelleillyt" tekemisen kanssa. Mä aattelin, että meidän perhe on jotenkin poikkeava, kun ei isäntä osaa päättää että mitä haluaa. Eikä sen puolin, pitkäänhän olen itsekin pähkäillyt mitä oikeastaan haluan. Vasta tänän aamuna sain 100%:sen varmistuksen sille, että todellakin haluan vielä kolmannen lapsen! Viis järkisyistä!
Toivottavasti meille siis käy yhtä onnellisesti kuin teille ja saisin jo ens kierron jälkeen juhlia ISOA plussaa!!!
Koko päivän on lunta sadellut. Eikä siinä mitään, mutta kun viikonlopuksi luvattiin jo taas lämmintä. Itse pidän talvesta, tammikuulla syntynyt ;)
Minä se vaan vuodan edelleen??? Kp nyt 15. Ollaan silti rakasteltu joka toinen päivä. Jos vaikka ovuloisin tässä samalla. Käätilö meinas, että vuoto on jotain ylimääräistä välivuotoa. En vaan oikein tiedä kuinka kauan tätä voi katella. No painotti kyllä, että jos kipuja tulee tai lämpöä tai vuoto yltyy, on mentävä lääkäriin. Perhesuunnitteluneuvolan lääkäriaika kun meni 14.11. asti.
On kyllä epämiellyttävä olo, kun ei tiedä mistä tämä johtuu. TK:n päivystykseen ei oikein hinguta ja toisaalta tuohon 14.11. on vielä pitkä aika.
Tietenkin sitä ottaa myös päähän tälläinen ylimääräinen viivästymä vauvanteossa. Itse haluaisin niin kovasti että vauva syntyy viimeistään ens vuoden lokakuussa. Kun se esikoisen koulukin alkaa...
Meillä tämä projekti on vähän julkinen salaisuus. Eli aika moni tietää jo, että yritys on päällä. Useimmat on ottanu ihan hyvin. Ja tosiaan meidän asiahan tämä on. Isovanhemmat onkin ainoat, joille ei oo kerrottu ja luulen, että ne vois enemmän miettiä järjellä. Mun työasiaa esimerkiksi.
Mulla oliskin nyt eka kerta sitten ku työnantajalle pitäis kertoa raskaudesta. Se oikeastaan jännittää JO. Ekan aikana olin vielä koulussa, toisen aikana työsuhde loppui ennen laskettua aikaa. Nyt on määräaikainen työ, joka on kirjoitettu 07/07 asti. Työparini tietää ja ymmärtää...
No joo tulihan sitä taas räpistyä itsestä....
Olemme joutuneet paljastamaan asian jo äidilleni ja toiselle veljelleni, mutta muuten asia on visusti omamme. Voihan olla, että tämä vauva -projektimme aiheuttaa lievän kohahduksen muussa suvussa, mutta ovathan nuo kaikki salaa meille kolmatta toivoneet...jotkut jopa ovat sanoneet, että eikö se kolmas nyt vielä voisi tulla. Kohahduksen aiheuttaa luultavasti se, että muutimme mielemme jyrkästä EI:stä vahvaan KYLLÄ...mutta sellaistahan elämä on...
Odottelen täs vielä et testaan joko huomenna tai perjantaina uudelleen, jos tuo plussa vahvistuisi!!
Olen myös kerennyt miettimään noita ihania sukulaisia, et miten ne reagoi tähän meidän uutiseen kolmosesta. Voihan se aika järkytys olla kaikille, kun tuo meidän 2-vuotias tyttö on sydänlapsi ja odottaa leikkaukseen pääsyä lähiaikoina. Kaikki sukulaiset on luultavasti varmoja et meillä lapsiluku täynnä..mut ehei!!
Välillä tietty mieleen tuli et onko täs mitään järkeä enää kolmatta haaveilla, kun on saanut niin juosta ton tytön kanssa lääkärissä Helsingissä asti.
No tulipahan taas vuodatettua uusia asioita meidän perheestä!
Lopuksi vielä pahoittelut tädin yllättäneille ja ++onnea uuteen kiertoon!!
+++säteitä myös muille!!
Mulla nyt kp 27/26-28. Tänä aamuna tein testin ja negaa näytti. Tädin tuloa puoltaisi myös eilen illalla ja yöllä ollut alaselän jomotus ja tunti sitten alkoi nippailemaan ilkeesti alavatsasta. Todennäköisesti siis vuoto alkaa illan/yön aikana :(
Meillä varmaan sukulaiset varmasti ottavat aikanaan asian aika vaihtelevasti. Olemme molemmat useampi lapsisesta perheestä ja aika moni kyllä tietää varsinkin mun haaveni useammasta lapsesta. Mutta varmasti joukkoon mahtuu kummastelijoitakin. Varsinkin niitä joiden mielestä mun pitäs nyt mennä töihin ja tienata ja maksella asuntolainaa urakalla. Hassuinta on vielä se, että olen hoitoalalla ja kaikkihan sen palkkauksen tietävät. Siitä kun vähennetään ph-maksut, auton kulut ja matkakulut niin paljon enempää jää käteen kun nytkään. Siksipä me miehen kanssa onkin päätetty, että lapset " tehdään" peräkkäin ja sitten mietitään miten toimitaan sen jälkeen.
Esikoisesta kerroin töissä ihan alussa, kun mulle tarjottiin vakipaikkaa. Pakkohan se oli siinä vaiheessa mainita varsinkin, kun lähimmät työkaverit sen tiesi jo. No asia ei haitannut ja mut vakinaistettiin vähän ennen, kun äitiysloma alkoi (sitä ennen olin ollut jo raskauden puolivälistä saikulla).
Kuopuksesta kerroin myöskin alkuvaiheessa, kun alkoivat epäilemään raskautta, kun olin tupakanpolton lopettanut.
Töihin olen ilmoittanut palaavani keväällä, mutta aion jatkaa hoitovapaata vielä. Jos siinä vaiheessa olen raskaana niin sitten ilmoitan siitä asiasta samalla.
Jospahan sitä lahtis vielä pihalle lumisateeseen tuon esikoisen kanssa.
Täällä vietellään kp 12/25-28 ja tänään on ollut ovis oireita. Itse asiassa jo eilen käsi aivastaminen kipeää munasarjoihin muutta tänään varsinaisesti alkaa tuntumaan ja limatkin lähenevät ovis meininkiä. Tulee siis lyhyt kierto, joka tietysti on kivaa toisaalta mikäli ei tärppää, ja piinaamisenkin kannalta.
Monet on kirjoittaneet siitä kuinka mies on vaihtelevalla menestyksellä mukana. Loukkaannuin itse tänään miehelle, kun kirjoitti että mene nukkumaan äläkä odota häntä töistä, vaikka tietää kyllä tilanteen. Siinä sitten keskusteltiin että eikö halua sitten kolmosta ollenkaan, ja kuulemma haluaa, on vaan niin väsynyt. Ota tuostakin selvää!
Mulla on yleensä oviksen aikaan luonto niin mukavasti mukana että seksihalut on huipussaan, nyt on maha kipeä eikä nappais juuri lainkaan. Itse asiassa on sellainen olo, kuin menkat olis tulossa. Outoa. viikonloppuna sain vieteltyä pupujen hommiin ukon molempina iltoina, mutta eipä ne simpat jaksa elää enää montaa hetkeä ja jos haluaa varmistaa tämän kierron tulosta edes jollakin tasolla niin kyllä se on yritettävä.
Plussatuulia kaikille!
Mekään ei olla kerrottu isovanhemmille kolmos haaveista. Meillä on nämä edelliset 2 vuoden ikäerolla, ja 1vuotiaalla on astma ja korvakierre ollut. Ei voi tietysti verrata teidän tilanteeseen, mutta ymmärrän siis että muut ajattelee ettei nuo varmaan jaksa/halua lisää lapsia kun nuista edellisistäkin on niin kovasti huolta. Minä taas olen aina halunnut isomman perheen. Miehellä on 3 sisarusta, siis lapsia yht 4, eli anoppi ymmärtänee paremmin. Itsellä on vain veli joka 6v uorempi, ikinä ollut siitä mitään seuraa. Haluaisin itse antaa ilon sisaruksesta omille lapsille. Voimia teille ja toivotaan että heikko plussa muuttuisi pian vahvoiksi sydänääniksi!!!
Kiitos pikkutiikeri. Tuntu hyvältä lukea, et joku ymmärtää tilanteen. Mut silti sitä ajattelee, et sukulaiset pitää vähintään " sekopäisenä" , kun kuulevat maha asukista.(toivoo et mahassa on)
Onhan tää aika hermoja riipivä tilanne, kun on (toivottavasti) maha " pystyssä" kun tyttö on leikkauksessa!!
Mutta olen aina puhunut kolmesta lapsesta ja edelleen olen sitä mieltä, et kolme on hyvä määrä.
Kaikkea tämä elämä tullessaan tuo!!
Kirpulle pahoittelut ja kovasti peukutuksia seuraavaan kiertoon.
Meillä on suku varmaan pääosin järkyttyny, jos kolmonen sais alkunsa. Mutsi sanoi jo mun vihjailuihin, että ei kai missään nimessä enää kolmatta.. Aika masentavaa.
Hän on sitä mieltä, että mä en jaksa, kukaan ei voi saada kolmea ihanaa lasta ainakaan näin vanhana ja että kaksi riittäs mulle loistavasti. Tosi rohkasevaa.. Ja hänen apuun oon joutunu aika paljon turvautumaan nytkin, kun ukko on paljon poissa. Hän sanoi melko suoraan, että hänestä ei oo kolmen lapsen hoitajaksi ja se varmaan se päällimmäisin syy sitten onkin. No enhän mä sitä oo ees pyytäny. Oon toki ollu iloinen, kun hän on täällä paljon ollu osa-aikaeläkkeellä kun on ja hänellä on ollut aikaa, mutta en kai mä nyt voi tehdä omaa päätöstäni äitini toiveisiin perustuen. Vaikka pakko myöntää, että se on yks syy mun epäröintiin ollut.
No oon kuitenkin päättänyt, että jos kolmonen ois piakkoin tullakseen niin meillä saa edelleen käydä se kuka haluaa ja jos joku pelästyy kolmatta lasta niin sitten pelästyy. Itse aion kuitenkin lapseni hoitaa niinkuin tähänkin asti oon tehny.
G: Kuinka monella on muuten jo pyörinyt mahdollinen tuleva kolmannen synnytys mielessä? Miten edelliset meni ja jäikö jotain hampaankoloon?
Mä hiukan etuajassa jo funtsailen tälläisiäkin.. =)
Jos kolmannen synnytyksen vielä sais kokea niin mä toivoisin, että se käynnistyis itsestään. Tuntuu jotenkin, että ihan kuin jotain ois jääny puuttumaan, kun molemmat edelliset käynnistettiin. Mutta se ei liene luultavaa, kun ei kumpikaan neiti näyttäny ees vihjeitä mahdollisesta tulostaan niin kai sitten hautoisin tätä toivettakin niin pitkään kuin annetaan. Painajaisena jäi mieleen molemmissa tosi pitkät ponnistusvaiheet jota kokemusta en kyllä kaipaa yhtään.
Mua todella jännittää kolmannen synnytys, olen jo kauan miettinyt tätä. Esikoisen synnytys kesti 8 tuntia ja siinä jouduttiin auttamaan lopuksi eli antamaan pojalle vauhtia et tulis ulos. Apuun imukuppi ja toinen kätilö suurin piirtein makas kylkiluiden/mahan päällä, tähän syynä se et imukuppiin ei saatu kunnon paineita. Ponnistusvaihe kesti melkein tunnin.
Toinen eli meidän tyttö tuli maailmaan vauhdilla! Synnytys kesti 3,5 tuntia ja ponnistusvaihe 6min. Tässä ei apua tarvittu ollenkaan.
Kummatkin on alkaneet supistuksilla.
Eli seuaavassa synnytyksessä pelottaa se, et keretäänkö sairaalaan ollenkaan vai synnytänkö autossa matkalla Jyväskylään?!
Kaikkea sitä päässään pyörittelee!!!*heh*;)
Edelleen lumista Torstaita!
Noista sukulaisista. Meillä luultavasti kaikki lähisukulaiset ottaa asian ihan rauhallisesti jos ja kun saadaan kolmas vauva. Miehen sisko tietää jo yrityksestä ja on asiasta varmaan enemmään innoissaan kun me itse :o) Oma äitini on hoitanut paljon tyttöjä (omasta tahdostaan), joten sen verran kysyin häneltä, että otathan sitten kolmekin muksua joskus hoitoon? Ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, ennekuin tajusi että kolmatta ollaan siis yrittämässä!! Mutta lopultahan se on vain ja ainoastaan meidän perheen asia, viis siitä miten muut asiaan suhtautuu!
Pahoitteluni muille tädin yllättäneille :o(
Itellä alkaa jo olla ihan ok olo, eilen illalla kyllä istuin surkeena koko illan sohvalla ja söin suklaata. Isännän kanssa en edes viitsiny koko asiasta keskustella, riita siitä olis vaan tullu. Katotaan mitä ens viikolla tapahtuu, toivottavasti pistetään oikein kunnolla tuulemaan :o)
Tosta synnytys asiasta vielä. Mulla on ollut tosi helpot molemmat synnytykset, joten sitä asiaa en kyllä osaa miettiä näin etukäteen. Vaikka voihan se tietysti olla, että kun on päässyt kaks kertaa aika helpolla, kolmas yllättääkin oikein kunnolla...IIIKK!! Noh, jos jotain pelkään, ehkä sitä että kolmas tulee liian nopeesti. Meillä sairaalaan on kyllä viiden minuutin ajomatka, joten ehkä kerkeän sinne asti :o)
Mitenkäs muilla on lähtenyt torstai päivä liikkeelle? Itse painan täällä töissä hiki hatussa. Viime viikolla ei tullut työnteosta mitään ja nyt se sitten kostautuu. Paperipinot pöydällä vaan kasvaa ja kasvaa...
Hedelmällistä ja plussaista päivänjatkoa!!!
Laitan nyt viestini tähän keskiviikkopinoon, vaikka torstai onkin :-) Vielä yhden yövuoron kun jaksan, niin sitten koittaa vapaa viikonloppu ja saan nukkua.
Nyt on meneillään kp 5 joten ihan alussa mennään. Suurin toiveeni on, että tämä kuluva kierto olisi kahta aiempaa lyhyempi.
Niin, aiemmista synnytyksistä: Eipä ole varsinaisesti jäänyt mitään hampaankoloon. Tietenkin sitä tulevaa synnytystä ajattelee sellaisin kauhunsekaisin tuntein, varsinkin, kun ikää on jo taas paljon enemmän kuin kahden ensimmäisen kanssa. Odotusaikakin vähän pelottaa: Tuleeko taas 22kg lisää painoa ja onko vauva terve jne.? Mutta kunhan nyt ensin tässä tulisi raskaaksi, niin voisi sitten alkaa murehtimaan oikein toden teolla.
Esikoisen synnytys oli hieno kokemus, vaikken mitään hienoja " järjestelyjä" synnytykseltäni vaatinutkaan. Tyttö syntyi kuin itsestään laskettuna päivänä ja aikaa meni vain 5h 25min. Ainoa synnytyksen aikainen vaihe, jonka koin hankalaksi, oli ponnistusvaihe. Kivunlievityksenä sain paracervikaalipuudutuksen ja ilokaasua. Väliliha jouduttiin leikkaamaan auki, ja tikit pysyivät tasan pari päivää kiinni...alapää näyttää tosi hassulta kun väliliha on kadonnut jonnekin.
Kuopuksen laskettu aika meni yli 12pv, ja synnytys lähti sitten viimein käyntiin, kun kävin sairaalassa yliaikaistutkimuksessa. Gynekologi tutki melko kovakouraisesti, jotta jotakin alkaisi tapahtua. Synnytys oli ihan helppo, mutta kivuliaampi kuin ensimmäinen ja olihan lapsikin todella suuri. Poikamme painoi syntyessään 4800g (55cm pitkä + pipo 39cm), ja näin jälkikäteen olen ihmetellyt, miten olen hänet saanut oikein punnerrettua ulos. Kivunlievityksenä sain saman kuin ensimmäisessäkin synnytyksessä. Punnerrus kesti kaiken kaikkiaan 8h 30min. Synnytyksen jälkeen olin pitkään ihan hajalla, enkä varmaan ennallani ole vieläkään.
Ihan positiivisin mielin olen silti tätä kolmatta yrittämässä. Nyt osaisin jo varmaan sanoa, että haluaisin kokeilla synnyttää jakkaralla tai vedessä, sillä selällään synnyttäminen ei ole herkkua...tosin kun oikein polttelee, en kykene juurikaan kivuiltani liikkumaan ja koen sen todella rajoittavaksi synnytyksen kannalta.