Lue keskustelun säännöt.
Isäpuolen suhtautuminen lapsipuoleen!
07.04.2011 |
Tilanteeni on se, että olen eronnut ex- miehestäni 1,5 vuotta sitten ja 5 v poikamme on viikko viikko systeemillä luonani.
Uusi mieheni on asunut mun ja lapseni kanssa vähän yli 4 kk. Uudella miehelläni ei ole lapsia.
Miten muilla isäpuoli on ottanut lapsipuolen huomioon?
Nykyinen mieheni on ottanut lapseni syliin vain kerran koko aikana! Pörröttää lapseni päätä kyllä väillä, mutta ei muuta läheisyyttä ota. Lapseni on kyllä rakastettava ja hän kyllä halailisi, mutta ilmeisesti vaistoaa, että mieheni ei halua.
Miten muilla?
Kommentit (74)
niin en tekis kyseisen miehen kanssa yhteisiä lapsia...
Toki katsoisin ajan kanssa miten kehittyy tuo lapsen ja ns isäpuolen rooli, mutta mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muilla isäpuoli on ottanut lapsipuolen huomioon?
Ottaa todellakin huomioon lapsipuolen, kuten ottaa omansakin... Yhtälailla on pitänyt aikanaan sylissä, pelannut pelejä, tehnyt läksyjä... Ei siis erottele biologisuuden takia kumpaakaan!
olla lasten kanssa luontevasti, ellei sitten ole itsellä paljon pienempiä sisaruksia, joita on hoitanut paljon. Kun saa oman lapsen, oppii sitä halailemaan ja olemaan lähellä, ja sen jälkeen osaa suhtautua myös ihan eri tavalla lapsipuoleenkin. Tai näin ainakin minulla kävi, opin ymmärtämään lapsia ylipäätään ja myös tytärpuolta paremmin vasta, kun sain oman lapsen.Ei se onneksi ollut liian myöhäistä, ihan hyvä suhden meille tuli, vaikka se ei kauhean läheinen ollutkaan silloin, kun tytärpuoli oli pikkutyttö (kouluikäisenä lähennyttiin enemmän)
..ja eksien eksiä...ja mukeloita joka suhteeseen. Voi tsiisus!
sulla mies! Älä vaan päästä karkuun. Tollaset miehet aviomiehinä ja isinä ovat upeita:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonkinlaista läheisyyttä täytyy olla, vaikka ei rakastaisikaan lastani. Vieläkö lapseni on sen luonteinen, että itsekkin jakaa rakkautta niin haluan myös, että perheeni sitä sitä hänelle antaa.
Sen ymmärrän täysin, että ei rakasta samalla tavalla omaa lasta ja puolilastaan. Itse olisin valmis adoptoimaan lapsen, koska nykyinenkin lapsi saatiin hedelmöityshoidoilla.
Mä vain haluan sellaisen miehen, joka rakastaa molempia ja tekee koko perheen eteen töitä. Jos en sellaista miestä saa pärjään ilman miestäkin!!
Toivon sydämeni pohjasta, että heidän välit lähenee!
Ap
tarkotan tota miestä, joka pyysi vaimoaan kohtelemaan lapsiaan kuin omiaan! Tollasen kanssa voikin jo perustaa perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuri eronnut ja minulla himpun vaille 2v lapsi. Haluan kyllä että tuleva puolisoni (jota ei vielä ole:D) todella pitäisi lapsesta ja nauttisi meidän kummankin seurasta,perhe elämästä. Miehen tulisi siis olla lapsirakas. Minun lapseni vielä niin pieni että kiintyy varmasti tulevaan kumppaniini,ja minusta olisi outoa jos puolisoni ei osallistuisi ARKEEN hoitamalla lasta samalla tavalla kuin minäkin. Syliä pitää antaa jos lapsi haluaa ja suukkoja myös. Kunpa löytyisi sellainen mies joka tykästyy lapseenikin,sillä minä olen valmis avosylin ottamaan vastaan tulevan puolisoni mahdolliset lapset,rakastan kun ympärillä on elämää ja hälinää :)
että uusepreheet on ihan yhtä hyviä kuin ydinperheet... jep jep...
Ja joo joo, totta kai hyvä uusperhe on parempi kuin todella huono ydinperhe, mutta noin lähtökohtaisesti uusperheet on ihan perseestä. Johan sen näistä kommenteista näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yh ja olen pärjännyt mainiosti ilman suhdetta ja jopa vuosia ilman seksiä. Naapurissa on yh-isä jolla kumppanit vaihtuu ainakin pari kertaa vuodessa. Tulen surulliseksi lasten puolesta kun seuraan sen pakkomielteistä tarvetta olla jonkun kanssa. Luostarielämää vastaava yksinäisyys on lapselle se paras palvelus jonka yh voi tehdä. Olen aivan tosissani. Olen näitä uusperhe- / yms. tyyppejä ja vastuuttomia etä-isiä riittävästi seurannut sivusta.
etsi edes tältä palstalta kirjoituksia, jotka kuvaavat äitipuolien suhtatumista miehen lapsiin... tavoittelet aikamoista kuuta taivaalta! ja olen itsekin yh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten kukaan äiti (varsinkaan jos lapset ovat pieniä) edes haluaa elää miehen kanssa joka ei pysty suhtautumaan lapsiin luotevasti ja lämpimästi. Ei mitään symbioosia tai kotileikin leikkimistä tai pakkorakastamista todellakaan pidä odottaa-kyllä se luonteva suhde syntyy ihan muta kautta- mut siis mä en missään nimessä halua jakaa itseäni ihmisen kanssa joka ei osaa suhtautua lämpimästi lapsiini. Ei tarvii ruveta isiksi todellakaan, mutta kyllä sen verran pitää olla sydämen sivistystä kiinnostusta lapsia kohtaan et kaikilla on hyvä ja rakastettu olo. Älkää hyvät naiset uhratko mitään lapsillenne kuuluvaa jollekin äijälle!! Jos se mies ei LISÄÄ hyvää myös lasten elämässä, niin sellaista ei lasten lähelle saa tuoda. Johan ovat joutuneet kokemaan eron yms
joka laittaa lapsensa tarpeet ykköseksi. Niin kuin oikeasti hyvän vanhemman kuuluukin.
Koko palsta on täynnä näitä tapasin-miehen-viikko-sitten-ja-nyt-asutaan-yhdessä-mutta-lapseni-vihaa-häntä-ja-täytyy-laittaa-lapsi-isälleen-jos-tämä-joskus-pääsee-vankilasta -äitejä. On upeaa, että joku uskaltaa laittaa parisuhteelleen reunaehtojakin. Tietenkään ei saisi vaatia liikaa, jos parisuhde on muuten hyvä ja lapsi ja isäpuoli tulevat toimeen, mutta on ihan hyvä, että ap tietää, mitä haluaa, ennen kuin suostuu tehtailemaan sisaruspuolia ja itkee sitten täällä palstalla, kun näitä ei kohdella tasapuolisesti.
Ap, anna miehellesi mahdollisuus solahtaa kunnolla perheenne jäseneksi, ennen kuin teet mitään peruuttamatonta. Voithan jossain vaiheessa jopa ottaa asian suoraankin esille ja voitte keskustella aikuisten kesken, mitä mies ylipäätään tuntee lasta kohtaan ja mitä hankaluuksia hän itse kokee tilanteesta. Avoimuus kannattaa. Hyvä, että et hosu tehtailemaan lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten kukaan äiti (varsinkaan jos lapset ovat pieniä) edes haluaa elää miehen kanssa joka ei pysty suhtautumaan lapsiin luotevasti ja lämpimästi. Ei mitään symbioosia tai kotileikin leikkimistä tai pakkorakastamista todellakaan pidä odottaa-kyllä se luonteva suhde syntyy ihan muta kautta- mut siis mä en missään nimessä halua jakaa itseäni ihmisen kanssa joka ei osaa suhtautua lämpimästi lapsiini. Ei tarvii ruveta isiksi todellakaan, mutta kyllä sen verran pitää olla sydämen sivistystä kiinnostusta lapsia kohtaan et kaikilla on hyvä ja rakastettu olo. Älkää hyvät naiset uhratko mitään lapsillenne kuuluvaa jollekin äijälle!! Jos se mies ei LISÄÄ hyvää myös lasten elämässä, niin sellaista ei lasten lähelle saa tuoda. Johan ovat joutuneet kokemaan eron yms
mutta paremman puutteessa sellaiseen joutuu joskus valitettavasti hetkeksi tyytymään.
käytettyä yh-isää saati etäisää riesakseen.
käytettyä yh-isää saati etäisää riesakseen.
eivätkä yrittäisi huijata maksajia "perheelleen".
eivätkä yrittäisi huijata maksajia "perheelleen".
uusperheet mielestäsi yh-isän tai yh-äidin huijausprojekteja?
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1086615/suuri_suuri_…
On nimittäin se, etten ihan kauhean kamalasti pidä mieheni lapsista. Vaikka miten paljon yritän, musta vain tuntuu että musta ei ole rakastamaan toisen lapsia ja se tuntuu kamalalta. Rakastan heidän isäänsä nimittäin aivan julmetusti enkä todellakaan halua erota hänestä eikä hänkään musta.
Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta? Miten pitkään menee, että lapsien ja äitipuolen välille syntyy jotain positiivista, jos alussa näin ei ole? Lapset itse pitävät musta kyllä ja välillä sanovat äidiksikin mikä taas musta on hyvinkin epämiellyttävää. En ole heidän äitinsä, en halua olla heidän äitinsä.
Mutta silti, haluan suojella heitä, olla heille hyvä, en näytä heille etten aina niin kamalan hirveän kovasti pidä heistä ;) Olen tasavertainen mutta ehkä hieman etäinen heitä kohtaan.
Ihan turha tulla sanomaan, että eroa lasten isästä, sitä en aio tehdä, vaan halua ratkaista tämän niin että meillä kaikilla on hyvä olla. Uskon vakaasti etten ole tunteideni kanssa yksin, vaan Suomessa on satoja muitakin äitipuolia ketkä tuntevat näin. En anna omien fiilisteni millään lailla vahingoittaa lapsia, sitä en tee. He ovat lapsia ja heitä täytyy suojella. Olen useinkin monessa asiassa heidän puolellaan jos isänsä rähjää heille turhista. Vahingoitan tässä ehkä enemmän itseäni vain koska minun sisällänihän nämä tunteet ovat. En näytä niitä ikinä muille.
Olemme siis uusperheuran alussa, yhteistä elämää 1,5 vuotta takana. Miehen lapset ovat meillä joka toisen viikonlopun, eli eivät kovinkaan usein. Lasten äiti on tosi mukava ja olemme hyvissä väleissä, soittelemma silloin tällöin ja puhumme lasten jutuista. Silti kummastuttaa nämä minun ajatukseni ja mietteeni, miksi en osaa rakastaa heitä.
eroperhe.net
Jos haluat keskustella lisää eroperheen nettisivuilta saa loistavaa vertaistukea!