Verinäytteen ottaminen on vaikeaa..

vaikea näin neuvoa. Itselleni se on aina ollut hyvin helppoa mutta on työkavereita jotka ei vuosien jälkeenkään osaa kunnolla (emme siis ota näytteitä päivittäin eikä tämä ole päätehtävämme vaan meille siirretty tehtävä). Pyydä päästä labraan harjoittelemaan päiväksi, näin meillä on kaikkien uusien kanssa tehty. Siinä oppii oikean tekniikan. Ja siinähän on paljon muutakin kuin se että miten tökkäät neulan suoneen, näytteenottojärjestykset, putkien sekoittamiset ym. Nämä täytyy myös hallita tai tulokset eivät ole luotettavia.

Itse olen nyt ollut kotisairaanhoidossa jossa otetaan päivittäin näytteitä. Mutta neula kannattaa pistää vaakatasossa, neulanreikä ylöspäin. Suosittelen tosiaan että saisit käydä vaikka labrassa harjoittelemassa.



Ja kyllä olen itsekin joutunut tyytymään "ei onnistu"-sanaan. Ajatan siellä sitten toisen kokeneemman hoitajan. Aina ei onnistu edes niistä samoista asiakkaista joista on aikaisemmin onnistunut saamaan näytteen. Mutta ihania onnistumisen kokemuksia kun saa huonoista suonista näytteen.

joka ronkki ja ronkkii, eikä sittenkään onnistu. Sitten haetaan joku joka osaa paikalle.

Se, joka sitten saapuu paikalle ja onnistuu, ei välttämättä ole yhtään taitavampi tai kokeneempi kuin ensimmäinenkään. Joskus kun vain ei onnistu.

joka ronkki ja ronkkii, eikä sittenkään onnistu. Sitten haetaan joku joka osaa paikalle.

joka ronkki ja ronkkii, eikä sittenkään onnistu. Sitten haetaan joku joka osaa paikalle.

Se joka joutuu joskus myöntämään ettei näytettä saa.

mutta sen sijaan pistän paljo kanyyleita. Ärsyttää asiakkaat, jotka sanovat heti että minulla on kauhean huonot suonet tai että ei sitä saa kun tuohon yhteen suoneen (joka onkin sitten juuri sen näköinen, että sitä on pistelty viimeiset 10 vuotta juuri siihen yhteen kohtaan). Suonien näkyminen kun usein riippuu mm. käsien lämpimyydestä, perustaudista (kuivuminen) tai vaikka senhetkisestä verivolyymista. On toki ihmisiä, joilla on oikeasti tosi huonot suonet ja on jopa sellainen ihonvärityyppi, jolla ei näy suonet ollenkaan (hyvin vaaleaihoinen + ylipainoinen, tiedätte varmaan).



Itse suosin aina rauhallista valmistelua, eli laitan staasin kiinni (mahdollisesti pyydän asiakasta roikottamaan/lämmittämään/puristelemaan kättään) ja sitten laitan pistovälineet valmiiksi. Vasta sitten alan katsella sitä sopivaa suonta ja käytän tosiaan aikaa sen valitsemiseen. Tosin aina siihen ei tietenkään ole mahdollisuutta, mutta silloin onkin järkevää valita kyynärtaive. Tosin labranäytteissä taitaa olla se, että staassi ei saa olla edeltävästi kovin kauaa kiinni. Mutta siis suonen valintaan kannattaa käyttää aikaa.



Ja tosiaan tiedoksi teille, jotka vihaatte ronkkimista ja luulette että aina ensin laitetaan se surkeampi pistäjä asialle: kaikilla on sellaisia hetkiä, kun ei vaan onnistu. Ja vika voi olla myös teidän suonissanne tai vaikka siinä, kun jännitätte kättä ihan krampissa, silloin neula ei ui suonessa kunnolla.

Mutta niin vain olivat elastista kamaa kun olin raskaana ja piti tippa saada. Viisi kertaa sitä yritettiin ja yrittäjiä oli kolme ennen kuin onnistui. Ja itsekin hoitajana tohdin väittää, että jokainen näistä hoitajista oli kokenut kanyylin laittaja.



Eli se tosiaankin on päivästä kiinni suurinpiirtein =) Ja tosiaan kun tippa oli jouduttu kolmen viikon aikana uusimaan useasti niin ei ne suonet vaan enää oikein ottaneet neulaa vastaan.