Tarvitseeko yh vapaaviikonloppuja ja miksi?

90% ajasta ja mies loput kun ehtii töiltä harrastukselta joka liittyy työhönsä. Mä asennoidun tähän äitiyteen niin, et lapset on pieniä vain vähän aikaa ja sit kun ne kasvaa niin mäkin saan sitä omaa aikaa. Ennen se oli luonnollista, vaan ei nykyaikana. Ennen melkein kaikki äidit oli käytännössä yksinhuoltajia ilman vapaaviikonloppuja ja se oli luonnollista. Vaan mä en voi loukata työkaveria sanomalla mitä asiasta ajattelen. ap

Sun mies käy töissä- sä oot ilmeisesti kotiäiti? No hei- sen yh;n on SEKÄ käytävä töissä ETTÄ hoidettava ne kotihommat. Jos et ole kotiäiti olet joka tapauksessa tosi tyhmä jos suostut tuollaiseen järjestelyyn. Ennen naisilla oli hyvät tukiverkostot, tänä päivänä monet ovat tosi yksin. Ja vaikket ehkä ymmärrä, niin "ennenvanhasta" elämä on muuttunut aika paljon, ennen oli ihan luonnollista pysyä yhdessä vaikka ukko hakkas ja joi-olihan se sentään mies joka oli sut huolinut ja muuta mukavaa. Lapset kasvatettiin siinä sivussa, ei heidän tarpeitaan ymmärretty kuten nykyään jne. Elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa ja hyvin erilaista. Ja ennen kaikkea niiden äitien ei tarvinnut huolehtia toimeentulosta, ne hoitivat VAIN kodin. Tänä päivänä työelämässä on oltava jos haluaa elää ja se vaatii paljon.

MInusta sun kannattaa sanoa työkaverillesi mitä ajattelet- niin hän voi hakeutua vähän parempien työkavereiden seuraan.

Jos olen unohtanut maidon (kun kiireessä käyn kaupassa töistä tullessa matkalla päiväkotiin), on lapsi aina otettava mukaan ja käveltävä kauppaan (meillä ei ole autoa) jne.

!

Ihan samalla autottoman perheenkin on sinne kauppaan käveltävä/pyöräiltävä/pyydettävä tukiverkko tuomaan...

enää provota vakavalla aiheella. Alku oli ihan hauska koska toi sun aloitus oli niin idiootti, mut jos sä palaat muka tosissasi kommentoimaan tätä ketjua niin väistämättä mieleen tulee se pelottava ajatus, että joku on noin elämästä vieraantunut vielä äidiksi tultuaankin. Sä et ole ilmeisesti joutunut selviämään mistään yksin tässä elämässä? Etkä menettänyt ketään todella läheistä ihmistä? Koska se, että vertaat tätä kaverisi elämän suurta tragediaa, oman puolison menettämistä ja kaiken pyörittämistä yksin siihen että sinä elät just sellaista elämää kuin haluat, on jotenkin niin absurdia ettet voi olla tosissasi.

Ei kukaan, joka kykenee perheen perustamaan voi olla noin tyhmä.

Jos olen unohtanut maidon (kun kiireessä käyn kaupassa töistä tullessa matkalla päiväkotiin), on lapsi aina otettava mukaan ja käveltävä kauppaan (meillä ei ole autoa) jne.

!

Ihan samalla autottoman perheenkin on sinne kauppaan käveltävä/pyöräiltävä/pyydettävä tukiverkko tuomaan...

Mutta siinä ydinperheessä toinen vanhemmista voi kävellä kauppaan ja ipanat jää toisen kanssa kotiin. See the difference?

Sängylle selälleen ja ...

Ei kukaan, joka kykenee perheen perustamaan voi olla noin tyhmä.

Sängylle selälleen ja ...

Ei kukaan, joka kykenee perheen perustamaan voi olla noin tyhmä.

se alku, mut onhan siinä sit yhtä sun toista kasvunpaikkaa matkan varrella. Saa olla aika olmi jos ei mitään tartu takkiin.

minä en :D Olen kuuden lapsen yh-äiti ja eipä mulla omaa persoonaa enää olisikaan jos olisin asennoitunut niin että elän vain lapsilleni. Niitä kun on pieniä ollut lähes kokoajan.

Vaikka nuorin on pieni vauva niin ei kiitos mitään mammamaailmaan uppoutumista mulle. Keskimmäisten kanssa elin sen vaiheen, nyt en vaan enää jaksa kun olen löytänyt oman persoonani uudestaan. Mä en todellakaan halua edes lapsilleni sitä että olisin taas joku puistoiluista ja lastenvaatekutsuista hurahtanut mamma ilman omaa persoonaa. Voi hyi ja yäks, ei enää ikinä.

En edes käsitä mitä lisäarvoa se tuo äitiyteen että elää vaan lapsilleen? Kyllä lapsetkin tarvii äidistä myös roolimallin eikä mitään hömpsähtänyttä hössöttäjää jonka koko pääkoppa pyörii kotiympyröissä.

90% ajasta ja mies loput kun ehtii töiltä harrastukselta joka liittyy työhönsä. Mä asennoidun tähän äitiyteen niin, et lapset on pieniä vain vähän aikaa ja sit kun ne kasvaa niin mäkin saan sitä omaa aikaa. Ennen se oli luonnollista, vaan ei nykyaikana. Ennen melkein kaikki äidit oli käytännössä yksinhuoltajia ilman vapaaviikonloppuja ja se oli luonnollista. Vaan mä en voi loukata työkaveria sanomalla mitä asiasta ajattelen. ap

on siinä hurja ero siihen, että hoitaisit kaiken koko ajan 100%. Päivinä laskettuna tuon yh-äidin pitäisi sinuun verrattuna saada joka 10 päivä kokonaan vapaaksi.

Että kyllä siinä eroa on...

90% ajasta ja mies loput kun ehtii töiltä harrastukselta joka liittyy työhönsä. Mä asennoidun tähän äitiyteen niin, et lapset on pieniä vain vähän aikaa ja sit kun ne kasvaa niin mäkin saan sitä omaa aikaa. Ennen se oli luonnollista, vaan ei nykyaikana. Ennen melkein kaikki äidit oli käytännössä yksinhuoltajia ilman vapaaviikonloppuja ja se oli luonnollista. Vaan mä en voi loukata työkaveria sanomalla mitä asiasta ajattelen. ap

lapset ovat tietenkin päiväkodiss. Mutta miten se auttaa yh:n uupumukseen, että lapset ovat työssäkäynnin ajassa tarhassa, vai pitäisikö yh:n olla siitä jotenkin erityisen voimissaan, ettei lapsia pidä ottaa joka päivä töihin mukaan?

ole lapsia, ei yksinkertaisesti voi tajuta siitä lapsiarjesta mitään, sen sijaan äiti tietää millaista elämä oli ennen lapsia.. samoin nainen joka ei ole yh- ei voi tajuta siitä arjesta juuri mitään, yh on monesti ollut myös se perheellinen, että vertailukohtaa on. Ja kaksikymppinen ei tiedä mitään keski-iästä- mutta keski-ikäinen kyllä kaksikymppisyydestä. Ei pitäisi soittaa suuta asioista joista ei itsellä ole mitään kokemusta.

ole lapsia, ei yksinkertaisesti voi tajuta siitä lapsiarjesta mitään, sen sijaan äiti tietää millaista elämä oli ennen lapsia.. samoin nainen joka ei ole yh- ei voi tajuta siitä arjesta juuri mitään, yh on monesti ollut myös se perheellinen, että vertailukohtaa on. Ja kaksikymppinen ei tiedä mitään keski-iästä- mutta keski-ikäinen kyllä kaksikymppisyydestä. Ei pitäisi soittaa suuta asioista joista ei itsellä ole mitään kokemusta.