Olen 46-vuotias ja mulla on vauvakuume.

Enkä nyt ilkeile. vaan ihan oikeasti, jos sulla on hormonitoiminta sekaisin ihan muista syistä, kuin siitä että kroppa huutaa raskautta?

ja vauvakuume vaan jatkuu ja jatkuu ja .....voi kun tärppäis

Ei ole enää aikaa odotella!

Isosisko on down, minä normaali.

Riskit ovat suuret!

ovat todellakin suuremmat. Itse uskon, että vauva-ajan varmasti jaksaa lapsen kanssa ja muutenkin jaksaa, varsinkin kun on jo aiempia lapsia ja tietää, mitä odottaa.



Huostaanotettuja lapsia on valitettavasti kaikissa ikäluokissa, mutta se ei ole ollenkaan keskustelun pointti. Mikä estää yrittämästä vielä? Voi olla, ettei luonnonmenetelmin enää onnistu ja lapsettomuushoitoihin Suomessa ei ole enää mahdollisuutta tuossa iässä ainakaan julkisella puolella, mutta jos kovasti haluaa, niin viimeiset hetket ovat käsillä nyt aivan varmasti!

ikää on 47. Voi voi.

ikää on 47. Voi voi.

ja riskit ovat melkoiset mutta itsepä elämääsi elät ja jos luomusti raskaaksi tulet niin siitä vaan.

Ei tärpännyt tälläkään kertaa, menkat alkoi eilen :(

vaan on liian vanha 13- vuotiaan vanhemmaksi. Varsinkin, kun ei ole kyse mistään isosta sisarussarjasta, josta sitten löytyy aikuisia siskoja/veljiä tuohon murrosikävaiheeseen tueksi.



Vähän voi nenäänsä pitemmälle ajatella näissäkin jutuissa. Mulla nuorimman luokalla kaksi lasta, joiden vanhemmat olleet tyyliin äiti 44 ja isä lähemmäs viisikymmentä, kun lapsi syntynyt. Aika väsähtänyttä vanhemmuutta on nyt, kun lapset 10- vuotiaita. Rakkautta varmaan on joo, mutta ei se aina riitä siihen, että se lapsen arkielämä olisi mukavaa.

Tuo on puuhaasti itsekästä ja yritäkö kenties vielä pitää "nuoruuden" rippeistä kiinni. Kuvitella olevasi nuorempi kuin olet...

Voi voi kun olet katkeroitunut, toivottavasti saat apua ongelmiisi. Tämä palsta on kuitenkin väärä siihen.

miks ihmeessä oot lapsia tehnyt kun pois niitä tyrkytät?????????

näistä kielteisistä kommenteista,vaan tee niinkuin itse tunnet ja kykenet!Mä sain ainokaiseni 44-vuotiaana ja kaikki meni melko ok!Nämä on niin yksilöllisiä asioita!jos on hyvä fyysinen peruskunto,muuten terve ja pää pelaa niin käy ihmeessä hommiin!!

Raskaus meni hyvin ja minä synnyin hyväkuntoisena ja terveenä. Koskaan en ajatellut ulkonäön puolesta, että äitini olisi ollut vanha, koska hän oli niin nuorekas, ei tosiaan mikään mummo. Hyvässä asemassa työelämässä kummatkin vanhemmat, ei ollut köyhyyttä eikä kipeyttä meidän perheessä. Juoksut oli juostu, joten oli turvallistakin kun oli vakaat olosuhteet perheessä.



Äiti kuoli kun oli seitsemänkymppinen ja minä kolmenkymmenen. Silloin ajattelin ensimmäisen kerran, että jos hän olisi nuorempi niin olisin saanut pitää hänet ehkä pitempään. Ero oli niin suuri muiden ikäisteni vanhempiin, kun oma äiti oli kuollut ja muilla oli reippaat 50 - 60-vuotiaat vanhemmat.



Mutta tämä nyt tällaisena kokemuksen rintaäänenä tänne joukkoon.



Mutta

vaan ihan muunlaista jaksamista. Vai meinaatko että sen perässä tarvii jaksaa juosta? Ja vaikka olen nyt 34-vuotiaana hyvässä kunnossa en voi sitä tietää olenko 30 vuoden päästä sitä. Oma äitini ja anoppini ovat melkein 60-vuotiaita ja vaikka ovatkin liikkuvaa sorttia ja normaalipainoisia ja terveitä niin eivät jaksa samalla tavalla kuin esim. minä. P.S. Kukaan meistä ei juokse maratoneja

Ethän sä edes voi tietää, täytätkö ikinä 35 vuotta vai kuoletko huomenna?

Miten ikinä uskalsit hankkia lapsia kun et tiedä kuin pian kuolet?

Höpöhöpö. Useimpiin sairauksiin ja vammoihin ei ole sen suurempaa riskiä kuin nuoremmillakaan. Downiin on jo reilusti kohonnut riski, mutta ei sekään mikään mahdoton. Ja toisaalta eihän se downkaan mikään maailmanloppu ole.

Ja ne muut kromosomipoikkeamat sitten ovat inhottavia. Suurin osa vakavista poikkeamista kyllä aiheuttaa keskenmenon (joten keskenmenoriskikin on suurempi), mutta en itse kyllä haluaisi synnyttää kromosomistoltaan niin pahasti poikkeavaa lasta, että tämä ei pystyisi elämään kuin muutaman kuukauden/vuoden täysin avustettuna koneilla.

Muut kromosomipoikkeavuudet (kuten 18-trisomia tai 13-trisomia) eivät riipu äidin iästä, vaan niitä tulee yhtälailla kaikenikäisten äitien vauvoille.

Eli paras kun ette hanki lasta minkään ikäisenä, jos "inhottavia kromosomipoikkeamia" pelkäätte!

vaan ihan muunlaista jaksamista. Vai meinaatko että sen perässä tarvii jaksaa juosta? Ja vaikka olen nyt 34-vuotiaana hyvässä kunnossa en voi sitä tietää olenko 30 vuoden päästä sitä. Oma äitini ja anoppini ovat melkein 60-vuotiaita ja vaikka ovatkin liikkuvaa sorttia ja normaalipainoisia ja terveitä niin eivät jaksa samalla tavalla kuin esim. minä. P.S. Kukaan meistä ei juokse maratoneja

Ethän sä edes voi tietää, täytätkö ikinä 35 vuotta vai kuoletko huomenna? Miten ikinä uskalsit hankkia lapsia kun et tiedä kuin pian kuolet?

Itsekästä olisi tehdä lapsi tuossa iässä, vaikka olisikin terve. Kyllähän se pikkulapsi aika vielä saattaisikin mennä (tosin kyllä moni iäkkäämpänä lapsen saanut sanoo ettei niitä yövalvomisia yms. meinaa jaksaa samaantapaan kun nuorempana) mutta entäs sitten murrosikä...voi teiniparkaa jos äitinä vanha mummo, ja uskokaa pois, teinien mielestä jo kolmikymppinen on vanha saati sitten kuusikymppinen.

mielestäni olisi parempi jos tuon ajatuksen antaisi mennä vain pois. Pitääkö ihmisen nykyään saada aina kaikki mitä haluaa, toisista välittämättä? Lapsen etu tuo ikä ei ole. Kivaa kun se suuren riskin down syntyykin ja äiti jättää kuoleman takia 25-vuotiaan vammaisen aikuisen terveen isosiskonsa hoidettavaksi. Oikein ihana lahja nykyiselle pienelle lapsellesi. Oletko ajatellut tällaista?



Oletko ajatellut sijaisvanhemmuutta kun sinulla kerran rakkautta lapsiin riittäisi? Vai onko mielessäsi vain se vauva-aika?

Ja taistellut vauvakuumetta vastaan jo yli 10 vuotta. Olisi pitänyt pitää pääni ja puhua mies mukaan neljännen lapsen tekoon jo silloin, nyt en enää oikein uskalla ryhtyä hommaan. Tosin toiset ovat vanhoja ja väsyneitä jo kolmekymppisinä, toisilla taas riittää virtaa vielä vuosikymmeniä. Ole sinä rohkea ja tee ihan niinkuin itse parhaaksi näet, todennäköisintä on, että kaikki menee hyvin!

Minä sain hoidettavakseni nuoren äidin lapsen. Äiti ei jaksanut itse hoitaa. Lapsi tuli meille samana vuonna kun täytin 48v. Hän oli silloin alle vuoden ikäinen. Mukavaa arkea meillä vietetään. Yleensäkin ne lapsen kanssa väsyvät vanhemmat ovat yleensä nuoria. Itse en tiedä esim yhtään yli nelikymppistä äitiä, jolta olisi lapset huostaanotettu.