Pahimmat repeämät synnytyksessä

No huh huh! Minulla ei kyllä tuollaisia, mutta nivustyrä tuli raskauden seurauksena ja vaikuttaa suolen toimintaan ja kun ennestään oli ärtynyt suoli, rakon hermotus meni sektion seurauksena pieleen, vessahätä iskee äkillisesti,  Joo, ja raskausarpia yhdestä raskaudesta tosi paljon.

Itselläni tehtiin ensin kaksi epparia, yhdet molemmille puolille. Silti repeytyi koko emättimen pohja, väliliha ja peräaukon uloin sulkijalihas. Ommeltiin prinsessa- ompeleilla leikkurissa spinaalipuudutuksessa.

Mitä "vammoja" jäi: sulkijalihaksen arpi ja siihen tulee herkästi pukama ja joskus ulostaessa käy kipeää. 

Pimpinreiän alareuna kipeytyy aina doggystylessä,sitä ei kärsi venyttää yhtään. Synnytyksestä kulunut siis 23 vuotta.

Repeämät johtuivat imukuppisynnytyksestä kun vauva ei laskeutunut kanavaan ja lääkäri veti väkisin vaikka vauvalla napanuora kaulan ympärillä.

Hui.. Ap onko sulla yksi lapsi? jos vaan yksi, meinaatko toisen tehdä? 

Mulle tuli pieni repeämä, sattui kaikista eniten kun sitä ommeltiin, ei se itse synnytys niinkään, (sain epiduraalia) arpi kyllä jäi pimpin sisälle, mutta kai se ihan normaalia, eikä se häiritse minua, kakkaaminen sattui 6 kk, lääkärissä kävin ja kaikki oli ok, mutta oli kyllä tuskaa kun veren ja itkun kanssa piti vessaan mennä :( oli löysää tai ei...

Muutenkaan ei tullu mahaan arpia, eikä nytkään toisessa raskaudessa, reidet vähän repesi, mutta hyvä tuuri kävi, että pikkarit peittää..

Ystävälle lääkäri totesi, että mitenkähön hän saa ommeltua tuon jauhelihan kasaan... Eli siitä voi päätellä miten pahasti repes  :( 

Kirjoittelen siskoni puolesta. Hän sai esikoisensa tällä viikolla. Synnytys oli mennyt alun alkaen ihan pieleen. joutui viikkoa aikaisemmin sisään osastolle raskausmurkytyksen vuoksi ja samana päivänä aloitettiin käynnistys. Seuraavana päivänä meni lapsivesi ja supistukset voimistuivat. Kohdun suu ei auennut kuin kolmeen senttiin parin seuraavan päivän aikana ja käynnistelyä jatkettiin. 4 päivän supistelujen, väsymyksen ja kipujen jälkeen pääsi sisko vihdoin saliin. Jossa hän vietti vielä erittäin kivuliaat 20h. Lopuksi pelkkä ponnistusvaihe oli kestänyt parisen tuntia Ja päätyi erittäin kivuliaaseen imukuppi synnytykseen! Siskolle ei voitu enää salissa antaa kipua lievittäviä lääkkeitä, koska se laski vauvan sydänääniä. Sisko oli yrittänyt ponnistaa neljästä eri asennosta samalla kun kaksi lääkäriä yrittää vetää vauvaa imukupilla maailmaan. Sänkyä oli keikuteltu koko tuo aika yläpäätä alas ja alapäätä ylös että vauva saa happea!!!!!!! Ihme vuoristorataa. Toinen lääkäreistä huutanut jalkopäässä että äkkiä leikkaus saliin että vauva ei pääse maailmaan, toinen lääkäreistä huutanut että vedä nyt vaan!!! Miten kaksi eri lääkäriä voi olla noin eri mieltä saman asian äärellä!!!  Lopuksi vauva oli tullut pää ja kylki edellä maailmaan ja sisko revennyt niin pahoin että pisin repeytymä on 15 cm!!!! Lääkäri oli ommellut siskoa tunnin verran ja sanonut ettei tikkejä voi edes laskea! Jos alateitse synnytyksen on tarkoitus lähentää tulevan vauvan ja äidin suhdetta niin nämä lääkärit aiheuttivat siskolleni ja hänen miehelleen elinikäisen trauman! Miksi siskoani ei leikattu?! Mikä oli tarkoitus vetää ensisynnytäjä niin äärirajoille? Lääkäri oli ollu venäläinen ja puhunut huonoa suomea..miten he varmistivat että lapsi pysyy hengissä, ai keikuttamalla sänkyä ylös alas?! Todella sairasta! Nyt sisko makaa pienen poikansa 2800kg kanssa osastolla ja pojasta on tullut koko osaston suosikki. Olisiko hyvittelyä, tiedä tuota?!?! 

31, tuollaisessa tilanteessa todellakin sektio olisi ollut oikea ratkaisu.

Ei jumalauta.

No, mitäs avasin ketjun.

Tämä ei kuulu tähän ketjuun, joten pahoittelen jo etukäteen, mutta käytin itse ennen synnytystä epi-no-venytyslaitetta ja vältin repeämät ja epparin, vaikka synnytin ensimmäistä kertaa.

Kirjoitan tämän siksi, että joku joka pelkää repeämiä, saisi mahdollisesti avun pelkoonsa.

Mulla meni ulompi sulkijalihas kokonaan katki, sisäiseen ei kuulemma tullut vaurioita mutta muutama asia pistää kyllä epäilemään sitä. Emättimen pohjukassa 8cm syvä repeämä ja alempana 4cm repeämä, koko väliliha auki. Vauva normikokoinen ja hyvässä asennossa, vedettiin imukupilla. Edelleen ulostamisen kanssa vaikeuksia, kipua, pukamavaivaa, ulosteen pidätyskyky huono joskin olemassa oleva. Seksin jälkeen tulee usein verta välilhasta, ilmeisesti arpi hankautuu yhdynnässä. Ei siis huvita kovin usein koska sattuu eikä tunnu jälkeenpäin mukavalta. Alatiesynnytykseen en suostu enää ikinä. Toipuminen oli helvettiä ja kesti kauan. Edelleen nämä vaivat olemassa koska synnytyksestä on jo useampi vuosi aikaa. Tsemppiä kaikille joilla on näitä samoja ongelmia. Näistä ei paljon puhuta ja jälkivaivoja vähätellään terveydenhuollossa. 

Sain onneksi vain pintahaavoja ja tikkejä ei tarvittu.

Voi hurja ap. Olet kyllä vahva ehdokas papukaijamerkin saajaksi. :-/

Mun kolmannen asteen repeämät tuntuvat ihan vaan pikkujutuilta. Enkä itse asiassa edes tarkkaan tiedä "repeämismallia" muuta kuin että repesin sulkijalihakseen asti (itse sulkijalihas ei repeytynyt, mutta pintasäikeet (??) tai joku vastaava, en muista enää tarkasti. Korjatkaa anatomiaa paremmin osaavat. ;D), leikkurissa paikattiin pitkään. Nestemäinen dieetti, jälkitarkastus sairaalassa ja siinä se. Toivuin aika hyvin, isolle hädälle täytyi mennä sukkelaan alkuaikoina eikä vielä tänä päivänäkään (synnytyksestä 7 vuotta aikaa) kannata kauheasti vitkutella.

Tuli yhdestä tarinasta tuossa edellä mieleen, että mullakin synnytys käynnistyi vesien menolla eivätkä paikat olleet kypsyneet yhtään. Supistukset olivat tosi kivuliaita (kätilön mittapuun mukaan, itse paha arvioida kun ne kaikki sattui), mutta eivät tehonneet. Synnytys kesti 39 tuntia ja ponnistusvaihe 1 h 15 min. Olen miettinyt miten paljon vaikutusta on repeämiin tuolla paikkojen kypsymättömyydellä ja kun oksitosiinilla vauhditetaan?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 08:52"]

Kirjoittelen siskoni puolesta. Hän sai esikoisensa tällä viikolla. Synnytys oli mennyt alun alkaen ihan pieleen. joutui viikkoa aikaisemmin sisään osastolle raskausmurkytyksen vuoksi ja samana päivänä aloitettiin käynnistys. Seuraavana päivänä meni lapsivesi ja supistukset voimistuivat. Kohdun suu ei auennut kuin kolmeen senttiin parin seuraavan päivän aikana ja käynnistelyä jatkettiin. 4 päivän supistelujen, väsymyksen ja kipujen jälkeen pääsi sisko vihdoin saliin. Jossa hän vietti vielä erittäin kivuliaat 20h. Lopuksi pelkkä ponnistusvaihe oli kestänyt parisen tuntia Ja päätyi erittäin kivuliaaseen imukuppi synnytykseen! Siskolle ei voitu enää salissa antaa kipua lievittäviä lääkkeitä, koska se laski vauvan sydänääniä. Sisko oli yrittänyt ponnistaa neljästä eri asennosta samalla kun kaksi lääkäriä yrittää vetää vauvaa imukupilla maailmaan. Sänkyä oli keikuteltu koko tuo aika yläpäätä alas ja alapäätä ylös että vauva saa happea!!!!!!! Ihme vuoristorataa. Toinen lääkäreistä huutanut jalkopäässä että äkkiä leikkaus saliin että vauva ei pääse maailmaan, toinen lääkäreistä huutanut että vedä nyt vaan!!! Miten kaksi eri lääkäriä voi olla noin eri mieltä saman asian äärellä!!!  Lopuksi vauva oli tullut pää ja kylki edellä maailmaan ja sisko revennyt niin pahoin että pisin repeytymä on 15 cm!!!! Lääkäri oli ommellut siskoa tunnin verran ja sanonut ettei tikkejä voi edes laskea! Jos alateitse synnytyksen on tarkoitus lähentää tulevan vauvan ja äidin suhdetta niin nämä lääkärit aiheuttivat siskolleni ja hänen miehelleen elinikäisen trauman! Miksi siskoani ei leikattu?! Mikä oli tarkoitus vetää ensisynnytäjä niin äärirajoille? Lääkäri oli ollu venäläinen ja puhunut huonoa suomea..miten he varmistivat että lapsi pysyy hengissä, ai keikuttamalla sänkyä ylös alas?! Todella sairasta! Nyt sisko makaa pienen poikansa 2800kg kanssa osastolla ja pojasta on tullut koko osaston suosikki. Olisiko hyvittelyä, tiedä tuota?!?! 

[/quote]

Olen aivan varma, että tuossa tapauksessa, jossa toinen lääkärikin ehdotti jo hätäsektiota, hoitajat ovat aidosti pahoillaan ja ehkä jopa kiukuissaan siitä, mitä siskosi ja vauva kokivat. Mietin, että voisiko olla jopa hoitovirheilmoituksen paikka? Joka tapauksessa siinä vaiheessa, kun siskoltasi pyydetään synnytyskokemusarviointia, niin sano, että on tiukkana, antaa tuosta 0/10, jos on mahdollista, ja sanoo suoraan haluavansa käydä synnytystä läpi ulkopuolisen ammattilaisen kanssa.

Minulla oli myös todella pitkä, kahden tunnin ponnistusvaihe, jonka aikana vauvan asentoa yritettiin korjata, ja päivystävä lääkäri pelmahti ottamaan mikroverinäytteitä. On oikeasti varmasti täysin jossain vaiheessa paikalle kutsutun erittäin kokeneen vastaavaan kätilön ansiota, että selvisin "vain" 7 sentin repeämällä, joka tikattiin kahdessa kerroksessa, emättimeen, ja lyhyellä, siistillä eppariviillolla. 

Mistä tietää minkä asteen repeämät on saanut?

Mullakin 4. asteen repeämät, molemmat sulkijalihakset menivät poikki. Värkkiä kursittiin kasaan pari tuntia, olin spinaalissa. Lapsi oli kyllä yli nelikiloinen, mutta synnytys meni siihen viimeiseen ponnistukseen asti ihan hyvin.

Vaivoja oli alussa: kakka tuli housuun monta kertaa, ennen kuin jotain tuntoa alkoi palaamaan pyrstöön. Kahteen kuukauteen en pystynyt istua, sängystä nouseminen oli äärimmäisen kivuliasta. Ilma karkaa vieläkin, ja jos maha on yhtäänkään löysemmällä, vessan on parempi olla ihan vieressä. Joskus kakkareissun jälkeen sieltä jotenkin "valuu" jotain vetistä kakkanestettä, joka kirvelee aivan helvetisti. Kävelylenkit on silloin yhtä painajaista, kun peffan limakalvot palaa rikki, ja sieltä tulee sen kakkanesteen lisäksi verta. Jes.

Seuraavat lapset tulivatkin sektiolla, jotka menivät aivan oppikirjan mukaan ja toivuin todella nopeasti. Pärjään nykyään vaivojeni kanssa olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta varmasti joudun vanhenemisen myötä korjausleikkaukseen.

Tsemppiä ap:lle! Jos yhtään lohduttaa (ja aluksihan se lohduta yhtään), niin on meitä muitakin värkkinsä tohjoksi synnyttäneitä. En itse ollut vaan kuullut ennen omaa katastrofiani ketään, jolle olisi tapahtunut vastaavaa.

5 lasta synnyttäneenä, ja ei ainoatakaan repeämää. Noi repeämät kuulostaa melko pahoilta. Raskausarpia on kyllä ollut, mutta ne on synnytyksen jälkeen hävinneet.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:38"]5 lasta synnyttäneenä, ja ei ainoatakaan repeämää. Noi repeämät kuulostaa melko pahoilta. Raskausarpia on kyllä ollut, mutta ne on synnytyksen jälkeen hävinneet.

[/quote]

miten raskausarvet voi vaan hävitä?

[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 13:28"]Mistä tietää minkä asteen repeämät on saanut?

[/quote]

Miksi tätä on alapeukutettu? Kysyin ihan uteliaisuuttani koska en tiedä, mutta haluaisin tietää.

Itselleni leikattiin vain eppari eikä muita repeämiä tullut, joten ei minulle koskaan mainittu luonnollisestikaan mistään repeämisasteista.

Vtu koko suomen terveydenhuollon suurin moka ottaa ULKOMAISIA KONITOHTOREITA.

Ihan oikeasti niin älytön hoitokulttuuri....

Vierailija 42. Ainakin mulla raskausarvet vaalenevat, ja lakkaavat näkymästä. Tiedän kyllä tapauksia, joissa raskausarvet ovat jääneet näkyville

Näistä repeämistä pitäisi kyllä avoimemmin valistaa kaikkia naisia, jotka vauvantekoa vähänkään harkitsevat. Miksei esim. peruskoulun biologian tunneilla kerrottu, että se vauvan tulo pillusta ei mene aina niinkuin strömsössä.

Toinen syy on tietenkin naisten ilkeämielinen perusluonne; halutaan toistenkin naisten kärsivät samalla tavalla.Annetaan vahingon kiertää.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 12:19"]

Näistä repeämistä pitäisi kyllä avoimemmin valistaa kaikkia naisia, jotka vauvantekoa vähänkään harkitsevat. Miksei esim. peruskoulun biologian tunneilla kerrottu, että se vauvan tulo pillusta ei mene aina niinkuin strömsössä.

Toinen syy on tietenkin naisten ilkeämielinen perusluonne; halutaan toistenkin naisten kärsivät samalla tavalla.Annetaan vahingon kiertää.

[/quote]

Juuri näin. Edes missään perhe/synnytysvalmennuksissa ei puhuta näistä mitään.  Korkeintaan kerrotaan, että pari pikkutikkiä voi tulla.

Tuon naisten ilkeämielisyyden näkee hyvin esimerkiksi pelkosektioiden vastustamisena, kukaan ei saisi päästä yhtään "helpommalla".