Miten päästä ihmisten "halveksunnan" yli.

noista eläkesäästämisistä, mutta ei ainakaan vielä hankittu. Mä taidan olla liian sinisilmäinen, kun ajattelen, että kun jo nyt ollaan hankittu ihan mukavasti omaisuutta ettei asiat voi olla huonommin kuuskymppisenä, mutta eihän sitä tiedä mitä se elämä tuo tullessaan. Voihan sitä tulla suuriakin vaikeuksia. Täytyy varmaan kaivaa ne paperit esiin ja alkaa miettimään asioita uudestaan.

koska normaalilla älyllä ja empatialla varustettu ihminen pystyy aidosti hyväksymään sen, että ihmiset ja ihmisten valinnat ovat erilaisia. Ja

b) en usko että olet laiska, sinun ahkeruutesi vaan kohdistuu muuhun kuin jatkuvan talouskasvun pönkittämiseen. Sinun ahkeruudestasi ja valinnastasi nauttivat jopa muidenkin lapset jotka voivat tulla koulun jälkeen teille syömään pullaa ja viihtymään kodissa jossa on aikuinen turvana.

c) Ymmärrän hyvin, että miehesi on tyytyväinen kanssasi. Sinä jaksat varmasti toisella tavalla panostaa perheeseen, kuin nainen joka väsyneenä raahautuu töistä kotiin

d) voitte silti olla hyvin tasa-arvoisia suhteessa toisiinne, vaikka keskiverto tälle palstalle kirjoittava mamma ei sitä voi kuuna kullan valkeana ymmärtää



e) ja kyllä, minun mielestäni on todella ideaali ratkaisu kaiken kannalta juurikin tämä, että ihmiset itse tekevät elämän perusasioita, eikä niitä tarvitse pyörittää verorahoilla (lasten päivähoito / iltapäivähoito). Mutta tuollainen ratkaisu vaatii juurikin todella hyvää itsetuntoa, ettei välitä muiden kommenteista vaan osaa jättää ne omaan arvoonsa. Hyvä kysymys ihan jokaiselle on "kenen elämää elät ja kenen valintoja teet?)

niin sitten elätte niin. Suomalaiset arvostavat vain työsskäymistä. Naisen pitää olla kotona lasten kanssa eikä ajatella vain itseään ja mennä töihin. Toisaalta naisen pitää mennä töihin eikä ajatella vai itseään ja maata kotona.



Koskaan, koskaan et tule riittämään muille ihmisille, tee se itsellesi selväksi. Vain sinun ja miehesi täytyy pystyä elämään sopusoinnussa valintojenne kanssa. Lasten hyvonvointi siinä tärkeimpänä vaikuttimena.



Minäkään en tule ikinä saamaan koko suvun enkä edes kavereiden hyväksyntää sille, että olen kotona -vaikkakin omaishoitajana. Se tulee hiertämään aina kälyä, anoppia kumminkaimaa ja kampaajan koiran penunulkoiluttajaa. Kun tajusin tämän, olo keveni.



Nämä ratkaisut ovet perheen sisäisiä, ei niitä tehdä muiden miellyttämiseksi.

Itse myönnän, että olisi ihanaa jäädä kotiin tai korkeintaan tehdä jotain helppoa osa-aikatyötä.

Ja sinä nyt vaan et tee mitään, mitä voisi kunnioittaa.

Tosin vielä en ole ahdistunut toisten mielipiteistä, kun kuopus on vasta 2 v. Meilläkin puolison kanssa yhteinen suunnitelma, että olen kotona ainakin niin kauan kunnes nuorimmainen menee kouluun. Sen jälkeen ehkä osa-aikaisesti töihin tai en ollenkaan töihin. Pärjäämme oikein hyvin puolisoni tuloilla.



Minulle ei ole kynnyskysymys pääsenkö luomaan omaa uraa ja olenko vanhuksena tarpeeksi rikas. Tiedän, että potentaalia minussa olisi vaikka mihin, mutta ehkä sitten en ole tarpeeksi kunnianhimoinen kun asetan lasteni hyvinvoinnin oman urani edelle. Kirjoitin ylioppilaana laudaturin paperit, ammattiin valmistuessa sain parhaan opiskelijan stipendin, työelämässä työmahdollisuuksia on avautunut hyvin silloin kun olen töihin halunnut.



Puolisoni arvostaa minua ja olen onnellinen. Siinäpä ei sitten ulkopuolisten mielipiteet paljoa minua järkytä.

En mä ainakaan katso kieroon, vaikka aionkin itse palata töihin, kun nuorempi lapsi on noin kaksivuotias (hui, nyt mua voidaan katsoa kieroon! hylkään lapseni päiväkotiin!)



Mutta tosiaan, selvitä vanhuudenturva ja miettikää kaikki mahdolliset tulevaisuudenskenaariot. Jos mies sairastuu vaikka dementiaan, kunta osoittaa surkean vuodeosastopaikan ja päätätte kustantaa hänelle vuosikausiksi paikan yksityisestä dementiakodista? Siihen teidän säästöt menee, ellette ole tosi rikkaita. Tai jos mies joutuu pitkäaikaishoitolaitokseen, silloin suurin osa hänen eläkkeestään menee sinne. Sairastuu syöpään, hoidot julkisella lopetetaan toivottomina ja epätoivoissanne päätätte laittaa kaikki rahat superkalliisiin yksityisiin hoitoihin. Jne. Jos olet suhteellisen varma, että pärjäätte sellaisissakin tilanteissa, niin sitten jatka entiseen malliin.

Minusta jakainen saa tehdä sellaiset elämän valinnat kuin omalle perheelle sopii, mutta on todella sinisilmäistä ja yksoikeeta sanoa, ettei välitä onko vanhana köyhä vai rikas. Vastasin aiemmin jo tähän ketjuun ja silloinkin sanoin, että tunnen liian monta mummoa jotka laskevat senttejä ja miettivät ottavatko lääkkeet vai ruokaa vai maksetaanko vuokra. Todennäköistä on se että me kaikki eletään suht´vanhoiksi ja minä ainakin haluaisin elää silloinkin "huolivapaata" elämää.



Vaikka nyt ollaan rikkaita ja menee lujaa mutta jos mies on se tulonlähde, on myös varauduttava että sille tulonlähteelle tapahtuu jotain. Ystäväni mies makaa vieläkin teholla muutama viikko tapahtuneen kolarin jälkeen (jossa hän oli syytön osapuoli) ja voin sanoa että ei ole kivaa. Elämässä sattuu ja tapahtuu.

esim. pidän kaltaistasi ihmistä melko yksinkertaisena. Sillä sellainenhan ihminen auttamatta on jos älyllisiksi haasteiksi riittä pelkkä pullan leipominen ja pyykkien pesu vuodesta toiseen.



Mutta eihän se mitään, ei meistä kavereita tarvitse tullakaan.

Vaikka kotona olo on musta ihan ko, jos se itselle on ok.



Kannattaa varautua aina elämässä yllättäviinkin käänteisiin, mies voi jättää tai kuolla tms. Ja silloin on kyllä merkitystä rahallakin, miten elää sitten, jos yhtäkkiä miehen tuloja ei olekaan.



Jos on ikänsä kotona, ei saa eläkettä ja jos ei ole miestä elättämässä, niin kyllä siinä vaiheessa on vähän väliä, paljon rahaa saa ja millä aikoo elää.

Se on itseasiassa vain pelkkää kateellisuutta.

Mulle ainakin ihan sama onko mulla rahaa joskus 65 vuotiaana. Silloinko se elämä alkaa ja rahaa tarvitaan??

Kun tämän päivän eläkeläisiä seuraa, joukossa on pelkkää kansaneläkettä saavia. On sairauksia, ei voi ostaa lääkkeitä kun eläke ei riitä, se ei riitä edes ruokaan kunnolla.

Kyllä sitä elossa ja elämässä on vielä 65 vuotiaanakin, ja olisihan se kiva, että voisi tehdä muutakin kun rollaattorii tukien terveyskeskukseen taksisetelin turvin kulkea... ja todeta, ettei ole varaa lääkkeeseen.

Suvussasi ei ilmeisesti ole vanhoja ihmisiä? Ajattelet, että tietyn iän jälkeen elämä loppuu, eikä enää "tarvitse" käydä missän, katsotaan vaan ikkunasta kun muut elää...

Että siinä mielessä se työeläke olisi hyvä olla olemassa. Ja sitä voisi ajatella ihan jo nyt.

Itse myönnän, että olisi ihanaa jäädä kotiin tai korkeintaan tehdä jotain helppoa osa-aikatyötä.

AP nauti tilanteesta, kun on varaa olla kotona. Kaikilla ei ole varaa olla kotona vaikka joku haluaisikin olla. Älä välitä muitten puheista vaan eläkää niin kuin se teidän perheellenne sopii.

Minäkin ostan lapselle marketista vaatteita, vaikka jotkut täällä pilkkaavat niitä. En vaan välitä. Me elämme omaa elämäämme ja muut omaansa. Tehkää tekin niin ja olkaa onnellisia ja nauttikaa elämästänne täysillä.

Kaikkea hyvää ap:lle. Älä anna itsetuntosi murentua muitten kommenttien takia.

Kirjoitin, että minulle ei ole kynnyskysymys olenko vanhuksena rikas. En mitätöi sillä vanhuutta, mutta raha ei ole se arvo, jonka varaan elämäni rakennan ja jonka vuoksi puurran. Elämässä tulee toimeen myös vähemmällä tarpeen tullen, ja jos joskus joudun pennosia laskemaan saadakseni lääkkeitä tai muuta tarpeellista hoitoa, niin suren asiaa vasta sitten. En käytä koko elämääni tulevaisuudesta murehtimiseen. Meillä on ihan hyvät säästöt ja velaton omakotitalo, joten en tässä nyt aivan hessu huolettomana elele, vaan jotain turvaa vanhuuden varalle on. Enkä ole ajatellut heittäytyä sossun tukien varaan.



Ja vielähän tuota työeläämänkin ehtii, vaikka olisikin välillä kotona 15 vuotta!

Mä voin ainakin ihan rehellisesti myöntää että olen kateellinen. Koskaan ei ole mulla tuollaista mahdollisuutta ollut. Suurin osa käy rahan takia töissä. Ei kaikki työ tarjoa mitään ihmeellisiä haasteita varsinkin kun sitä samaa tekee vuodesta toiseen. Työelämä vie mehut molemmista vanhemmista ja lapsille ei oo kenelläkään aikaa. Sitten ihmetellään kun lapset ja nuoret voi huonosti. Elää ap vaan omaa elämää ja keskity omaan perheeseen. Tee niin kuin itsestä tuntuu! Mun mielestä sun valinta on ihailtava.



t.työssä käyvä aikoja sitten eronnut äiti

suuri munainen kirjoitetaan yhteen siis suurimunainen jos et tarkoita suurta, munaista miestä. Sielullinen sivistyksesi näkyy kulkevan käsi kädessä yleissivistyksesi kanssa;)



t.työelämässä oleva äiti

miksi ihmeessä haluaisin tehdä sitä eläkkeellä. Kyllä se tosiaan on tärkeää että myös eläkkeellä on rahaa sen verran että elintasoa ei tarvitse hirveästi laskea ja voi tehdä muutakin kuin istua kiikkustuolissa kotona.



Mietis jos saat vaan takuueläkkeen 685 euroa/kk, nykyinen lääkekulujen maksukatto on 687 euroa. Pelkästään lääkkeistä maksat yhden kuukauden tulojen verran. Entäpä sitten sairaalamaksukatto, samaisen reilut 650 euroa, siihen vilahti toisen kuukauden eläke. Noilla tuloilla ei kuule osteta edes sitä lankaa josta kutoisit lapsenlapsilles villasukkia.



Kotiäiti toivottavasti on ollut töissä edes jonkin aikaa, mutta kyllä sitä työuraa saisi aika monta vuotta olla, jotta saisi jonkinlaisen järjellisen eläkkeen.



Esimerkiksi (eläkeyhtiö Varman esimerkki) henkilöllä 40 työvuotta ja nykyinen ansio eläkkeelle jäädessä 2000 euroa/kk. Eläke 1097 euroa, josta menee vielä verot. Mietis ihan huvikses onko väliä kuinka paljon eläkettä saat aikanaan?

ja käy töissä sitten seitsemänkymppisenä. Jokatapauksessa nostavat eläkeikää. Kannattaisi elää se eläke nyt sossuntuilla, kun voitte.



Myöhemmin harmittaa, kun ette tule eläkkeitä saamaan.