Olen 46-vuotias ja mulla on vauvakuume.

Älä välitä pahoista puheista täällä.



Samoja mietteitä on ollut. Päätin, etten ehdoin tahdoin yritä raskautua enää 43-vuotiaana, mutta jätetään pieni mahdollisuus. Mahdollisuus tärppäsi. Ei menty sikiötutkimuksiin, koska aborttia ei oltaisi vammaisuuden perusteella kuitenkaan tehty.



Nyt on se yhteinen lapsi. Olin 44-vuotias kun vauva syntyi. Terveenä.



Ei se minusta ihanteellista ole, mutta kyllä maailmaan mahtuu kaikenlaista ja elämän kirjo on moninainen.

Mielenkiinnosta kyselen otatko vehnänalkioöljyä?

tehdä lapset 15v vai 45v?

Luontoäidin kannalta ainakin valinta on selvä...

tehdä lapset 15v vai 45v? Luontoäidin kannalta ainakin valinta on selvä...

Luontoäidin kannalta valinta on todellakin selvä: Jos tulet raskaaksi, on luontoäiti kantansa selvästi ilmaissut. Luontoäidillä ei ole moraalia ymmärtää, että 15v ei äidiksi kykene, luontoäiti ymmärtää PELKKÄÄ biologiaa.

Itselläni kolme lasta, joista nuorimmaisen sain 44-vuotiaana. Enkä mikään teini ollut ne ensimmäiset synnyttäessänikään. Minun tuttavapiirissäni on muutama nuori äiti, joilla vammainen lapsi, mutta ei yhtään vanhaa äitiä, joilla vammainen lapsi. Paitsi sellaisia, joiden vammainen lapsi on jo itsekin aikuinen eli äitinsä on heidät synnyttänyt nuorena.



Meillä nuorimman ja keskimmäisen lapsen ikäeroksi tuli 8 vuotta eli olohan minulla oli kuin ensisynnyttäjällä konsanaan ;) Olen nauttinut tällä viimeisellä kierroksella äitiydestäni täysin rinnoin eikä yövalvominenkaan ole rasittanut. Ja sisaruksetkin olivat pikkuisesta onnessaan vaikka juuri pahinta uhmaikäkautta elellään :D

yli 60-vuotiaana?



Ja vauvakuumehan voi tulla aina uudestaan ja uudestaan -mitä siitä sitten. Kai järkeäkin voi käyttää?

Mä olen 34 v eli en ilmeisesti liian vanha äidiksi ja vauvakuumettakin on jonkin asteista, mutta järjellä ajateltuna sanon EI. Meillä kun on jo 4 lasta ja aina jää vauvakuume päälle. Vauvakuume on vain luonnon keino jotta ihmiset lisäntyis. Käytä järkeä.



Ja kyllä olet mielestäni liian vanha yrittämään raskautta. Ennen kuin tärppää ja vauva syntyy olet jo lähes 50... Ja siitä se vasta alkaa -lapsia kun pitää jaksaa kasvattaa parikymmentä vuotta (olisit lopussa jo lähes 70...) ja senkään jälkeen ei ole suotavaa että lapsi joutuu hoitamaan heti omia vanhempiaan.

Ei se, että sinä et jaksaisi teiniä 60-vuotiaana sitä tarkoita, että kaikki muutkin jo nääkähtäneinä haudan partaalla 60v nuokkuvat! Ihmiset ovat erilaisia! Itse tapasin vastikään ylioppilasjuhlilla 64v naisen, joka juoksee puolimaratoneja ja maratoneja nelikymppisten MIESTEN sarjassa ja on jopa siellä voittanutkin! Ehkä sekin muija jaksaisi teiniä vielä katsoa :D

T: 33

vaan ihan muunlaista jaksamista.



Vai meinaatko että sen perässä tarvii jaksaa juosta?



Ja vaikka olen nyt 34-vuotiaana hyvässä kunnossa en voi sitä tietää olenko 30 vuoden päästä sitä.

Oma äitini ja anoppini ovat melkein 60-vuotiaita ja vaikka ovatkin liikkuvaa sorttia ja normaalipainoisia ja terveitä niin eivät jaksa samalla tavalla kuin esim. minä.



P.S. Kukaan meistä ei juokse maratoneja

Niin, olen jo arvokkaan 44 vuoden ikään päässyt vanhaemäntä. olen tämän talon emäntä, lapsettomaksi jäänyt. tässä minä näitä muita ihmisiä koitan parhaani mukaan paimentaa ja ohjata elämän poluilla. toisinaan se on kovin vaikeaa.



mutta sinulle, arvoisia ikätoveri, minuakin ansiokkaampaan ikään päässyt neito, sanoisin seuraavat viisauden sanat.



ANNA PALAA SISKO! Niin kauan kuin on munasoluja, kohtu ja spermaa saatavilla, on toivoa!



*kiähkiähkäh*

vaan ihan muunlaista jaksamista. Vai meinaatko että sen perässä tarvii jaksaa juosta? Ja vaikka olen nyt 34-vuotiaana hyvässä kunnossa en voi sitä tietää olenko 30 vuoden päästä sitä. Oma äitini ja anoppini ovat melkein 60-vuotiaita ja vaikka ovatkin liikkuvaa sorttia ja normaalipainoisia ja terveitä niin eivät jaksa samalla tavalla kuin esim. minä. P.S. Kukaan meistä ei juokse maratoneja

Enemmän tässä päätä tarvitaan kuin reisiä ja pohkeita.

ja pahoin pelkään, että olen vahinko-raskaana:/kierukka otettiin pois ja joku on mennyt vikaan pillereiden kanssa. Nyt on kaikki oireet, en uskalla testata. Apua, ikä-äidiksi kääk.

Jos oma terveys kestää. Itse sain kolmannen vähän alle nelikymppisenä, ja yllättäen oli jos jonkinlaista häikkää kaikessa (siis itsellä). Aikaisemmat raskaudet, synnytykset ja vauva-aika menneet hyvin, nyt kaikki meni pieleen... Lapsella onneksi kaikki ihan hyvin nyt, mutta itse en missään tapauksessa enää laittautuisi raskaaksi. Se olisi oman kehon kiusaamista.



Mutta tosiaan: ehkä olet paremmassa kunnossa. Ja ainahan nämä on tapauskohtaisia asioita. Noihin lapsen riskeihin on olemassa myös ne seulonnat, eli down, minkä riski erityisesti nousee, löytyy aika hyvin seuloissa. Sittenhän sen voi abortoida, jos tahtoo...

Höpöhöpö. Useimpiin sairauksiin ja vammoihin ei ole sen suurempaa riskiä kuin nuoremmillakaan. Downiin on jo reilusti kohonnut riski, mutta ei sekään mikään mahdoton. Ja toisaalta eihän se downkaan mikään maailmanloppu ole.

Ja ne muut kromosomipoikkeamat sitten ovat inhottavia. Suurin osa vakavista poikkeamista kyllä aiheuttaa keskenmenon (joten keskenmenoriskikin on suurempi), mutta en itse kyllä haluaisi synnyttää kromosomistoltaan niin pahasti poikkeavaa lasta, että tämä ei pystyisi elämään kuin muutaman kuukauden/vuoden täysin avustettuna koneilla.

Mielenkiinnosta kyselen otatko vehnänalkioöljyä?

En ota,E-vitamiinia kylläkin.

60v:nä murkun kanssa, on eri asia, onko vielä jaksamassa. Mitä pitemmälle eletään, syövät yms. tappavat taudit yleistyvät. Ei olisi mukavaa lapselle jäädä orvoksi. Luonto on hoitanut niin, että mitä enemmän ikää tulee sitä todennäköisemmin sairastumme johonkin ja kuolemme ja temme tilaa uusille yksilöille.



Minusta on itsekästä hankkia lapsi, joka saattaa jäädä ilman turvaa.

älä enää tiineydy. Noloa tuollainen kun yli-ikäiset ämmät poikii.

ja kuopus on 2,5-vuotias.

Kolmannen olisin halunnut, mutta katsoin että ikä tuli vastaan.

ja vauvakuume vaan jatkuu ja jatkuu ja .....voi kun tärppäis

haluatko minun lapseni yksin huoltaja äidiksi