Lestadiolaiset eivät sano

Olen kasvanut vl-uskovaisessa perheessä vanhimpana lapsena. Minulle ievät vanhemmat koskaan sanoneet ääneen rakastavansa minua.



Sitä kaipaan yhä, sitä ääntä ja sanoja. Turhaan.

On siinäki yhenlainen taivaanrannanmaalari!

Ja ihan potaskaa taas tämäkin aloitus.



vl

voi teitä. Ei se siihen uskontoon liity, että rakastetaanko. Meillä halataan, suukotellaan, puhutaan rakkaudesta ja hellyydestä. :)

Kuulisit vain kuinka meillä hoetaan rakas sanaa, ja paljon muitakin hellittelynimiä on käytössä.

Taitaa olla taas joku elämäänsä kyllästynyt ateisti joka näitä lestadiolais-vihamielis-kirjoituksia tänne väsää.



Terveisin Äiti, Isukki ja 9 rakasta lasta

/nähnyt,että olisi



En ole kyllä aikaisemmin edes ajattelut asiaa

kuohuttavampiakin asioita.

Lapsiselleen/lapsistaan; "Rakas,kulta" tms sanoja. Eivätkä myöskään "Rakastan sinua" millään muotoa. Eivätkä näytä tunteitaan/sano niitä ainakaan julkisesti. Eivät halaa miehinään jne. Outoa.

-ap

yksi lapsistamme taaperona luuli, että nimensäkin on "lakat" kun useimmiten sanottiin tuota neitiä rakas tai muru -nimillä:)



Mutta naapurin ateistiperheessä en noita sanoja ole koskaan kuullut, ovat lisäksi kovia huutamaan toisilleen - onko siis kaikki ateistit sellaisia...

Viljelen rakas,kulta,ihana -sanaa

pojalleni joka päivä



Sanon myös rakastavani häntä päivittäin



-ateisti ap

myös halataan ja pusutellaan, sekä lapsia että miestä :) Ja hemmottelunimiä käytetään aivan samalla tavoin kuin muutkin.

t. se paljon parjattu Lesta

Pussaat miestäsi?

olen lestaadiolainen kahden lapsen äiti ja rakastan heitä enemmän, kuin elämääni. Tämän he saa kuulla päivittäin. Ja mies, tosi rakas(raivostuttava) ja halattava. Pussaamme, halaamme ja kuljemme käsikkäin jos siltä tuntuu. (teemme jopa jotain paljon tuhmenpaakin ;) Tunteita ei säästellä myöskään ysäviemme perheissä. Olen huuli pyöreäänä aina näiden lesta sitä ja tätä kuvausten edessä. Tunnustan uskoa, mutten tunnistä itseäni tämän palstan lesta-kuvauksista.

olen lestaadiolainen kahden lapsen äiti ja rakastan heitä enemmän, kuin elämääni. Tämän he saa kuulla päivittäin. Ja mies, tosi rakas(raivostuttava) ja halattava. Pussaamme, halaamme ja kuljemme käsikkäin jos siltä tuntuu. (teemme jopa jotain paljon tuhmenpaakin ;) Tunteita ei säästellä myöskään ysäviemme perheissä. Olen huuli pyöreäänä aina näiden lesta sitä ja tätä kuvausten edessä. Tunnustan uskoa, mutten tunnistä itseäni tämän palstan lesta-kuvauksista.

Elin lapsuuden ja nuoruuden rauhanyhdistyspiireissä. Siitä on 10 vuotta mutta muistan hyvin että avioparitkaan eivät julkisesti toisiaan halaa eikä suukottele. Tunteiden osoittaminen saa tapahtua uskonnollisessa yhteydessä. Ei läheisimmissä ihmissuhteissa julkisesti.

käytetään hellittelynimiä, halataan, suukotellaan, sanotaan jopa, että rakastetaan ja melkein päivittäin.. näin on ollut myös lapsuuskodissani. Mieheni lapsuuskodissa tunteiden ilmaisut on kuuluneet suljettujen ovien taakse. Onneksi se ei ole vaikuttanut mieheni tunteiden ilmaisuun kotona :)



Eihän se kuitenkaan mene niin, että jos yksi toimii jollain tavalla, niin koko yhteisö menee tahdottomana perässä

oikeen naurattaa.! Mistä ihmeestä näitä juttuja revitään tänne.? :D :D

Mistä voit tietää mitä lestadiolaiset tekee ja sanoo.? Okei, jos joku ei sano niin ei se tarkoita kaikkia.!

Minä ainakin sanon jo nyt, esikoita odottaessani häntä rakkaaksi ja niin sanoo miehenikin (ja on erittäin odotettu ja toivottu lapsi). Ja päivittäin halataan, suukotellaan yms. Ja päivittäin saan kuulla mieheni minua rakastavan, sanovan jollakin hellittely nimellä.

Kuljetaan julkisilla paikoilla käsi kädessä jos niin mieli tekee ja saatetaan vaikka halata, kulkea käsi toisen ympärillä, olkapäällä yms muita pieniä hellyyden osoituksia myös muiden nähden.

Myös lapsuuden perheessäni olen saanut aina kuulla olevani rakas, halaillaan sisarusten ja vanhempien kesken, niin myös mieheni.



Kuten esimerkiksi juuri nyt äitienpäivänä, kummankin kotona halattiin kummankin äitiä, ei olisi tullut mieleenikään olla halaamatta.

Jos ei julkisesti kyseisiä tunteita esitä tarkoittaako se automaattisesti sitä että niitä ei ole ollenkaan olemassa?



Minun monet tapakristitty kaveritkaan eivät taho kyseisiä tunteita julkisesti näyttää. Minun mies puolestaan on oikea pusu-jahalihiiri ja osoittaa tunteensa kyllä tasan silloin kun hänestä siltä tuntuu.



Outoa päättelykykyä ap:lta ja monelta muultakin.

Meillä sanotaan lapsille rakas, kulta, olet ihana, olet rakas, olet äitin mussukka jne. Miehellekin melkein joka ilta sanon että rakastan sinua, tai sit mies sanoo sen ensin mulle. Halitaan, pidetään sylissä jne. Mutta enimmäkseen kyllä kotona, ei niinkään kaupungilla kulkiessa. ;) No, käsikädessä saatan kyllä kulkea kaupungilla niin miehen kuin lastenkin kanssa.



Mutta osittain kuulostaa tutultakin, en nimittäin muista että omat vanhempani olisivat koskaan sanoneet että rakastavat minua. Toisaalta tiesin sen silti, ei mulla ollut epäilystä etteivätkö olisi rakastaneet. Halauksetkin liittyivät yleensä johonkin erityistilanteisiin, kuten jos olin lähdössä yksin reissuun tms. Lapsuudenperheessäni ei vain ollut kovin hellittelevä kulttuuri, mitä olen ihan tietoisestikin yrittänyt korjata nyt omassa perheessäni. En tiedä sitten onko lapsuudenkokemukseni lestadiolaisuudesta johtuvia vai jostain muusta.

t.vl

Kyllä me miehen kanssa pussataan, halitaan toisiamme ja lapsia. Käytetään kaikki maailman hellittelynimet tuon tuostakin. :)

Ja kävellään käsi kädessä, tai ihan olkapäällä, tai vyötärölläkin hetken aikaa jos siltä tuntuu ;)

Tosin pääasiassa pienessä piirissä, ei niinkään julkisesti kehtaa. ;)



vl