Akateeminen nainen ja kouluja käymätön mies?

huono koulutus ei automaattisesti tarkoita että olisi tyhmä ja tietämätön. Mulla on kohta kaksikin yliopistotutkintoa, ja tunnen monia fiksuja ihmisiä joilla on huono koulutus. Esimerkiksi muutama hyvä kaveri. Ja toisaalta..ei hyvvä koulutus myöskään automaattisesti tee ihmisestä fiksua, tiedotkin saattavat olla vain melko kapealta alalta eikä yleissivistystä ollenkaan.



Se, toimiiko liitto, riippuu ihan muista asioista kuin koulutuksesta.



Ja minusta on muuten melko sivistymätöntä arvottaa ihmisiä koulutuksen pituuden perusteella..

kaikkia kommentteja, mutta 23 oli ihan kuin meillä silloin aikanaan.



t. 24

ap:lla.



Tuleeko mahdollisimman samankaltaisista ihmisestä hyvä pari vai täydentävätkö erilaiset toisiaan?



No ainahan ei naisille riitä, että olisi kaikki hyvät puoliso-ominaisuudet, mutta ei sitten osaa väitellä henkevästi emansipaatiosta tms. Osaan hyvin kuvitella, että tuosta saadaan oikea ongelma.



Luulisin ja väittäisin, että jos mies tienaa enemmän, niin miehen pää kestää paremmin "seka-avioliitoissa" kuin jos vaimo tienaa enemmän.



Laske ap. kuinka monta akateemista eroparia tunnet. Ei ole tae akateemisyyskään onneen.



Tietysti on huono ennuste, jos kokee, ettei mies ole älyllisesti samalla tasolla. Kestävä liitto vaatii keskinäistä kunnioitusta.

Muusta on kiinni kuin koulutuksesta.

No tämä mies ihailee kun olen jaksanut opiskella pitkälle ja on kertonut ystävilleenkin, että on löytänyt fiksun naisen ;O) Itse en pidä itseäni sen kummempana. Päin vastoin olen monessa asiassa aivan tollo.

Jos miehen itsetunto on kunnossa, tuossa ei ole mitään ongelmaa.

Sama meillä. Mies on ollut vuosikaudet ulkomailla töissä, ihan sillä peruskoulu- amis- pohjalla, on kielitaitoinen ja maailmaa nähnyt siis. Seuraa mitä maailmalla tapahtuu, osaa keskustella asioista. Kulttuuripuolella vaan vähän tökkii... mutta pääsenhän mä museoihin ja oopperaan muussakin seurassa. ;-))

Mies masentui sen jälkeen kun aloin tienata reilusti enemmän kuin hän. Pian sen jälkeen alkoi pilkkaaminen huuhaahömppätieteilijäksi. Sitten alkoi naljailu akateemisista ystävistäni ja heidän miestensä neitimäisestä tavasta keskustella. Myöhemmin ystävät miehineen eivät edes olleet enää tervetulleita kotiimme. Erohan siitä lopulta seurasi, lapseton sellainen, onneksi. Perustin muutama vuosi myöhemmin perheen toisen samalla alalla olevan kollegan kanssa ja olemme onnellisia.

Seurustelin akateemisen miehen kanssa, joka kohteli minua juuri noin kuin tuo sinunkin ensimmäinen miehesi. Oli täysi kontrollifriikki, mikään ei kelvannut, en voinut soittaa kavereille, en kutsua kylään, en syödä aamiaisella juustoa leivän päällä tms. Elämä muuttui ian mahdottomasti. Nyt mulla on ollut jo lähemmäs 10v mies, joka ei ole akateeminen, ja kohtelee minua tosi hyvin ja olemme onnellisia, meillä on perhe.

Joten eiköhän nämä toisen kohtelemiset enemmänkin ole luonnekysymys, kuin koulutuskysymys. Kivaahan se tietysti olisi jos tietäisi ihmisen tavat ja kiinnostuksen kohteet sen perusteella miten tämä on kouluttautunut, mutta mulla ainakin on ikää sen verran (yli40v), että olen monesti huomannut että ei se nyt ihan niin mene.

Jos miehen itsetunto on kunnossa, tuossa ei ole mitään ongelmaa. Ainakin omasta tuttavapiiristäni löytyy vastaava hyvin onnellinen ja rakastava pariskunta. Nainen on huomattavasti lukeneempi ja tietää enemmän asioita kuin mies, kuten tohtorisnaiselta sopii odottaakin. Mies on siitä vaan ylpeä.

Musta tuo on ihan hyvä yhdistelmä, mutta edellyttää sitä, että mies on fiksu, vaikkei lukenut, ja että kummallekaan ei ole ongelma se, että nainen tietää enemmän kuin mies.

Itse olen koulutukseltani lääkäri ja mieheni on jätelaitoksella duunarina ja hyvin menee!

Emme rakastuneet aikoinamme toistemme ammatteihin vaan toisiimme ihmisinä ja en voi ymmärtää, miksi joku koulutus määräisi suhten kestävyyden.



Se on vain itsensä ylentämistä, jos katsoo alemmin koulutettujen olevan jotenkin alempiarvoisempia, tyhmempiä, juntimpia tms..



Itse valitsin koulutukseni ihan sen vuoksi, että tiesin töitä olevan ja palkkauksenkin olevan kunnossa. Mieheni taas kävi ammattikoulun, koska on tekijä eikä lukija. Ja nauttii työstään!



Kyllä se elämä koostuu niin paljon muustakin kuin työstä ja on väärin luokitella ihmisiä ammatin mukaan.

uskoisin, ettei niin sokea sentään, että toisen ignoranttiutta jaksais vuodesta toiseen. häpeäähän se tuo.

Kaveripiirit eivät "mätsänneet" ja monet minulle tärkeät asiat olivat miehelle liian vieraita, ja hän tunsi tietyistä asioista selvästi alemmuutta, vaikkei sitä usein suoraan sanonutkaan.



Nyt olen ollut jo vuosia naimisissa (+ lapsiakin) akateemisen miehen kanssa, jonka kanssa meillä on paljon enemmän yhteistä.

Meillä juuri näin, ja välillä tulee yhteentörmäyksiä ja minä olen laajanäköisempi mutta kellepä ei tulisi ja ihan normi pariskunta ollaan. Mies seuraa uutisia, lukee lehtiä ja on ns. päivän asioista monesti minua tietoisempi, vaikka kirjaviisautta minulla on enemmän - kumpi sitten arvokkaampi asia? :) Tosiaan ei ole ongelmatonta, mutta perushyvä mies on todella iso juttu.

voi saada tällaisestakin ongelman? Eiköhän se suhteen toimivuus ole ihan jostain muusta kiinni kuin koulutuksesta.

Miten ihmeessä joku voi saada tällaisestakin ongelman? Eiköhän se suhteen toimivuus ole ihan jostain muusta kiinni kuin koulutuksesta.

kiinni juuri koulutuksesta, mutta jos arvostaa ihmisessä sivistystä, kriittistä ajattelua ja mielipiteen muodostamista kerätyn tiedon perusteella, voi olla vaikeaa jakaa elämä sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole näitä ominaisuuksia.

Mä olen juuri tuollainen kuvatun kaltainen ihminen. En voisi kuvitella parisuhdetta vähemmän sivistyneen jne miehen kanssa. En sano, ettei näitä luettelemiani ominaisuuksia voisi esiintyä muissakin kuin koulutetuissa miehissä, mutta epätodennäköisempää se on.

Tämä kuitenkin pätee minuun yksilönä, ei yliopistokoulutettuihin ihmisiin joukkona.

Vain av-palstalla akateeminen on jotain, ei muuten.

Yleensäkin tällä palstalla ei ole monellakaan kokemusta mitä on avioliitto ilman eroa.

Suurin osa jotain nuoria äitejä ilman elämänkokemusta ja näkemykset on kapea-alaisia.

16v. ollaan yhdessä oltu ja mies on akateeminen, mutta minä en ole.

Miten ihmeessä joku voi saada tällaisestakin ongelman? Eiköhän se suhteen toimivuus ole ihan jostain muusta kiinni kuin koulutuksesta.

kiinni juuri koulutuksesta, mutta jos arvostaa ihmisessä sivistystä, kriittistä ajattelua ja mielipiteen muodostamista kerätyn tiedon perusteella, voi olla vaikeaa jakaa elämä sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole näitä ominaisuuksia.

ominaisuuksia olla kouluja käymättömällä (siis ihan pelkän ammattikoulun omaavalla).

Minusta on jännä seurata näitä keskusteluja siinä suhteessa, että mielipide on se, että vain kouluja käynyt osaa keskustella, muodostaa mielipiteitä, katsoa asioita kriittisesti jne.

Kouluja käymättömyys kun ei tarkoita, että olisi tyhmä tai yksinkertainen. Monella voi olla ihan harrastuksena sellaisena asia, jota joku toinen opiskelee koulussa (vaikkapa arkeologia, kuten allekirjoittaneella). Kun matkustaa, saa kosketusta muihin kulttuureihin, joka minusta kyllä sivistää. Tässä nyt muutama esimerkki.

Olen aina olettanut, että koulutuksen tarkoituksena on hankkia itselleen ammatti, sitä kautta saada elanto ja maksaa veroja sekä pitää yhteiskuntaa pystyssä. Mutta hei, minähän olen vain "tyhmä" duunari, jolla ei tietenkään voi olla mitään tietoakaan vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, koska en ole istunut neljää vuotta yliopistossa ;)

miten "akateeminen" olet. Mä en henkilökohtaisesti voisi kuvitella jakavani elämääni semmoisen miehen kanssa, joka ei ajattele akateemisen kriittisesti. Pelkkä yliopistokoulutus ei kuitenkaan takaa sitä, että tuo olisi jotenkin hirveän tärkeä arvo elämässä.

Mulla on YO-koulutettua 2 ystävää, jotka on naimisissa ei-koulutettujen miesten kanssa. Toinen noista naisista onkin juuri semmoinen, ettei hänelle se sivistys, älyllisyys ja lähdekriittisyys ole niin tärkeitä asioita elämässä. Toinen taas on, ja veikkaankin, että heidän liittonsa päätyy valitettavasti lähivuosina eroon.

Mä huudan heti poikkeuksena. Mä rakastan duunariani ja pidän erittäin tärkeänä omaa lähdekriittisyyttäni ja arvostan itsessäni kyltymätöntä tiedonjanoani. Miehen kanssa pohditaan harvoin yhteiskunnallisia ongelmia ja jos pohditaan niin yleensä voisin väitellä hänet suohon mielipiteineen alta minuutin. Olen oppinut antamaan hänelle tiivistetyn faktapaketin keskusteltavasta aiheesta ja hän on oppinut ottamaan sen vastaan.

Mieheni osaa paljon asioita joita minä en osaa enkä viitsi edes opetella. Se että haluan tietää asioista, olen lähdekriittinen ja tiedonjanoinen ei tee minusta parempaa kuin heistä, ketkä eivät ole. Lähdekritiikin puute osuu yleensä omaan nilkkaan jossain vaiheessa, ei mun ongelma. Mutta luulen että tässä tarkoitetaan "akateemisuudella" jotain muuta kun sanotaan... ja sellaisia akateemisia en voi sietää.

Miten ihmeessä joku voi saada tällaisestakin ongelman? Eiköhän se suhteen toimivuus ole ihan jostain muusta kiinni kuin koulutuksesta.

kiinni juuri koulutuksesta, mutta jos arvostaa ihmisessä sivistystä, kriittistä ajattelua ja mielipiteen muodostamista kerätyn tiedon perusteella, voi olla vaikeaa jakaa elämä sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole näitä ominaisuuksia.

ominaisuuksia olla kouluja käymättömällä (siis ihan pelkän ammattikoulun omaavalla).

Minusta on jännä seurata näitä keskusteluja siinä suhteessa, että mielipide on se, että vain kouluja käynyt osaa keskustella, muodostaa mielipiteitä, katsoa asioita kriittisesti jne.

Kouluja käymättömyys kun ei tarkoita, että olisi tyhmä tai yksinkertainen. Monella voi olla ihan harrastuksena sellaisena asia, jota joku toinen opiskelee koulussa (vaikkapa arkeologia, kuten allekirjoittaneella). Kun matkustaa, saa kosketusta muihin kulttuureihin, joka minusta kyllä sivistää. Tässä nyt muutama esimerkki.

Kirjoitin siinä osassa, jota et lainannut, että näitä ominaisuuksia voi olla toki kouluja käymättömälläkin.

Mulla on paljon kavereita, jotka ei ole akateemisesti koulutettuja, ja jotka ovat todella fiksuja ja sivistyneitä ihmisiä. Kuitenkin monelta heistäkin puuttuu se taito, jota mä omassa koulutuksessani pidän kaikista tärkeimpänä: tieteellinen ajattelu. Se on musta keskeisin asia, jota yliopistossa opitaan, ihan samalla tavalla kuin ammattikoulussa opitaan esim. tekemään asioita käsillä.

Tämä tieteellisen ajattelun arvostaminen on nyt vain MUN henkilökohtainen preferenssi, siis mitä miehen valitsemiseen tulee. Ei päde kaikkiin muihin ihmisiin.

hän nimenomaan haluaa duunarin, ei voi sietää konttorirottia eli johtajatyyppejä, vaikka on itsekin johtaja.

miten "akateeminen" olet. Mä en henkilökohtaisesti voisi kuvitella jakavani elämääni semmoisen miehen kanssa, joka ei ajattele akateemisen kriittisesti. Pelkkä yliopistokoulutus ei kuitenkaan takaa sitä, että tuo olisi jotenkin hirveän tärkeä arvo elämässä.

Mulla on YO-koulutettua 2 ystävää, jotka on naimisissa ei-koulutettujen miesten kanssa. Toinen noista naisista onkin juuri semmoinen, ettei hänelle se sivistys, älyllisyys ja lähdekriittisyys ole niin tärkeitä asioita elämässä. Toinen taas on, ja veikkaankin, että heidän liittonsa päätyy valitettavasti lähivuosina eroon.

Mä huudan heti poikkeuksena. Mä rakastan duunariani ja pidän erittäin tärkeänä omaa lähdekriittisyyttäni ja arvostan itsessäni kyltymätöntä tiedonjanoani. Miehen kanssa pohditaan harvoin yhteiskunnallisia ongelmia ja jos pohditaan niin yleensä voisin väitellä hänet suohon mielipiteineen alta minuutin. Olen oppinut antamaan hänelle tiivistetyn faktapaketin keskusteltavasta aiheesta ja hän on oppinut ottamaan sen vastaan.

Mieheni osaa paljon asioita joita minä en osaa enkä viitsi edes opetella. Se että haluan tietää asioista, olen lähdekriittinen ja tiedonjanoinen ei tee minusta parempaa kuin heistä, ketkä eivät ole. Lähdekritiikin puute osuu yleensä omaan nilkkaan jossain vaiheessa, ei mun ongelma. Mutta luulen että tässä tarkoitetaan "akateemisuudella" jotain muuta kun sanotaan... ja sellaisia akateemisia en voi sietää.

vastaus semmoiseen viestiin, jossa kerrotaan siitä, mitä minä henkilökohtaisesti arvostan. Sulle on ok, että yhteiskunnallisia ongelmia pohditaan harvoin, mulle ei, haluan keskustella niistä joka päivä. Sulle on ok, että annat miehellesi faktapaketin, musta on kiva, kun mies tietää asiat jo.

Mä puhuin itsestäni, en yrittänyt soveltaa teoriaa kaikkiin muihin, esim. suhun tai ketjun aloittajaan, ja sen yritin tuodakin ilmi.

Kaverin mies on kouluttamaton juntti. Kunnianhimoinen silti ja se näkyy jatkuvana vaimonsa koulutuksen aliarviointina ja työn pitämisenä istuskeluna vs. hänen oikeat työnsä. Kauhea kompleksi omasta koulutustasostaan ja on vielä mustasukkainenkin, kun luulee vaimonsa iskevän jonkun koulutetun "pellen" töistä.



Sitten taas munkin mies on kouluttamaton, mutta arvostaa mun koulutusta ja itsekin kehittää itseään. Hän kannustaa aina työasioissa. Mies on musta älykäs ja yleissivistys on monia akateemisia parempi. Hän lukee paljon, seuraa aikaansa jne. Ja se akateeminen lähdekriittisyys? Sitä ei monillakaan akateemisilla miehillä ole, koska useimmat akateemiset miehet on putkiaivoilla varustettuja insinöörejä. (DI)