Akateeminen nainen ja kouluja käymätön mies?

eri mieltä... Akataamisilla on lastenhoitojutuista varmaan vaikka millaista kirjatietoa, mutta ei juuri käytännön kokemusta, koska eivät niitä lapsiaan itse hoida.

kaikista hyvätuloisimmat sellaisia, jotka eivät ole edes ylioppilaita. Yksi on kiinteistönvälittäjä ja toisella on raksafirma, ja molemmat tekee joka kuukausi jotain 5000-8000 euron tiliä, toisella oma firma, toinen myy kalliita asuntoja ja vetää hyvät provikat. Asuvat myös uudemmissa ja isoimmissa taloissa kuin yksikään tuntemani akateeminen.

Meillä ei varmasti olisi riittävästi yhteistä. Häpeäisin häntä ystävien ja sukulaisten edessä. Perhetaustat olisi aivan erilaiset. Ennen pitkää huomaisin että kaikki arvotkin ovat erilaiset. (Alkaen koulutuksen arvostuksesta...) Minua alkaisi ärsyttää miehen sivistymättömyys ja lahjattomuus, koska itse olen monilahjakas ja puhun kuutta kieltä. Hetken aikaa voisi toimia seksisuhteena, mutta ei siitä olisi pidemmän päälle parisuhteeksi asti.

Ei onnistunut, vaikka kuinka rakastin ja yritin kaikkeni. Sain hävetä monta kertaa tilanteita, joissa miehellä ei ollut tilannetajua ollenkaan tai hän käyttäytyi sopimattomasti. Toki tuo on pitkälti myös luonnekysymys enkä siksi halua missään nimessä yleistää. Mies myös usein halveksi akateemisia, joten koin sen loukkaukseksi myös itseäni kohtaan. Hän ei vauvautunut käymään edes ammattikoulua loppuun. Pitemmän päälle meitä ei yhdistänyt mikään. Ei ollut yhteisiä keskustelunaiheita ja toisaalta mies kyseenalaisti, miksi pitäisi mistään sen erityisemmin edes keskustella. Tykkään kovasti keskustella ja pohtia erilaisia aiheita, joten mukavan alkuhuuman jälkeen suhde meni karille. Miestä ärsytti akateemiset juhlat ja tavat ja halusi estää minua ostallistumasta niihin. Hän ei halunnut käydä ulkomailla, koska ei osaa kieliä eikä tajua, miten joku voi olla kiinnostunut eri maiden kulttuureista, kaupunkiarkkitehtuurista, taiteesta, eksoottisista ruuista jne... Miehen mielestä nainen hoitaa lapset ja kotityöt... Voi miten vanhanaikaista ajattelua. Onneksi tajusin viheltää suhteen poikki ajoissa.



Etsin itselleni miehen, joka ajattelee elämästä ja asioista samalla tavalla ja olen onnellinen hänen kanssaan. Arki ei suju, jos ei ole yhteisiä mielenkiinnon ja keskustelun aiheita.



Sanon vaan, että kokeilkaa. Toisilla onnistuu ja toisilla ei.

miten "akateeminen" olet. Mä en henkilökohtaisesti voisi kuvitella jakavani elämääni semmoisen miehen kanssa, joka ei ajattele akateemisen kriittisesti. Pelkkä yliopistokoulutus ei kuitenkaan takaa sitä, että tuo olisi jotenkin hirveän tärkeä arvo elämässä.

Mulla on YO-koulutettua 2 ystävää, jotka on naimisissa ei-koulutettujen miesten kanssa. Toinen noista naisista onkin juuri semmoinen, ettei hänelle se sivistys, älyllisyys ja lähdekriittisyys ole niin tärkeitä asioita elämässä. Toinen taas on, ja veikkaankin, että heidän liittonsa päätyy valitettavasti lähivuosina eroon.

Mä huudan heti poikkeuksena. Mä rakastan duunariani ja pidän erittäin tärkeänä omaa lähdekriittisyyttäni ja arvostan itsessäni kyltymätöntä tiedonjanoani. Miehen kanssa pohditaan harvoin yhteiskunnallisia ongelmia ja jos pohditaan niin yleensä voisin väitellä hänet suohon mielipiteineen alta minuutin. Olen oppinut antamaan hänelle tiivistetyn faktapaketin keskusteltavasta aiheesta ja hän on oppinut ottamaan sen vastaan.

Mieheni osaa paljon asioita joita minä en osaa enkä viitsi edes opetella. Se että haluan tietää asioista, olen lähdekriittinen ja tiedonjanoinen ei tee minusta parempaa kuin heistä, ketkä eivät ole. Lähdekritiikin puute osuu yleensä omaan nilkkaan jossain vaiheessa, ei mun ongelma. Mutta luulen että tässä tarkoitetaan "akateemisuudella" jotain muuta kun sanotaan... ja sellaisia akateemisia en voi sietää.

vastaus semmoiseen viestiin, jossa kerrotaan siitä, mitä minä henkilökohtaisesti arvostan. Sulle on ok, että yhteiskunnallisia ongelmia pohditaan harvoin, mulle ei, haluan keskustella niistä joka päivä. Sulle on ok, että annat miehellesi faktapaketin, musta on kiva, kun mies tietää asiat jo.

Mä puhuin itsestäni, en yrittänyt soveltaa teoriaa kaikkiin muihin, esim. suhun tai ketjun aloittajaan, ja sen yritin tuodakin ilmi.

Tuostahan siinä on kysymys. En itsekään haluaisi alkaa kouluttaa omaa miestäni vaan pidän siitä, että hän jo tietää asioita. Tasavertainen kumppani ja puoliso ei pidä olla kotona joku koulutettava teini, jolle jaellaan faktapaketteja... Puoliso on tasavertainen keskustelija, jonka kanssa on kiva keskustella esimerkiksi yhteiskuntaa koskevista asioista.

kaikista hyvätuloisimmat sellaisia, jotka eivät ole edes ylioppilaita. Yksi on kiinteistönvälittäjä ja toisella on raksafirma, ja molemmat tekee joka kuukausi jotain 5000-8000 euron tiliä, toisella oma firma, toinen myy kalliita asuntoja ja vetää hyvät provikat. Asuvat myös uudemmissa ja isoimmissa taloissa kuin yksikään tuntemani akateeminen.

Moni duunarimies pesee minut palkan suuruudessa mennen tullen. Vuokralla asustellaan, vaikka olemme molemmat maistereita. Miestä en ole varallisuuden tai koulutuksen perusteella valinnut. Tulojen tai koulutuksen perusteella ei voi arvoida ihmistä.

Minusta oikein moukkien moukka on esim. Toivo Sukari, jolla kyllä rahaa riittää. Kyllä hän varmaan samanlainen olisi, vaikka olisi tullut käyneeksi jotain koulujakin. Hänenkaltaisensa mies ei puolestaan pitäisi minusta.

..kaikkiin suuntiin tuntuu löytyvät, mikä on tässä asiassa hyvin luonnollista. Asia on nimittäin erittäin monimutkainen eikä siihen tietenkään ole olemassa yhtä totuutta.



Akateemisuutta ja akateemisia ihmisiä sekä duunariutta ja duunareita on HYVIN erilaisia (yllättäen..).



Lienee selvää, että jos duunari on "juntti", ei ole juuri kartalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu, ei omaa käytöstapoja jne., niin vaikeaahan se varmasti on. Toisaalta jos duunari on sellainen hyvässä mielessä remonttireiska, jolla on paljon sydämensivistystä ja sopivasti muuta sivistystä, niin mikä jottei. Tällaiset duunarit itse asiassa ovat usein monin tavoin varsin "hyviä ihmisiä", heillä on arvot kohdallaan jne.



TOisaalta akateemisuushan ei myöskään ihmisestä hirveästi kerro, ja akateemisia on niin monenlaisia. Jos kyseessä on tutkija/pohtija-akateeminen, niin silloin voi olla vaikeaa löytää yhteistä säveltä. Harvaa muuta kuin akateemista kiinnostaa päivät pääksytysten pohtia maailman menoa. Silloin varmasti on fiksuinta valita samantyyppinen ihminen, sillä muuten hommasta tulee raskasta puolin ja toisin.

..kaikkiin suuntiin tuntuu löytyvät, mikä on tässä asiassa hyvin luonnollista. Asia on nimittäin erittäin monimutkainen eikä siihen tietenkään ole olemassa yhtä totuutta.

Akateemisuutta ja akateemisia ihmisiä sekä duunariutta ja duunareita on HYVIN erilaisia (yllättäen..).

Lienee selvää, että jos duunari on "juntti", ei ole juuri kartalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu, ei omaa käytöstapoja jne., niin vaikeaahan se varmasti on. Toisaalta jos duunari on sellainen hyvässä mielessä remonttireiska, jolla on paljon sydämensivistystä ja sopivasti muuta sivistystä, niin mikä jottei. Tällaiset duunarit itse asiassa ovat usein monin tavoin varsin "hyviä ihmisiä", heillä on arvot kohdallaan jne.

TOisaalta akateemisuushan ei myöskään ihmisestä hirveästi kerro, ja akateemisia on niin monenlaisia. Jos kyseessä on tutkija/pohtija-akateeminen, niin silloin voi olla vaikeaa löytää yhteistä säveltä. Harvaa muuta kuin akateemista kiinnostaa päivät pääksytysten pohtia maailman menoa. Silloin varmasti on fiksuinta valita samantyyppinen ihminen, sillä muuten hommasta tulee raskasta puolin ja toisin.

juntteja löytyy. Kummallista kyllä, junttius liitetään aina duunareihin. Itse henk.kohtaisesti arvostan enemmän kädentaitoja kuin monen vuoden istumista koululuokassa. Mutta meitä on moneet junaan =)

Mulla jatkotutkintokin plakkarissa, mies ylioppilas. Mies tienaa erittäin paljon paremmin kuin minä, on töissä it-alalla vaativissa tehtävissä. Jos meidät pistäisi älykkyystestiin, niin mies voittaisi varmasti kirkkaasti. Mies on minua yleissivistyneempi ja matemaattisesti, taiteellisesti ja loogisessa ajattelussa, avaruudellisessa hahmottamisessa jne. lahjakkaampi. Minä "voittaisin" ehkä ainoastaan kielellisessä lahjakkuudessa, mutta tätäkin mieheltäni löytyy. Ei se koulutus autuaaksi tee.

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, ero tuli aivan muista syistä kuin koulutuserosta. Mies oli duunari, mutta sivistynyt duunari. Useimmat akateemiset ihmiset, joita olen tuntenut, jäävät toiseksi. Koulutustaso ei ole ratkaiseva, jos muuten ollaan samalla aaltopituudella.

Aluksi ehkä menee tovi, mutta sitten akka halutaan hellan ja nyrkin väliin...

Kummallista kyllä, junttius liitetään aina duunareihin. Itse henk.kohtaisesti arvostan enemmän kädentaitoja kuin monen vuoden istumista koululuokassa. Mutta meitä on moneet junaan =)

[/quote]

Junttius toki liitetään sen takia duunareihin, koska heitä se nyt vain enemmän koskee kuin akateemisia. Ei sen kummempaa. Ei kai kukaan olekaan väittänyt, ettei akateemisista juntteja löydy. Totta kai löytyy.



Minä arvostan niin kädentaitoja kuin kirjasivistystäkin. Näitä olennaisempaa on kuitenkin yleissivistys sekä arvot. Siis yksinkertaisesti, että ihmisellä on kohtuullisen laaja ymmärrys siitä, mitä maailmassa/yhteiskunnassa tapahtuu sekä hänellä on arvot kohdillaan (mm. perhe vs. työ jne.). Tuollaisia ihmisiä mahtuu niin duunareihin kuin akateemisiinkin.

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, ero tuli aivan muista syistä kuin koulutuserosta. Mies oli duunari, mutta sivistynyt duunari. Useimmat akateemiset ihmiset, joita olen tuntenut, jäävät toiseksi. Koulutustaso ei ole ratkaiseva, jos muuten ollaan samalla aaltopituudella.

Tästähän tässä on kysymys.

Itse henk.kohtaisesti arvostan enemmän kädentaitoja kuin monen vuoden istumista koululuokassa. Mutta meitä on moneet junaan =)

mainitsemaasi passiivista "istumista koululuokassa" ja kirjoitustyylistäsi päätellen olet tehnyt aivan oikean valinnan jättäytymällä sivuun sinua rasittavasta tiedonhankinnasta (vaativasta tiedeopiskelusta puhumattakaan. Vaikka kirjallinen ilmaisu ei olekaan sinun vahvuutesi niin olet varmasti ahkera fyysisen työntekijä. Teitäkin toki tarvitaan :).

suorittaneen miehen sivistyksellä. Olen 14 vuotta tehnyt dippainssien ja inssien kanssa töitä, ja suurimman osan sivistys ja tiedot maailmasta on samalla tasolla kuin perusamisten. Ei niitä edes kiinnosta, ne ei kyseenalaista mitään ja aivoissa liikkuu vain hyvin kapea-alaisesti asioita. Itse olen enemmän maailmanparantaja ja tykkään jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Nuo teknisten alojen miehet ei siihen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pysty. Olen seurustellutkin aikanaan muutaman teekkarin kanssa ja ollut naimisissa DI:n kanssa, ja kukaan näistä ei ollut mikään sivistynyt ihminen. Tottakai heillä peruskäytöstavat on ja äänestävätkin, mutta mitään ajatuksia ei ole juuri mistään ja ei edes kiinnostusta.



Toiseksi mua ihmetyttää tää akateemisten "piirien" suuren sivistyneen elämäntavan hehkuttaminen. Olen itse akateemisesta suvusta ja kaveripiiri on lähinnä akateemisia ihmisiä, joilla myös akateeminen perhetausta parissakin sukupolvessa. Ei me kukaan puhuta päivällispöydässä oopperasta tai kirjallisuudesta. Tai ehkä joskus, mutta enimmäkseen puhutaan ihan siitä, mitä joku on sanonut, mitä lapset on tehneet, miten menee töissä jne. Ihan tasan niitä samoja juttuja, joita puhuu kaikki muutkin ihmiset.

..kaikkiin suuntiin tuntuu löytyvät, mikä on tässä asiassa hyvin luonnollista. Asia on nimittäin erittäin monimutkainen eikä siihen tietenkään ole olemassa yhtä totuutta.

Akateemisuutta ja akateemisia ihmisiä sekä duunariutta ja duunareita on HYVIN erilaisia (yllättäen..).

Lienee selvää, että jos duunari on "juntti", ei ole juuri kartalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu, ei omaa käytöstapoja jne., niin vaikeaahan se varmasti on. Toisaalta jos duunari on sellainen hyvässä mielessä remonttireiska, jolla on paljon sydämensivistystä ja sopivasti muuta sivistystä, niin mikä jottei. Tällaiset duunarit itse asiassa ovat usein monin tavoin varsin "hyviä ihmisiä", heillä on arvot kohdallaan jne.

TOisaalta akateemisuushan ei myöskään ihmisestä hirveästi kerro, ja akateemisia on niin monenlaisia. Jos kyseessä on tutkija/pohtija-akateeminen, niin silloin voi olla vaikeaa löytää yhteistä säveltä. Harvaa muuta kuin akateemista kiinnostaa päivät pääksytysten pohtia maailman menoa. Silloin varmasti on fiksuinta valita samantyyppinen ihminen, sillä muuten hommasta tulee raskasta puolin ja toisin.

juntteja löytyy. Kummallista kyllä, junttius liitetään aina duunareihin. Itse henk.kohtaisesti arvostan enemmän kädentaitoja kuin monen vuoden istumista koululuokassa. Mutta meitä on moneet junaan =)

Eihän akateemisuus mitenkään sulje pois kädentaitoja. Teimme talommekin itse kappaletavarasta puolisoni kanssa emmekä ostaneet talopakettia. Koen akateemisuuden lähinnä siten, että kädentaitojen lisäksi on saanut myös teoriatietämyksen ja kyvyn hallita, tuottaa ja käsitellä uutta tietoa. Uuden tiedon soveltamista tarvitaan myös kädentaitojen hyödyntämisessä. Itse olen tällä hetkellä hyvin kiinnostunut puun käyttäytymisestä erilaisissa olosuhteissa ja käyttötarkoituksissa.

Mieheni on hyvin taitava monissa käytännön asioissa. Opettelee milloin mitäkin uusia tekniikoita, nikkaroi ja rakentelee. On teknisesti hyvin lahjakas ja aika taiteellinen. Koulutukseltaan mies on yhteiskuntatieteilijä. Minä olen stereotyyppisempi akateeminen: jos pitäisi verhot lyhentää, niin se jäisi kyllä miehen tehtäväksi (osaa nimittäin senkin homman). Arkiset kotityöt, raha-asioiden hoito, ruoanlaitto ja muu arjenhallinta sujuu meiltä molemmilta yhtä hyvin.

Itse olen FT, mies duunari. Koulutus sinänsä ei minusta vaikuta parisuhteeseemme millään lailla, paljon enemmän vaikuttaa esim. kotitausta. Meillä tulee yhteentörmäyksiä enemmän asioissa, jotka liittyvät erilaisiin taustoihimme. Toisen kotona on arvostettu käsillä tekemistä ja rehellistä työtä, toisen kodissa "lukeneisuutta" ja "sivistystä", epäkäytännöllisyys tulee sopivasti siinä ohessa. Olemme luovimalla löytäneet jonkinasteisen keskitien näiden välimaastosta, arvostaen molempia. Joskus tulee kinaa siitä, että käytännönläheisesti ajatteleva mies ei voi käsittää, miten joku ei tajua tavallisista ok-talon askareista mitään. Minä taas ärsyynnyn siitä, että mies pitää lukemista ajanhukkana. Pääasiassa olemme löytäneet näissäkin asioissa kompromisseja. Mieskin on kanssani samaa mieltä siitä, että lasten on hyvä opiskella niin pitkälle kuin heistä sopivalta tuntuu.



Lisäisin vielä, että aiempi liittoni akateemisen, saman alan miehen kanssa ei toiminut. Vaikka alkuun olikin hienoa, kun kotona oli samoista asioista kiinnostunut keskustelukumppani, ei se kantanut arkiasioiden sujumisessa mihinkään. Kun liitto alkoi rakoilla, se keskustelyhteyskin loppui, sitten ei ollut enää mitään. Nykyisessä liitossani sujuu arki, jos haluan keskustella "akateemisen henekevästi", keskustelen ystävieni kanssa.

Itse henk.kohtaisesti arvostan enemmän kädentaitoja kuin monen vuoden istumista koululuokassa. Mutta meitä on moneet junaan =)

mainitsemaasi passiivista "istumista koululuokassa" ja kirjoitustyylistäsi päätellen olet tehnyt aivan oikean valinnan jättäytymällä sivuun sinua rasittavasta tiedonhankinnasta (vaativasta tiedeopiskelusta puhumattakaan. Vaikka kirjallinen ilmaisu ei olekaan sinun vahvuutesi niin olet varmasti ahkera fyysisen työntekijä. Teitäkin toki tarvitaan :).

että olisin jättäytynyt sivuun. Sanoin vain, että arvostan enemmän kädentaitoja (tarkoittaa myös työn tekoa) kuin vuosikausien opiskelua. Nuo kun eivät sulje sitä pois, ettenkö itse olisi istunut koulun penkillä kauemmin kuin kolme vuotta =)

suorittaneen miehen sivistyksellä. Olen 14 vuotta tehnyt dippainssien ja inssien kanssa töitä, ja suurimman osan sivistys ja tiedot maailmasta on samalla tasolla kuin perusamisten. Ei niitä edes kiinnosta, ne ei kyseenalaista mitään ja aivoissa liikkuu vain hyvin kapea-alaisesti asioita. Itse olen enemmän maailmanparantaja ja tykkään jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Nuo teknisten alojen miehet ei siihen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pysty. Olen seurustellutkin aikanaan muutaman teekkarin kanssa ja ollut naimisissa DI:n kanssa, ja kukaan näistä ei ollut mikään sivistynyt ihminen. Tottakai heillä peruskäytöstavat on ja äänestävätkin, mutta mitään ajatuksia ei ole juuri mistään ja ei edes kiinnostusta. Toiseksi mua ihmetyttää tää akateemisten "piirien" suuren sivistyneen elämäntavan hehkuttaminen. Olen itse akateemisesta suvusta ja kaveripiiri on lähinnä akateemisia ihmisiä, joilla myös akateeminen perhetausta parissakin sukupolvessa. Ei me kukaan puhuta päivällispöydässä oopperasta tai kirjallisuudesta. Tai ehkä joskus, mutta enimmäkseen puhutaan ihan siitä, mitä joku on sanonut, mitä lapset on tehneet, miten menee töissä jne. Ihan tasan niitä samoja juttuja, joita puhuu kaikki muutkin ihmiset.

Aika rajoittunut käsitys sinulla on dippa insseistä. Siihenkin joukkoon mahtuu monenlaista tallaajaa ja Polilla voi opiskella hyvin monenlaisia pääaineita arkkitehtuurista sähkötekniikkaan. Oma DI-mieheni (tuta) on kyllä sivistynyt ja kiinnostunut laaja-alaisesti yhteiskunnasta. Samoin hänen Polilta valmistuneet kaverinsa. Vaikka itse olen yhteiskuntatieteilijä, jään usein esim. maailmanpolitiikan tuntemuksessa heistä jälkeen! :) En tiedä millä alalla olet töissä (ehkä aika teknisellä alalla), mutta minun tuntemani DI:t ovat kyllä varsin fiksua porukkaa, eikä tämä päde ainoastaan kapeaan omaan sektoriin.

Ja tuohon toiseen kohtaan kommenttina, että ei se mielestäni ole niinkään olennaista mitä puhuu vaan miten. Kyllä sen usein huomaa ihmisestä vähän aikaa juteltuaan, että miten laajalti hän ymmärtää asioita, minkälaiset arvot hänellä on ja katsooko hän asioita vaan siitä yhdestä suppeasta näkövinkkelistä.