Kun vanhempasi tulevat kylään teille, onko se sinulle hermolomaa?

koska äitini käytännössä silloin hoitaa lasten pukemiset, syömiset ja päiväunet, hoitaa niitä siis aamusta iltaan, pesee hampaat ja käyttää potalla, keittää iltapuurot jne. Siinä sivussa voi joitain pieniä kotijuttuja tehdä, mutta ei laita ruokaa. Kyllä meillä ainakin mummosta on ihan valtava apu, kun tulee käymään, lapset tykkäävät mummosta tosi paljon ja toisin päin.

pyytää lapsenlapsiaan yökylään.

Meillä isovanhemmat vierailevat lähinnä kahvilla ja toinen mummo arvostelee joka toisessa lauseessa. Viisainta olisi jos lapset olisivat vierailuilla näkymättömiä, äänettömiä, koti tahraton ja emäntä äärimmäisen vieraanvarainen... Ei tosiaankaan hermolomaa :(.

kun äitini ja isäpuoleni tulevat meille, ei minun tarvitse tehdä mitään. saan levätä ja tehdä omia juttuja. He hoitavat vauvan, siivouksen, ruuan ja kaupassa käynnit. Se on mielestäni aivan mahtavaa.. Samoin jos me menemme heille kylään, ei itse tarvitse mitään tehdä.



Isäni ei juurikaan käy meilllä kylässä, ellei sitten ole jtn pikkuremppaa mihin tarvin hänen apuaan. Mutta me käymme siellä usein ja varsinkin kesällä joka viikko, koska he asuvat omakotitalossa ja siellä on iso piha ja voi grillata ja kaikkea.



Anoppi kun tulee kylään, niin pitäisi passata ja laittaa kaikkea ja minä en ole mikään "emäntä"tyyppi.. varsinkin kun viikonloppu yöt olen töissä, niin ei jaksaisi keitellä kahvia ymym..



Appiukko taas on rento mies ja heidän perhe ei odota passausta, vaan he saavat käydä ihan itse ottamassa kahvia ja pullaa... usein myös appiukon vaimo tiskaa, mitä en tietenkään vaadi, mutta onhan se kiva :)

porukalla ruokaa, äitini siivoilee, kaivaa kukkamaata jne.Mitä nyt satutaan keksimään. Välimatkaa on 900km, joten nähdään 3-4 kertaa vuodessa. Kun ollaan heillä, isäpuoli ottaa muksut ja lähtee pihalle ajelemaan traktorilla, käyvät syöttämässä poroja, ajavat moottorikelkalla tai paistavat makkaraa.

900km päästä, kun lähdemme miehen kanssa reissuun. Miehen äiti taas on sellainen joka tulee kahvipöytään ja lasten pitää istua hiljaa ja jutella fiksusti mummin kanssa. Mummi viihtyy puoli tuntia ja sitten on kiire jo pois. Ihan kiva anoppi, mutta lastenlasten kanssa se ei jaksa/ehdi/halua viettää aikaa ja kun lapset ovat nyt kouluiässä, niin eivät itse halua mennä enää mummille.

Mummo hoitaa lasta ja kotia. Hoitaa tarhaan viemiset. Vaari auttaa remontissa. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Äitini on pahasti dementoitunut eikä kyllä terveenäkään ollessaan ollut koskaan erityisen kiinnostunut lapsenlapsistaan. Vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä mutta käyvät max 5 krt vuodessa meillä pikaisesti. Stressaavia tilanteita joka suhteessa.

täytyy olla näkymättömiä, äänettömiä ja siivoja. Meillä myös näin ja lapset eivät enää halua olla mummin kanssa nyt kun ovat isompia ja tajuavat itsekin tuon jäätävän arvostelun. Lapset siis 11 ja 8 vuotiaat. Taitaa metsä todellakin vastata niin kuin sinne huudetaan.

äitini tulee usein pariksi päiväksi ja tuolloin touhuaa lasten kanssa 100%. Lapset ovat hulluina mummoon joka jaksaa touhuta heidän kanssaan, vie ulos leikkimään ja sisällä rakentaa legoja ja pelaa ym. Usein myös leipoo ja laittaa ruokaa. Tällöin saamme miehen kanssa tehdä mitä lystäämme, mennä myös illalla johonkin. Ja saamme nukkua pitkään jos haluamme. Myös mieheni tykkää siitä kun anoppi tulee kylään, heillä on hyvät välit. Minulla on erittäin läheiset välit äitini kanssa. Samalla lailla oma äitinsä on aikoinaan auttanut häntä ja minulla onkin isoäitiini tästä syystä hyvin kiinteät välit vielä näin kolmekymppisenäkin. Isäni vierailut ovat enemmän sellaista kankeaa kyläilyä mutta en sitäkään raskaaksi koe, kivahan se on kun käy joku kahvittelemassa ja lapsia katsomassa.

Äitini on kyllä lasten kanssa, mutta silti koen velvollisuudekseni pitää myös hänelle seuraa ja kysellä kuulumisia ja kuunnella sairauskertomuksia. Äitini haluaa selkeästi meidän aikuistenkin seuraa, eikä ole pelkästään vain lasten kanssa.



Lisäksi tietenkin teen ruoat ja huolehdin että talo on suht siisti. Äitini kaipaa säännöllisesti ruokaa ja valittaa esim. veljensä vaimon ruoka-ajoista, joten yritän hitusen tsempata että hän saa ruoan silloin kun on tottunut syömään. Kahvin hän keittää yleensä itse ja ottaa kahvileivät.



Oikeasti olen aika poikki ja ilosta soikea aina kun äiti lähtee. Vanhin lapsemmekin on huomannut että olen usein hitusen kireämpi silloin kun mummo on meillä. Lasten vuoksi onkin kiva että mummo käy ajoittain meillä.



Kaupassakäynti tai lenkille lähtökään ei auta, kun äiti tulee yleensä mukaan. Kohtelen äitiä meillä ollessa siis samoin kuin muitakin vieraita, sillä erotuksella etten ymmärrä äitini maailmankuvaa tai yleensä ottaen koko ihmistä.

Mun äiti alkaa heti vimmatun puunaamisen.