Lue keskustelun säännöt.
Vielä koulukiusaamisesta - alempaan viitaten
06.04.2011 |
Siellä yhdessä ketjussa puhutaan siitä, pitäiskö ruveta opettamaan lapselle, että paukkaa vaan kiusaajien turpaan.
Tässä oma kokemukseni alakouluajoilta. Kävin koulua joka oli koulukiusauksen mekka ja jouduin tietysti itse kiusatuksi, kuinkas muutenkaan.
Kaks vuotta kestin sitä helvettiä, koska ei muuta vaihtoehtoa ollut. Kiusaajia rangaistiin kyllä ajoittain, mutta ei siitä mulle apua ollut, koska mä ja muut kiusatut saatiin kyllä tuta sitten se että kiusaajia oli rangaistu.
Yksi kaunis päivä päätin, että mähän tappelen takaisin ja pistän kunnolla turpiin kiusaajien johtajatyttöä. Niin siinä kävikin. Se oli kunnon kissatappelu: multa lähti tukkaa, tuli pari mustelmaa, vaatteet repes, koulukirjat levis kurakkoon ja piti ostaa uudet. Lopputulos oli se, että kiusaaja parkui äitiä apuun. Sain käytöksen alennuksen ja jouduin kahdeksi tunniksi jälki-istuntoon ja lisäks tuli tietysti rangaistukset kotona. Kuukausi kotiarestia mm.
Mutta voi perkele, että se oli sen arvosta! Koskaan sen jälkeen mua ei koulussa kiusattu eikä kiusattu mun kavereitakaan. Kiusaajajengi jätti meidät tyystin rauhaan.
Joskus ei vaan voi toimia muuten kuin samoilla aseilla.
Kommentit (23)
Mutta mäkin jäin ihmettelemään tota kotona tullutta rangaistusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö vanhempasi tienneet kiusaamisesta?
mutta ei siitä apua ollut. Joskus veivätkin kouluun, mutta sen jälkeen mua kiusattiin kahta kauheammin. Itse asiassa en varmaan koskaan kertonut kotona, kuinka todella hirveää ja jatkuvaa kiusaaminen oli. Vanhemmat oli periaatteessa sitä mieltä, että kun hoitaa vaan omat asiansa ja käyttäytyy kauniisti, ei voi tulla kiusatuksi.
t. ap
Mutta mäkin jäin ihmettelemään tota kotona tullutta rangaistusta...
niin rikki menneet vaatteet ja kirjat kirpaisi aika pahasti etenkin kun koko takaisku oli itse aiheutettu. Ja oikeasti tuohon aikaan (1970-l lopulla) tuo käytöksenalennus oli tosi, tosi paha juttu varsinkin tytölle.
Varmasti siihen vaikutti sekin, että opettajan mielestä olin jossain määrin vaarallinen muille tytöille. :=)
t. ap
jos se sattuu olemaan juuri se kiusaaja? Ei esim. ekaluokkalaista voi ohjeistaa, että vedä turpaan jos ne sulle lällättää. Pientä rajaa näihin juttuihin.
jos se sattuu olemaan juuri se kiusaaja? Ei esim. ekaluokkalaista voi ohjeistaa, että vedä turpaan jos ne sulle lällättää. Pientä rajaa näihin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se sattuu olemaan juuri se kiusaaja? Ei esim. ekaluokkalaista voi ohjeistaa, että vedä turpaan jos ne sulle lällättää. Pientä rajaa näihin juttuihin.
ja sisälukutaitoa kiitos.
""Joskus ei vaan voi toimia muuten kuin samoilla aseilla.""
pienenä noin, loppu kiusaamiset siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on kerran puolustanut itseään nyrkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tyttöni joutui viimeksi maanantaina koulussa nimittelyn uhriksi ja sanat satuttaa kovasti. Mietin, että miten voisin auttaa tytärtäni vastaamaan nimittelijöille... Voisiko sanoa itsekkin jotain napakkaa nimittelijöille takaisin, kun tähän asti olen aina vaan kehoittanut antamaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Keskustelin asiasta tyttöni kanssa ja neiti totesi ettei voi sanoa rumasti toiselle, koska niin ei vaan saa tehdä! :)
Tiedän itsekin, että nimittelykin sattuu ja jättää arvet. Miten sitä voisi opettaa puolustamaan itseään? :/
pystyykö lapsi arvioimaan oikein, milloin turpaan antaminen ratkaisee tilanteen ja on vielä oikeutettuakin. Missä vaiheessa teidän mielestä vanhempien pitäisi sanoa lapselle, että nyt hakkaat sen kiusaajan? Vai annatteko yleisen mandaatin, että jos joku kiusaan lyöt vaan?
Ap teki itse lapsena tuon ratkaisun ja kas, se toimi. On paljon lapsia,jotka on tehneet saman ratkaisun ja se ei olekaan tepsinyt. On saatu kahta kauheammin itse turpaan tai kiusaaja on onnistunut vakuuttamaan muille olevansa se viaton osapuoli.
Vaikka kaikenlaista väkivaltaa vastustankin, niin olen sitä mieltä että jos vanhemmat uskoo että kiusaajan saa aisoihin vain sillä, niin sitten on vanhempien asia mennä pitämään se puhuttelu/uhkailu kiusaajalle. Ja vaikka tämän vanhemmillekin, tosin mieluummin selvin päin eikä niin kuin eräs kirjailija.
Nimittelystä: se ei lopu yhteen napakkaan vastaukseen. Se loppuu vasta kun nimitelty osaa olla reagoimatta, jos silloinkaan. Tärkeintä on että lapsi ymmärtää että nimittelyssä ei ole mitään perää ja että hän on siitä huolimatta yhtä hyvä kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasiluokkalainen kulki toista kuukautta kiusatun pikkuveljensä kanssa kouluun. Ei tosin ollut tarkoitus, eikä siitä edes puhuttu, että hakkaisi pikkuveljen kiusaajat - päinvastoin kiellettiin. Lopulta kiusaajat kyllästyivät odottamaan milloin kiusattu ilmestyy yksin ja yksinkertaisesti vaihtoivat kiusauksen kohdetta.
Eihän se ongelma siitä kadonnut mihinkään, mutta meille tärkeintä oli saada oman lapsen asiat kuntoon siinä vaiheessa.
Kiusaajaa tietenkin säälittiin ja poikani istui jälki-istunnon. Mutta sen jälkeen pojastani tulikin sankari.
Kyllä kannatti jälki-istunto istua. Ja nähdä se, kuinka entinen kiusaaja luikkii karkuun paskat housuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kiusaajan isä tiuskaisikin minulle, että oli sanonut pojalleen, että on typerä kun menee kiusaamaan sellaista, kenellä on isoveli.
Eli nyt ainakin tämä kiusaaja on oppinut, että kiusaa vain sellaisia, kenellä ei ole isompia sisaruksia. Ja tämä siis isänsä luvalla.
Kasiluokkalainen kulki toista kuukautta kiusatun pikkuveljensä kanssa kouluun. Ei tosin ollut tarkoitus, eikä siitä edes puhuttu, että hakkaisi pikkuveljen kiusaajat - päinvastoin kiellettiin. Lopulta kiusaajat kyllästyivät odottamaan milloin kiusattu ilmestyy yksin ja yksinkertaisesti vaihtoivat kiusauksen kohdetta.
Eihän se ongelma siitä kadonnut mihinkään, mutta meille tärkeintä oli saada oman lapsen asiat kuntoon siinä vaiheessa.
kun ilmoitin tekeväni rikos- ja ls-ilmoituksen kiusaamisesta. Jos on normaali perhe niin yleensä eivät halua leimautua ja joutua poliisin tai viranomaisten hampaisiin. Koulut, varsinkaan hyvät eivät halua huonoa mainnosta itselleen.
en ainakaan omille alaluokkalaisilleni ikinä uskaltaisi neuvoa tuollaista.
Mikään ei takaa, että pieni koululainen ei mätki jotakuta, joka oikeasti vain vahingossa tönäisi? Jos lasta on kiusattu, hän voi hermostuksissaan ylitulkita normaaliakin tapahtumaa. Tai mikä takaa, että se vastaisku on suhteessa hyökkäykseen? Tai vastaako vanhemmat, jos se kiusaaja kaatuu, lyö päänsä halki ja päätyy loppuiäkseen pyörätuoliin... Nämä on kaikki aika vakavia kysymyksiä, joita olisi syytä harkita.
Minusta puolustautua voi ja pitää muilla tavoin. Skidikantilla on hyviä neuvoja. Ja viimekädessä se on aikuisten velvollisuus ratkoa asiat - jos koulu vetkuttelee, nostakaa rikossyyte.
ettei vaan kaadu ja satuta itseään ja typerää päätään.
Vaastaako kiusaajan vanhemmat? eivät todellakaan ota mitään vastuuta eikä kukaan sitä heiltä vaadikkaan "kas kun lapset nyt vaan on semmosii ja vahinkoja sattuu ku ei ne mitään pahaa tarkota"
Tietysti se on aikuisten velvollisuus ratkoa asiat, mutta kun näin ei usein tapahdu vaan kiusaaminen saa jatkua jopa vuosia kenenkään puuttumatta siihen.
Yksikin päivä kiusattuna on pienelle lapselle liikaa. Kiusaaminen pitää saada loppumaan heti.
ettei vaan kaadu ja satuta itseään ja typerää päätään. Vaastaako kiusaajan vanhemmat? eivät todellakaan ota mitään vastuuta eikä kukaan sitä heiltä vaadikkaan "kas kun lapset nyt vaan on semmosii ja vahinkoja sattuu ku ei ne mitään pahaa tarkota" Tietysti se on aikuisten velvollisuus ratkoa asiat, mutta kun näin ei usein tapahdu vaan kiusaaminen saa jatkua jopa vuosia kenenkään puuttumatta siihen. Yksikin päivä kiusattuna on pienelle lapselle liikaa. Kiusaaminen pitää saada loppumaan heti.
olisi itsekin kiusattu. Mieti nyt aikuinen ihminen VÄHÄN mitä tänne suollat!
Sinähän itse oikein pursuat sitä asennetta, jota kiusaajissa paheksut, etkä edes tajua sitä itse!
Sitä paitsi: kyllä useimmat kiusaajien vanhemmat puuttuvat asiaan, jos saavat tietää. Ensireaktio saattaa olla puolustautuva, koska on aika kova pala myöntää itselleen, että oma rakas lapsi voi olla kiusaaja. Mutta useimmat aikuiset kyllä silti yrittävät puuttua asiaan.
On siten ihan turha demonisoida kiusaajia ja heidän kotejaan. Totta kai osa on kusipäitä, mutta minä en ainakaan halua edes silloin ottaa moraalista vastuuta pienen lapsen vammautumisesta loppuelämäkseen. Eikä edes poliisi muuten kyllä ajattele, että "siitä sai, kun oli ollut ilkeä toiselle", kyllä siinä on ihan rikosoikeudellisiakin vastuita, hätävarjelun liioittelusta, jos nyt tuo moraalinen puoli sinulla valuu kuin vesi hanhen selästä.
minä otan yhteyttä poliisiin joka kiusaamisesta. Oli kiusaaminen sitten nimittelyä tai lyömistä. Mikäli poliisi katsoo, ettei aihetta ole rikosilmoitukseen niin menen kiusaajan kotiin. Voin rikkoa ikkunan tai kaksi tai vaikka antaa lässyvanhemmille turpahan jos eivät halua laittaa lastaan kuriin.
Kyllä meidän kiusaamista on jo niin kauan seurattu.
Ilolla menen vaikka vankilaan, mutta kiusaaminen loppuu
Eikö vanhempasi tienneet kiusaamisesta?