Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti uhri?
08.04.2011 |
Mä luin jokin aika sitten lehdestä artikkelin, johon oli haastateltu seksuaalisen hyväksikäytön uhreja ja kysytty miksi eivät koskaan lapsena/ nuorena kertoneet kenellekään.
Yksi vastaus pysäytti mut täysin. SIinä nainen kertoi, ettei voinut kertoa, koska oli hetkiä, jolloin hän sai itsekin seksuaalista nautintoa, ja niitä hetkiä hyväksikäyttäjä aina vahtasi, ja hoki sitten että hänhän tiesi, että juuri tätä uhri halusi.
Minulle kävi myös noin lapsena.
Ajattelin vain kertoa. On aika synkkää miettiä onko sitä sitten oikeasti uhri, kun näinhän ei olisi saanut koskaan tuntea. Niin ainakin kaikkialla toitotetaan.
Kommentit (2)
Kerran luin lääkärin artikkelin tabuista, joita olivat mm. saatu orgasmi synnytyksessä ja raiskauksessa. Kyseessä on puhtaasti "mekaanisen hinkkaamisen osuminen oikeaan kohtaan", mutta naisia se usein hävettää. Kuvittelevat, että ovat jotenkin tietoisesti nauttineet ja hakeneet sitä orgasmia siinä tilanteessa. Todellakaan ei näin ole, vaan se on fyysinen vahinko, josta ei tarvitse eikä pidä potea syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen keho voi reagoida noin hyväksikäytölle. Se on ihan fyysinen reaktio, joka on jo lapsilla. Ei se välttämättä riipu siitä onko ihminen mukana omasta toiveestaan vai hyväksikäytön vuoksi.
Kehon reagoiminen seksuaalisesti ei siis ole mikään kriteeri poissulkea hyväksikäyttöä.
Kriteerit ovat ihan muut, eli siihen liittyvät, onko ihminen ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kykenevä päättämään seksistä, ja onko se vapaaehtoista vai sittenkin suostuttelun/painostuksen/pakottamisen seurausta.
Sama asia, kuin jos ihmistä väkisin kutitetaan, hän nauraa, vaikka tilanne voi olla äärimmäisen inhottava.
t. sh