Kannattaako suvussa olleen ja suvussa pysyvän perintöpaikan sisustusta ja tyyliä muuttaa?
Sellaisena kun muistaa sen lapsena olleen, okei kankaita uusittu mutta muuten samanlaista. On aikuisilla lapsillakin selkeät kuvat paikasta. Ensialkuun ajattelin uudistaa, mutta nyt oon tullut toisiin aatoksiin. Samalla täällä on ihanat rakkaat muistot vanhemmista ja isovanhemmista.
Kommentit (11)
Täällä on kaksi hirsitaloa samassa pihapiirissä. t.ap
Kyllä mun mielestä kodin kuuluu myös elää. Niin että on kerroksellisuutta, eri ihmisten jälkiä siellä jne.
En ymmärrä museoasumista.
Pitäisin ehdottomasti vanhan tunnelman. Sehän on suvun nuorimmille kuin tulo mummolaan!
Jos vanha on viihtyisä, niin miksei pitäisi sellaisena. Jos taas joku on epäkäytännöllistä ja kulunutta eikä miellytä omaa silmää, niin sitten vaihtaa uudempaa tilalle. Museot ovat kivoja, mutta harva tykkää asua sellaisessa.
Kummallinen kysymys taas. Kannattaako? Jokainen sisustaa kotinsa miten haluaa. Itse vaalin perintökaluja mutta koti on silti toimiva ja kaunis.
Kyse on siis mökkipaikasta meren äärellä. On paljon omaa metsää ja piha-aluetta. Todellinen unelma. Haaveissa rakentaa vielä kolmas talo.t.ap
Ihan miten susta itsestäsi tuntuu. Meillä on säilytetty vanha tyyli mökissä vaikka onkin maalattu ja tapetoitu. Muovitavarat ja -koristeet eivät mielestäni sovi vanhan torpan henkeen joten niitä pyrin välttämään:
Omistaja päättää. Ei kuulu muille.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siis mökkipaikasta meren äärellä. On paljon omaa metsää ja piha-aluetta. Todellinen unelma. Haaveissa rakentaa vielä kolmas talo.t.ap
Mitä ihmettä sä selität ja miten toi liittyy sisustukseen?
Jokainen muuttaa vuorollaan ja päättää säilyykö paikka olemassa/suvussa enää ollenkaan.
Talot eivät ole ikuisia eli isommassa perspektiivissä sisustuksella ei ole väliä. Koko seinät lakkaavat olemasta aikanaan.