Lue keskustelun säännöt.
Isäpuolen suhtautuminen lapsipuoleen!
07.04.2011 |
Tilanteeni on se, että olen eronnut ex- miehestäni 1,5 vuotta sitten ja 5 v poikamme on viikko viikko systeemillä luonani.
Uusi mieheni on asunut mun ja lapseni kanssa vähän yli 4 kk. Uudella miehelläni ei ole lapsia.
Miten muilla isäpuoli on ottanut lapsipuolen huomioon?
Nykyinen mieheni on ottanut lapseni syliin vain kerran koko aikana! Pörröttää lapseni päätä kyllä väillä, mutta ei muuta läheisyyttä ota. Lapseni on kyllä rakastettava ja hän kyllä halailisi, mutta ilmeisesti vaistoaa, että mieheni ei halua.
Miten muilla?
Kommentit (74)
Mitä tulee yh:n seurusteluun, niin siihen on jokaisella oikeus. Minä itse yh:na ollessani ajattelin, että en ketään ota tai jos otan, niin sen pitää olla heti vakavissaan. Ei ole tilaa, aikaa eikä sydäntä sellaiseen, että treffaillaan ja katsellaan ja pidetään kädestä kiinni vuosikausia tietämättä, aiotaanko siihen hommaan sitoutua vai ei.
Minä taas seurustelen, mutta ei ole tarkoituskaan olla niin vakavaa että yhteen muutettaisi tai miehen pitäisi alkaa lapsille isää esittää. Se on selvää että sitoutuneita toisiimme olemme, mutta yhteen muuton aika on sitten kun lapset lähteneet maailmalle. Ja tämä nimenomaan lasten parasta ajatellen, sekä miehenkin, ei olisi ihan helppoa lapsettoman miehen alkaa suurperheen arkea elämään.
Tämä tilannehan on aivan ihana, minä elän arkea lasten kanssa (johon kyllä mieskin kuuluu osittain,auttaa käytännön asioissa, remppajutuissa, lasten kuskauksissa yms.). Ei tule riitoja raha-asioista yms. kun molemmilla omansa ja vain minä huolehdin lasten menoista yms. (no mies kyllä itse joskus tahtoo esim. pizzat kaikille tarjota, mutta siis isommat menot).
Sitten kun lapset ovat isällään (jokatoinen viikonloppu ja puolet koulujen loma-ajoista) minä olen vähän niinkuin lomalla, saan tehdä sellaisia juttuja mitkä ei lasten kanssa onnistu ja viettää paljon aikaa miehen kanssa. Kyllä me ollaan ainakin hyvinkin vahvasti sitouduttu toisiimme ja mies kyllä hyväksyy ja tykkääkin minun lapsistani ja lapset hänestä, mutta meillä tämä kuvio nyt vaan sopii tällätavalla. Aika aikaansa kutakin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tunnen todella mielipahaa sun puolestas ja olit vaan 3-vuotias!
Kun käyt katsomassa äitiäsi älä mitenkään huomioi tota ukkoo-älä edes katso sitä kohti äläkä tervehdi.
Muista kuitenkin, että mikään ei ollut sun syytä. Oli äitisi vika, että antoi kohdella pikkutyttöään noin. Ehkä hänellä oli joku syy vaikka elatus tai jotain.
Et varmaan ylläty...en ole ollut missään tekemisissä heidän kanssaan 9 vuoteen. En koskaan anna anteeksi kummallekkaan.
olen siis viiden 6-17v lapsen yh.
Kun lasten isän uusperhehäröjä (johon siis omatkin lapseni kuuluvat) olen joutunut sivusta seuraamaan ja nähnyt miten lapset niistä kärsii niin ei todellakaan tee mieli sotkea heidän elämäänsä enempää sillä että itse alkaisin uuden miehen kanssa esim. lapsia väsäämään, kyllä ne olemassa olevat on tärkeimmät!
lapset ensin onnellisina maailmalla, sen jälkeen voi yhteenkin muuttaa :), tämä ei tietenkään sovi kaikille, mutta näin meilläkin elämä etenee.
lapset ensin onnellisina maailmalla, sen jälkeen voi yhteenkin muuttaa :), tämä ei tietenkään sovi kaikille, mutta näin meilläkin elämä etenee.
hankkimisesta, jos puolison lasten kotoa muuttamista pitäisi odotella ja heille ei sisaruksia saisi tehdä aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ensin onnellisina maailmalla, sen jälkeen voi yhteenkin muuttaa :), tämä ei tietenkään sovi kaikille, mutta näin meilläkin elämä etenee.
hankkimisesta, jos puolison lasten kotoa muuttamista pitäisi odotella ja heille ei sisaruksia saisi tehdä aikaisemmin.
Eli siis mies joutuu hyväksymään, että naisensa on tehnyt aimemmin lapsen toisen miehen kanssa ja sen lisäksi vielä sen, että tämä ex-mies pääsee vaikuttamaan hänen elämäänsä tämän lapsen avulla. Ja nyt miehen pitäisi sitten rakastaa tai jotain sellaista tätä toisen miehen siittämää lasta? Ihme, jos rakastaa edes sinua.
Kirjoitat ihan samalla logiikalla kuin sairaalloiseen mustasukkaisuuteen parisuhteessaan taipuvainen ihminen, tiedän ihmistyypin. Ajattele, ihminen voi rakastaa jopa aivan kokonaan vieraan ihmisen lasta kuin omaansa (adoptio). Kaikki miehet eivät vaadi naiseltaan / naiset miehiltään ehdotonta seksuaalista koskemattomuutta ja osa rakastuu jopa yksinhuoltajiin! Kaikki eivät ole mustasukkaisia kumppaninsa menneisyydestä tai ex-puolisoista. t. yh-isää deittaileva nainen
Ja kasvamiskysymys. Vain tunne-elämältään epävakaa tai todella kehittymätön (yleensä nuori) ihminen näkee ihmisen ja elämän noin pinnallisesti. Tuollainen asenne tuhoaa myös kirjoittajan omat ihmissuhteet- ne eivät rakennu kestäviksi noin lapsellisella asenteella. Että todennäköisesti sinäkin tulet olemaan tilanteessa jossa toivot että joku huolii sinut niiden toisten siittämien lasten kanssa. Ja silloin osaat arvostaa niitä ihmisiä jotka osaavat katsoa elämää rakkaudella ja kypsyydellä. Ja tulet ehkä onnelliseksikin. Nyt kirjoituksestasi näkee että elämääsi hallitsee pelko, ei rakkaus:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni oli saman ikäinen kun ap:n tavatessamme. Ei ole lapseni ollut isäpuolen sylissä, kun tilanteen niin vaatiessa mm. pukiessa tms. Enkä ole ikinä sitä osannut pitää huolestuttavana. Huomiota voi antaa monella tavalla, kuten hiuksia pörröttämällä. Ihan normaalisti lapsi soittaa myös isäpuolelleen, jos jotaina siaa, ei ole vaikuttanut väleihin.
Helkkari taas tätä av-mammalaumaa.
Toisen miehen lapsi on toisen miehen lapsi. Piste. Ei siitä omaa tule millään ilveellä.
Jos miehellä ei ole kokemuksia lapsista, niin tuo on vähintäänkin ymmärrettävää.
Yhteenmuutto. Yhteenmuutto valmiiseen perheeseen. Ei kokemuksia lapsista/vanhemmudesta. Vaatimuksena, että 4 kk aikana pitäisi olla täydellinen varaisä/lapsisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki on poikkeuksia, niitäkin miehiä, jotka aidosti rakastavat lasta ja haluavat olla lapselle isä tai isäpuoli. Sitten on niitä, jotka eivät tähän koskaan kykene. Ja sekin täytyy tavallaan ymmärtää. Jos ei asian kanssa pysty elämään, täytyy tehdä muita ratkaisuja.
Jotenkin särähti ap:n aloituksessa korvaan tuo "isäpuoli". Jos on neljä kuukautta asuttu yhdessä, niin ei kai nyt kukaan voi olettaa, että mies rakastaa lasta automaattisesti ja haluaa/pystyy astumaan heti isäpuolen rooliin. Ihan tarpeeksi tekemistä ja totuttelua siinä, että on pistänyt hynttyyt yhteen naisen kanssa (jolla on lapsi). Ei siinä voi miestä alkaa mihinkään isäpuolen rooliin painostamaan.
On minullakin uusi mies ja kolme lasta, mutta lapsilla on oma isä. Minun mieheni on minun mieheni, ei mikään lasten isäpuoli.
(Ja muutenkin, miksi lapsi tarvitsee mitään isäpuolta, jos hänellä on oma isä elossa tai mukana kuvioissa? Isäpuoli on ok silloin, jos oma isä on kuollut tai muuten osallistumatta lapsen elämään.)
Toisen miehen lapsi on toisen miehen lapsi. Piste. Ei siitä omaa tule millään ilveellä.
Jos miehellä ei ole kokemuksia lapsista, niin tuo on vähintäänkin ymmärrettävää.
Yhteenmuutto. Yhteenmuutto valmiiseen perheeseen. Ei kokemuksia lapsista/vanhemmudesta. Vaatimuksena, että 4 kk aikana pitäisi olla täydellinen varaisä/lapsisuhde.
lokeroida uudet kumppanit isäpuoliksi ja äitipuoliksi en ymmärrä.Jos lapsella on elossa oleva isä ja äiti,ei silloin ole syytä tai tarvetta vaatia että uusi kumppani olisi joku puoli.Olen omasta tuttavapiiristä huomannut et lokerointi on nimenomaan aikuisten tarve,ei lasten.Lapselle riittää et äidin uutta miestä kutsutaan nimellä ja sama toimii toisin päin.Kaikilla on etunimet jota käyttää.Yllättävän monilla naisilla on hirvee tarve kutsua isäpuoleks,miksi????Kun itse tapasin nykyisen aviomieheni hänen exä rupesi jo parin tapaamisen jälkeen nimittämään minua lapsensa äitipuoleksi ja jouduin sanomaan sekä hänelle et lapselle etten ole äitipuoli eikä minusta sellaista tule koskaan.Minä olen isän puoliso nimeltä piiiiip.Lapsi oli jopa helpottunut käytyämme sen keskustelun mut hänen äitinsä "raivoaa" siitä vieläkin vaik vuosia on mennyt.Se jopa korjaa lapsensa puhetta kun hän puhuttelee minua nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en siedä sitä ajatusta, että nykyinen mieheni rakastaa ja hellii mahdollisia tulevia lapsiamme, mutta ei nykyistä lastani! Vaikka lapsellani on rakastava isä ja äiti! Eli en todellekaan ole valmis tekeen lisää lapsia jos heidän välit ei lähene. Musta sen vain täytyy mennä niin. Ainakin mulle on opetettu myös näyttämään tunteita eli halaan yms. Lapseni halaa myös päiväkodin tätejä, niin miksi ei tekisi sitä nykyisen mieheni kanssa?! Mieheni kyllä itse vaatii läheisyyttä ja halaamista ja sitä tietenkin annan. Ap.
Hei ole ihan oikeassa. Älä ala tekemään lapsia ennne kuin miehesi osaa näyttää hellyttä lapsellesi. Aivan varmasti oma lapsesi tuntee itsensä ulkopuoliseksi, jos teidän yhteist lapset saavat sitten haleja jne. AIVAN HIRVEÄ TILANNE SUN ekan LAPSESI KANNALTA jut tämmöset asiat lapset huomioi ja muistavat lapsuudesta ja ulkopuoliseksi jääminen tuntuu pahalta. Juttele miehesi kanssa sillä lapset kuitenkin ovat ne tärkeimmät elämässä.
harvoin sitä puolison lasta nyt vilpittömästi rakastetaan. Voi olla reilu, mutta sitten sen näette, jos tulee ero. Mieheni esimerkiksi (eikä ole ainoa tuntemani vastaavassa tilanteessa) asui 7 vuotta naisen kanssa, jonka lapset olivat yhteenmuuttaessa 3 ja 6. Mies oli mukava isäpuoli ja huolehti pojista. Silti eron tultua suhde katkesi automaattisesti. Kysyin joskus mieheltä, tykkäsikö pojista. Vastasi, että "joo, mukavia poikia". Kysyin, että kaipaako. Vastasi aika kuvaavasti: "no, en". Ei miehellä käynyt edes mielessä, että pitäisi jotain yhteyttä pitää. Sen sijaan on etäisänä tosi hyvä, siis lapset oli ajalta ennen tuota seitsemän vuoden avoliittoa.
12v ja voin sanoa rakastavani mieheni lasta. ei se rakkaus syttynyt 4kk ajasa, mutta pidemmän aikavälin aikana kuitenkin. On se nyt aika outoa jos ei mitään kiintymystä synny lapseen, jonka kanssa asuu. Kuitenkin ihmiset adoptoivat ja toimivat sijaisperheinä täysin entuudestaan tuntemattomille lapsille, joten miksi ei voisi rakastaa/tuntea suojelunahalua ja lämpöä oman kumppaninsa lasta kohtaan? Mutta 4kk on tosi lyhyt aika tehdä mitään päätelmiä mihinkään suuntaan.