Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä ihmisten "halveksunnan" yli.
08.04.2011 |
Eli mä olen ollut vuosikausia kotona. Synnytin 3 lasta peräkkäin ja oli itsestäänselvyys, että jään heitä kotiin hoitamaan ainakin siihen saakka kunnes nuorin menee kouluun. Nuorin on ollut jo muutaman vuoden koulussa ja mä olen edelleen kotona. Mä viihtyn kotona, en ole kunnianhimoinen enkä kaipaa työelämään. Mieheni palkka riittää hyvin elättämään meidät kaikki eikä hän ole koskaan valittanut kotonaolostani tai ehdotellut töihin menoa.
Mutta mua ahdistaa muiden mielipiteet. Jo silloin, kun nuorimmaiseni täytti 3 v. alettiin kyselemään milloin menen töihin, et kai sä kotiin aio jäädä jne. Nyt kun olen ollut näin kauan poissa, niin mua pidetään täysin luuserina. En haluaisi mennä töihin, mutta olen alkanut miettimään sitä vaihtoehtoa, koska mua harmittaa ihmisten suhtautuminen muhun.
Kommentit (58)
-se, jonka lähipiirin eläkeläiset viettävät vilkasta elämää
Käyvät bingossa ja kerran vuodessa Espanjassa. Viva Las Palmas, ou jee.
Jos olisin nuori parikymppinen niin eläisin sossuntuilla ja ottaisin eläkkeeni nyt heti kertaheitolla. Alkaisin painamaan duunia vasta nelikymppisenä. Sitä mieltä minä olen. Eläkeikää nostetaan, töitä kerkeää painaa myöhemminkin. Se vasta extremeä on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne matkustelut on hoidettu nuorena. Aivan turha odottaa jaksavansa niin vanhana mitään. Hyvä kun lähikaupassa jaksaa käydä :DTe tosiaan kuvittelette jaksavanne tehdä kaikkea samaa mitä nuorena, sitten eläkkeellä. Surkuhupaisaa. Älkää pettykö.
T: Mummo
Biletti ja otti tanssihuumetta. Tanssi itsensä tainnoksiin ja harrasti villiä seksiä italiaanojen kanssa. Jep jep. Väärä aika. Meni jo.
Voihan sielä sanomalehteä lukea ja käydä museoissa. Saman voi muuten tehdä Suomessakin. Sano se mummolle. bai bai.
Tuu ihmeessä kertomaan tuo mun 86-vuotiaalle mummolleni, joka on reissannut koko eläkeikänsä ainakin kerran vuoteen Italiassa ja pari muuta ulkomaanreissua piristäväksi lisäksi... Oli eka kertaa ulkomailla muistaakseni 60-vuotiaana :D
Biletti ja otti tanssihuumetta. Tanssi itsensä tainnoksiin ja harrasti villiä seksiä italiaanojen kanssa. Jep jep. Väärä aika. Meni jo.
Voihan sielä sanomalehteä lukea ja käydä museoissa. Saman voi muuten tehdä Suomessakin. Sano se mummolle. bai bai.
Nuorenakaan.
Aika harva akka sellaista rakastaisi. No tuon perheen akka ilmeisesti rakastaa ja käy töissä, kun mies hoitaa lapsia.
Olemme monesti miettineet että onkohan sillä suuri muna vai miksi elättää laiskaa?
Harvapa meistä sitä tekisi, vaikka olisikin suuri munainen mies.
Mitä sä vaivaat elättääkö nainen perhettä vai ei? Tuosta paistaa NIIN kateellisuus läpi ettei parempaa löydy ;D
He ovat varmasti onnellisia noin, ja moniko NAINEN "elää" miehen siivellä, kysyn vaan?
Mulle ainakin ihan sama onko mulla rahaa joskus 65 vuotiaana. Silloinko se elämä alkaa ja rahaa tarvitaan??
Siitä vaan, kunhan kannat vastuusi sitten tuohon aikaan. Mä en ainakaan jaksa tuntea myötätuntoa koko elämän lorvineita kohtaan, jotka eläkeiässä havahtuvat siihen, että penniäkään ei tule mistään, lääkkeet maksaa paljon jne.
Tuossa vaiheessa sitä elämää voi olla vielä reilut 20 vuotta jäljellä, mutta niin makaa kuin petaa. Toivottavasti muistat sen sitten silloinkin. Kun oli niin kiva lorvia työikäisenä.
Mukavaa kun on rahaa säästössä kuin hiirellä posket pullollaan. Voi vahtia lääkkeitään ja pitää kuitit nätisti omassa rasiassa siinä dosentin vierellä. Sitten onkin aika katsella kelloa ja odottaa klo 14 kahvveja. Klo 15 saakin ottaa sydänlääkkeet ja keventäviä selkäkipuihin...
:D
Oikeasti kannattaisi nyt elää se elämä. Ne parikymmentä viimeistä vuotta on sitä kuoleman petaamista. Siinä pedataan omaa kuolemaa. Ei se juhlaksi enää muutu. Elämä on jo ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos sinne haluaisin takaisin, niin joutuisin todennäköisesti aloittamaan koulunpenkiltä. Mulle riittää vallan mainiosti kodinhoito ja omat harrastukset. Lasten kaveritkin tykkäävät tulla meille koulun jälkeen, kun useinmiten on vastaleivottua leipää jne. =) Mutta monikaan ei ymmärrä, että mä oikeasti nautin elämästäni ja arvostelevat aika kovin sanoin. Ymmärränhän mä sen, että monet haluavat elämältään jotain muutakin, mutta ikävää etteivät muut ymmärrä, että kaikki eivät halua samaa kuin he.
Olen ollut työelämässä sen verran kauan, että tiedän ettei se riitä elämän sisällöksi. Siksi onkin ihana olla kotona, huolehtia lapsista, kodista, miehestä, lemmikeistä. Käydä lenkillä, salilla, duunata ja puunata, suunnitella ja toteuttaa - ihan omaan tahtiin. On tosi kiva keskellä päivää vaikka istua hetki kirjaa lukien tai oikein pahana päivänä ottaa päikkärit. Mä olen yleensä aina hyvällä tuulella ja energinen. Jaksan huolehtia myös muusta perheestä.
Mut sitten on nämä muut ihmiset. Milloin menet töihin? Eikö hävetä elää toisen siivellä? Millaista mailla näytät lapsille? Mites se eläke? Entä jos ero tulee? jne.
Työssäkäyvät ihmiset eivät osaa puhua muusta kuin työstään. Niillä on tasan tarkkaan yksi jutun aihe ja se on työ. Käy sääliksi kuinka tylsää ja kolkkoa pitää elämän ollakaan.
Meille tää sopoii. Kaikki ollaan tyytyväisiä. Paitsi sukulaiset ja tuttavat. Ystävät onneksi ymmärtää. Pitää varmaan muuttaa johonkin sellaiseen maahan, jossa kotiäiti ei ole kummajainen.
Miksi joillekin on niin vaikea tajuta, ettei kaikkia kiinnosta haasteet tai tyoelama. Ja jos rahat riittaa ja mieskin on samaa mielta, niin ei siina muilla ole mitaan sanottavaa.
Elamassa voi aina sattua ja taphtua: kaikkeen ei voi varautua. Elakesaastamista kannattaa harkita.
Itse asun maassa, jossa kotirouvana oleminen on yleista (ainakin varakkaampien osalta). Itse haluan kayda toissa, en rahan takia, vaan olen sen verran kunnianhimoinen, etta kotona ollessani alan toteuttaa liikaa itseani lasten kautta. Taalla ei kukaan ihmettele kotirouvana olemista. Minulle kotirouvana olo ei sopinut, mutta monelle sopii ja hyva niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli alle kouluikäisiä tai ala-asteella, voit ihan hyvin mielin olla kotona.
Tällä tarkoitan sitä että tuskin kaipaatkaan muuta touhua kuin lasten kanssa tekeminen. EN siis puhu siitä mitä muut ajatteleee, koska se on turhaa. usko mua.
Sitten kun kaikki on isoja eli yläasteella tai isompia, sun aika voi käydä pitkäksi. Silloinkin sä voit mennä vaikka opiskelemaan, ei sun ole pakko mennä töihin ellet halua.
yksi tärkeä pointti vielä: muista että mies maksaa sun eläkemaksut eli ota yksityinen eläke tai muu sijoitus (esimerkiksi asunto) ja sun vanhuus on turvattu. Sullahan ei kerry mitään eläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tule myöskään saamaan hääviä eläkettäkään koskaan, jos et mene töihin..
j atekisin, niin kuin itse ja perhe parhaaksi katsoo.
Moni kaipaa jotain muutakin sisältöä elämäänsä kuin kodinhoito, siksi moni nainen ei ehkä ymmärrä, että jollekin riittää se, että huolehtii kodista ja perheestä. Moni kaipaa muitakin haasteita ja sitä tyydytystä, jota työnteko tuo mukanaan.
Moni menee töihin myös siksi, että taloudellinen tilanne niin vaatii.
Jos sulle riittää kotona olo ja haluat olla koululaisten kanssa iltapäivän, kun he tulevat kotiin ja talous ei kaadu siihen ja olet huomioinut sen, miten pitkä kotona olo vaikuttaa työnsaantimahdollisuuksiin ja urakehitykseen ja eläkkeeseen jne, niin miksi pitäisi mennä töihin vain siksi, että joku muu katsoo sen aiheelliseksi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ensin kouluun ja sitten töihin. Koulukseni kun on jo vanhentunut.
Eihän sitä tiedä onko koko eläkesysteemiä olemassakaan enää silloin, kun mun tulee aika jäädä eläkkeelle.
Omaisuus menee puoliksi eron tullessa, joten rahallisestikaan ei tule ongelmia.
että jos sinne haluaisin takaisin, niin joutuisin todennäköisesti aloittamaan koulunpenkiltä.
Mulle riittää vallan mainiosti kodinhoito ja omat harrastukset. Lasten kaveritkin tykkäävät tulla meille koulun jälkeen, kun useinmiten on vastaleivottua leipää jne. =)
Mutta monikaan ei ymmärrä, että mä oikeasti nautin elämästäni ja arvostelevat aika kovin sanoin. Ymmärränhän mä sen, että monet haluavat elämältään jotain muutakin, mutta ikävää etteivät muut ymmärrä, että kaikki eivät halua samaa kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää maksaa sinunlaisesi ihmisen ylläpito.
750e perusturva!
Et ole täysin pulassa, kun ei eläkettäkään kerry.
En ole käynyt koskaan sossunluukulla enkä ole työtön. Mies maksaa ihan mielellään mun elämisen, mutta meillä ollaan siinä suhteessa erilaisia, että rahasta ei ole koskaan tullut riitaa. Kun mä vielä tienasin rahaa, niin mä laitoin talouteemme enemmän rahaa kuin mies, koska mä olin se joka kävi pääasiassa kaupoissa ja ostoksilla.
Nythän on kyse vain siitä mitä muut ajattelevat. Meidän perheelle tämä sopii erittäin hyvin, mutta sunlaisia ihmisiä on maailmassa paljon, jotka haluvat arvostella muiden elämään aina negatiivisesti ja ihmetellä miksi me ei eletä ja ajatella niin kuin sä.
Mulle ainakin ihan sama onko mulla rahaa joskus 65 vuotiaana. Silloinko se elämä alkaa ja rahaa tarvitaan??
Aika harva akka sellaista rakastaisi. No tuon perheen akka ilmeisesti rakastaa ja käy töissä, kun mies hoitaa lapsia.
Olemme monesti miettineet että onkohan sillä suuri muna vai miksi elättää laiskaa?
Harvapa meistä sitä tekisi, vaikka olisikin suuri munainen mies.
kannustaisin sinua selvittämään mikä on eläkkeesi tällä systeemillä ja miten pystyt sillä sitten pärjäämään. Ja entä mikä on perheesi elintaso, jos mies jää työttömäksi/pitkäaikaissairaaksi/kuolee? Tuttavaperheessäni, jossa on myös päätetty että äiti on kotiäiti, äidille on avattu eläkesäästötili (tai vakuutus), jolla varmennetaan tietyn elintason pysyvyys myös eläkevuosina. Katsos kun sen miehenkin tulot putoavat kun jää eläkkeelle.
Tietysti voi myös elää vain tätä päivää (eihän sitä tiedä jos kuolee nuorena tai eläkesysteemi romahtaa...) mutta itse ainakin yrittäisin pelata varman päälle. Tiedän liian monta eläkemummua jotka laskevat senttejä pärjätäkseen.
jos tuo on kaikille perheessä ok, mukavaahan se varmaan on jos itse tykkää kotona olla.
Itse menin takaisin töihin kun nuorimmainen meni kouluun enkä oikein ymmärrä, miten paikkani enää olisi kotona. Teen lyhennettyä työpäivää joten koululaisten ei tarvitse olla kauaa keskenään kotona koulun jälkeen ja mukavasti jää aikaa puuhata työpäivän jälkeen kaikkea muutakin.