Akateeminen nainen ja kouluja käymätön mies?

ja sydämensivistys ei kulje käsi kädessä tämän keskustelun perusteella.

mieheni taas ammattikoulun käynyt duunari. Kuitenkin hän lukee kirjoja todella paljon, on kiinnostunut asioista ja hänellä on parempi kielitaito kuin minulla. En ole koskaan kokenut ongelmaksi keskustella hänen kanssaan vaikkapa yhteiskunnallisista asioista.



Se, millä on suuri merkitys minulle, on mieheni käytännöllisyys. Hän osaa remontoida kotiamme ja kaikenlaiset työkalut pysyvät kädessä. Seurustelin kerran akateemisen miehen kanssa, joka ei osannut koota itselleen kirjahyllyä... En siis voisi kuvitella itselleni miestä, joka olisi täysin tumpelo tuollaisissa hommissa :)



Ei sillä koulutuksella ole siis minulle merkitystä, kyllä ihan muut asiat ratkaisevat. Duunareita on moneen lähtöön, samoin kuin akateemisiakin.

fiksuja keskusteluja tai muuten säkenöivän älykäs.

Tunnen paljon akateemisia, jotka eivät osaa edes keskustella. Tutkinnon nyt voi suorittaa, jos osaa sen oman alueensa. Sitten tunnen paljon fiksuja ei-akateemisia ihmisiä, jotka osaavat keskustella, heillä on fiksuja mielipiteitä jne.



Kirjoituksestasi päätellen olet pirjotavallinen, joka varsin hyvin pärjää fiksun ei-akateemisen miehen kanssa.

Ollaan molemmat akateemisia, mutta en pitäisi koulutuseroa esteenä suhteelle. Asenteet voivat olla este. Jotkut koulutetut ( ei ole itselläni tällaisia läheisiä) eivät arvosta lainkaan alemmin koulutettuja. Toisaalta monet käytännönläheisemmin koulutetut vaetijakurssin käyneestä siihen dippainssiin halveksuvat kaltaiseni humanistin koulutusta ihan päin kasvoja. En sietäisi puolisoa, joka ei hyväksy näinkin ratkaisevia valintoja tai pilkkaa koulutustani, työtäni, palkkaani tai ystävieni tapaa keskustella.

Kaverin mies on kouluttamaton juntti. Kunnianhimoinen silti ja se näkyy jatkuvana vaimonsa koulutuksen aliarviointina ja työn pitämisenä istuskeluna vs. hänen oikeat työnsä. Kauhea kompleksi omasta koulutustasostaan ja on vielä mustasukkainenkin, kun luulee vaimonsa iskevän jonkun koulutetun "pellen" töistä.

Sitten taas munkin mies on kouluttamaton, mutta arvostaa mun koulutusta ja itsekin kehittää itseään. Hän kannustaa aina työasioissa. Mies on musta älykäs ja yleissivistys on monia akateemisia parempi. Hän lukee paljon, seuraa aikaansa jne. Ja se akateeminen lähdekriittisyys? Sitä ei monillakaan akateemisilla miehillä ole, koska useimmat akateemiset miehet on putkiaivoilla varustettuja insinöörejä. (DI)

suurempi kuin mulle, akateemiselle naiselle. Eniten harmittaa sellanen hyökkäävä asenne "kyllä mä tiedän paljon vaikken ookkaan lukenut" joka sylkäistään melkein ensi treffeillä akateemisen kumppanin silmille "älä arvostele minua"-katseen saattelemana, vaikka itse en olisi kiinnittänyt koulutukseemme mitään huomiota! Toinen matalakoulutetun paljon käyttämä fraasi on "koulutus ei kerro ihmisestä mitään".



Eräs alkoi vaahdoten luetella kaikki täydennyskoulutuskurssinsa vain sen vuoksi että pelkäsi minun pitävän häntä pelkän ammattikoulun käyneenä liian matalakoulutettuna. Sen listan kuunteleminen oli aika outoa.



No erään duunarin kanssa deittailu päättyi siihen että hänellä oli mahdoton into todistaa minulle mitä kaikkea hän tiesi ja väliin arvaili mitä minä en varmasti tiedä. Lapsellista touhua, enkä kokemusteni vuoksi enää halua deittailla yhtä huonoitsetuntoisia duunareita.

Duunarimiehet usein ihailee ja haluaa akateemisia naisia -teoriassa. Sitten ne ei kuitenkaan kestä sitä, että nainen on niitä koulutetumpi vaan tulee se alemmuudentunne. Jos sulla on tarpeeksi hyväitsetuntoinen duunarimies niin voi toimia, muuten ei!

Mies on kuitenkin sydämeltään sivistynyt, sekä myös lähdekriittinen ihan luonnostaan. Arvostaa yliopiston käyneitä, joten ei ole ristiriitoja syntynyt. Hyvin pyyhkii.



Ex oli myös melko kouluttamaton, "vain" lukion käynyt juuri ja juuri ylioppilaaksi päässyt.

Hän oli myös ihan ok, mutta ei arvostanut yliopistokoulutusta lainkaan.

miehellä ei kovin kummoista koulutusta ole, mutta kyllä älylliseen keskusteluun täytyy pystyä, muuten olisin jättänyt jo vuosia sitten. Raha tietysti voi tulla ongelmaksi, tienaan 50 % enemmän kuin mies ja ajoittain se ottaa koville, kun kokee perinteisesti, että perheen elättäminen on miehen tehtävä

Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä tässä asiassa!

Mitä olen lähipiiristä nähnyt niin ei se koulutusero ainakaan auta suhteen lujittumista. Riippuu vähän perhetaustoistakin ja kaveripiireistä. Jos toinen on akateemisesta perheestä ja kaikki kaverit akateemisia ja toinen duunaritaustainen duunari niin veikkaan ettei homma toimi pidemmällä tähtäimellä kovinkaan todennäköisesti. Taustat kuitenkin vaikuttavat niin vahvasti elämänkokemuksiin, ajattelumalliin, arvoihin ym että niistä voi olla vaikea päästä yli. Akateeminen duunitaustainen taas saattaa hyvinkin arvostaa ja ymmärtää duunaria paremmin.



Itse olen akateeminen ja naimisissa akateemisen miehen kanssa. Jotain ei-koulutettuja exiä minulla on ollut, mutta täytyy sanoa että koulutusero kyllä häiritsi. Jos kerran olen itseltäni vaatinut akateemista loppututkintoa, miksen vaatisi sitä mieheltäni?

Erot eivät ehkä ole niin suuria kuin ap:llä, koska



- mies on erittäin älykäs, ja ymmärtää kyllä ku selitän sille yhteiskunnan toimintaan liittyviä asioita (olen siis yhteiskuntatieteilijä). On ajattelussaan paljon suoraviivaisempi, eikä taatusti kykenisi "akateemistasoiseen analyysiin", mutta on siis kuitenkin erittäin fiksu, tietää paljon asioista jne.



- mies on kouluttautumattomuudestaan huolimatta ns. hyvissä töissä. Ymmärtää siis hyvin sen, että työ vaatii joskus vähän enemmän, ja että töihin pitää oikeasti voida keskittyä



- meillä on samanlaiset (punavihreät) arvot. Tämä on minulle tärkeää, en voisi olla naimisissa persun kanssa.



Kyllä varmasti voi onnistua sellainenkin liitto, jossa toinen on enemmän ja toinen vähemmän koulutettu. Uskoisin että liiton onnistuminen on ennemmin kiinni sellaisista asioista kuin arvoista tms. Mutta jos katsotaan tilastollisesti niin varmasti eri koulutustaustoista, aivan kuten eri kulttuureista tai erilaisista luokkataustoista tulevilla ihmisillä on enemmän haasteita kuin samanlaisista lähtökohdista ponnistavilla. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi :)

eihän sillä ap:llä nyt niin kärjistetty tilanne ollutkaan. Luin viestin uudestaan ja siinahän luki ihan selvästi että mies on fiksu ym. Stereotypiat varmaan taas puhuu kun "luin" että mies ei ole niin kovin fiksu tms.



Sinulle, joka "vaadit mieheltäsi akateemista tutkintoa", kysyisin, eikä tuo ole vähän pinnallista? Onhan elämässä muitakin arvokkaita asioita ja muutakin saavutettavaa kuin se tutkinto. Eikä se yksiselitteisesti vielä kerro ihmisestä mitään. Paras ystäväni on ns. huippuälykäs (äo korkeampi kuin suurimmalla osalla Mensan jäsenistä), ja hänellä on toisen asteen tutkinto sosiaalialalle. Tekee mielekästä työtä jossa viihtyy.



Itse olen "henkeen ja vereen" akateeminen, eli arvostan hyvin paljon akateemista sivistystä, mutta ymmärrän silti että kaikki eivät ole samanlaisia, ja lahjakkuutta on monenlaista.



t. 5 (?)

Tilanne vaatii mieheltä tavallista vahvempaa itsetuntoa. Valitettavan moni sinänsä hyvä liittoo päättyy eroon siksi, että mies ei kestä paremmin koulutettua ja paremmin ansaitsevaa naista. Käytännössä se ilmenee vähättelynä, moittimisena, toisarvoisiin asioihin huomion kiinnittämisenä.



Voi olla, että samat seremoniat mies tekisi siinäkin tapauksessa, että nainen olisi täysin kouluttamaton.



Tärkeämpää on muuten yhteiset arvot, yhteiset keskustelunaiheet ja muu yhteinen elämä. Jos toisen työkaverit, suku ja ystävät ovat erittäin akateemisia, ehdottamasti korkeampaa kulttuuria harrastavaa sivistyneistöä, toisen taas korostetun sivistymättömiä "duunareita", niin ei tule onnistumaan.



Pelkkä vähäinen koulutus ei ole mikään haitta, jos mies on muuten kiinnostunut elämästä, maailmasta ja asioista. Mutta eivät kaikki akateemisetkaan sen "sivistyneempiä" aina ole, ovatpa vain suorittaneet ammatin saamiseksi välttämättömät opinnot.

Sinulle, joka "vaadit mieheltäsi akateemista tutkintoa", kysyisin, eikä tuo ole vähän pinnallista? Onhan elämässä muitakin arvokkaita asioita ja muutakin saavutettavaa kuin se tutkinto. Eikä se yksiselitteisesti vielä kerro ihmisestä mitään.

En sanonut, että se koulutus on ainut asia jota seurustelukumppanilta olen "vaatinut". Ei se koulutus yksin riitä vaan pitää olla sivistystä, hyvät käytöstavat, kunnioitusta yms yms. Onneksi löysin akateemisten miesten keskuudesta sen miehen jonka halusin. Aikaisempien kokemusten perusteella voin sanoa, että samanlainen koulutustasomme ja samanlaiset perhetaustamme ja ystäväpiirit ovat lujittaneet suhdettamme paljon. Duunariperheeseen meno olisi ollut tosi outoa, koska itse olen niin erilaisesta taustasta lähtöisin.

Minä, vaimo, olen akateemisesti kouluttautunut, mutta mieheni on käynyt ammattikoulun. Silti hän on valtion virkamies, vanhempi kuin minä ja tienaa enempi kuin minä. Miehelläni on parempi kielitaito kuin minulla ja hän on musikaalisesti sekä matemaattisesti lahjakkaampi kuin minä.

Minä taas olen visuaalisempi, lahjakkaampi kirjallisesti ilmaisemaan itseäni ja olen oman alani töissä. Tulevaisuudessa ehkä tulen tienaamaan enemmän kuin hän.



Meillä on kuitenkin paljon yhteistä. Perheidemme sosioekonominen tausta on melko samanlainen, maaseutu-city asuinkuntarakenteemme on aina ollut melko samanlaiset. Jaamme samankaltaisi poliittisia ajatuksia ja meillä on samankaltainen usko Jumalaan. Ajatuksemme lasten kasvatuksesta ovat yhteneväiset jne.



Moni asia siis ratkaisee. Jos sinulle koulutukseen liitettävä status merkitsee paljon, se tulisi varmasti huomioida mielitiettyään valitessa.



Tosin meilläkin on riitoja ollut. Ei balanssia voi taata etukäteen vaan yhdessä elämällä.

taakseen jättää, sen edestä löytää (kouluttamattomuus siis).



Otan osaa.

vaikka toimitusjohtaja, jolla useita alaisia. Tekisikö se kouluttamattomasta miehestä "fiksumman" jos hän ei tekisi perinteisiä duunaritöitä?

kuin minä. Tästä ei ole kuitenkaan tullut ongelmia, koska mies on ihan sinut asian kanssa.



Entinen mies ei mitenkään kestänyt yliopisto-opiskelujani, vaan mollasi niitä koko ajan.

Vanhemmillani ei toiminut. Isäni oli kyllä ylpeä äidistäni, mutta kotona perheen kuullen mollasi tätä ja yritti kaikin tavoin päteä. Haukkui äitiä, kun tämä ei ehtinyt hoitaa kotia eikä keskittynyt tavallisiin naisten juttuihin kuten siivoamiseen ja pihan pitämiseen siistinä.

Isä siis oli käynyt kansakoulun ja äiti luki yliopistotutkinnon. Erosivat 30 vuoden jälkeen.



Olen itsekin avioitunut vähän huonomman koulutustason miehen kanssa. Mies on yo-merkonomi ja mulla on maisterin tutkinto. Ongelmia tulee lähinnä keskusteltaessa. Mies ei osaa ajatella asioita kovin syvällisesti ja analyyttisesti ja yleistää helposti. Lisäksi hän tuntuu todellisuudessa vastustavan sitä, että opiskelisin lisää tai etenisin urallani. Kun puhumme asiasta, hän sanoo kannustavansa minua, mutta kotona en saa minkäänlaista työrauhaa siihen, että lukisin tai tekisin kotitehtäviä, joten käytännössä siitä ei ole tullut mitään. Lapsenhoito on ollut pitkälti minun tehtäväni, koska mies ei osaa kuunnella lapsen tarpeita.

Tai ei voi sanoa, että mies ei olisi kouluttautunut - on mutta paljon vähemmän kuin minä. Sanoisin, kuten muutkin tässä jo minua ennen, että riippuu siitä millainen ihminen on muuten.



Meillä törmäyksiä tulee lähinnä siitä, että miehellä on aika erilaiset taustat kuin minulla. Hänen vanhempansa ja sisaruksensakaan eivät ole kovin koulutettuja ja joskus tuntuu, että heidän ajatusmaailmansa on todella kaukana omastani. En esimerkiksi usko, että kukaan pidemmälle kouluttautunut ihminen uskoo kritiikittä sellaisiin lastenhoitojuttuihin tai muuhun huuhaahan kuin anoppini ja kälyni.