Pahimmat repeämät synnytyksessä

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:57"][quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:28"]Mistä tietää minkä asteen repeämät on saanut?

[/quote]

Miksi tätä on alapeukutettu? Kysyin ihan uteliaisuuttani koska en tiedä, mutta haluaisin tietää.

Itselleni leikattiin vain eppari eikä muita repeämiä tullut, joten ei minulle koskaan mainittu luonnollisestikaan mistään repeämisasteista.

[/quote]

Lukee synnytyskertomuksessa.

Mä mietin sitä, että repesiköhän itsellä sulkijalihas jollakin tavalla, koska synnytyksen jälkeen sentti-puoltoista peräaukolta oli tajuttoman kipeä kohta, joka vaikeutti istumista. Epparinikin oli luultavasti tulehtunut, koska kun rintatulehdukseen sain antibiootit, lähti kipu epparista ja peräaukolta myös. Epäilin, että olisi ollut sisäinen peräpukama, mutta eihän pukamakipu antibiootilla lopullisesti lähde?

Synnytyskertomuksessa ei kyllä ollut merkintää sulkijalihaksen/suolen repeämästä.

Itse sain 2. asteen repeämän koko emättimen pituudelta ja tikkejä ommeltiin kahteen kerrokseen (ei laskettu) ja ihan siistin epparin. Mitään pidätysongelmia ei ollut.

Vauva syntyi pää vinossa (korva olkapäätä vasten), imukupilla ja vatsan päältä painamalla.

Menetin verta 3,6 litraa, munuaiset lakkasivat toimimasta ja verenhyytymisongelmia. Olin leikkurissa 2 tuntia, kun istukka ei irronnut ja se irrotettuun kaapimalla ja käsin. Mulla oli raskausmyrkytys, joka otettiin todesta vasta synnytyksen jälkeen. Lisäksi kohdussa oli tulehdus ja kätilö unohti laittaa antibioottitipan.

Paranemiseen meni tosiaan 1,5 kuukautta, jolloin istuskelin tyynyn päällä. Kävely ei onnistunut ilman kipuja. En saanut kunnollisia särkylääkkeitä, mutta sain pahimman kipupiikin pois syömällä 1,5 kuukauden ajan buranaa ja panadolia max päiväannoksilla.

Enemmän traumoja kyllä aiheutti nuo alapääkivut ja hoitajien kohtelu osastolla, kun pääsin tarkkailusta pois synnytyksen jälkeen, kuin itse synnytys. Meidän lähtöpäivänä yksi niistä inhottavista hoitajista, joka vähätteli mun kipujen määrää ja jolta sain rukoilla kipulääkettä että sain nukutuksi joten kuten, pahoitteli. Eivät kuulema olleet lukeneet mun synnytyskertomusta ollenkaan, eivätkä tienneet siksi, että mulla voisi oikeasti jotain kipuja olla :(

Voi luoja. En edes kehtaa kertoa omistani, joita luulin aiemmin pahoiksi. Voimia naiset!

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 13:49"]

ei ole itselle sattunut,mutta juuri kuulin surullisen ja ahdistavan tarinan esikoistaan synnyttämässä olleesta naisesta.Kaiken oli pitänyt olla hyvin,vauva alkanut syntymään oikein päin ja pää saatu jo ulos(eli pitäisi olla vaikein vaihe takana)kun huomattu ettei vauva mahdu syntymään alakautta!Leikkaussaliin tietenkin,mutta tuloksena tukehtunut vauva ja kokonaan auki leikattu äiti,joka ei varmaan enää saa lapsia...itseä tarina järkytti älyttömästi enkä ole kauheasti siitä voinut puhua,kun on vielä lapsettomia kavereita,voisi todella pelästyttää jonkun.En vain ymmärrä miten tälläistä voi nykypäivänä sattua?

[/quote]

Hartiadystokia. Tyypillinen ilmiö, jos äidillä on raskausdiabetes. Vauvan vartalon ympärysmitta kasvaa liian suureksi päähän nähden. Pää on tarkoitettu syntymään alakautta, siksi siinä on ne aukileet ja kallon luut painuvat kasaan. Hartioissa luut eivät painu samalla lailla kuin kallossa. Jos hartiat juuttuvat pahasti, voidaan vauvan solisluu murtaa jotta saadaan ympärysmitta hieman kapenemaan. 

Hartiadystokia on paha tilanne aina, joskus siitä selvitään äidin asentoa korjaamalla ja vauvaa sopivalla tavalla kääntelemällä mutta joskus on sitten asiat tosi huonosti ja joudutaan tosiaan murtamaan solisluu. Kaikkein pahin tilanne on juurikin tuollainen, jossa vauvaa ei saada irti millään konstilla. Noissa tilanteissa yleensä vauvalle tulee pahoja hapenpuutevaurioita ja niihin liittyy kohonnut kuolleisuus vastasyntyneellä. 

Hartiadystokian pelko on syy siihen, miksi sikiön kokoa seurataan raskausaikana. Ultraäänitutkimuksella pyritään varmistamaan juuri tuota pään ja vartalon sopusuhtaisuutta. Näitä tilanteita tulee kuitenkin aika ajoin yllättäen, äidillä saattaa olla lantiossa jokin rakennepoikkeavuus tai diabetes on pysynyt piilevänä (ei ole näkynyt virtsatestissä ja jostain syystä ei ole tehty sokerirasitusta) ja vauva on päässyt kasvamaan liian suureksi. 

Olen vela, joka vähän salaisesti haaveili lapsesta. Tämä ketju tappoi kaiken vauvakuumeen.

Mulla tehtiin molemmille puolille episiotomia, mutta mitään muita vaurioita ei tutkittu, sillä kätilö vaihtui juuri kun piti alkaa tikkaamaan. Vauriot "korjasi" nuori opiskelija, jonka jäljiltä haavat aukesivat ensimmäisen ulostuskerran yhteydessä. Kuljin sitten noin vuoden verran pienen omenan kokoinen reikä alapäässä. Lopulta se umpeutui, mutta sisälle jäi kaviteetti, joka tulehtui 1.5 vuoden ajan. Istuin vain toisella kankulla noin 3 vuotta.

Itse pidän nyt mahdollisena, että lisäksi emättimen takaosa oli ainakin revennyt. Välilihaa ei käytännössä ole jäljellä lainkaan, vaan emättimen alareuna on suoraan kiinni peräaukossa. Mulla on ainakin rectoseele, todennäköisesti enteroseele ja mahdollisesti cystoseele. Vaurioni ovat sitä tyyppiä, ettei tavara tule kunnolla ulos, ja vuosien ponnistelun seurauksena mulla on nyt valtavat pukamat ja krooninen vakava anemia, jota on hoidettu jopa verensiirroilla.

Kaikkein kamalinta oli se, että luulin 15 vuoden ajan olevani ainoa maailmassa, jolle oli tullut tällaisia oireita synnytyksestä. Koska tietoa ei ollut, en osannut mennä lääkäriin, eikä tällaisia asioita tule muutenkaan kerrottua yleislääkärille.

Oman elämäni se yksi synnytys on siis aika pitkälle pilannut, lähinnä tuon anemian vuoksi, joka on vienyt voimat. Nyt kynnys lähteä korjausleikkauksiin on todella iso, sillä jo parin epäonnistuneen pukamahoidon jälkeen kivut olivat hirveät. Jos korjaus epäonnistuisi, en enää kestäisi sitä henkisesti.

72 lisää: niin, mulle tuli myös tuo diastasis recti.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2011 klo 10:43"]

Seurauksena hyytymistekijähäiriö ja massiviinen 9l verenvuoto

9 LITRAA?! Oletko mammutti? Ihmisellä on keskimäärin koko kehossaan verta n. 5 litraa, joten toi sun 9 litraas taitaa olla "pientä" liioittelua. Taisi oikeasti olla 9 dl? Sekin on jo todella massiivinen verenvuoto.

Uups. luin "verenvuoto" ja heti alkoi pyöryttää täällä koneen takana :D en edes ehtinyt ajattelemaan mitään. ARG tätä fobiaa tai pyörtymisherkkyyttä.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 02:54"]

Mulla tehtiin molemmille puolille episiotomia, mutta mitään muita vaurioita ei tutkittu, sillä kätilö vaihtui juuri kun piti alkaa tikkaamaan. Vauriot "korjasi" nuori opiskelija, jonka jäljiltä haavat aukesivat ensimmäisen ulostuskerran yhteydessä. Kuljin sitten noin vuoden verran pienen omenan kokoinen reikä alapäässä. Lopulta se umpeutui, mutta sisälle jäi kaviteetti, joka tulehtui 1.5 vuoden ajan. Istuin vain toisella kankulla noin 3 vuotta.

Itse pidän nyt mahdollisena, että lisäksi emättimen takaosa oli ainakin revennyt. Välilihaa ei käytännössä ole jäljellä lainkaan, vaan emättimen alareuna on suoraan kiinni peräaukossa. Mulla on ainakin rectoseele, todennäköisesti enteroseele ja mahdollisesti cystoseele. Vaurioni ovat sitä tyyppiä, ettei tavara tule kunnolla ulos, ja vuosien ponnistelun seurauksena mulla on nyt valtavat pukamat ja krooninen vakava anemia, jota on hoidettu jopa verensiirroilla.

Kaikkein kamalinta oli se, että luulin 15 vuoden ajan olevani ainoa maailmassa, jolle oli tullut tällaisia oireita synnytyksestä. Koska tietoa ei ollut, en osannut mennä lääkäriin, eikä tällaisia asioita tule muutenkaan kerrottua yleislääkärille.

Oman elämäni se yksi synnytys on siis aika pitkälle pilannut, lähinnä tuon anemian vuoksi, joka on vienyt voimat. Nyt kynnys lähteä korjausleikkauksiin on todella iso, sillä jo parin epäonnistuneen pukamahoidon jälkeen kivut olivat hirveät. Jos korjaus epäonnistuisi, en enää kestäisi sitä henkisesti.

[/quote]

Hakeudu ihmeessa jonkin pätevän plastiikkakirurgin hoitoon. Nuo kuvailemasi vauriot ovat tavallisia ja niitä on mahdollista hoitaa leikkauksella

[/quote]

Mun mielestä toi haiskahtaa jo hoitovirheeltä eikä tollaset ongelmat ole normaaleja eikä hyväksyttäviä. Sun pitää vaatia hoitoa. Vanhemmiten oireet vielä yleensä pahenee. 

Sektio here I come... Vaikkei sekään ilmeisesti todellakaan mikään riskitön ole, mutta lienee hieman iisimpi naisen vartalolle ja loppuelämälle. Vauvakuumetta ei nämä kertomuksetkaan saa sammutettua, mutta pelottaa kyllä ihan hemmetisti.

Tämän takia en miehenä deittaile äitejä..

Olen se joka kirjoitin emättimen takaseinän kiristyksessä. Itse suosittelen, että toimenpide kannattaa käydä ehdottomasti tekemässä, jos on vaivoja. Ainakin itselläni toipuminen oli nopeaa ja suhteellisen kivutonta, vaikka julkisella puolella asiasta valittaessani peloteltiin hermovauroilla ja ties millä, jonka takia muka ei kannata lähteä leikkaamaan. Paljon voidaan korjata ja se vaikuttaa olennaisesti elämänlaatuun.

Voimia kaikille urheille naisille, joille jaettiin synnytyksessä huonot kortit.

Itselläni ei ole synnytyksissä (3kpl) revennyt yhtään mitään enkä ole ollut yhtään kipeä.

Mutta synnärillä olin 2h huoneessa jossa toinen äiti itkeskeli verhon takana sen 2-3pv mitä itse siellä olin. Hän ei pystynyt itse kääntymään vaan hoitajat kävi kääntämässä kyljeltä toiselle jokusen kerran. Katetri oli hänellä. Ruoka tuotiin tarjottimella ja vauva oli hoitsuilla jossain hoidettavana.

Kuulin kun lääkäri kävi pyytämässä häneltä anteeksi että synnytys meni niin huonosti.

Eli ponnistaessa oli vauvan sydänäänet romahtaneet --> lääkäri veti imukupilla ja kätilö runnoi mahan päältä --> vauva tuli terveenä ulos mutta äiti repesi valtavasti ---> nukuttivat ja leikkaussalissa monen tunnin sessio. Yhä säälittää se äitiparka, oli hänen eka ja takuulla viimeinen lapsi :(

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 02:54"]

Mulla tehtiin molemmille puolille episiotomia, mutta mitään muita vaurioita ei tutkittu, sillä kätilö vaihtui juuri kun piti alkaa tikkaamaan. Vauriot "korjasi" nuori opiskelija, jonka jäljiltä haavat aukesivat ensimmäisen ulostuskerran yhteydessä. Kuljin sitten noin vuoden verran pienen omenan kokoinen reikä alapäässä. Lopulta se umpeutui, mutta sisälle jäi kaviteetti, joka tulehtui 1.5 vuoden ajan. Istuin vain toisella kankulla noin 3 vuotta.

Itse pidän nyt mahdollisena, että lisäksi emättimen takaosa oli ainakin revennyt. Välilihaa ei käytännössä ole jäljellä lainkaan, vaan emättimen alareuna on suoraan kiinni peräaukossa. Mulla on ainakin rectoseele, todennäköisesti enteroseele ja mahdollisesti cystoseele. Vaurioni ovat sitä tyyppiä, ettei tavara tule kunnolla ulos, ja vuosien ponnistelun seurauksena mulla on nyt valtavat pukamat ja krooninen vakava anemia, jota on hoidettu jopa verensiirroilla.

Kaikkein kamalinta oli se, että luulin 15 vuoden ajan olevani ainoa maailmassa, jolle oli tullut tällaisia oireita synnytyksestä. Koska tietoa ei ollut, en osannut mennä lääkäriin, eikä tällaisia asioita tule muutenkaan kerrottua yleislääkärille.

Oman elämäni se yksi synnytys on siis aika pitkälle pilannut, lähinnä tuon anemian vuoksi, joka on vienyt voimat. Nyt kynnys lähteä korjausleikkauksiin on todella iso, sillä jo parin epäonnistuneen pukamahoidon jälkeen kivut olivat hirveät. Jos korjaus epäonnistuisi, en enää kestäisi sitä henkisesti.

[/quote]

Hakeudu ihmeessa jonkin pätevän plastiikkakirurgin hoitoon. Nuo kuvailemasi vauriot ovat tavallisia ja niitä on mahdollista hoitaa leikkauksella

[/quote]

Mun mielestä toi haiskahtaa jo hoitovirheeltä eikä tollaset ongelmat ole normaaleja eikä hyväksyttäviä. Sun pitää vaatia hoitoa. Vanhemmiten oireet vielä yleensä pahenee. 

[/quote]

Mikä tuossa on mielestäsi se hoitovirhe? Ihan luonnollisia alatiesynnytyksen aiheuttamia vaurioitahan nuo ovat. Kai se nyt on ihan selvää, että ihmislapsen pää on huomattavan suuri suhteessa synnytyskanavaan? Silloin välillä repeää pahastikin. Yksityisellä osataan kyllä korjata :)

MITÄS TEITTE LAPSIA! EHEHEHEHE!

OLITTEKO LIIAN TYHMIÄ OTTAMAAN SELVÄÄ KAIKESTA, MITÄ SYNNYTYS AIHEUTTAA!

OMA VIKANNE :)

T: LAPSETON JA YHÄ TÄYDELLINEN PILLU :)

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 03:42"]

MITÄS TEITTE LAPSIA! EHEHEHEHE!

OLITTEKO LIIAN TYHMIÄ OTTAMAAN SELVÄÄ KAIKESTA, MITÄ SYNNYTYS AIHEUTTAA!

OMA VIKANNE :)

T: LAPSETON JA YHÄ TÄYDELLINEN PILLU :)

[/quote]

trollollllol

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 18:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:45"]

Nykykäytäntö on suorastaan sadistinen, jos annetaan repeillä tuolla tavalla. 70-luvulla ainakin leikattiin väliliha siististi tarpeeksi, eikä ihmisiä revitty riekaleiksi.

KYSYKÄÄPÄ KIRURGILTA, KUMPI PARANEE NOPEAMMIN:

[/quote]

Luonnolliset repeämät paranevat huomattavasti nopeammin kuin episiotomia, joka ei muuten nykytiedon mukaan ehkäise repeämiä lainkaan. 

[/quote]

Niin paitsi sillon kun puhutaan näistä 3-4 asteen repeämistä. Mun perse on kipeä edelleen 3 asteen repeämän jälkeen ja synnytyksestä on aikaa jo kaks vuotta. Mielummin olisin ottanu epparin. 

[/quote]

Kun se eppari ei olisi estänyt noita repeämiä. Ja varmasti olisit vielä kipempi jos olisi veitsellä leikattu 3-4 asteen syvyyteen...

Onko ollenkaan selvitetty sitä, miten iso tekijä epiduraali on näissä repeämissä? Kun synnyttäjä ei tunne mitään, synnytys ei etene ja sitten lasta revitään ulos ja repeämiä tulee?

Itse päädyin melko sattumalta ekaa lasta odottaessani luomulinjalle: ei lääkkeellistä kivunlievitystä. Synnytin esikoiseni (5 kg) ja kolme seuraavaa ilman suuria vammoja: tikkejä on tullut kaikkiaan alle 20 ja kunto on nyt (40+) ihan ok. Olen normaalikokoinen.

Kätilöitä on ollut monenlaisia ja monet ovat olleet mukaviakin, mutta kaikki ovat aina tyrkyttäneet lääkkeitä ja hoputtaneet. Kauhea kiire on saada se lapsi ulos. Ponnistusvaiheessakin aina hoputetaan.

Tiedän olevani onnekas ja tiedän, ettei tämä ole mikään patenttiratkaisu, mutta olen itsepäisesti (ja miehen tuella) synnyttänyt mahdollisimman "luonnollisesti", pystynyt pitämään hoputtajat etäällä ja esim. ponnistanut omaan tahtiini. Tuloksia ovat sitten lopulta kätilötkin kiittäneet ja ihmetelleet.

Lapsia on kuitenkin synnytetty ennenkin. Tietysti silloin kuoltiin, tiedän faktat. Mutta nykyisin normaaleihin synnytyksiin puututaan liikaa. Tulos voikin olla sitten huono: repeämiä ja vaivoja. Äidit haluavat kivunlievitystä ja kätilöt ja lääkärit repivät lapsia ulos kohduista.

Joku sanoo nyt, että ei naisia voi pakottaa synnyttämään ilman kivunlievitystä. Ei kai voi enkä minä ole ketään pakottamassakaan. Sanon vain, että synnytyskipu on sietämätöntä lähinnä ponnistusvaiheessa ja se kestää alle 30 minuuttia ensisynnyttäjälläkin, jos kaikki menee hyvin. On mukavaa olla tajuissaan ja synnyttää ja olla reipas heti synnytyksen jälkeen.

Eikä tämä ollut mitään piruilua näille, joille on tullut vaivoja. Sympatiat teille ja toivottavasti saatte apua. Halusin vain tässäkin ketjussa muistuttaa, että monella on hyviäkin kokemuksia, joita tietysti toivoisi kaikille. 

Mulle ois kyllä tehty turhaan eppari, kaksi synnytystä eikä kummassakaan tarvittu tikkejä. Hyvä, että rutiinista on luovuttu!!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:45"]

Nykykäytäntö on suorastaan sadistinen, jos annetaan repeillä tuolla tavalla. 70-luvulla ainakin leikattiin väliliha siististi tarpeeksi, eikä ihmisiä revitty riekaleiksi.

KYSYKÄÄPÄ KIRURGILTA, KUMPI PARANEE NOPEAMMIN:

[/quote]

Hyi helv.. sektio tänne kiitos.