Akateeminen nainen ja kouluja käymätön mies?

Tilanne vaatii mieheltä tavallista vahvempaa itsetuntoa. Valitettavan moni sinänsä hyvä liittoo päättyy eroon siksi, että mies ei kestä paremmin koulutettua ja paremmin ansaitsevaa naista.

se akateemisuus nyt mikään tae paremmasta palkasta ole. Aika typerää edes ajatella niin. T: paljon (putki)miestään vähemmän tienaava akateeminen

Aluksi ehkä menee tovi, mutta sitten akka halutaan hellan ja nyrkin väliin...

että yleensä se on se nainen, joka ihan itse sinne hellan ja nyrkin väliin (=kotiäidiksi) haluaa.

ole tajunneet, että miesten silmissä naisten ainoa arvo on lähinnä nuoruus ja ulkonäkö. Keski- ikäinenkin mies ottaa mieluummin kolmekymppisen citymarketin kassan kuin 55- vuotiaan kirurginaisen. Sittenpähän huomaatte, että teidän "vaatimuksilla" ei tee yhtään mitään kun ette itse kelpaa kellekään ihan vain siksi, että ulkonäkönne on muuttunut epäviehättäväksi iän myötä. Miehet eivät välttämättä tajua tätä itsekään, kun ihmiset eivät yleensä osaa ajatella sitä faktaa, että vanhenevat joskus yli viisikymppisiksi. Mutta onneksi elämän ainoa sisältö ei kellään ole mies, joten sen puute ei lie ketään tule haittaamaan. Mutta siinä iässä anelette siltä nuorelta duunarilta, että ostais teille drinksun, mutta eipä sitä kiinnosta.

En tajunnut. Onko se sittarin kassa sitten 55-vuotiaana houkuttelevampi kumppani kuin kolmekymppinen kirurgi?

En tajunnut. Onko se sittarin kassa sitten 55-vuotiaana houkuttelevampi kumppani kuin kolmekymppinen kirurgi?

vaan se kolmekymppinen on aina houkuttelevampi, vaikka 55- vuotias olisi miten rikas ja koulutettu tahansa, koska kolmekymppisellä on nuoruus ja ulkonäkö tallella (yleensä). Jos sitten pitäis valita 55- vuotiaiden keskuudesta, niin toki se kirurgi on silloin parempi, mutta yleensä tuonikäiset saavat olla ihan rauhassa joka tapauksessa.

Eli kolmekymppisenä pitäisi valita mahdollisimman epähaluttava mies, jotta voi nauttia tästä vielä kolmenkymmenen vuoden päästäkin, kun ukko ei muitakaan saa? Kun vaatimuksia ei saa olla, olisiko siivelläelävä väkivaltainen juoppo ihan koulutuksesta riippumatta hyvä valinta?

Eli kolmekymppisenä pitäisi valita mahdollisimman epähaluttava mies, jotta voi nauttia tästä vielä kolmenkymmenen vuoden päästäkin, kun ukko ei muitakaan saa? Kun vaatimuksia ei saa olla, olisiko siivelläelävä väkivaltainen juoppo ihan koulutuksesta riippumatta hyvä valinta?

vaan jos nyt ei tajua totuutta siitä, miksi ylipäätään on miehen onnistunut saamaan, niin se voi olla rankkaa tajuta sitten ikääntyessä. Että ei sillä niin kauheasti ole arvoa, vaikka olisi miten fiksu tai koulutettu, nuoremmat on aina nuorempia.

Meillä ei varmasti olisi riittävästi yhteistä. Häpeäisin häntä ystävien ja sukulaisten edessä. Perhetaustat olisi aivan erilaiset. Ennen pitkää huomaisin että kaikki arvotkin ovat erilaiset. (Alkaen koulutuksen arvostuksesta...) Minua alkaisi ärsyttää miehen sivistymättömyys ja lahjattomuus, koska itse olen monilahjakas ja puhun kuutta kieltä. Hetken aikaa voisi toimia seksisuhteena, mutta ei siitä olisi pidemmän päälle parisuhteeksi asti.

Ja perhetaustastakaan se ei välttämättä kerro yhtään mitään. Anteeksi, mutta tämä sun tekstisi antaa kuvan yksinkertaisesta ihmisestä, jolla on pissi noussut päähän ;D.

Mutta ap:lle. Mä tiedän monia tuollaisia pareja. Yksi on lääkäri-duunari pariskunta - ja ovat olleet onnellisia jo vuosikymmeniä. Meillä itsellämmekin näin on ja hyvin on mennyt jo 12 vuotta.

Mun mieheni on älykäs ja hyvässä työssä. Harrastus on vienyt miehen ajan (nuorena ja nytkin osittain) ja opiskelut ovat sitten jääneet vähemmälle.

Meillä riittää yhteisiä kiinnostuksen aiheita ja keskusteltavaa. Mieheni vanhemmat ovat varakkaita ja hyvinkoulutettuja - ja mieheni veli väitteli juuri tohtoriksi, joten ei tarvitse sukuakaan hävetä ;D.

Diplomi-insinoorit ovatkin ihan omien kokemusten perusteella akateemisista eniten duunarien kaltaisia sivistysmielessä. Heitä otetaan sisään niin paljon ja koulutus on sen sorttista että ns. laajempaa näkemystä ei välttämättä synny.

Diplomi-Insinööri vs muut jankkaukseksi.



Itse olen mies-diplomi-insinööri ja allalla jossa meitä on paljon, myös nais-dippoja. Olen töissä tehdasmaisessa ympäristössa. Täällä on myös duunareita, filosofeja, keskiasteen koulutuksen saaneita, jopa lääkäreitä, (filosofian) tohtoreitakin ihan lähipiirissä.



Minun on hyvin vaikea kategorisoida ketään oikeastaan mihinkään ryhmään. Duunareista löytyy todella hienoja ajattelijoita, maailaa hyvin seuraavia, mutta myös niitä jotka eivät ole niin hyvin perilla asioista. Mutta samaa tuntuu löytyvän kaikista ryhmistä. Kolutuksella ja koulutustaustalla VOI olla jonkinlainen vaikutus miten ympäristöään hahmottaa ja ajattelee.



Toisaalta myös se oma ajatusmaailma/mallit/taustat "minuus" ohjaa ,ainakin jossain määrin, koulutuksellista suuntautumista ja ammattiin hakeutumista.



Ihminen muuttuu koko ajan läpi elämän. aika harva on 15 vuotiaana sama kuin 30 vuotiaana ... eletty elämä kokemukset, oman elämän kriisit ja draamat muokkaavat minäkuvaa, sitä miksi me olemme kasvaneet ja olemme tässä ja nyt.



Mitä taas tulee kysymykseen voiko olla akateeminen+duunari pariskunta? kyllä voi. Joissain tilanteissa ja joskus se voi aiheuttaa ulkopuolisia paineita tai puolisoiden taustat voivat vaikuttaa suhteeseen, kuten tämäkin keskustelu jakysymys jossain määrin osoittaa.



Itse tunnen monia onnellisia pariskuntia joiden koulutustaustat ovat hyvin erilaiset ja taas onnettomia pariskuntia joilla on samantaustainen koulutus mutta tunne myös akateemisia ja ei akateemisia perheita joilla menee hyvin, huonosti tai jotain siltä väliltä.



Jos ihmiset sopivat muuten yhteen, en näe tai koe että koulutustaustoilla/eroilla olisi suoranaisesti vaikutusta.