Lue keskustelun säännöt.
Huvittavia nuo ensimmäistä lasta odottavat
06.04.2011 |
jotka leipovat pakkasen täyteen ruokaa ja muutenkin valmistautuvat kuin elämä loppuisi vauvan syntymään ja mitään ei voisi enää tehdä
Kommentit (44)
kuluttaa aikaa leipomiseen. Tyhmäähän se olisi ollut vain makoilla sohvalla ja odotella, koska alkaa supistamaan. Kiva oli sitten vauvan katsojille ottaa pullaa ja piirakkaa pakastimesta tarjolle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei käynyt mielessäkään valmistaa mitään pakasteruokia
ennakkoon yhdenkään lapsen odotusaikana. Ekan syntymän jälkeen meillä kävi vieraita joka viikko, joskus 2-3pnä viikossa ja isojakin perheitä ja harrastuskavereita. Aina ehdin leipoa tai laittaa ruokaa. Onhan kotona ollessa aikaa vaikka mihin ja vauvakin nukkuin 3-4h yhtä kyytiä. Kyllä tuossa ajassa ehtii tehdä siivoukset ja leivonnat. "
Ja meillä vielä on ehditty ihailla vauvaakin, on useampi sisaruskin ihailemassa =) Elämänrytmi vaan on aika erilainen kun on useampia lapsia, näkee sen yksilapsisen perheen arjen suht helppona...
No mitäs sitä äitiyslomalla tekis sen kuukauden ennen kuin lapsi syntyy, kun ei ole entuudestaan niitä lapsia hoidettavana. Hmmm, itse kattelin telkkaria, luin, nukuin, lenkkeilin, ja niin, tein myös ruokaa pakkaseen. Ainoo mikä harmittaa, niin on se, etten tehny sitä ruokaa pakkaseen enempää, olis senkin ruuan laittoon kuluneen ajan voinut viettää vauvan kanssa sylittelyyn, tissittelyyn tai vaikka ulkoiluun.
Toinen lapsi kun syntyi, ei ollut mitään valmiina, kun vauva syntyi viikoilla 32 pienenä keskosena. Voi kun olisi ollut sitä ruokaa siinä vaiheessa edes vähän pakkasessa, tai jotain tavaroita yms. valmiiks hössötettynä.
Paistattelitte päivää ja haaveilitte huomisesta?
"Ei käynyt mielessäkään valmistaa mitään pakasteruokia ennakkoon yhdenkään lapsen odotusaikana. Ekan syntymän jälkeen meillä kävi vieraita joka viikko, joskus 2-3pnä viikossa ja isojakin perheitä ja harrastuskavereita. Aina ehdin leipoa tai laittaa ruokaa. Onhan kotona ollessa aikaa vaikka mihin ja vauvakin nukkuin 3-4h yhtä kyytiä. Kyllä tuossa ajassa ehtii tehdä siivoukset ja leivonnat. " Ja meillä vielä on ehditty ihailla vauvaakin, on useampi sisaruskin ihailemassa =) Elämänrytmi vaan on aika erilainen kun on useampia lapsia, näkee sen yksilapsisen perheen arjen suht helppona...
jotka eivät millään tavalla osaa varautua vauvan tuloon. On se niin ihanaa, että saa viettää vauvan kanssa aikaa, kun ei ruuan laittamiseen tarvitse käyttää aikaa ensimmäisinä viikkoina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivisin söi ja hörvi. Juuri kun luuli, et nyt se nukkuu, niin tadaa! Taas tuli nälkä. MItään ruokia en ehtinyt laittaa. Anoppi sitten ruokaa toi, ostettiin kauoan tiskiltä valmiina tai käytiin mäkkärissä. Olispa ollut ruokaa pakastimessa...! Tarkoitukseni oli tehdä, mutta en ehtinyt, sillä jouduin heti äitiysloman alettua sairaalaan raskausmyrkytyksen vuoksi ja lapsi olikin stten keskonen.
Tossa kohtaa olis ollu onni kun olis edes sitä ruokaa ollut!
syntyi yllärinä 3,5 viikkoa ennen laskettua aikaa, joten en ehtinyt juuri varautua mitenkään! Todella hienoa olisi ollut, jos olisi ollut pakkasessa ruokia odottamassa jne. Vielä kun on 2-v. taapero siinä ohessa, niin eipä tässä paljon gourmetia kokkailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joilta ei riitä yhtään ymmärrystä siihen, että toiset esimerkiksi tykkäävät valmistautua asioihin, toiset jopa saattavat jännittää uusia asioita, ja lopulta, toisille joidenkin asioiden tekeminen jopa saattaa olla vaikeampaa kuin toisille? Esim. se leipominen ei ole kaikille niin tuttua, että sitä tekisi 'siinä sivussa' tai toisille imettäminen ei ole niin helppoa, että se onnistuisi yhdellä kädellä seisaaltaan. Jotkut jopa saattavat olla niin kipeitä synnytyksen jälkeen, että eivät voi pitää vauvaa sylissä seisoessaan.
Minua kiinnostaa tietää, missä vaiheessa ymmärrys toisien erilaisuutta kohtaan häviää eikä sitä omaa kruunua tarvitse enää kiillottaa..
t. eräs jolla on nyt kaksi lasta mutta joka muistaa hyvin kuinka jännää esikoisen saaminen oli ja joka myös ymmärtää, kuinka erilaisia äidit ja vauvatkin voivat olla
ja portaikot pihalta. Vedin muistaakseni kolme kertaa lävitse. Tähän sain kulumaan muutamia päiviä. Sitten tein vielä töitä. Palautin viimeiset paperit 10 pv ennen laskettua aikaa.
Ompelin ja neuloin. Mm. imetystyynyn tein tuona aikana. Pistin kasvimaata ja kukkapenkkejä kuntoon. Kävin vesijumpassa ja pyöräilin. Kävin metsässä sienestämässä ja marjastamassa. Käytiin vielä miehen kanssa pienellä lomalla.
Tähän kaikkeen sain aikani kulumaan. Vasta lasketun päivän mentyä ohi oli sellainen olo, että nyt voisin keretäkin synnyttämään. Esikoinen syntyi rv 40+6.
Toisen lapsen kohdalla minulla oli sitten se esikoinen hoidettavana + töitä viimeisillä viikoilla ennen synnytystä.
En koskaan valmista ruokaa tai leipomuksia pakastimeen, koska ne maistuvat sitten pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt se vaan tuntuu huvittavalta jälkikäteen, koska nyt kun on neljä lasta, ehdin ihan hyvin kokkailla vauvan, taaperon, leikki-ikäsen ja koululaisen kanssakin. Mikäs siinä jos on ylimääräistä aikaa, eikä keksi mitä tekisi. Eipä ollut nyt neljättä odottaessa vaikeuksia miettiä mihin aikansa käyttäisi odotuksen loppupuolella. ap
Nyt se vaan tuntuu huvittavalta jälkikäteen, koska nyt kun on neljä lasta, ehdin ihan hyvin kokkailla vauvan, taaperon, leikki-ikäsen ja koululaisen kanssakin. Mikäs siinä jos on ylimääräistä aikaa, eikä keksi mitä tekisi. Eipä ollut nyt neljättä odottaessa vaikeuksia miettiä mihin aikansa käyttäisi odotuksen loppupuolella. ap
Etkö yhtään muista, miltä sinusta silloin esikoisen odotusaikana tuntui? Aika huvittavaa, että olet itse toiminut samoin ja nyt arvostelet niitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä joskus aikoinaan. Pitäisikö meidän nyt ylistää, miten hyvä äiti sinä oletkaan, kun hoidat neljää lasta ja vielä kotiakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten jännitin ja valmistauduin. Pointti olikin siinä että nyt jälkikäteen se tuntuu hassulta etten muka olisi ehtinyt tehdä vauvan synnyttyäkin monia asioita kun lapsi oli vasta ensimmäinen. Ei tämä ollut mitenkään pahalla kirjoitettu, ihminen vaan muuttuu ja oppii tekemään asioita todella tehokkaasti monen lapsen kanssa. Ihanaahan se ensimmäisen lapsen odotus on =) ap
Minähän nauroin siinä sivussa itsellenikin. Toimin täsmälleen niin että kuvittelin etten vauvan synnyttyä enää voi tehdä mitään seuraavaan puoleen vuoteen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paistattelitte päivää ja haaveilitte huomisesta?
"Ei käynyt mielessäkään valmistaa mitään pakasteruokia ennakkoon yhdenkään lapsen odotusaikana. Ekan syntymän jälkeen meillä kävi vieraita joka viikko, joskus 2-3pnä viikossa ja isojakin perheitä ja harrastuskavereita. Aina ehdin leipoa tai laittaa ruokaa. Onhan kotona ollessa aikaa vaikka mihin ja vauvakin nukkuin 3-4h yhtä kyytiä. Kyllä tuossa ajassa ehtii tehdä siivoukset ja leivonnat. " Ja meillä vielä on ehditty ihailla vauvaakin, on useampi sisaruskin ihailemassa =) Elämänrytmi vaan on aika erilainen kun on useampia lapsia, näkee sen yksilapsisen perheen arjen suht helppona...
tapasin ystäviä, laitoin vauvan varusteet kuntoon, tein maatilan töitä. Palkkatyöstä kun vapaalla olin. Hyvin se aika kului.
Synnytyksen jälkeen en liikkunutkaan kuukauteen, ei tullut mieleenikään rupee kokkailemaan kun ei muutenkaan pystynyt seisomaan ollenkaan.
Eikä mulle kukaan kertonut, että noin voi käydä, ihan ajan kuluks mäki leivoin ja väsäsin ruokia pakkaseen.
Eli kyllä se vähän siltä tuntui kuin elämä olisi hetkeksi loppunut.
Kyllä siinä oli kiitollinen, kun mies kokkasi ja pakastimessakin oli jotain valmista. Vauva oli alkuun rinnalla lähes koko ajan ja muulloin itse halusi nukkua, kun hetken levon sai.
että pakastin kokataan täyteen, mutta kahden aikuisen taloudessa se tuntuu lähinnä typerältä. Vai eikö kenenkään mies osaa kokata? Tai hoitaa vauvaa sillä aikaa kun tuore mamma kokkaa?
Ja oli kyllä kiva, että siellä oli ruokia, kun vauva syntyi. Alkuviikot meillä meni ihan vauvaa ihmetellessä, oli kiva kun ei tarvinnut ruuasta stressata, sen kun söi valmista. (en suuresti pidä kokkaamisesta) Lisäksi kun sitä ei odottaessaan tiedä, että millainen koliikkitapaus sieltä syntyy, niin viisas varautuu tulevaan etukäteen. Tokihan meillä mieskin hoitaa vauvaa, ja minä voin sillä aikaa vaikka roikkua av:llä tai neuloa (rentoutua) ruuanlaiton sijasta.
Nautin näistä yhden vauvan vauva-ajoista nyt kunnolla, jos joskus on useampi pieni, niin sitten täytyy varmaan olla aktiivisempi, mutta nyt kieltäydyn tuntemasta huonoa omaatuntoa laiskottelustani.
ekaan kuukauteen kun vauva oli tullut. Olisipa ollut itseleivottuja tarjoomisia vieraille, tarjottiin sitten einespullia.
Ja meillä syy tähän se että vauva ei viihtynyt isällään 10min kauempaa ja ne ajat kun vauva nukkui päivällä minäkin nukuin. Ja vauva ei nukkunut mitään 3h putkeen ennenkuin 4kk iässä.
ennakkoon yhdenkään lapsen odotusaikana. Ekan syntymän jälkeen meillä kävi vieraita joka viikko, joskus 2-3pnä viikossa ja isojakin perheitä ja harrastuskavereita. Aina ehdin leipoa tai laittaa ruokaa. Onhan kotona ollessa aikaa vaikka mihin ja vauvakin nukkuin 3-4h yhtä kyytiä. Kyllä tuossa ajassa ehtii tehdä siivoukset ja leivonnat.